Talven ja arjen iloja

17.1.2021

Blogin päivittäminen takkuaa edelleen, mutta eiköhän sekin tästä, kun tuo ihana valo jaksaa koko ajan lisääntyä. Ja jos nyt ihan suoraan sanotaan, niin kyllä mä olen viikonloppuisin paljon mieluummin vapaalla ja ulkoilemassa kuin koneen vieressä istumassa. Eilenkin vietettiin supermukava päivä ja ehdittiin hiihtämään, laittamaan hyvää ruokaa ja löhöämään koko perhe sohvalla pitkän kaavan mukaan. Lapset leipoivat iltapalan ja me aikuiset saatiin vain olla. Pakko myöntää, että olen oppinut suuresti nauttimaan siitä, että lapset ovat jo isompia ja se pikkulapsiarki on muuttunut ihan toisenlaiseksi. Rennommaksi ja joustavammaksi. Helpommaksi ehkä eniten. Joskin kyllähän edelleen koen stressiä siitä, miten arkena ehditään joka paikkaan ja kuinka välillä pitäisi olla parissakin paikassa yhtä aikaa. Onni on ihanat isovanhemmat ja toisaalta tiedän, että tämäkin on vain vaihe. Vuodet lipuvat ja jossain kohtaa kiireiset illat vaihtuvat taas johonkin ihan muuhun. Nyt pitää siis vain keskittyä löytämään se iloa rjesta ja siitä, että lapset haluavat harrastaa.

Nostelin sunnuntaiaamun kunniaksi tuolit ja korit pöydälle ja pidin oikein tehokkaan parituntisen siivoten. Muut lähtivät luistelemaan, joten nappasin pienen palan päivästä myös blogille. Seuraavaksi suuri carbonara-vuoka uuniin, jotta ensi viikon ruokahuolto on ainakin alkuviikon osalta taputeltu. Sitten koko perheen voimin hiihtämään. Viime talvi kun jäi tulematta, yritämme nyt nauttia sitten senkin edestä kaikista talvilajeista ja lumesta. Hommattiin jopa retkiluistimet, jotta voidaan lisätä lajien kirjoa. 😀

Asu ei siis oikeasti ole tältä päivältä – tai edes eiliseltä. Viikonloppuna mun pukeutuminen on lähinnä pyjama-tekninen kerrasto -akselia. Mutta tämä on yksi arjen lemppareistani, sillä nuo Weekday farkut ovat ihana täyspitkä lisä mustien arkihousujen joukossa. Yleensä joudun hankkimaan housuni pitkien ihmisten mallistoista, mutta nämä (ehkä jo kolme vuotta vanhat) housut ovat niitä harvoja, jotka tuovat vähän vaihtelua tylsään mustaan. Punaiset unikot taasen tuovat sopivasti pirteyttä vaikka vähän harmaanpaankin päivään.

Mutta ei mulla taaskaan mitään ihmeellistä asiaa ollut. Nautitaan nyt siitä talvesta, joka vihdoin tänne lounaaseenkin saatiin. Tänään kun haukkaa kunnon annoksen happea, jaksaa taas huomenna ihanasti arkea. ❤️

 


Rentoilua

08.11.2020

Pitkiä yöunia, hyvää ruokaa, isien onnittelua, herkkuja, ulkoilua, kirjoja ja telkkaria. Niin ja tietenkin valloitetut pyykkivuoret, puhtaat lakanat ja sauna. Mitä tylsempää ja kiireettömämpää, sen parempi.

Aloitettiin eilen tosi hyvä sarja, ruotsalainen Heder. Ajattelin ensin, että se voisi olla jopa liian raskas, mutta yllätyin, miten koukuttava sarja on. Ihan teki tiukkaa illalla lopettaa katsominen. Tai no, tiukkaa ja tiukkaa, onneksi olen iltauninen ja telkkarimaratonit jää katsomatta kun silmäluomet painuvat kiinni. Tai ainakin aina seuraavana aamuna olen kiitollinen, ettei mennytkään myöhään.
Itse asiassa joskus pari viikkoa sitten aloitettiin katsomaan Totuus Harry Quebertin tapauksesta -sarjaa. Olen pitkittänyt katsomista, koska kirja oli niin hyvä, etten oikein edes halunnut pilata luomaani mielikuvaa jonkun muun näkemyksellä. Mutta sarja oli tosi hyvä, ja vaikka olisin valinnut pääosan näyttelijän ihan toisin, jouduin jopa myöntämään, että näin oli parempi. Koukuttava sarja tämäkin. Mutta sitten vain kävi niinkin ikävästi, että se poistui Cmorelta. Että miten ärsyttävää! Enkä onnistunut löytämään sarjaa muistakaan suoratoistopalveluista. 

Sunnuntai-illalle olisi vielä hiukan kirjallisia töitä, puhtaiden lakanoiden petaamista, alkuviikon ruokien valmistamista ja kenties pätkä Hederiä. Sitten kunnon unet ja virkeänä ja pirteänä uuteen viikkoon.

