tyllihame(ita), sekä perinteinen Klaara vappen

30.4.2018

Heipsan tyypit, ja oikein hauskaa vappuaattoa!

Me mennään illaksi ystäville grillailemaan ja juhlistamaan vappu. Sitä ennen pitäisi vielä käydä kaupassa, ja tehdä valkosipulimajoneesi bataattiranskisten kaveriksi. Laskin, että mikäli miehet hoitavat grillauksen, ja me naisväki saadaan pysyä sisällä, vappua voi juhlistaa hameessa. En nimittäin tahdo tulla kipeäksi, kun tuo viheliäs flunssa on kiertänyt meillä itseäni lukuunottamatta jo kaikki. Klaara kaivoi jo aamulla tyllihameen ja yksisarvisnaamionsa esiin, joten vappuasu on siltäkin osin päätetty.

Täällä koululaisilla oli ihan tavallinen koulupäivä, tai ei tavallinen, mutta koulua kuitenkin. Klaaran kanssa pidettiin kuitenkin vapaapäivä, mikä oli oikeastaan ihan hyvä idea. Lauantaipäivästä tuli melkoisen pitkä, kun kävimme onnittelemassa 10-vuotiasta siskontyttöä, ja eilinen päivä vierähti jumppaesityksissa ja niiden harjoituksissa. Tänään on sitten tehty vähän kotitöitä ja yritetty ladata akkuja, jotta jaksettaisiin illalla valvoa perus kahdeksaa tai yhdeksää pidempään. Ja tietysti lapsi joka nukkuu tavallisesti päikkäreitä, ei tahdo nyt millään ummistaa silmiään. :)

Kuvissa myös eilen Lidlistä matkaan napattu jättimarketta, jollaisen ostin myös vuosi sitten. Vaikka silloinkin pidin kukkaa ruukussa kuistilla hyvän tovin ennen ulos istuttamista, tuo oli ehdottomasti meidän pihan komein kesäkukka ja jaksoi kukkia ihan pakkasiin asti. Ja siitäkin huolimatta, että se oli koko kesän ihan taivasalla. Toki joitakin nuppuja välillä kuivui, mutta poistin ne ja kaikki kuoleet kukat ahkerasti, ja se maksoi vaivan. Nyt tietenkin kun tässä kehun, saan varmaan tapettua tuon kukan ennen ulos siirtämistä! :D Tästä postauksesta näette, miten suuri tuo marketta oli syksyllä. Se oli oikeasti tosi jätti!

 

Mutta nyt sinne kauppaan! Iloista ja hauskaa vappua. ♡♡♡


Vanha pelargonia on mummon akkunalla…

26.4.2018

No tämä pelargonia ei kyllä ole mummon akkunalla vaan ihan tuossa meidän keittiön ikkunalla sukulaistensa seurassa. Eikä se kovin vanhakaan ole, vaan vasta yhden kesän ulkoillut mårbackan alku, joka selvisi sisällä vietetystä talvesta jokseenkin hyvin. Kuten nuo ovat tuossa keittiön höyläpenkillä ihan yleisestikin selvinneet. Jo useammasta talvesta. Sitkeitä sissejä. Ja ajatella, että nämä ovat edelleen sitä samaa mårbackaa, jonka ostin joskus 8-9 vuotta sitten. Ne on selvinneet muutosta (kiitos äidin) ja lisääntyneetkin evakkovuosinaan (jälleen äidille kiitos) niin että mårbackoja on sekä meidän ikkunalla, että siellä mummon akkunalla.

Kuten olen kertonutkin, mulla on ollut tässä kevään aikana ihan jäätävää päänsärkyä. Tai oikeastaan se alkoi siitä, että talvella päätäni alkoi särkeä jo öisin, ja nyt kevään tullen inhottava kipu toi tutut ja tunnusomaisemmat migreenioireensa mukanaan. Välillä silmissä on vilkkunut sahalaitaa ja välillä olen oksentanut tuon kivun vuoksi, mutta sitten on onneksi niitäkin päiviä, jolloin migreeni pysyy poissa. Ajatus kulkee nopeammi ja tulee myös kauhea into kiriä takaisin sitä mitä muina päivinä jää tekemättä. Kuten vaikka lukea tai muuten tehdä niitä itselle tärkeitä juttuja. Hassua on kuitenkin se, että keho ikään kuin tottuu johonkin vikakoodiin ja niinpä tajusin vasta tänään, että edellisestä päänsärystä on jo viikko! Kas kummaa kun onkin taas riittänyt ajatuksia kaikkeen muuhunkin!

Ja niitä muita juttuja on tietysti ne pihajutut. Ja eilen olen innosta hihkuen lakaissut kasaan hiirenkakkaa ja -pesiä. Raivannut itselleni työtilaa, ja järjestellyt varastoa piharakennuksessa. Ja vaikka päivä pitenee hurjaa vauhtia, tuntuu ilta tulevan silti ihan liian aikaisin! Aika loppuu kesken ja tunnit ei tahdo riittää.

Jollakin karulla tavalla niin kaunis tuo vanha ja röpelöiseksi muuttunnut saviruukku aluslautasineen. Ja pelargonia myös. Jotenkin niin arkinen, mutta samaan aikaan hennon herkkä tuossa raffin höyläpenkin päällä.

Jep, mutta nyt toivottelen oikein ihanaa ja aurinkoista torstain aloitusta!