Rakkaudesta kirjoihin!

05.4.2019

Kaupallinen yhteistyö ⎮ BookBeat


Perjantaita!

Kuten tiedätte, rakastan kirjoja ja lukemista. Viime vuosina elämä on kuitenkin ollut sen verran kiireistä, että kolmen kirjan viikkotahdissa pysyminen olisi sula mahdottomuus ilman äänikirjoja. Ne kun mahdollistavat multitaskaamisen ja tekevät automatkoista, siivoamisesta ja kaikesta arkisesta tekemisestä huomattavasti mielekkäämpää – joskus jopa loistokasta. Tänään siis kirjajuttuja, ja nimenomaan äänikirjajuttuja, kaupallisessa yhteistyössä BookBeatin kanssa.

Vaikka luenkin kirjoja ihan laidasta laitaan, on rikokset ja trillerijännitys kuitenkin sitä mulle ominta genreä. Tykkään  brittikirjallisuudesta, mutta ihan kärjessä on kuitenkin ”nordic noir”, eli pohjoismaalainen rikoskirjallisuus ja jännitys. Camilla Läckbergin Fjällbacka-sarja on ollut yksi sellainen, jonka uudet osat piti ahmaista aina heti niiden ilmestyttyä ja myönnän, että ollen pari viime vuotta vähän kärsimättömästi odotellutkin, koska dekkarikuningatar taas laittaa uuden kirjan ulos. No nyt se odotus vihdoin palkitaan! Tällä kertaa ei kuitenkaan olla idyllisessä Fjällbackassa, vaan Tukholman yläluokassa ja varsinkin sen ulkokultaisen pinnan alla. Läckbergin uusin, Kultahäkki -kirja, julkaistaan maailmanlaajuisesti 11.4. ja perinteisen kirjan lisäksi se tulee BookBeatille samaan aikaan myös äänikirjana. Tiedän siis mitä kuuntelen ensi viikolla – heti torstaina!

Mutta hei, BookBeatilta voit kuitenkin kuunnella jo ennakkoon otteen kyseisestä kirjasta! Lukunäyte tarjoaa hiukan esimakua siitä, mitä on tulossa; Katkeruutta ja botoxilla siloitetun pinnan alle piiloutunutta vihaa. Ennakkokuuntelun perusteella henkilökuvaus on jälleen loistavaa, eikä tuottanut lainkaan vaikeuksia kuvitella päähenkilö ystävättärineen ravintola Richen pöytään lounastamaan. Vähän ehkä pelkäsin, pääsenkö eroon mielikuvistani Fjällbackan ja Bertil Mellbergin suhteen, mutta pelko osoittautui turhaksi. Kärsimättömyyttä ennakkokuuntelu kuitenkin aiheutti, sillä tämä kirja on kuunneltava kokonaisuudessaan välittömästi!

Mulla alkaa olla BookBeatilla jo 150 kirjaa kuunneltuna ja itse asiassa Camilla Läckbergin Noita on ollut se ihan ensimmäinen palvelun kautta kuuntelemani. Ja vaikka kuinka yritän kuunnella kirjoja joka päivä ja vaikka pieninäkin pätkinä, uusia kirjoja tulee siihen tahtiin, että aina on muutama katsottuna jo valmiiksi. Siskoni kanssa jaamme tämän intohimon, ja meidän WhatsApp viestiketju perustuukin pitkälti BookBeatin screenshoteista ja nopeista kirja-arvosteluista. :)

Jos BookBeat on vielä kokematta ja innostuit Läckbergin uutuudesta, koodilla ”kultahakki” voit lunastaa itsellesi kuukauden mittaisen maksuttoman kokeilujakson BookBeatille. (Koodi on voimassa vain uusille tilaajille). Enakkopätkän voit kuunnella heti, ja kokonaisuudessaan uutuus siis ilmestyy ensi viikon torstaina 11.4.2019. Sitä odotellessa!

Ihanaa alkavaa viikonloppua. Lienee ehkä turhaa mainita, että omaani sisältyy kirjoja! :)

 



Kommentit pois päältä artikkelissa Rakkaudesta kirjoihin!


Muissa blogeissa aiheesta: Puheenaiheet


lately

14.3.2019

Moikka!