Ihanaa isänpäivän iltaa! ❤️

 


Syysloma

19.10.2020

Vaikka itselläni ei varsinaisesti lomaa olekaan, tämä viikko pyhitetään nauttimiselle, yhteiselle ajalle, ulkoilulle ja sille kuuluisalle ihan vain olemiselle. Jonkinlainen päiväpatikka, leffaillat ja sen lokakuun pullalupauksen lunastaminen on ainakin ohjelmoitu tälle viikolle. Aikataulut ja isompi kiire hellittävät edes joiltakin päiviltä ja sehän mahdollistaa monta sellaista asiaa, jotka arjessa jää väkisinkin tekemättä ja kokematta.  Niin paljon ikävää kuin tuo viime kevät toikin mukanaan, olen taas syksyn tullen kaivannut yhä enemmän ja enemmän sitä yhteistä aikaa ja läsnäoloa, jota kevät antoi. Kaikesta huolimatta koen, että se oli elämäni parasta aikaa ja hitsasi perhettä yhteen tavalla jota ei muissa olosuhteissa olisi ollut mahdollista saavuttaa.

 Lomatunnelmat alkoivat oikeastaan jo viikonloppuna. Eilinen pyhitettiin salibandylle ja välissä ehdittiin myös nauttimaan sunnuntain rauhallisuudesta. Lauantaina sain nauttia siskoseurasta ja lapset serkkuseurasta. Tänä vuonna nämäkin hetket ovat muuttuneet entistä merkityksellisemmiksi. Onneksi syksyyn on suunnitelmissa toinenkin tällainen viikonloppu. Pimeää loppuvuotta kohti on aina mukavampi kulkea, kun tunnelin reunoilta tihkuu vähän valoa elämään.

Viimeisen viikon aikana minulla on ollut hirvittävä tarve järjestellä asioita. Huomaan, että tuo on tapa johon turvaudun aina uuden, jollakin lailla erilaisen tai ehkä jännittävänkin elämäntilanteen edessä tai silloin kun elämä kaipaa erityistä järjestystä. Järjestelemisen ja siistimisen tarve on myös yksi osa syksyistä pesänrakennusviettiä. Siinä samalla kun järjestän ja siivoan kaappeja ja laatikoita, koen että myös pääni sisältö asettuu parempaan järjestykseen. Lauantaina heräsin aikaisin ja hyödynsin lasten vielä nukkuessa aamun ensimmäiset tunnit Lightroom katalogien setvimiseen ja tänä aamuna kävin vaatehuoneen kimppuun. Ihana tunne kun saa jotain konkreettista valmista asiat loksahtelevat paikoilleen myös korvien välissä.

En ole moneen viikkoon neulonut riviäkään ja salaa mielessäni haaveilen, että tällä viikolla ehtisin myös avata neulepussini ja saattaamaan tylsän harmaan kotineuleeni päätökseen. Korissa odottelee nuo ihanat punaiset langat ja niistä olisi kiva saada oversize neule mekkojen päälle puettavaksi. Mutta kaikkea ei voi saada eikä ehtiä, oli loma tai ei.

 

Kaunista uutta syysviikkoa! 💛


syyskuun kolmas, olet jäänyt mieleeni

03.9.2020

Hassu juttu, miten jotkin päivät tai päivämäärät jäävät mieleen. Tai tapahtumat. Mulla ei esimerkiksi ole hajuakaan mitä tein syyskuun kolmantena vuonna 2019, mutta muistan tasan tarkkaan mitä tein syyskuun kolmantena vuonna 2008. Olin nimittäin ostamassa elämäni ensimmäisiä (ja viimeisiä) lastenvaunuja. Toki muistan päivän siitäkin, että on mieheni veljen syntymäpäivä, ja samalla reissulla käytiin juhlakalun kanssa pizzalla. Lasten vauvavuosilta on kuitenkin monta tärkeääkin päivämäärää hämärän peitossa, mutta tämä on jostakin syystä jäänyt mieleen. Syyskuun kolmas.

En tiedä johtuuko muistosta tai ehkä siitä, että ne lastenvaunut oli tarkoitus ostaa syksyllä. “Sitten syksyllä vasta”, vaikka olisin halunnut ostaa ne jo kesällä. Mutta jotenkin mulla alkoi tänään syksy. Aamulla tuuli pyöritti niskaan keltaisia koivunlehtiä ja ilmassa on ihan erilainen koleus. Sade ja harmaus.

Niin, että tervetuloa syksy! Lastenvaunujen sijaan mietin tänään, mistä löydetään kivat, koon 43 talvikengät meidän vauvalle.

 

 

Kuvissa syy meidän likaisiin ikkunoihin.


Helppo ja yksinkertainen Butter chicken -resepti

23.9.2019

Maanantaita!

