Blogin päivittäminen takkuaa edelleen, mutta eiköhän sekin tästä, kun tuo ihana valo jaksaa koko ajan lisääntyä. Ja jos nyt ihan suoraan sanotaan, niin kyllä mä olen viikonloppuisin paljon mieluummin vapaalla ja ulkoilemassa kuin koneen vieressä istumassa. Eilenkin vietettiin supermukava päivä ja ehdittiin hiihtämään, laittamaan hyvää ruokaa ja löhöämään koko perhe sohvalla pitkän kaavan mukaan. Lapset leipoivat iltapalan ja me aikuiset saatiin vain olla. Pakko myöntää, että olen oppinut suuresti nauttimaan siitä, että lapset ovat jo isompia ja se pikkulapsiarki on muuttunut ihan toisenlaiseksi. Rennommaksi ja joustavammaksi. Helpommaksi ehkä eniten. Joskin kyllähän edelleen koen stressiä siitä, miten arkena ehditään joka paikkaan ja kuinka välillä pitäisi olla parissakin paikassa yhtä aikaa. Onni on ihanat isovanhemmat ja toisaalta tiedän, että tämäkin on vain vaihe. Vuodet lipuvat ja jossain kohtaa kiireiset illat vaihtuvat taas johonkin ihan muuhun. Nyt pitää siis vain keskittyä löytämään se iloa rjesta ja siitä, että lapset haluavat harrastaa.

Nostelin sunnuntaiaamun kunniaksi tuolit ja korit pöydälle ja pidin oikein tehokkaan parituntisen siivoten. Muut lähtivät luistelemaan, joten nappasin pienen palan päivästä myös blogille. Seuraavaksi suuri carbonara-vuoka uuniin, jotta ensi viikon ruokahuolto on ainakin alkuviikon osalta taputeltu. Sitten koko perheen voimin hiihtämään. Viime talvi kun jäi tulematta, yritämme nyt nauttia sitten senkin edestä kaikista talvilajeista ja lumesta. Hommattiin jopa retkiluistimet, jotta voidaan lisätä lajien kirjoa. 😀

Asu ei siis oikeasti ole tältä päivältä – tai edes eiliseltä. Viikonloppuna mun pukeutuminen on lähinnä pyjama-tekninen kerrasto -akselia. Mutta tämä on yksi arjen lemppareistani, sillä nuo Weekday farkut ovat ihana täyspitkä lisä mustien arkihousujen joukossa. Yleensä joudun hankkimaan housuni pitkien ihmisten mallistoista, mutta nämä (ehkä jo kolme vuotta vanhat) housut ovat niitä harvoja, jotka tuovat vähän vaihtelua tylsään mustaan. Punaiset unikot taasen tuovat sopivasti pirteyttä vaikka vähän harmaanpaankin päivään.

Mutta ei mulla taaskaan mitään ihmeellistä asiaa ollut. Nautitaan nyt siitä talvesta, joka vihdoin tänne lounaaseenkin saatiin. Tänään kun haukkaa kunnon annoksen happea, jaksaa taas huomenna ihanasti arkea. ❤️

 

En voi väittää jääväni ikävöimään. Marraskuuta siis. Vuosi toisensa jälkeen se koettelee pimeydellään, mutta kuten elämä on opettanut, marraskuustakin selviää.

Huomenna siirrytään joulukuun puolelle, ja vaikka talven ihmemaa on kaukana (ja huomenna ehkä vielä kauempana) joulukuussa helpottaa jo. Mieli saa vaeltaa jouluun ja kaikkeen kivaan mitä siihen liittyy. Sen tietää, että aivan kohta, oikeastaan nopeammin kuin uskoisikaan, elämä kääntyy taas kohti kevättä. Valoa, lämpöä, puutarhajuttuja ja paljaita varpaita. Niitä kohti on aina kiva mennä.

Mutta ensin se joulu. Meillä on kalenteritontut edelleen vintillä, mutta iltapalan jälkeen ne on tarkoitus ripustaa roikkumaan keittiöön. Kävin juuri kaupassa hakemassa täytettä niiden taskuihin ja tunsin sellaisen pienen jouluisen läikähdyksen rinnassani. Se tuntui muuten tosi kivalta. Seuraavat viikot aion omistaa joululle ja siihen valmistautumiselle. Oman (ja ehkä muidenkin) joulumielen kohottamiselle ja kaikelle sille pienelle kivalle tekemiselle, joka tekee joulukuusta just niin ihanan.

Millä mielellä siellä siirrytään joulukuulle?

Jahas, lomat on lomailtu ja arki saa jatkua. Syysloman jälkeen olen perinteisesti antanut itselleni luvan  ajatella talvea ja joulua, mutta kuten parina viime vuonnakin, joulufiilis ei oikein ota syttyäkseen. Yritin jopa kaupan lehtihyllyllä kääntää ajatukseni joululehtien avulla, mutta ei. Niin oli ihanat Lantilivit ja muut numerot, mutta ei ne vain vielä iskeneet. Eikä onneksi tarvitsekaan. Mutta jos jouluinspistä kaipaat, niin uusi Happy Homes – Merry Christmas -kirja olisi jo ennakkotilattavissa. Kannessa on muuten tutun näköinen kuvakin!

