Joulun tuntua

13.12.2020

Varsin laiskanpuoleinen viikonloppu tämäkin, mutta jonkinlainen joulustressi alkaa orastavasti muistuttamaan itsestään. Lahjat on kyllä jotakuinkin hankittu, mutta paketointiakin pitäisi harkita. Se oli vain niin paljon helpompaa kun lapset olivat pieniä. Nykyisin sitä salaista ilta-aikaa ei jää edes joulun alla. Pitää ehkä panostaa aamuahkeruuteen ensi viikolla. No niin, sekin huolenaihe tuli tässä kirjoittaessa ratkaistua.  🙂

Meillä alkaa koti pikku hiljaa muuttua jouluisemmaksi ja onneksi olen vuosien varrella oppinut vähän rennommaksi joulun suhteen. Kunhan on ruokaa, kynttilöitä, kukkia ja suklaata, olen kohtalaisen tyytyväinen. Mitään ihmeellistä joulusiivousta en harrasta, koska meillä siivotaan joka päivä ja joka viikko. Aina jotain, jotta sitä totaalikaaosta ei synny ja se sopii mulle. En halua siivota tuntitolkulla. Varsinkaan ennen joulua.

Kävin eilen ostamassa Sandrasista Skandinaviskin Jul- kynttilän. Sen tuoksu kuuluu mun jouluun. Samasta paikasta on tuo pianon päällä oleva paperikuusi ja kalenterikynttilä, jonka polttamisessa olen muutaman päivän jäljessä, vaikka kuva viime viikolta onkin. Ikkunoissa on tähtiä ja kukkia, ja kuistilla värjöttelee toistakymmentä hyasinttia, jotka pääsevät sisälle jo viikon päästä. Eipä se joulufiilis ihmeempiä sitten vaadikaan. Riisipuuroa, joulumieltä ja rauhallista kotona olemista. Kunhan lahjat on kääritty, joulu saa mun puolesta vaikka tullakin!

Ihanaa Lucian päivän iltaa ✨


Hyvää itsenäisyyspäivää – kuvia viikonlopulta

06.12.2020

Blogi on jäänyt viime aikoina vähän hunningolle, mutta asetan toivoni tammikuulle, piteneville päiville ja lisääntyvälle valolle. Viimeisten viikkojen aikana valoa on ollut tarjolla aika niukasti ja viikonloppujen valoisat tunnit olen käyttänyt johonkin ihan muuhun. Pahoittelut siis tämänkin postauksen erisävyisistä kuvista. Pakeneva valo ja kynttilöiden tuike tekee tepposensa.

Itsenäisyyspäivä on tänäkin vuonna lepoa. En voi väittää, että Linnan juhlien peruuntuminen kauheasti muuttaisi perinteitäni Tässä suhteessa olen jopa vähän epäisänmaallinen. Nimittäin miltei joka vuosi olen tuon tv-spektaakkelin ajan joko valmistellut syntymäpäiväjuhlia tai siivonnut niitä pois. Tänä vuonna juhlat on juhlittu ja järjestetty kahteen kertaan, ja taidan nauttia vapaasta sunnuntaista ihan vain lepäämällä. Pyörittämällä lakanapyykkiä ja sohvalla makoillen. Olen ihan koukussa Kaikenkarvaiset ystäväni sarjan uuteen versioon. Niin ihanan kevyttä, mitä nyt välillä pillittelen ja herkistyn.

Instan stooreissa jo esittelinkin uuden lampaantaljani. Se on tuosta naapurin koulutilalta, ja niin ihanan muhkea ja pehmeä, että sen sisään tekisi mieli kääriytyä. Samasta paikasta on myös kuivakukkakimppu. Niin hassua, että tuokin villitys koki taas uuden tulemisensa, vaikka olen joskus tainnut vannoa, että se ei ole mun juttu. Hillityt värit kuitenkin sopivat tähän vuodenaikaan, hämyyn ja hämärään.