Ei kuulkaas käynyt edes mielessä eilen, että butter chicken ohjeenkin olisin voinut teille kirjoittaa. Syitä on monia, kuten vaikka se, että en koe olevani ruokabloggaaja, enkä muutenkaan osaa keksiä mitään uutta. Jotenkin ajattelen, että jos kirjoittaa reseptin, niin sen pitäisi olla jotenkin tosi omanlainen tai erikoinen. Tai jos otetaan esimerkiksi vaikka uunifetapasta, niin johan siitäkin saatiin polemiikki, että kuka sen nyt sitten oikeasti keksi. Vaikka eihän reseptien jakamisella pitäisi olla mitään tekemistä sen kanssa, kuka sen pyörän ensimmäisenä kehitti. Ehkä itsekin pitäisi aina joskus joku kiva ruokaohje jakaa. Ja itse asiassa viime maanantaina se kävikin mielessä, kun tein ystävän ohjeen mukaan (tai sitä pikkuisen muokaten ja soveltaen) mifujauhistortilloja, jotka upposivat lapsille kuin väärä raha.
Toinen syy on se, että en oikeastaan koskaan laita ruokaa ohjeen mukaan itsekään. Mulla on ikään kuin jokin alitajuinen tarve aina tehdä hiukan eri tavalla kuin neuvotaan. Älytöntä, tiedän. Tykkään kyllä kokata, mutta asioiden mittaaminen ei ole mun juttu. Mututuntuma sitten senkin edestä. Mutta, koska sain monta kyselyä eilisen reseptin perään ja totesin, että butter chickenin voi myös tehdä yhtä monella tapaa, kuin on ruokailijoitakin, päätin jakaa tämän oman tapani. Tässä on kuitenkin kyseessä sellainen ruokalaji, jossa maustaminen on ihan pääroolissa, joten älkää missään nimessä tuijottako tekään liian tarkkaan ohjetta, vaan kuunnelkaa omaa makuaistianne. Itse taisin laittaa parikin ruokalusikallista juustokuminaa (en tosin mitannut) ja mitä taas tulee chiliin, niin mielestäni ei voi sanoa, että yksi tai kaksi punaista chiliä. Me kasvatettiin kesällä taas chileja, ja jos joku punainen lajike on suht mieto, niin toinen taas miltei räjäyttää pään. Eli tulisuutta oman maun mukaan. Se on kuitenkin tärkeää, että ruoka maistuu, eikä ole vain tulista. Tässä tapauksessa sieltä kastikkeesta pitää voida maistaa ainakin kardemumma, jeera, kaneli ja inkivääri. Ja sitten se kiva takapotku siihen päälle. Ja juuri näiden makujen vuoksi tällainen kastike on kuin tehty kylmille syysilmoille. Lämmittää nimittäin niin tuoksullaan kuin maullaankin.

Raita-kastikkeeseen en edes yrittänyt laittaa mitään määriä. Kun raastaa keskikokoisen kurkun, niin siihen pitää sotkea joku x määrä turkkilaista jogurttia, jotta koostumus on sopivan kastikemainen. Ja jos ostat ison tonkan turkkilaista jogurttia naanleipiä varten (meillä ei ainakaan edes ole kaupassa pienempiä pakkauksia), niin onhan siinä jogurttia kastikkeeseen ihan yllin kyllin. Meillä raitaan ei edes laitettu chiliä, sillä näin se pyöristää makuja enemmän lasten suuhun sopivaksi.

Naanleipiä ajatellen laitoin tuonne alemmas linkin, josta löytyy hyvä naanleipäresepti.

Butter chicken

400-500 g broilerin fileepihviä

 (voita paistamiseen)

 3-4 valkosipulinkynttä

1 iso sipuli

 3 rkl raastettua inkivääriä

 tuoretta tai kuivattua chiliä 

1/2 – 1 rkl juustokuminaa

1/2 – 1 rkl garam masalaa

 1/2 – 1 tl suolaa

3 rkl tomaattipyreetä

1 tlk (500 g) tomaattimurskaa tai paseerattua tomaattia

 2 dl kermaa (kuohu- tai ruokakermaa)

Leikkaa broilerin fileet kuutioiksi tai suikaleiksi ja paista voissa. Siirrä hetkeksi sivuun. Hienonna sipulit ja chili ja raasta inkivääri. Kuullota sipulit ja lisää joukkoon chili, inkivääri, suola, garam masala ja juustokumina.

Lisää tomaattipyree ja paseerattu tomaatti, broilerkuutiot ja kerma.

Anna hautua rauhassa ja tarkasta maku.

Tarjoa riisin (basmati), naanleivän ja raitakastikkeen kanssa.