Oikein hävettää miten vähän blogia on tullut päivitettyä viime aikoina. Ja kyllä, aina kun tällainen tilanne tulee niin sitä seuraa myös jonkinlainen kynnys palata blogin ääreen. Joka kerta kun joudun kohtaamaan saman kysymyksen: Mitäs kerrottavaa mun elämässä oikeesti on!?
Mutta koska jostain on aloitettava ja rima rikottava, niin olkoon se sitten tällainen viime päivien koontipostaus. Eli mitä edes osittain mainitsemisen arvoista on tapahtunut. :D

Ihan alkuun daaliat, jotka jo näkyivätkin istan stooreissa. Eli alkuvuodesta tilaamani mukulat saapuivat vihdoin ja kuten arvata saattaa toivat mukanaan myös hurjan keväänkaipuun. Ja vaikka sääolosuhteissa pieni takapakki tulikin, uskon vanhan kansan viisauteen, jossa uusi lumi lasketaan vanhan surmaksi. Nimittäin veikkaanpa, että parin päivän sisällä lunta on lopulta vähemmän kuin viime viikolla. Tai näin ainakin haluan uskoa. Ja koska kevät on oikeasti nyt se juttu, joka pitää mielen tulevassa hyvässä, kaivoin myös kylvömullat ja siemenet esiin ja laitoin uutta kasvua alulle. Nyt alkuun vasta chilit (ehkä vähän myöhässä) ja kesäkurpitsat. Mutta uskon siihenkin, että kasvihuoneen avulla nämä kylvöajat saa tänä vuonna kivasti tasattua.

Noin muuten daaliat ovat tuottaneet hiukan päänvaivaa, sillä en ole vieläkään ihan päättänyt, että mihin ne laitetaan. Jotenkin taas tässä kohtaa vuotta on niin älyttömän vaikeaa hahmottaa, että mitenkäs se aurinko taas mihinkin paistoi ja miltä maa näyttää ilman lunta. Joka vuosi on jouduttu syystä tai toisesta karsimaan vanhoja puita, mitä olen lähtökohtaisesti aina vastustanut. Mutta nyt mulla on muutama puu kiikarissa, jotka voisin vallan hyvin antaa pätkittäviksi paremman daaliamaan toivossa.

Viime päivinä olen myös tuntenut syvän vihreää kateutta ja jokainen länsinaapurista kantaunut krookuksen kuva on saanut minut harkitsemaan vakavasti vadelmavenepakolaisuutta. Kuten yltä voi nähdä, ei ole ihan vielä haravointikelit, eikä tietoakaan mistään kukkivasta.

Rinnakkaistodellisuus on syntynyt tuttuun tapaan kirjoilla, ja yksi viime päivien lukemisista on ollut Søren Sveistrupin Kastanjamies. (Monelle Sveistrup on tuttu Jälkiä jättämättä -sarjasta.) Ei tämä Kastanjamieskään välttämättä mitään kielellistä ilotulistusta ole, mikä korostuu kun on juuri lukenut alle Håkan Nesserin loistavaa sanailua Cafe Intrigon muodossa. Mutta koukuttava ja erittäin jännä. Just sellainen pakko lukea heti loppuun -kirja, joille on ehdottomasti paikkansa. Mainittakoon, että olen Nesserin fani ja esimerkiksi Gunnar Barbarottin ajatusten juoksu on jotakin mitä joskus ihan vain pysähtyy kesken lukemisen nauramaan tai mahdollisuuksien mukaan lukee vieruskaverille ääneen. Viikon äänikirjana Leonard Goldbergin Sherlock Holmesin tytär. Ei jännä, eikä muutenkaan kirjallinen merstariteos, mutta sellaista sopivaa kuunneltavaa matkustaessa. Tai no, toimii ehkä sittenkin paremmin lukemalla, sillä kertoja on mies ja lukija nainen, mikä ainakin sekoitti itseäni välillä. Tosin syy saattaa myös olla pienissä torkahduksissa. :D

Mutta siis siinä viimeisen viikon kirjat:
Håkan Nesser – Cafe Intrigo
Søren Sveistrup – Kastanjamies
 (arvostelukappale saatu Otavalta)
Leonard Goldberg – Sherlock Holmesin tytär

Viikon ajan kaapin kyljessä on roikkunut mun ensi lauantaille valitsemani juhla-asu. Niin ja uudet, puseron alle sopivat (syntymäpäivälahja) liivit. 35-vuotisen elämäni ensimmäiset myyjän avustuksella valitut. Itselleni kun on ollut aika mahdoton ajatus, että joku tulisi sovituskoppiin kurkkimaan, saati koskisi. Mutta hei, alusvaatekutsut! Tai no, nämä ei ollut varsinaisesti kutsuilta, vaan sovitin kun oltiin viettämässä Venäläistä iltaa kotikutsuja pitävän liivimyyjän luona. Sermin takana ystäviä ja pohjalla pieni (Venäläinen)skumppa, niin johan minä siitäkin selvisin. Ja istuukin muuten kerrankin kuin hansikkaat. Ja kokokin meni uusiksi. Eli jonkinlainen aikuisuuden virstanpylväs on nyt saavutettu! :)

Tuiki tavallisen torstain kruunaa kotivelvoitteista vapaa ilta ystävien seurassa. Että siinäpä niitä viime aikoja. Ja hei, huomenna onkin jo perjantai!

 

 

Kavihuone pystytettiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa