Kaupallinen yhteistyö ⎮ Evidensia

---

Maanantai-iltaa. Täältä pukkaa jo toista postausta samalle päivälle, mutta nyt piirun verran karvaisempaa aihetta. Maanantai-illan valokeilassa on nimittäin meidän valkoinen pumpulitukko, eli Alma. Koirajuttuja ja vähän koiran ikääntymisestäkin kirjoittelen kaupallisessa yhteistyössä Evidensian kassa.

Blogiani pitkään seuranneet saattavat vielä muistaakin ajan, kun perheemme kasvoi cotonin pennulla. Mulle itselleni tuo aika lukeutuu niihin “sumuisiin vuosiin” esikoisen syntymän jälkeen, mutta lapsen ja koiran ensimmäinen kohtaaminen on jäänyt ikiajoiksi mieleen. En tiedä, ehkä nyt jälkeenpäin voisi jopa ajatella, että koiran myötä se oma sumunikin (synnytyksen jälkeinen masennus) alkoi hälvenemään. Yhtä kaikki, edelleen olen sitä mieltä, että teimme rodun suhteen oikean päätöksen.  Coton de Tulear on koirarotu joka sopii meidän perheeseen. Alma on sellainen rauhallinen ja rauhaa rakastava koira, jonka pelkkä läsnäolo lievittää stressiä. Kuten tietysti lemmikkien läsnäolo aina tekee.

Toki tässä viimeisten vuosien aikana ollaan aikuisten kesken myös käyty keskustelua Alman iästä. Niin kaukaiselta kuin nuo ajatukset välillä tuntuukin, joskus päädymme keskusteluissamme väkisinkin siihen, ettei koira ole luonamme loputtomiin. Alkuvuodesta Alman mittariin rapsahtaa nimittäin jo 9 vuotta, mikä tarkoittaa sitä, että Alma alkaa olla jo seniori. Ja vaikka äkkiseltään ajattelisi, että Alma on Alma, niin onhan koiran luonnekin toki muuttunut vuosien varrella kun asiaa oikein alkaa ajatella. Niinsanotusti “pahojaan” Alma ei ole tehnyt koskaan, mutta sitten on sellaisia pieniä juttuja kuten satunnaiset ärähtelyt. Näitä tulee nykyisin aina välillä jos Alman rauhaa liiaksi rikotaan. Varsinaista epäluottamusta nauttii kuitenkin edelleen vain jäteauto, jonka perutusääni on jostakin syystä päässyt mustalle listalle.

Mitä tulee Coton de tulearin turkin hoitoon, meillä koira on aina trimmattu lyhyeen turkkiin. Tiedän, että on ihmisiä, jotka eivät sulata tätä päätöstä, mutta onneksi se on asia, joka on jokaisen omistajan omissa käsissä. Meille koira on enemmänkin sitä, mitä on siellä turkin alla, ei niinkään koiran ulkoinen olemus. Meille ei siis hankittu kyseisen rodun koiraa vain näyttävän turkkinsa vuoksi. Toki olen itse jopa sitä mieltä, että lyhyemmässä turkissa Alma näyttääkin suloisemmalta, kun kasvojen piirteet tulevat paremmin esiin. Lyhyt turkki on kuitenkin myös huomattavasti helpompi hoitaa ja tämä ratkaisu on sopinut meille.

Luonteensa ja kokonsa vuoksi Almalle on myös ollut aina helppoa löytää hoitopaikka. Isomummu ottaa Alman enemmän kuin mielellään seurakseen pidemmäksikin aikaa ja käyttää koiraa myös “kauneussalongissa”. Myös ystäväperheestä löytyy hoitopaikka ja kaksi innokasta pikkuherraa koiraa leikittämään. Toki hoitopaikalta vaaditaan se, että sängyssä on tilaa yhdelle pienelle pumpulille. Alma ei nimittäin halua nukkua yksin, vaan hakeutuu ihmisen lähelle. Huokailee muutaman kerran syvään ennen nukahtamista ja nukkuu sitten ihan sikeästi niin pitkään kuin sängyssä on edes yksi unikaveri.