Raita

raastettua kurkkua (ja porkkanaa)

turkkilaista jogurttia

hunajaa

kardemummaa tai garam masalaa

(kuivattua chiliä)

suolaa

Naanleipä

Hyvä, itseleivotun naanleivän resepti löytyy esim. täältä. Toki jos jollakulla on tandooriuuni, niin siellähän niitä parhaita leipäsiä saisi tehtyä. Ja leivinuunikin olisi jo melkoinen voitto, mutta tämä on siis ohje, joka toimii ihan tavalliseen sähköuuniin, joka valtaosalla meistä taitaa olla. 🙂

Ja jotta ei olisi vain eilisen kuvia uudeelleen, niin laitetaan perään terkut Almalta. “Rintasyöpäleikkaus” nro 2 takana ja vanha neiti viettää seuraavat päivät huilaillen.

Mukavaa maanantai-iltaa! ♡


perjantai – ruutuhousut ja pakkasen pieksemät daaliat

20.9.2019

 

Niin siinä sitten kävi, että mun upea ja ihana daaliapenkki on ihan totaalisen surkea näky. Pakkanen ryyditti viimeyönä oikein kunnolla ja kukat saivat pahasti selkäänsä. Tuohon suureen lasimaljakkoon napsin oksat upeasta vaaleanpunaisesta daaliasta, joka ei sitten ehtinyt avata ensimmäistäkään kukkaansa (tätä en esikasvattanut). Pieni toive, ettei kukkavarret nuupahtaisi ihan hetkessä, mutta taitavat olla biojätettä jo huomenna. Nyyh, miten surettaa. Mutta ei auta itku markkinoilla, se on kesä loppu nyt ja siihen pitää vain sopeutua.

Mutta hei, ruutupääntsit! Näiden näkemiseltä ei voi välttyä nyt oikein missään. Semisti mummot ja leventävä efekti, mutta tykkään silti. Nämä mun on tällaiset lämpimän ruskeansävyiset (Saint Tropez) ja kun ne yhdistää tähän lyhythihaiseen kashmirneuleeseen, tulee jopa vähän sellainen brittiläinen golffarifiilis. Edelliset ruutuhousut mulla taisi olla joskus ala-asteella. Vähän samaa kiertokulkua, kuin niiden leveiden lahkeidenkin kanssa.

Tänään on Fort Boyard -ilta. Lasten suosikki. Sauna lämpenee, ja koti lämpenee kynttilöiden voimin. Vähän sipsiä ja popparia tiedossa ja sitten piiiitkät yöunet ja ihan vapaa viikonloppu. Koko perhe kasassa. Että on tässä syksyn tulossa jotain hyvääkin. ♡

Almushka (a.k.a. Alma) on ihan surkeana, kun joutui ensin 12 tunnin paastolle ja sitten vielä otettiin verikoekin. Onneksi hän ei tiedä, että maanantaina on tiedossa isompi operaatio ja alkaa taas se kamala kauluriaikakausi.

Ihanaa perjantai-iltaa ja viikonlopun aloitusta! ♡


Kesäisiä polkuja ja puutarhurin paras ystävä

27.5.2019

Kaupallinen yhteistyö ⎮ MSD Animal Health


Heipsan!
Kyllä kevät ja kesä vaan on niin ihanaa aikaa. Kaikki tuo vihreys ja vehreys. Luonto on ihmeellinen juttu! Me ollaan Alman kanssa taas kevään tultua ja kurakelien väistyttyä päästy lenkkeilemään noille pienille ja kapeille metsäpoluille ja joenvarteen, sekä tietysti puuhaamaan puutarhassa. Ja eihän meillä täällä mitään citymaastoa olekaan. Talvella joskus ajellaan ensin autolla kylille ja lenkkeillään siellä, kun täällä ei ole valoja. Mutta lopun aikaa nautitaan kyllä just näistä ihanista maisemista ja pienistä lenkkipoluista. Siitä, että saadaan olla omassa rauhassa. Oikeastaan ne pienet kesäiset iltakävelyt on juuri parhaita. Ilman koiraa niitä tulisi harvemmin tehtyä, mutta onneksi on tuo oma karvapallo, joka pitää huolen siitä, että maisemista tulee nautittua!

Näihin meidän maisemiin liittyy vahvasti kapeiden polkujen lisäksi heinikot. Oikeastaan meillä päin maisema on yhtä heinikkoa ja niittyä. Asutaanhan me monellakin mittakaavalla mökkimaisemissa. Ei niitettyjä puistoja tai tienpientareita, vaan ihan sellaista luonnonvaraista maalaismaisemaa. Mutta niin kovasti kuin siitä tykkäänkin, tällainen maisema on kuitenkin melkoinen punkkiansa. Tai no, usein punkkeihin yhdistetään luonnonvaraiset heinikot, mutta ihan niin yksinkertainen tämä punkkiasia ei silti ole. Punkit kun ovat vallanneet jo ne kaupungitkin, ja itse asiassa on tutkittu, että juuri citypuutiaiset kantavat erityisen paljon borrelia-bakteeria.