Jonkinlaista äidillistä haikeutta olen tänään kokenut siitäkin, että lastenosaston sijaan pakettiin käärittiin ostoksia miestenosastolta. Hassua, miten oman lapsen kasvaminen on yhtä aikaa helpottavaa, mutta samalla niin kovin kivuliasta. Mukavan juhlahumun jälkeen jäi aikaa pysähtyä miettimään myös niitä haikeuksia, joita vuosien vieriminen tuo mukanaan. Ja myös sitä omaa kasvamista äitinä, vanhempana ja ihmisenä ylipäätään. Sitä, ettei kelloa voi kääntää takaisin, on vain tulevaisuus ja se jatkuva huoli, jota yksikään vuosi ei äidin sydämestä haalista.

Mutta nyt mä taidan liittyä nimpparisynttärisankarin seuraan katsomaan tuntematonta sotilasta. Ehkä usutan hänet myös soittamaan Finlandiaa. Vaikka vain paikatakseni sitä Linnan juhlien aiheuttamaa suvantoa.

Levollista ja tunnelmallista itsenäisyyspäivää myös teille!


Hei hei marraskuu, tervetuloa joulu!

30.11.2020

En voi väittää jääväni ikävöimään. Marraskuuta siis. Vuosi toisensa jälkeen se koettelee pimeydellään, mutta kuten elämä on opettanut, marraskuustakin selviää.

Huomenna siirrytään joulukuun puolelle, ja vaikka talven ihmemaa on kaukana (ja huomenna ehkä vielä kauempana) joulukuussa helpottaa jo. Mieli saa vaeltaa jouluun ja kaikkeen kivaan mitä siihen liittyy. Sen tietää, että aivan kohta, oikeastaan nopeammin kuin uskoisikaan, elämä kääntyy taas kohti kevättä. Valoa, lämpöä, puutarhajuttuja ja paljaita varpaita. Niitä kohti on aina kiva mennä.

Mutta ensin se joulu. Meillä on kalenteritontut edelleen vintillä, mutta iltapalan jälkeen ne on tarkoitus ripustaa roikkumaan keittiöön. Kävin juuri kaupassa hakemassa täytettä niiden taskuihin ja tunsin sellaisen pienen jouluisen läikähdyksen rinnassani. Se tuntui muuten tosi kivalta. Seuraavat viikot aion omistaa joululle ja siihen valmistautumiselle. Oman (ja ehkä muidenkin) joulumielen kohottamiselle ja kaikelle sille pienelle kivalle tekemiselle, joka tekee joulukuusta just niin ihanan.

Millä mielellä siellä siirrytään joulukuulle?


ihan tavallinen

15.11.2020

Kamelinselkä on katkaistu ja vuoden harmain päivä on takana. Näin ainakin toivon. Perjantai-ilta meni juhliessa japanilaisittain ystäväporukalla ja eilinen täyttyi harmauden sijaan vaaleanpunaisesta kun juhlittiin 2-vuotiasta kummityttöä. Tänäänkään en ajatellut antaa harmaille ajatuksille kovinkaan suurta jalansijaa, päinvastoin, harmaus saa ihan luvan kanssa luoda hyggefiilistä sunnuntain ylle.

Olen jo tovin kiemurrellut sen kanssa, että mulla ei oikein ole teille mitään ihmeellistä kerrottavaa. Elämä, arki ja viikot jurnuttavat tasaista tahtia. Päivät täyttyvät työstä, lasten harrastuksista, pyykinpesusta ja kaikesta muusta ihan tosi tavallisesta. Joskaan elämäni nyt ei ole koskaan mitään kovinkaan erikoista ollut, mutta kun ei ole tarkoitus muuttaa, remontoida, rakentaa, erota tai lisääntyä, ne sellaiset kuumat perunat jäävät väkisinkin elämättä ja jakamatta. Älkää ymmärtäkö väärin, olen oikein mielissäni siitä, että mitään noista edellämainituista ei ole tällä haavaa tiedossa. Elämä on hyvää just näin. Sellaista, mistä olen haaveillut. Mutta se on tasaista ja ihan tavallista. Ei niinkään otsikoiksi taipuvaa.