Lomaviikkoon mahtui paljon hyvää. Ennen kaikkea paljon sitä yhdessä-aikaa. Tehtiin niitä juttuja joita suunniteltiin ja sitten niitä, joita ei suunniteltu. Leivottiin pullaa, laitettiin hyvää ruokaa, käytiin syömässä, leffassa, treeneissä, mummulassa, pelissä ja ihan vain ulkona. Juhlittiin ystävien kanssa halloween etukäteen ja kilisteltiin kaikelle, mikä on viime aikoina jäänyt kilistelemättä. Oli silti kivaa ihan vain ollakin – tekemättä mitään ihmeellistä. Lomailun jälkeen lapset menivät taas ihan mielellään kouluun, joten ehkäpä siinä on yhdenlainen mittari loman ja levon onnistumisesta. Itselleni taasen teki kai ihan hyvää pitää hiukan taukoa blogista. Luulen, että vähempi postaaminen on enemmän se mun juttu.

Itse siivosin viikon aikana pihaa ja kasvihuonetta talvikuntoon, istutin callunat ja puhdistin lyhdyt. Sisällä kävin läpi lasten pieneksi jääneitä vaatteita, lajittelin, listasin ja täydensin. Ja kun taas siinä samalla selvitin ja puhdistin omia ajatuksiani, sain kaappeihin ja laatikoihin lisää tilaa. Toivottavasti myös arjesta ihan pikkuisen toimivampaa.

Talviaika ja pimeät illat vaativat taas hetken sulattelemista. Onneksi kyse on kuitenkin vain parista pimeästä kuukaudesta, jotka ennen pitkään herättävät myös sen joulufiiliksen tai joulunkaipuun. Kunnes pimeä taas vaihtuu piteneviin päiviin ja lisääntyvään valoon. Niin se vain menee, että aikansa kutakin.

Kaupallinen yhteistyö ⎮ Fiskars

---

Daalioiden talvetus ja nostaminen! Tätä on toivottu ja nyt se viimein tulee. Homma on helppo, mutta kannattaa muistaa muutama juttu, niin onnistut varmasti!
Ensimmäiset pakkaset tulivat, ja jopa täällä etelämmässä on saatu ihailla pientä lumi- tai räntäkerrosta viimeisen viikon aikana. Puutarhan syystyöt ovat kuitenkin monella vielä kesken, onhan syksy ollut poikkeuksellisen lämmin. Pakkanen puraisee daaliat ja mustuttaa varret yhdessä yössä. Kukinta on ohi ja kausi nostotöitä vaille paketissa. Mukulat ovat ilmojen kylmetessä edelleen maan lämmössä, mutta nyt on se aika kun nekin on syytä kaivaa ylös ja siirtää talvehtimaan lämpimään. Tänään kaupallisessa yhteistyössä Fiskarsin kanssa annan neuvot ja niksit daalioiden nostamiseen ja mukuloiden talvettamiseen.

Ennen varsinaiseen työhön ryhtymistä kannattaa kaivaa tarvittavat työkalut esiin. Daalioiden nostamisessa tarvitset puutarhasakset, talikon, haravan ja tietenkin laatikot tai korit, joihin daaliat aiot säilö.
Ennen ensimmäisenkään kukkavarren katkaisemista, huolehdi, että olet kerännyt daaliapenkistä kaikki metalliset perennatuet pois. Usko pois, et halua pilata saksiasi iskemällä niihin!

Olen nähnyt ohjekuvia daalioiden talvettamisesta ja nostamisesta terhakoilla varsilla ja mielestäni tuollainen ohjeistus on aika harhaanjohtavaa. Kuka haluaisi nostaa kukat ennen kuin satokausi päättyy. Unohda siis visio kukkivista daalioista ja niiden katkomisesta talvehtimaan! Koska pakkanen on saanut kasvuston lakoamaan työ kannattaakin aloittaa kukkavarsien leikkaamisella.

Daaliota ei missään nimessä saa repiä maasta. Vaikka mukulat saattoivat keväällä näyttää pieniltä ja hennoilta, ne ovat nyt juurtuneet maahan ja istuvat siellä melko tiukassa. Katko siis kukkavarret, mutta jätä 5-10 sentin tapit jokaiseen mukulaan. Maasta törröttävä kukkatappi helpottaa työtäsi, kun näet jatkuvasti mistä mukuloita on yhä nostamatta. Tylsien saksien lisäksi harmittaa suuresti, jos maahan jääkin jäätymään juuri se kaunein ja rakkain yksilö.

Yllä näkyy myös pieniä sormustinkukan taimia.

Itse jätän mukuloihin melko pitkätkin pätkät kukkavarsista, sillä hyödynnän niitä puhdistuksessa ja daalioiden pakkauksessa. Toisaalta keväälläkään kuivuneista tapeista ei ole haittaa ja niiden avulla pystyy taas nostelemaan mukuloita ruukkuihin ja maahan. Nättejä ne eivät ole, mutta onkin siis enemmänkin makuasia kuinka lyhyeksi kukkavarret leikkaat, jos ne tosiaankin saavat talvehtiessaan kuivua.