Toinen punkkeihin liittyvä harhaluulo mökkimaisemien lisäksi on se, että punkit yhdistetään vahvasti kesään. Näin ei kuitenkaan ole, vaan punkkikausi voi oikeasti kestää jopa läpi vuoden! Viiden asteen lämpötilassa heräävät puutiaiset ovat asia, joka kannattaa muistaa kesän lisäksi ympäri vuoden ja syyskuu on itseasiassa mitattu punkkirikkaimmaksi kuukaudeksi.

Puutiaisista ja niiden levittämistä taudeista kirjoitetaan nykyään paljon. Ja se on hyvä, joskin hysteriaa asian ympärille ei kannata luoda. Nimittäin tähänkin ongelmaan on onneksi ratkaisuja. Ihan kaikkein paras keino niin punkkien torjumiseksi, kuin oman mielenrauhan takaamiseksi on käynti eläinlääkärillä. Mikä on se oikea tapa torjua karvaturreihin tarttuvia puutiaisia selviää nimittäin parhaiten uskomalla asia asiantuntijan käsiin. Eläinlääkärin kanssa kannattaa miettiä paitsi niitä lenkkipolkuja ja oman asuinseudun punkkitilannetta, mutta myös sitä omaa koira-arkea. Punkkien torjuntaan vaikuttaa nimittäin moni asia. Jos perheessä on lapsia tai koira nukkuu sängyssä, kannattaa se tuoda eläinlääkärikäynnillä esiin. Samoin kannattaa mainita, jos koirasi on innokas uimari tai jos taloudessa on muita lemmikkejä. Eläinlääkärin neuvoilla ja oikeanlaisella punkkitorjunnalla on iso vaikutus koko perheen hyvinvointiin, ja asia kannattaa ihan oikeasti selvittää. Eläinlääkäri on myös juurikin se taho, josta saat paitsi vastaukset juuri niihin itseäsi askarruttaviin kysymyksiin, myös ohjeet ja tarvittavat tiedot punkkien levittämien vaarallisten tautien ehkäisyyn.

Tähän asti meillä on selvitty punkitta, mikä on oikeasti aika hyvin 9-vuotiaan koiran kanssa. Ja toki toivon, että säästymme niiltä punkeilta jatkossakin. Alman turkki pidetään suht lyhyenä, joten punkkien havaitseminen on kohtalaisen helppoa, samoin kuin peseminen ja harjaaminenkin. Hyvä vaihtoehto punkkivälitteisten tautien ehkäisyssä on jatkuvan punkkisuojan hankkiminen koiralle.

On laskettu, että lähes joka kolmas Suomen puutiaista kantaa taudinaiheuttajaa. Vaarallisten tautien ehkäisyssä meillä koiranomistajille onkin merkittävä osa. Itse asiassa iso vastuu, joka kannattaa ottaa tosissaan paitsi oman lemmikin, myös ihmisten terveyden vuoksi. Nyt kesän korvalla ihan viimeistään on hyvä tarttua härkää sarvista ja hoitaa yksi koiranomistajan tärkeimmistä velvollisuuksista. Koirat punkkeja vastaan -sivustolta löydät paljon punkkitietoa. Käynti eläinlääkärin luona ja oman koiran terveyden kartoittaminen ja parhaimman punkkitorjunnan löytäminen on kuitenkin askel, joka meidän koiranomistajien on otettava.

Me aiotaan Alman kanssa viihtyä meidän maalaismaisemissa vastuullisesti. Suojautumalla punkkeja vastaan suojataan paitsi itsemme, myös ystävämme – niin karvaiset kuin vähemmän karvaisetkin. Itse koen myös erityisen tärkeäksi sen mielenrauhan, jonka eläinlääkäri pystyy antamaan. Paitsi oikealla punkkien torjunnalla, myös vastauksilla niihin kysymyksiin, joita pidin ehkä vähän tyhminä tai joita en aluksi tohtinut kysyä.

Punkittoman kesän puolesta kannattaa heiluttaa häntää!

 

Huom: Kaikki lääkevalmisteisiin liittyvät kommentit poistetaan Suomen lääkelain mukaan.


Ilta puutarhassa

15.5.2019

Ihana auringonpaiste! Pari viime yötä on ollut sen verran pakkasta, että aamulla jokainen tulppaanikin on nuokkunut surullisesti. Mutta niin vain ne nousevat taas aamuauringon mukana. Ulos ei edelleenkään viitsi istuttaa mitään, mutta kasvihuoneessa harson alla daaliat alkavat heräilemään. Pari pelargoniaa hankin jo valmiiksi, ja vähän yrttien taimia. Minulta minulle äitienpäivälahjani olivat nuo suuret korit, jotka laitan kasvihuoneen edustalle. Kasvihuoneessa talvehti myös muratti, joka saa jatkaa elämäänsä jonkin istutuksen joukossa. Kun se aika tulee. Vielä yksi kylmä yö tähän putkeen, näin olen laskenut. Loppuviikoksi luvataan jo lämpöä ja lämpimiä öitä.