Vein perjantaina illan emännälle amarylliksiä ja eukalyptuksia ja pakkohan niitä oli saada myös omaan maljakkoon. Vaikka edelleenkään ei varsinaisesti jouluta, rakastan joulunajan kukkia. Erityisesti näitä lohenpunaisia sävyjä. Ajattelin, että näiden myötä myös se joulufiiliskin voisi löytyä sieltä jostain mielen perukoilta. Ja hei, olen sentään hankkinut jo kaksi joululahjaa ja yhden pikkujoululahjan! Että onhan tässä jo oikea suunta!

Lapset ovat olleet tänään aktiivisina pelireissulla ja tanssiesityksissä. Ajattelin helliä koko porukkaa pannari-iltapalalla. Se on sitä sellaista sunnuntai-illan luksusta tällaisessa ihan tavallisessa elämässä.

Suloista iltaa ja ihanaa uutta viikkoa 💕

 

 


meidän joulua kuvina

30.12.2019

Onpa tosiaan ollut tauti. Joulu jäi hieman tyngäksi kun kuume kukisti heti tapaninpäiväiltana, mutta onneksi ainakin ne viralliset joulupäivät saatiin juhlittua. Me oltiin aattoilta pitkästä aikaa ihan vain perheen kesken. Vanhempani kävivät aamupäivällä, mutta muuten päivä meni ihan vain omalla porukalla. Liekö jotakin sairastumisen ennettä, mutta sattui niin, että nukahdin jouluaattona kesken päivän ja vetaisin reilun parin tunnin tirsat. En ole mikään päikkärinukkuja, joten siinä mielessä tuosta olisi kai voinut ennustaa tulevaa. Mutta päiväunien jälkeen tulikin sitten jo vähän kiire ruokien kanssa, joten en ehtinyt asiaa sen enempää pohtia. Meidän joulupäivä ei ollut ihan niin perinteinen mihin on totuttu, sillä pyjamapäivä vaihtui leffareissuun. Ostettiin liput uuden Frozen elokuvan ensi-iltaan jo marraskuussa, ja hyvä niin, sillä sali oli aivan tupaten täynnä. Kiva leffa ja kivaa aikaa yhdessä olemiseen. Tapaninpäivä menikin sitten perinteisesti vanhempieni luona, jonne myös siskoni perheineen tuli käymään.

No tapaninpäivän jälkeen en sitten ole juuri muuta tehnytkään kuin maannut sohvalla tai sängyssä. Eilen oli pakko hiukan raivata kotia ja kesyttää pyykkivuorta, mutta perjantai ja lauantain hetkellisestä talvi-ilmasta nauttiminen jäi valitettavasti ikkunan takaa ihailemiseksi. Toisaalta pitkän ja pimeän syksyn jälkeen uskon vakaasti, että talvi saapuu kyllä tammikuussa ja kun sairastelut on sairasteltu, hangista ja hiihtämisestä nauttiikin sitten ihan erityisellä riemulla.

Sellainen joulu meillä. Yhteistä aikaa ja lepäämistä. Tänään laitoin ripsaria ja yritin peittää punoittavaa nenääni. Josko se tästä taas. Kohti uutta vuotta ja uutta vuosikymmentä!

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.


päivät pyjamassa ja vielä yksi leffa

27.12.2019

Kaupallinen yhteistyö ⎮ Viaplay


Vaikka varsinaiset joulupäivät jo ovatkin takana,  joulunvietto saa vielä jatkuu vapaapäivistä ja rennosta tunnelmasta nauttien. Arkihuolet on heitetty hetkeksi sivuun ja ylle on puettu Joulupukin tuomat pyjamat. Kera Joulupukin tuomien suklaiden, nyt nautitaan siitä, mihin tavallisessa arjessa ei ei aika riitä, eli rennosta ajasta sohvalle linnoittautuen ja koko perheen elokuvista nauttien.
Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Viaplayn kanssa ja sen lopusta löydät myös kivan arvonnan!