Mikäli haluat nimetä juurakot nyt syksyllä, nimeä ne joko tässä kohtaa tai aina yksitellen nostamisen jälkeen. Suosi muovisia (tai muita maatumattomia) nimikylttejä. Voit tuikata sellaisen juurakon lomaan. Nimilapun voi myös kiinnittää kumilenkillä tai narulla kukkatappeihin. Mikäli talvetat useamman juurakon samaa lajiketta, voit nimetä myös laatikot. Omat nimikylttini ovat pilkistäneet juurakoista kohta kolme vuotta. Ne pysyvät kyydissä kesät ja talvet.

Daalioiden nostaminen on toki huomattavasti helpompaa, mikäli sinulla on selkeästi daaliapenkki, jossa ei kasva mitään muuta. Usein daalioita kasvatetaan pitkinä yksittäsinä riveinä, jolloin syys- ja kevättyöt ovat tietenkin helpompia. Olen enemmän cottage garden -tyyppiä ja omassa maassani kasvaa daalioiden lisäksi paljon muutakin. Niinpä pyrin penkkiä siivotessa karsimaan sen melko puhtaaksi, jotta varmasti hahmotan jokaisen talvehtimaan pyrkivän daalian.

Kun kukkavarret on leikattu ja penkki haravoitu puhtaaksi, on aika käydä juurakoiden kimppuun!

Paras työkalu on puutarhatalikko. Sen avulla nostat mukulat varmemmin kokonaisina ja niitä rikkomatta. Unohda siis tässä kohtaa klassinen pistolapio ja satsaa daaliaharrastajan ykköstyökaluun eli Fiskarsin Xact Puutarhatalikkoon, josta saat kylmälläkin kelillä lämpimän otteen.
Jos viime keväänä istutit elämäsi ensimmäiset daaliat, nyt syksyllä saatat yllättyä, miten suuria niistä on kesän aikana tullut. Iske talikko syvälle daalian viereen, mieluummin vähän liian kauas kuin liian lähelle. Nosta juurakko varovasti ilmaan. Juurakkoa ei missään nimessä tarvitse kokonaan puhdistaa, mutta suurimmat mullat kannattaa kuitenkin poistaa jo ihan tilan säästämiseksikin. Itse kevyesti ravistan ja pyörittelen juurakkoa, sen jälkeen kun olen ensin kuokalla hieman möyhentänyt maata siitä irti. Fiskars QuikFit möyhennyskuokka on hyvä työkalu juurakoiden puhdistamisessa.

Pieni ja hento ‘Cafe au Lait‘ on kasvanut ravinteikkaassa mullassa komean kokoiseksi ja vaatii jo jakamista.

Nosta ja pakkaa daaliat yksitellen ja jälleen tarkasti seuraten, ettet vain jätä yksiäkään kukkatappeja ylösnousevan mullan alle.

Pakkaa daaliat ilmavasti puu-, muovi- tai pahvilaatikoihin. Ilmava muovilaatikko on kasvin kannalta paras, sillä se ei ala maatumaan kosteissakaan olosuhteissa. Harvalla kuitenkin on käytössään leipomolaatikoita ja onneksi ihan tavalliset pahvilaatikotkin kelpaavat. Vuoraa laatikon pohja sanomalehdellä tai voimapaperilla ja nosta juurakoiden koosta riippuen noin 2-4 kasvia yhteen laatikkoon. Mitä vähemmän juurakoita on yhdessä laatikossa, sen pienempi on tietenkin mahdollinen tautiriski. Jätä juurakoiden väliin siis mahdollisimman paljon hajurakoa, jotta laatikko pysyy ilmavana ja kasveilla on mahdollisuus hengittää. Voit myös peittää paljaat juurakot turvekerroksella, mikä suojaa niitä paitsi kylmältä, myös tasapainottaa kosteusoloja.

Daalioiden talvetus. Mihin daaliat sitten laitetaan talveksi?

Daaliat siirretään talvehtimaan, koska ne eivät kestä jäätymistä. Ihannelämpötila onkin n. 5-10°C, mutta harva pystyy järjestämään tilan, jossa lämpötila pysyy vakaana koko talven. Pakkauksessa ja valmisteluissa onkin siis tärkeää huomioida  juuri ne olosuhteet, jotka sinulla on daalioillesi tarjota. Verrattuna moneen muuhun kasviin, daalioiden talvetus on kuitenkin helpompaa, sillä kasvit eivät tarvitse talvella valoa. Pimeä ja viileä paikka on siis daalioiden ihanne. On periaatteessa täysin se ja sama, onko tuo tila autotallissa, kellarissa, siivouskomerossa vaiko eteisessä.

Minun kasvini siirtyvät talveksi kellariin. Kellarissa oli liki koko viime talven yli 10 astetta lämmintä, mutta yhtälailla varaudun siihen, että lämpötila voi laskea pakkasellekin. Niinpä huolehdin heti syksyllä, että lähettyvillä on myös hallaharsoja ja peitteitä kasveille, mikäli pakkanen paukkuu viime talvea pahemmin. Vaikka kellarin lämpötila siis tippuisikin miinukselle, pyrin varmistamaan, että daaliat pysyvät plussan puolella. Hetkittäiset miinuksen puolelle kääntymiset eivät vielä yletä daalioiden sekaan laatikon suojiin, mutta mikäli kellarin lämpötila tippuisi pakkasen puolelle kunnolla tai yhtäjaksoisesti, kantaisin daaliat välillä sisälle.

Kellari on myös kostea, joten jotta välttyisin mukuloiden mätänemiseltä ja maatumiselta jätän laatikot viikoksi tai kahdeksi huoneenlämpöön kuivumaan. On huomattavasti helpompi sumuttaa juurakoille lisää kosteutta, kuin saada ne kuivumaan kylmässä ja kosteassa tilassa. Jos käytät kodin teknistä tilaa tai koneellisesti lämmitettyä varastoa, jossa ilma on kuivaa, huolehdi daalioiden kosteudesta läpi talven. Mukulat saavat nahistua, mutta eivät kuivua läpikotaisin. Paras tapa tutkia tilannetta onkin ihan näppituntuma. Mikäli multa juurakoiden ympärillä kuivuu niin, että mukulat puhdistuvat kuin itsestään, kannattaa kaivaa esiin suihkepullo. Jokapäiväistä tai edes jokaviikkoista valvontaa daaliat eivät kuitenkaan kosteuden vuoksi tarvitse. Pahin vihollinen on pakkanen. Mikäli mukuloita on paljon ja laatikot pakattu tiiviisti, huomioi myös, että reunimmaiset yksilöt kuivuvat ja kylmettyvät huomattavasti keskimmäisiä paremmin. Itse kävin viime talvena pari kertaa vaihtamassa laatikoiden järjestystä ja nostelin alimpia ylös ja reunimmaisia keskelle. Daalioiden talvetus ei ole vaikeaa, mutta homma kannattaa nähdä harrastuksena, kuten puutarha ylipäätään.

Mistään parin tunnin pikkutyöstä ei tosiaankaan ollut kyse, mutta nyt homma on valmis!  Voin miltei taas jo kuvitella, kuinka mallaan daalioita tyhjään penkkiin taas ensi keväänä.

Keväällä daalioiden juurakoista pilkistää yleensä jo uusia silmuja, sillä kellari lämpötila kohoaa viimeistään kevään mittaan. Silmut muodostuvat ihan siihen jättämäsi kukkatapin tyveen. Useimmat daaliani vaativat ensi keväänä jakamista, jotta ne jaksavat kukkia myös seuraavana kesänä. Jakaminen on kuitenkin helpompaa, kun uudet silmut ovat muodostuneet kellarin lämpötilan kohottua keväällä. Yhdestä ostamastasi juurakosta saat siis vuosien mittaan ison kasan uusia.

Koska daaliat viihtyvät ravinteikkaassa maassa, levitän keväällä daaliapenkkiin kompostia ja kanankakkaa. ennen mukuloiden istutusta levitetty kanankakka saa sulaa kevätsateiden avulla maahan ja kompostikate toimii hyvin mukuloiden ja mullan päällä.

Ihan kaikki juurakot eivät vielä mahtunut noihin laatikoihin, mutta nyt loputkin daaliat on siirretty kuivumaan ja talviunille.

Hyvät puutarhatyökalut ovat investointi, joka kestää aikaa ja käyttöä. Kun syksyn puutarhatyöt on tehty, työkalut kannattaa puhdistaa ja siirtää vajaan tai varastoon talvehtimaan. Keväällä ne kutsuvat taas uuteen puutarhakauteen. Luithan jo edellisen puutarhan syystöitä koskevan postaukseni?

Olikohan siinä daalioiden talvetus kokonaisuudessaan? Jos jokin asia jäi mietityttämään, niin kysy ihmeessä!

Vaikka itselläni ei varsinaisesti lomaa olekaan, tämä viikko pyhitetään nauttimiselle, yhteiselle ajalle, ulkoilulle ja sille kuuluisalle ihan vain olemiselle. Jonkinlainen päiväpatikka, leffaillat ja sen lokakuun pullalupauksen lunastaminen on ainakin ohjelmoitu tälle viikolle. Aikataulut ja isompi kiire hellittävät edes joiltakin päiviltä ja sehän mahdollistaa monta sellaista asiaa, jotka arjessa jää väkisinkin tekemättä ja kokematta.  Niin paljon ikävää kuin tuo viime kevät toikin mukanaan, olen taas syksyn tullen kaivannut yhä enemmän ja enemmän sitä yhteistä aikaa ja läsnäoloa, jota kevät antoi. Kaikesta huolimatta koen, että se oli elämäni parasta aikaa ja hitsasi perhettä yhteen tavalla jota ei muissa olosuhteissa olisi ollut mahdollista saavuttaa.

 Lomatunnelmat alkoivat oikeastaan jo viikonloppuna. Eilinen pyhitettiin salibandylle ja välissä ehdittiin myös nauttimaan sunnuntain rauhallisuudesta. Lauantaina sain nauttia siskoseurasta ja lapset serkkuseurasta. Tänä vuonna nämäkin hetket ovat muuttuneet entistä merkityksellisemmiksi. Onneksi syksyyn on suunnitelmissa toinenkin tällainen viikonloppu. Pimeää loppuvuotta kohti on aina mukavampi kulkea, kun tunnelin reunoilta tihkuu vähän valoa elämään.

Viimeisen viikon aikana minulla on ollut hirvittävä tarve järjestellä asioita. Huomaan, että tuo on tapa johon turvaudun aina uuden, jollakin lailla erilaisen tai ehkä jännittävänkin elämäntilanteen edessä tai silloin kun elämä kaipaa erityistä järjestystä. Järjestelemisen ja siistimisen tarve on myös yksi osa syksyistä pesänrakennusviettiä. Siinä samalla kun järjestän ja siivoan kaappeja ja laatikoita, koen että myös pääni sisältö asettuu parempaan järjestykseen. Lauantaina heräsin aikaisin ja hyödynsin lasten vielä nukkuessa aamun ensimmäiset tunnit Lightroom katalogien setvimiseen ja tänä aamuna kävin vaatehuoneen kimppuun. Ihana tunne kun saa jotain konkreettista valmista asiat loksahtelevat paikoilleen myös korvien välissä.

En ole moneen viikkoon neulonut riviäkään ja salaa mielessäni haaveilen, että tällä viikolla ehtisin myös avata neulepussini ja saattaamaan tylsän harmaan kotineuleeni päätökseen. Korissa odottelee nuo ihanat punaiset langat ja niistä olisi kiva saada oversize neule mekkojen päälle puettavaksi. Mutta kaikkea ei voi saada eikä ehtiä, oli loma tai ei.

 

Kaunista uutta syysviikkoa! 💛

Kaupallinen yhteistyö ⎪ Fiskars

---

Muistatko vielä sen fiiliksen, jonka keväällä sait puutarhatöistä? Millään ei olisi malttanut lopettaa. Pyykit jäivät pesemättä, koti siivoamatta, uutiset lukematta ja telkkariohjelmat katsomatta. Nopeasti ruokaa ja sitten takaisin hommiin. Puutarhatyöt koukuttivat ja illat venyivät. Tuo totaalinen hurmoksellisuus kuuluu joka vuosi kevääseeni. Puutarha on ilon ja riemun lähde, eikä siitä malttaisi olla erossa. Mutta kuinka tuon saman innostuneisuuden saisi siirrettyä syksyn puutarhatöihin? Mistä ammentaa hurmos, kun kaikki työllä ja voimalla aikaansaatu maatuu silmien edessä? Tarjoilen teille tänään vinkit puutarhan syksystä innostumiseen kaupallisessa yhteistyössä Fiskarsin kanssa.

Unohda säännöt:

On eri asia olla ammattitarhuri tai harrastaja. Usein kuulen puutarhatöiden tai istutusten yhteydessä ihmisten käyttävän sanaa käskeä. “Nämä käskettiin istuttaa näillä väleillä” tai “Lehdet käsketään haravoimaan syksyllä.”
Kukaan ei tosiasiassa käske yhtään mitään. Omassa pihassa saa olla luova, kokeilla, erehtyä ja oppia. On erilaisia koulukuntia ja toisten mielestä asiat tulisi ehkä tehdä tietyllä tavalla. Paras tapa on kuitenkin se joka sopii sinulle.

Nurmialueita ei tarvitse nuolla syksyllä haravan kanssa puhtaaksi. On kuitenkin tärkeää poistaa paksuimmat lehtimatot, jotta nurmikko ei kärsisi. Totaalisen pilalle se ei mene vaikka jonain vuonna lehtiä jäisi runsaamminkin. Mutta keväällä nurmi on nopeammin vihreä ja siisti kun sen päällä ei ole maatunut paksuja massoja suuria lehtiä. Keskity siis ainakin hevoskastanjan- ja vaahteranlehtiin. Pienimmät lehdet silpoutuvat kyllä leikkurissakin!

Jos käyt taistelua sammalta vastaan, tammenlehdet tulisi myös haravoida pois. Tippuu ne sitten syksyllä, talvella tai vasta keväällä. Jos taas pidät sammaleesta kuten minä ja kasvatat vaikka alppiruusuja, tammien lehdet voi ajella keväällä ruohonleikkurilla.

Mieti mikä motivoi:

Oma aika raikkaassa ulkoilmassa? Hyötyliikunta? Se, että näkee työnsä tuloksen?

On aivan varmasti jotakin, minkä vuoksi haravaan olisi oikeastaan ihan kiva tarttua. Luurit päässä voi kuunnella musiikkia tai äänikirjaa, tai olla vaan ihan omassa rauhassa ja keskittyä töiden jälkeen johonkin ihan muuhun.

Jos sinua motivoi itsesi liikuttaminen tai yhteinen ulkoilu perheen kanssa, puutarhatyöt ovat syskyllä ihan yhtä loistava keino kohottaa kuntoa kuin keväälläkin. Mitä enemmän teet, sen enemmän kerrytät askelia ja pusket happea keuhkoihisi.

Itselleni syksynkin puutarhatöissä ehkä tärkeintä on se, että näkee työnsä tuloksen. Hyödynnän tätä motivaattoria jakamalla pihan eri alueisiin. Silloin saan aikaan myös valmista jälkeä lyhyessä ajassa. Älä siis päätä putsata kaikkia perennapenkkejä ja siirtyä sitten vasta haravoimaan, vaan hoida puutarha pala kerrallaan. Kun saat yhden alueen valmiiksi, et malta olla tarttumatta seuraavaan!