Sain äitienpäivälahjaksi suuren hortensian, mutta kylmien öiden vuoksi olen pitänyt sitä vielä sisällä. Ehkä huomenna upotan sen multaan ja nostan kasvihuoneeseen. Ensi viikolla sitten enemmän kesäkukkia. Kevät on ihanaa, jokainen päivä on askel kohti kesää!

Ilta-auringossa on oma taikansa. Tekisi mieli olla ulkona pidempään ja vain nauttia. Toisaalta nukkumaankin pitää mennä, sillä aamuvirkku sisäinen kelloni herätti tänäänkin jo neljältä. Kun mieli on levännyt kasvihuoneessa puuhaillessa, ei edes yksi kaatunut kaakaomuki nosta verenpainetta. Mutta nyt kaakaopyykkiä ja sitten untenmaille. Huomenna uusi päivä!

 

 

Istutuslapio saatu blogiyhteistyön kautta / Fiskars


Toinen adventti, synttäreitä, siskoaikaa ja yksi kimurantti murha

09.12.2018

Long time no see! Tämä bloggaaja on nimittäin ollut niin totaalisen vapaalla! Mietin kyllä, että olisiko pitänyt jotakin insta strooria tehdä, mutta kun mä olen ihan huono siinäkin. On ollut jotenkin niin ihana olla läsnä ja just tässä hetkessä. Ja hei, mä olen aina kärsinyt vähän sellaisesta someähkystä tämän blogin vuoksi, mutta nyt päivitin henkkoht facebookia jopa kolme kertaa parin päivän aikana. Ja se on paljon, kun suurimman osan vuotta en päivitä yhtikäs mitään. Mutta kun kerrankin tapahtuu, niin pitäähän se nykyihmisen jollakin tapaa tuoda esiin! 😀

Blogissa taidettiin jäädä siihen kaaokseen, joka meillä ennen itsenäisyyspäivää vallitsi. Eikä se muuten ollut lainkaan niin nopeasti selätettävissä kuin olin äkkiseltään ajatellut. Siihen kun lisäsi vielä senkin kulman, että lakanoita ei oltu hetkeen vaihdettu ja koira oli päässyt kuraisilla tassuillaan sohvalle, työleiri oli jotakuinkin valmis. Mutta hei, kymmeneen vuoteen en ollut istunut ja katsonut linnan juhlia, mutta nyt tänä vuonna päätin tehdä muutoksen. Mun itsenäisyyspäivät on menneet joko synttäreitä valmistellessa tai niistä toipuessa, mutta tänä vuonna kun vieraiden joukossa oli tuttuja, päätin katkaista tämän epäisänmaallisen  putkeni. Ja olihan se aika hienoa!

Kun esikoinen täyttää kymmenen, niin kyllähän se herkistää. Voi että, mutta olen tässä viime päivinä miettinyt sitä kaikkea, mitä kymmeneen vuoteen on mahtunut. Ja tietty ihan eniten niitä kymmenen vuoden takaisia tuntemuksia. Sitä, miltä tuntui tulla äidiksi verrattain nuorena, ja kuinka elämä niin nopeasti muuttui ja vanhat kuviot vaihtuivat uusiin. Moni ystävyyssuhde jäi, mutta toisaalta ne kaikkein vahvimmat säilyivät.

Koen, että nyt saan ihan luvan kanssa olla ylpeä mun 10-vuotiaasta ja samalla me vanhemmat saadaan olla ylpeitä myös itsestämme. Ei se alku ruusuista ollut, eikä elämä missään nimessä ollut valmis siihen tapaan, kuin moni nykyisin haluaa elämän olevan, kun perhettä aletaan perustamaan. Mutta me ollaan kasvettu itsekin tässä vanhemmuuden ohessa ja tultu aikuisiksi. Sitä mitä elämä muuten ei ole opettanut, lapset ja vanhemmuus kyllä on. 🙂

Jonkinlainen rentouskin on vuosien mittaan saanut minussa vallan. 10-vuotiasta nimittäin juhlittiin pienimuotoisesti ja rennosti perjantai-iltana. Tein päivänsankarin toiveen, eli mutakakun ja salted caramel cheesecaken. Kaikki muu syntyi kaupan paistovalmiista tuotteista, eikä kukaan kärsinyt. Päinvastoin, tunnelma oli kepeä ja iltakahvit oikein leppoisa tapa juhlistaa päivänsankaria. Taidan ottaa tämän käytännön ihan pysyvästi!