Vaikka olen yleensä äärimmäisen tarkka vuorokausirytmin kanssa, meillä viimeisen viikon aikana vaihdettu vaihde totaalisen vapaalle ja telkkarin edessä on vietetty aikaa varmasti melkein saman verran kuin koko vuonna yhteensä. Ja mikäs sen parempaa, kun arjen taakka on vihdoin nostettu harteilta ja joulu on antanut sekä syyn, että luvan rentoon oleiluun. Vaikka Viaplayn tarjonnasta löytyy niin kiperiä murhia kuin toimintaakin, entinen nautin silti itsekin kevyestä tunnelmasta, joka ei liioin nostata verenpainetta. Mikä parasta, juuri tuollaiset leffat sopivat myös parhaiten jouluun ja koko perheen katsottaviksi ja pitävät yllä sopuisan tunnelman.

Maija Poppasen paluu, Itse Ilkimys elokuvat, Boss Baby, Joulupukkia pelastamassa, Frozen, suloinen Dumbo ja joulun varma klassikko Love Actually. Siinä joitakin meidän joulun suosikkeja. Ja hei, tänään 27.12.  Viaplaystä on katsottavissa myös vanhan Aladdin klassikon uusi elokuvaversio! Kun ei ole kiire minnekään, voi aina katsoa vielä yhden leffan. 🙂

Toki Viaplayn valikoimasta löytyy katsottavaa myös aikuisempaan makuun ja joitakin lempisarjojani mainitakseni nostan ainakin huikean Wisting -sarjan. Lisäksi meidän suosikeita sarjapuolelta on Bosch,Blindspot, Blacklist, The Enemy Within ja Stella Blomkvist. Myös elokuva Astrid on joulun pakko katsoa listallani.

Arvonta:

Kerro kommenttiboksissa teidän joulun leffasuosikit ja voit voittaa 2 kuukautta ilmaista katseluaikaa Viaplayn Leffat ja Sarjat – paketin pariin. Jätä kommenttisi viimeistään torstaina 2.1.2020 ja olet mukana arvonnassa. Arvonnan säännöt löydät täältä.

Ihanan leppoisaa joulun jatkoa ja levollista alkavaa viikonloppua. Me uppoudutaan seurvaaksi Aladdinin maailmaan!


Taas toivotus hyvän joulun

24.12.2019

Jouluaattoaamussa on oma tietynlainen tunnelmansa. Olen puuhaillut vähän kaikenlaista muun perheen vielä nukkuessa. Hyräillyt mielessäni joululauluja ja sytytellyt kynttilöitä. Tuntuu kuin pitkä ja pimeä syksy vihdoin antaisi palkkansa, pienen lupauksen valosta.

Niin monta ihanaa juttua ja joulunodotuksen hetkeä olisi ollut taas kiva kanssanne jakaa, mutta aina ei kaikkea ehdi päivittää ja muuttaa kuviksi ja sanoiksi. Joka joulu huomaan miettiväni tässä kohtaa tätä samaa asiaa. Ja se on tosiaan jo kymmenes hyvän joulun toivotus Uudesta Kuusta.

Toivon teille jokaiselle rauhallista ja levollista joulunaikaa. Aikaa läheisten seuralle, levolle ja hyville ajatuksille.
Ja teille, jotka ette syystä tai toisesta joulua juhli, haluan toivottaa rauhallista ja levollista loppuvuotta. Valoa kohti mennään, kuului vuoden viimeiseen viikkoon joulu tai ei.

Maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto. ♡


tule joulu kultainen

20.12.2019

Tänä aamuna tuntui jotenkin tuskallisen hirveältä kun kello pirahti soimaan. Eikö jo voisi olla joulu. Nämä lähes täysin pimeät päivät eivät vaan jotenkin laita konetta käyntiin ja illalla tuntuu jumalaiselta kellahtaa taas vuoteeseen. Kaiken jouluhössötyksen lomassa odotan ehkä kuitenkin eniten ihan vaan sitä kiireettömyyttä ja siksi en kai jaksa itse kauheasti hössöttää. Tajusin jokin vuosi sitten, ettei joulu ole suoritteita eikä tehtyjä tai tekemättömiä töitä, vaan enemmänkin mielentila, joka tulee kun sen antaa tulla. Ei se pakottamalla saavu, ja toisaalta voi olla oikeinkin jouluinen olo, vaikka pöydästä joku sortti uupuisikin.