Niin kuin monessa muussakin lajissa, myös puutarhatöissä välineillä on väljä. Hanki hyvät ja kestävät puutarhatyökalut ja satsaa esimerkiksi Fiskarsin käteviin QuikFit työkaluihin. Samaan varteen saat vaihdettua erilaisia haravapäitä tai maanmuokkaustyökaluja. Jos taas leikkaat kukkineita kukkavarsia tai ylipäätään jotakin, mikä ei vaadi niin suurta voimaa, säästä myös käsiäsi ja käytä esimerkiksi Fiskarsin Solid Snip SP15 -saksia. Nämä ovat muuten cutting garden -harrastajan lempityökalu!

Jos keltaiset kumisaappaat tekevät sinut iloisiksi, voit kokeilla myös niitä!

Kokeile uutta:

Joskus voi kangistua tekemään asiat aina samalla tavalla. On tietenkin kiva, jos on löytänyt rutiinit ja oman tavan toimia, mutta joskus voi olla paikallaan kokeilla jotakin muuta. Esimerkiksi äitini hoksasi vasta eläkepäivillään kuinka paljon helpompaa on jättää osa syksyn puutarhatöistä kevääseen ja siivota osa perennoista vasta keväällä kun ne ovat kuivia ja likipitäen täysin maatuneita.

Minä puolestani olen aina ollut vannoutunut kottikärryjen työntäjä, ja kärrymallin olen oppinut jo lapsuudessani. Ystäväni puolestaan tekee kaikki kitkemiset ja puhdistukset jakkaralla istuen ja puutarhasäkkiä hyödyntäen. Sain nyt kokeilla Fiskarsin neliskulmaista Ergo pop-up puutarhasäkkiä ja innostuin valtavasti sen helppoudesta ja keveydestä. Isoon säkkiin mahtuu myös enemmän tavaraa kuin kottikärryihin. Tai ainakin kuorma pysyy kyydissä koko matkan!

Ajattele hyötyä terveydellesi:

Pakottaako niskaa ja hartioita? Stressaako?
Ei omat hartiani ainakaan näin jumissa olleet keväällä. Puutarhassa tehdyt kiertoliikeet laittavat kuitenkin rankaan liikettä ja veren kiertämään. Haravointi on siis oiva apu myös päänsärkyyn. Ja vaikka kävely syksyisessä luonnossa on sekin ihanaa, puutarhatöissä käytämme koko vartaloamme luonnolisella tavalla.

Tiesitkö muuten, että puutarhanhoito on myös loistava apu stressiin ja apeaan mielialaan. Itse asiassa Fiskarsin vuonna 2019 tekemä tutkimus viittaa siihen, että puutarhanhoito voi olla jopa avain onneen! Tutkimuksen mukaan puutarhanhoitoa harrastavat ihmiset eivät ole ainoastaan onnellisempia kuin ne, jotka eivät harrasta puutarhanhoitoa, vaan myös näkevät puutarhanhoidon olevan yksi onnellisuutta tuova tekijä.

Raitis ilma, luonnollinen äänimaailma ja yhteys luontoon tarjoavat aivoillemme kaivattua hiljaisuutta ja rentoutumista. Niiden myönteiset vaikutukset stressitasoihin ja itsetuntoon on havaittu monesti. Puutarhanhoito on myös mahdollisuus irtautua arjen kiireistä. Luontoa hoitaessamme olemme osa sitä ja palaamme ikään kuin juurillemme.

Nauti:

Myönnän, että itsellenikin on aikanaan kasvanut jonkinlainen tarve aina miettiä, kuinka lapset saadaan innostumaan jostakin. Tai ainakin sitä jotenkin ajatellaan, että ulos kannetut eväät ovat lapsia varten. Mutta entäs jos ne olisivatkin meitä itseämme varten? Maistuuko termarikahvi ulkona paremmalta kuin tavallinen kotona juotu kahvi. Vai tekeekö luonnossa syöminen yksinkertaisesti kaikesta aina paremman makuista?

Mieti mistä nautit! Kahvihetkestä ulkona, hiljaisuudesta, omasta rauhasta, parisuhdeajasta. Pääasia on, että keskityt puutarhatöissä myös nauttimiseen!

Valmistaudu tulevaan:

Pidän itse ehdottomasti enemmän keväästä. Mutta kevät on itselleni myös yksi motivaation lähde syksyn puutarhatöihin. Jokainen lehtikassa on lehtikasa vähemmän keväällä. Jokainen syksyllä siistitty perennapenkki tuo nopeampaa nautintoa keväällä.

Huolehdi syksyllä, että arkojen kasvien juurille ei ole syntynyt kuoppia. Näin suojaat kasvien juuret jäätymiseltä. Myös kuusenhavut on hyvä tapa suojata herkimpiä juuristoja.

Vielä enemmän kevätfiilistä syksyn puutarhatöihin antavat kukkasipulit! Ajatella, että kohta ne sieltä maasta kurkistavat ja tuovat väriä ja iloa elämään. Viimeistään silloin ehkä ymmärtää sen ilon, mitä syksyn puutarhatöilläkin voi lopulta saada aikaan!