Siskoni tuli meille perjantaina pariksi yöksi lasten kanssa. Viiden serkuksen jälleennäkeminen on jo sinänsä aina sellainen erityinen tapahtuma, mutta kyllä viikonlopun kruunasi, kun saimme jättää koko katraan mieheni hoiviin, ja pääsin viettämään lauantai-iltaa siskon kanssa. Ohjelmassa oli meidän perinteinen pikkujoulu, eli Murhamestareiden murhaillallinen. Joku saattaa muistaa, että voitimme viime vuonna, ja palkinto-prosecco korkattiinkin vielä perjantai-illan lopuksi kun fiilisteltiin jo seuraavan illan perinnereissua. Ihan parasta oli, että kahmaistiin voitto ja palkinto kuitenkin myös tänä vuonna, vaikka murha oli ehdottomasti kimurantimpi tapaus kuin yksikään edeltäjänsä. Tämän vuoden palkinto sisälsi viskipullon, joten jää nähtäväksi, tuleeko siitä otettua hömpsyt sitten vuoden kuluttua. 😀

Nyt vieraat on saateltu haikein mielin kotimatkalle ja koko taloon on laskeutunut sellainen sadepäivän raukeus. Kun koko pää ja keho on saanut rentoutua viikonlopun ajan ja akut on ladattu taas pitkäksi aikaa, voi sunnuntain viettää ihan vain nauttien. Hygge, namaste ja zen. Ne on nyt todellakin täällä!

 

Ihanaa toista adventtia! ♡

Ps. Meidän pikkupotilas toipuu hyvin ja alkaa jo olla oma itsensä. 🙂


Alman kanssa lääkärissä

16.11.2018

Kaupallinen yhteistyö / Evidensia


Noniin. Taitaa olla jo nelisen viikkoa, kun kirjoittelin teille meidän Almasta ja vähän myös yleisesti Coton de tulearista koirarotuna. Samaisessa postauksessa tuli esiin myös Alman ikä ja tuleva Senioritarkastus Evidensia -eläinlääkäriasemalla. Tänään enemmän juurikin siitä terveystarkastuksesta. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Evidensian kanssa.

Meillä on vallinnut vähän sellainen hiljainen sopimus eläinlääkärikäyntien suhteen. Mies hoitaa koiran, ja minä kissa-asiat. Ehkä tämä on tosiaan jäänne sieltä Alman pentuajoilta, kun koin vahvasti, että koiran hankinta oli miehen tahto. Tai sitten kyse oli siitä, että joitakin vastuita oli luonnolista jakaa, ja sitten ne satuttiin jakamaan näin. No, joka tapauksessa muistan, kun mies tuli ensimmäiseltä eläinlääkärikäynniltä, pienen puuvillapennun kanssa. Oli kuulemma ottanut miehisyyden päälle, kun muilla paikalla olleilla kaksilahkeisilla oli huollettavanaan metsästykoirat. 🙂

Mutta nyt siis suuntasin Alman kanssa Rauman Evidesialle lemmikin Senioritakastukseen. Kyseessä on nimensä mukaan lemmikin terveyden kartoitus ja tällä käynnillä sitä kartoitettiin sekä yleisesti, että spesifisti juurikin lemmikin ikää ajatellen. Tarkemmin Evidensian Senioritarkastuksesta kannattaa lukea Evidensian nettisivuilta.

Senioritarkastukseen valmistautuminen alkoi jo edellisenä iltana, sillä koiran piti olla syömättä kahdeksan tuntia ennen verikokeita ja meillä oli aika varattuna aamulle.  Aamulla huristeltiin sitten Raumalle. Koska Alma ei juuri autoile kauppareissua pidempiä matkoja, varasin aikaa matkasta toipumiseen ja käveltiin pieni lenkki ennen vastaanotolle menoa. Evidensiaan astuttaessa ensi vaikutelma oli kuin olisi mennyt mille tahansa yksityiselle lääkäriasemalle. Ensin ilmoittautumispisteelle jossa hoidettiin yleisten tietojen tarkistaminen ja vaa’alla käynti. Sen jälkeen meitä tulikin jo tervehtimään iloinen hoitaja jonka vanavedessä asteltiin tutkimushuoneeseen.

Eläinlääkärin kanssa juteltiin ensin hiukan yleisesti Alman terveydestä. Perusjuttuja kuten, että meillä on aina ruokakuppi esillä ja ruokaa tarjolla. Kyllä, Alma lähtee yhä mielellään ulos ja lenkille, joskaan ei ole koskaan ollut mikään älyttömän pitkien lenkkien ystävä. Pohdittiin, olenko itse kiinnittänyt huomiota joihinkin koiran ikääntymiseen viittaavia oireita ja mainitsin pissavahingon, joka sattui vain vartin ulkoilun jälkeen. Todettiin, että yksittäistapaus mitä todennäköisemmin johtui juoksusta ja siitä, että ulkona tuli lähinnä merkkailtua, eikä rakko tyhjentynytkään kunnolla. Muuta huolta itselläni ei juuri ollutkaan.

Tämän jälkeen Alma nostettiin turkimuspöydälle, jossa lääkäri hoitajan avustuksella otti Almasta verinäytteen. Kun veri oli saatu tutkittavaksi alkoi varsinainen tarkastus, joka käsittikin kaiken sitten ihan kuonosta hännänpäähän. Tässä kohtaa tarkistin, että saanhan kaiken kirjallisesti, koska asiaa tuli sen verran paljon, että epäilin jännityksen heikentävän omaa muistiani. Ei huolta, kaikki kirjattaisiin kyllä ylös.