Huomenna on vielä aamulla koulun joulujuhla ja sitten lapset pääsevät vihdoin joululoman viettoon. Illalla istutaan viettämään glögi-iltaa ystävien kesken ja laskeudutaan sellaiseen rentoon joulutunnelmaan. Uunissa paistuu marenki ja 11-vuotias nyppii juuri tarte tatin taikinaa. Koti on vähän boheemisti vinksallaan, mutta eipä se niin nuukaa ole. Ja kynttilänvalo on onneksi aika armollinen. Käytin lapsesta asti vuosia täydellisen kiiltokuvajoulun metsästykseen kunnes oivalsin, että meidän joulu parhaimmilaan meidän näköisenä. ♡

 

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.

 


oi kuusipuu, oi kuusipuu, sinä pieni ja pyöreä

17.12.2019

Maailmassa on harvoja asioita, joista tällainen kolmevitonen tuntee lapsellista riemua, mutta yksi niistä on ehdottomasti joulukuusi. Se on se virallinen merkki siitä, että joulu on saapumassa ja juhlan aika on käsillä. Lapsuudenkodissa kuusi tuotiin sisään aina aatonaattoiltana, ja kun isä oli muutaman voimasanan kanssa saanut kuusen jalkaan ja kynttilävalot sen oksille, pääsimme siskoni kanssa koristelemaan kuusta. Nyt viime vuosina mummulan kuusi on ollut huomattavasti tyylikkäämpi ja elegantimpi kuin lapsuudessani. Mieleeni on jäänyt myös vuosi, kun halusin koristella kuusen vanhanaikaisesti karamellein. Solmin hopealankaa karamellipapereihin ja ripustin niitä kunnon joulukonservatiivinä kuusen oksille. Ja parin päivän päästä langoissa roikkui tyhjät paperit, sillä karamellit olivat olleet kivasti siskoni käden ulottuvilla kun hän katseli telkkaria.

Kuten sanottu, meidän joulukuuseen ei haeta minkäänlaista tyylisuuntaa tai trendiä. Nyt kun lapset ovat pieniä sen oksilla saa killua kaikessa rauhassa itse tehdyt koristeet. Äidin virkkaamat pitsisydämet, hamahelmiaskartelut, paperista taitellut tähdet, antiikkiset lasipallot ja pallot uudemmasta tuotannosta. Vanhoista leivosmuoteista itse tehdyt koristeet ja kaikenlaiset vuosien varrella kertyneet joulukoristeet. Esikoisen aikoinaan askartelema kimallepallo ja Klaaran viime vuonna äitini kanssa askartelema paperienkeli. Kaikki koristeet yhtä ihania ja kaikkissa muistoja menneiltä vuosilta. Ja joukkoon mahtuu vielä paljon, mutta ihan vain ostamisen ilosta kuuseen ei hankita läjäpäin koristeita.

Miehelläni oli joitakin vuosia kova tarve saada kaata joulukuusi itse, mutta kun yhtenä vuonna olin käännyttänyt pojat kahdesti ovella (toinen kuusista oli kolmemetrinen ja toisessa oksia oli vain toisella puolen runkoa) mieheni kaatoi valtavan pihakuusen ja otti siitä latvan. Alhaalta katsottuna se näyttikin oikein kivalta, mutta olohuoneessa ei niinkään. Niinpä olemme sittemmin päätyneet ostettuun kuuseen. Helppoa ja vaivatonta ja vältytään suuremmalta aviokriisiltä juuri joulun alla. Ja ennen tuo kuusiepisodi vieläpä käytiin läpi siinä juuri ennen joulua ja vähän kiireessä. Kun jokunen vuosi sitten laitettiin koti joulukuntoon jo hyvissä ajoin kuvausten vuoksi, huomasin, että kuusi on oikeastaan paljon mukavampi koriste ennen joulua kuin tammikuussa. Tykkään siitä, että kuusi on pieni, ja tänä vuonna löytyi vieläpä oikein pullea ja muodokas yksilö. Ja nyt kun olkkarin ikkunoissa on lumikukat ja kuusi kimmeltää, ei oikeastaan ole koskaan pimeää.