Narsissit, laukat, tulppaanit ja kaikki muutkin sipulit istutat äärimmäisen näppärästi Fiskarsin Xact rikkaruohoraudalla. Tämä voikukan pahin vihollinen on yksi lempityökaluistani. Se on niin monikäyttöinen, että käytän sitä siistimiseen, kitkemiseen ja istuttamiseen. Rikkaruohoraudalla saa myös siististi kolon kukkasipuleille. Pidän ylipäätään siitä, että puutarhatyökalut ovat monikäyttöisiä!

Leiki:

Leiki, hulluttele, naura ja nauti! Onko joku sanonut ettei aikuinen voisi tehdä lehtienkeleitä tai hyppiä lehtikasoihin? Kokeile! Hyppää lehtien sekaan, käännä katse ylös ja seuraa lintujen matkaa. Ota kaveri mukaan, kutita, halaa ja pussaa. Luonnossa aikuinenkin saa olla lapsi!

 

 

Syyskuu tekee loppuaan ja vaikka kasvihuoneessa vielä osa kasveista kurkottaakin ylöspäin, on myös niitä, joiden lehdistö roikkuu masentavasti maata kohti.

Siitä huolimatta, että tykkäänkin tavallaan syksystä (siis aurinkoisista alkusyksyn päivistä ja kirjavasta luonnosta) tämä vuodenaika aiheuttaa aina jonkinlaista haikeutta. Kesä on kuin juhla. Siihen aletaan valmistautua jo aikaisin keväällä, tai vuoden vaihduttua. Mietitään keitä kutsutaan ja mitä tarjotaan. Pohditaan kasvatettavien kasvien erityisruokavaliot ja plaseerataan kukat auringon ja varjon mukaan. Taimien kasvamista seurataan kuin olisi pyydetty vastausta kutsutuilta ja lopulta luonto puhkeaa kukkaan ja näky on kuin Royal Ascot. Pelkkää, väriä, riemua ja kimmallusta. Bileet ovat alkaneet!

Koko kesä tarjoillaan drinkkejä kasveille, hoivataan ja hellitään ja nautitaan aamuvarhaisesta iltamyöhään. Kiitetään lahjoista, jok’ikisestä tomaatista tai salaatinlehdestä ja mietitään lahjuksiin perustuen kuka saa kutsun myös ensi vuonna. Vähemmän anteliaat, käytökseltään hankalat tai muuten happamat vedetään vieraslistalta yli. Näitä ei kutsuta ensi vuonna.

Ja sitten tulee syyskuu. Bileet väsähtävät ja kasvit alkavat nuokkua ja näyttää surkeilta. Vielä yritetään elvyttää, nyppiä, boostata ja pitää lämpimänä, mutta minkäs teet. Osa nuokkuu pöydällä ja osa pöydän alla. Sisäänheiton sijaan pitääkin toimia ulosheittäjänä.

Ja ihan kohta juhlat on juhlittu ja sitten on jäljellä vain se armoton siivoaminen. Ja kun sekin on viimein tehty, olo vain tyhjä. Kaikkensa antanut, mutta ennen kaikkea tyhjä. Eikä siihen oikein auta, vaikka jossain ruska vielä välkkyisi kuin neonvalot jatkoille houkutellen. Ne omat bileet oli siinä, eikä auta kuin odotella ensi kevättä ja kesää. Sitä, että jälleen innostuu ja tekee asioita taas ehkä pikkuisen viisaammin. Koska lopulta nämä bileet on kuitenkin kaiken tämän vaivan arvoiset. Ja enemmänkin.

Minä ja syksy ollaan tänä vuonna hyvissä väleissä.  Tai no, syksy ja syksy. En tiedä voiko virallisesti edes puhua intiaanikesästä, kun tuntuu, ettei syksy ehkä varsinaisesti ole vielä alkanutkaan. Mutta ei olla niin nikun nuukia termien suhteen. Joka tapauksessa lämmin sää ja auringonpaiste on mukavampaa kuin jatkuva piiskaava sade ja kylmyys. Todennäköisesti kun sitäkin ehtii vielä tulla. Vielä ehtii pukeutua pitkiin housuihin, villasukkiin, nilkkureihin ja takkeihin. Just nyt tuntuu kivalta, ettei kaikkia kesävaatteita tarvitse vielä sulloa naftaliiniin. Monena vuonna suomalaisesta säästä puuttuu tämä vaihe. Tai sitten mekot ja neuleet pitää vain yhdistää keskenään kesällä. Jokainen päivä ja viikko lämmintä syksyä on kuitenkin vähemmän kurjaa kylmyyttä. Ja jos hyvin käy, tässä ehtii jopa kaipaamaan tuhdimpaan vaatekerrokseen pukeutumista.

Kasvihuoneessa kesä kuitenkin alkaa vaihtua jo vahvasti syksyyn ja pikkuhiljaa olenkin kiikutellut pelargonioita sisälle. Tomaattisato on aloittanut hyytymisen merkit ja chilit punastuvat kovaa vauhtia. Vähitellen on aika karsia ja siivota, pestä ja puhdistaa. Olen kuitenkin kohtalaisen sujut myös tuon asian kanssa. En nimittäin tiedä olisiko minusta tomaatinviljelijäksi ympärivuotisesti. Tuskin. Aikansa kutakin.