No mitä sitten löytyi?
Hammaskiveä, kuten oli tässä iässä odotettavissakin. Ei kuulemma hälyttävän paljoa, mutta hammashoitoa kuitenkin suositeltiin. Silmien ja korvien suhteen kaikki oli ok. Sydänäänet olivat hyvät ja hengitysäänet ihan tyypilliset läähättävälle koiralle, mitä Alma tietenkin oli jännittämisen ja pidemmän automatkan myötä. Vatsassa ei tuntunut poikkeavaa ja lämpökin oli normaali.
Sitten tulikin vähän ikävämpi juttu, eläinlääkäri löysi nimittäin pienen kasvaimen nisästä. Sain itsekin tunnustella löydön, ja tämän poistaminen todettiin nyt akuutiksi asiaksi. Eläinlääkäri kuitenkin muistutti, että vain puolessa tapauksista löydökset ovat huonolaatuisia, mutta kasvain tulee kuitenkin poistaa ja keuhkot kuvata mahdollisten etäpesäkkeiden varalta. Oikea polvilumpio pääsi liikkumaan, mutta todettiin, että Alma on oppinut elämään vaivan kanssa, eikä tämä vaadi sen enempää toimenpiteitä. Joskin iän myötä nivelrikon mahdollisuus kasvaa.

Seuraavaksi vuorossa oli pissakoe, joten lähdettiin hoitajan kanssa ulos. Tarkoitus oli ottaa näyte pitkävartisen kauhan avulla ja sanoinkin, että kannattaa olla heti skarppina kun pääsemme nurmialueen reunalle. Ja siinähän se tulikin, juuri näytteeseen riittävä liru.

Sitten päästiinkin toimenpidehuoneeseen odottelemaan virtsa- ja verikokeiden tuloksia. Täytyy sanoa, että tässä kohtaa aika tuntui pitkältä ja mieli laukkasi jo ihan kaikenlaisiin skenaarioihin. Lopulta tulokset tulivat ja kävimme ne lääkärin kanssa läpi. Pissassa kaikki oli kohdillaan ja verikokeessakin jokainen arvo sijoittui normaalin rajojen sisäpuolelle, jopa niiden keskiarvolle. Myös valkosoluarvot olivat hyvällä mallilla.

Lopputulema oli, että kasvain poistetaan ja koska Alma on leikkaamaton, samalla hoidetaan myös sterilisaatio, koska estrogeeni altistaa maitorauhaskasvaimen uusimiselle. Hammashoitoa suositeltiin myös.

Lopuksi pääsin myös tutustumiskierrokselle eläinlääkäriasemalla. Erilaisten tutkimushuoneiden lisäksi löytyi ultaäänitutkimukselle varattu huone, nukutustila, leikkaussali ja heräämö. Oikeastaan ihan vastaavat tilat kuin missä tahansa sairaalassa. Työntekijöiden huoneessa oli myös “päiväkoti”, jossa rennon raukeina makasi henkilökunnan lemmikit. Jotenkin aika ihana idea. Plussaa ehdottomasti Rauman Evidensialle annan siiteistä tiloista, ja tutkimushuoneista, joiden kodikkuuteen oli selvästi panostettu tapeteilla ja valokuvatauluilla. Ainakin näin lemmikin omistajan kannalta nämä pienet yksityiskohdat rauhoittivat oloa.

Milloin senioritarkastukseen?

Tarkastusta suositellaan vuosittain ikääntyneelle koiralle. Senioriksi lasketaan yleisesti seitsemän vuotta täyttänyt koira. Roduissa on kuitenkin eroja, ja esimerkiksi tanskandoggin ja englanninbuldogin kohdalla seniori-ikä on jo viisi vuotta. Kissat saavuttavat seniori-ikänsä 10-vuotiaina. Ennen kaikkea tarkastuksen on tarkoitus kartoittaa lemmikin terveyttä ja näin ollen myös lisätä lemmikin hyvien elinvuosien määrää.

Vastaavia terveystarkastuksia tehdään siis myös kissoille. Evidensia Senioritarkastuksen saa nyt kampanjahintaan 150€  7.12. asti (poikkeuksena Seinäjoki,
Tampere ja Partola). Ja mukaan saa tosiaan sekä hoito-ohjeet jatkoa ajatellen, että purkillisen Royal Canin Senior -ruokaa, joka oli ainakin Almalle mieluisa palkkio päivän uurastuksesta. 🙂

Tässä kun postausta kirjoittelee sohvalla, koiran pää reiteni päällä, olen ehdottomasti sitä mieltä, että käynti kannatti ja kannattaa myös jatkossakin, jotta niitä hyviä yhteisiä vuosia saadaan elellä yhdessä vielä useampia.