Tänään vuorossa olisi sinappi- ja chilisuklaatehdas.  Rentoa puuhastelua joululaulujen soidessa.


viikko vielä – valmistautumista jouluun!

16.12.2019

Vähiin käy ennen kuin loppuu. Nimittäin nämä päivät joulun alla. Tässä on nyt viikon verran aikaa valmisteluille, mutta mulla ei kyllä ole edelleenkään mitään joulustressiä. Kiitos äidin, joka teekee lanttu- ja porkkanalaatikon meille tänä vuonna ja kiitos itseni, kun olen omaksunut vähän lungimman suhtautumisen jouluun.

Meidän joulu tai jouluvalmistelut eivät varsinaisesti edistyneet viikonloppuna, vaikka kuusi perjantaina jo kuistille asti saatiinkin. Itse juhlin perjantai-iltana pikkujouluja ja lauantai meni muuten vain viikonlopun vietossa. Tai no, oltiin Klaaran kanssa muutama tunti kaksin ja leivottiin iso kasa pipareita. Niitä on nyt sitten tänään kuorrutettu, joskin pikkuisen liian löysäksi jääneellä pikeerillä. Lauantai-illaksi makuuhuoneeseen nostettiin pinnasänky kun saatiin pieni 1-vuotias kummityttö kylään ja mieheni veli vaimoineen pääsi vuorostaan juhlimaan. Eilen juhlistettiinkin sitten pientä 2-vuotiasta. Vaikka oma lapsiluku onkin jo täynnä, tuntuu kivalta kun lapsilla on näitä pieniä serkkuja, joita itsekin saa välillä vähän paijata. Ja meillähän on tosiaan tallessa niin pinnasänky, vauvanlelut, kuin Stokken tripp trappikin. Ei tosin iltatähteä ajatellen, ehkä enemmänkin lastenlapsia. Ja ollaan oikein mielellämme tätejä ja setiä.

Tällä viikolla vietetään montaakin vuoden viimeistä, ja nautin kuin sain aamulla herätellä lapset vuoden viimeiseen kouluviikkoon. Ja samalla tsempillä olen tänään yrittänyt kannustaa lapsia vuoden viimeisiin soittotunteihin valmistautumisella. Pimeyden tuoma väsymys näkyy kyllä lapsissakin, ja loma tulee tarpeeseen. Mutta sitä ennen on onneksi vielä viikko täynnä odotusta ja valmistautumista.

Joululahjat on ostettu ja mutta vielä jokunen kaipaa paketointia. Jouluruokien ja leivonnaisten tekeminen on yhä vaiheessa ja kotikin on viikonlopun jäljiltä vähän niin ja näin. Mutta stressiä en ota. Joulusiivous saa tosiaan olla melko tavallinen viikkosiivous, tammikuun valossa ehtii sitten puunata paremmin. Yksi matto saatiin viikonloppuna toimitettua pesulaan, ja se on sitten kiva rullata viikon päästä puhtaalle lattialle. Luotan armotonta puunausta enemmän kynttilöiden ja kukkien luomaan tunnelmaan ja joulun tuoksuihin. Nyt kun maa on musta ja lumen suhteen toivo alkaa hiipua, noilla tunnelmanluojilla on vielä entistäkin suurempi merkitys.

 

Mutta hei, kuusi saa kuulemma tulla peremmälle. Ihanaa maanantai-iltaa sinullekin! ❤️