Olohuoneeseen muutti perjantaina korituoli joka tarttui mukaani täysin suunnittelematta. Se oli vähän sellainen Vilenin Sulon hankinta – kun halvalla sai. Enkä tiedä, onko se nyt jäämässä tuohon, mutta siihen sen nyt toistaiseksi tälläsin. Lienee etsivän paikkaansa, koska myös kasvarista pitäisi kantaa yksi korituoli sisään. Samalla reissulla löysin myös kaksi niitä ihania suuria saviruukkuja joita ostin keväällä. Puoleen hintaan nekin. Sen sijaan puutarhamyymälästä ei tarttunut edelleenkään mukaan ainoatakaan callunaa tai kanervaa. Niitä ehtii kyllä miettiä myöhemminkin.

Aurinkoista ja rentouttavaa sunnuntaita!

Mitä jos puut kaatuvat kasvihuoneen päälle. Kauhea ajatus jonka kanssa pyörin suurimman osan niistä öistä joina ulkona ulvoo tuuli ja sade hakkaa ikkunoihin. Tällä kertaa myrskyvaroitukset toivat mukanaan myös toisen huolen, nimittäin daaliat. Onko niistä enää huomenna mitään jäljellä, vai lenteleekö syyskuun rajuilmassa värikkäiden lehtien lisäksi myös kukkia. Kas siinäpä pohdittavaa yön pimeille tunneille!

Joten varautuen kahteen edellä mainittuun skenaarioon, otin kasvihuoneesta kuvan ennen myrskyä. Kuviin ikuistamisen lisäksi keräsin myös daalioita isot kimput sisälle. Toki toivoen, että voin kukittaa kotia omilla daalioilla vielä pitkään, mutta varautuen kuitenkin pahimpaan. Sitten vain sormet ja varpaat ristiin ja toivoen, että huomisaamuna minua tervehtii jotakuinkin samanlainen maisema.

Vähemmän tärkeiksi, mutta silti pelastamisen arvoisiksi, listasin luumut. Ne vähäiset joita tänä vuonna tuli. Koska mieheni kertoi viime viikolla syöneensä “parasta piirakkaa, mitä on koskaan maistanut” vanhempieni luona, ajattelin että omistautuneena vaimona pitää ehkä kokeilla itsekin tuota vatsan kautta sydämeen kulkevaa reittiä äitini reseptillä. Jos osoittaudun kelpo vaimomatskuksi ja piirakka onnistuu, laitan ohjeen jakoon myös teille. Muussa tapauksessa nuolen näppejäni ja kipaisen ystävän luokse luumuvarkaisiin.  Sikäli kun myrskyn jälkeen on enää yhtään luumua varastettavaksi.
Elämme varsin jänniä aikoja!

Tunnelmallisen syksyistä keskiviikkoiltaa 🧡

Ystävän ehdottomat rapujuhlat kasvihuoneessa oli kieltämättä ideana ihana, mutta käytännön toteutus valitettavasti hankalampi. Eikä syynä ollut suinkaan ukkoskuurot, vaan ihan yksinkertainen tilanpuute. Nimittäin jos kasvariin vielä juhannuksen tienoilla mahtuikin isolla porukalla, on tilanne nyt täysin toisenlainen. Se on täynnä. Täynnä kukkia, vihanneksia, ruukkuja, koreja, istutuslaatikoita ja ennen kaikkea vihreää. Vähän kuin oma viidakko.

Viime kesänä kasvihuoneessa ei ollut suuria tomaatteja, eikä suuria daalioita. Myös chilien määrä oli huomattavasti pienempi, köynnöskasveista puhumattakaan. Nyt pohdin, että ensi kesänä tilanne voisi olla jotakin näiden kahden välistä. Tomaatteja kyllä, daalioita kyllä, köynnöksiä jopa ehkä enemmän, mutta muuten kohtuudella. En nyt koe, että tässäkään kesässä loppu olisi lajia, jota ahneella sanotaan olevan. Mutta ensi keväänä ei tarvitse ehkä kylvää viittätoista tomaatinsiementä ja pitää itsellä niistä yli puolia. Chilien suhteenkin vähempi riittää. Ihan vain huomioiden kulutuksen. Pelargonin pistokkaiden suhteen voisi myös jatkossa olla maltillisempi, ihan vain jos ei nyt aio kauppapuutarhuriksi ryhtyä.

Kasvihuoneen ahtaudesta huolimatta pidän viidakostani. Kaikesta vihreydestä ja vehreydestä sekä tietenkin kasvusta ja sen jokapäiväisestä ihailusta. Siitä, että voin mennä vain istumaan keskelle vihreää ja ihailla. Nollata pään ja huokaista huolten ja murheiden yli.
Tykkään siitä, että olen saanut itse tehdä, hoitaa ja hoivata. Itse kasvattaa ja ihmetellä. Ja ehkä tuo on just se seikka, jota kaipaan syksyllä ja talvella. Tai kunnes tammikuun lopulla työnnän ensimmäiset siemenet multaan, aloitan alusta ja kasvatan taas ihan liikaa taimia – vain koska tunnen siihen pakottavaa tarvetta.