Edelleen, yli kahdeksan vuoden jälkeenkin, olen ehdottomasti sitä mieltä, että valitsimme juuri oikean koirarodun. Oikeastaan en osaa ajatella, että meille mikään muukaan koira sopisi! Alma ymmärtää puhetta ja osaa avistaa tulevan ihan vaikka vain pukemieni vaatteiden mukaan. Turha laittaa tuulihousuja salaa jalkaan, ne ovat selva merkki tulevasti lenkistä. Vaikka olisi ihan uudetkin housut. 😀

Näiden vuosien aikana koira on myös antanut elämäämme paljon, ja jossakin määrin se takaisin maksun tärkeys korostuukin juuri tässä kohtaa kun Alma vanhenee. Nimittäin niiden laadukkaiden elinvuosien antaminen koiralle on edelleen meidän käsissämme, mutta vanha koira myös vaatii erilaista hoitoa ja koiran terveyttäkin on syytä seurata. Evidensialla on menossa eläinten senioritarkastus -kampanja, jota pääsemme Alman kanssa kokeilemaan. Toki tähän sisältyy, ainakin minun osaltani, jonkinlaista pelkoakin (entä jos kaikki ei olekaan hyvin!?), mutta toisaalta ihan ennen kaikkea toivon kättä pidempää sen suhteen, miten meidän tulisi koiran tarpeita tulevina vuosina huomioida, ja miten sitä lemmikin elinikää voisi pidentää ja elämänlaatua parantaa. Alma on kuitenkin meille se ensimmäinen koira, jonka kanssa näitä asioita mietitään.

Mutta kirjoittelen lisää tuosta senioritarkastuksesta kunhan ehdimme siellä käydä. Nyt oikein mukavaa maanantai-iltaa ja laatuaikaa karvakavereiden seurassa! ♡

 

Kaikki koira-aiheiset postaukseni löydät täältä.

Aina joskus, kuten tänäänkin, tulee sellainen fiilis, että ei ole mitään asiaa. Tänä kesänä se tunne on tullut useammin kuin koskaan. Tai oikeastaan se on ollut sellainen jatkuvasti häilyvä olotila kohta vuoden. Että miksi kirjoittaa blogia, kun ei ole mitään sanottavaa. Kun ne elämän parhaat hetket on niitä, jotka haluaa kuitenkin pitää itsellään. Kätkeä omiin muistoihin ja piilottaa muiden katseilta. Vaikka toisaalta tuntuu, että bloggaajan kai kuuluisi jakaa ihan kaikki. Julkisen ja yksityisen rajasta on tullut häilyvä, ja välillä koen paineita siitä, että olen aika tarkka sen yksityisen suhteen. Että kun olen vapaalla, olen vapaalla, ja se siitä. Että pitää voida tehdä asioita niinkin, ettei kaikkea tarvitse jakaa julkisesti. Ehkä se on sellainen pieni someähky. Mutta mulle ei vain ole luontevaa esitellä jokaista syömääni ateriaa, tai juoksemaani matkaa. Ja tykkään pussata ja halata yksityisesti. Tai vaikka julkisella paikalla, mutta yksityisesti. Ei blogissa, eikä henkilökohtaisessakaan somessa. Ja sitten se tuntuu ihan hassulta, koska kuitenkin blogi.

Jo jonkin aikaa mulla on ollut myös sellainen hassu lukko kirjoittamisen suhteen. Vuosi sitten tuntui, että kirjoitin sitten ilosta tai surusta, jollakulla oli siihen aina kärkevä mielipide. Että jonkun oli aina pakko saada sanoa ikävästi. Purkaa omaa pahaa oloaan ja turhautumistaan. Ja sama juttu jatkuu yhä.  Se on sellainen puuduttava tunne, kun joutuu ottamaan toisen ihmisen pahaa oloa harteilleen. Siihenkin väsyy. Eikä huonona päivänä auta yhtään, että joku kaataa oman kuppinsa sun niskaasi. Koska tottakai, ihan kuten kaikilla muillakin, myös mulla on niitä huonoja päiviä, kun oma elämä ahdistaa, oma kroppa ja naama tuntuu ihan kauheilta ja koko elämä jotenkin vain on ihan pyllystä. Meillä kaikilla on noita päiviä, mutta eihän siihen auta, että haukkuu muita. Tai että edes ajattelee muista pahaa. Päinvastoin, mä uskon, että negatiivisuus, kateus ja viha vievät jokaiselta energiaa. Varsinkin sitä hyvää energiaa. Sitä jota me jokainen tarvitaan, jotta jaksetaan rakastaa itseämme ja omaa elämäämme.

Mutta sitten mä olen myös ajatellut, että mun blogi on sellainen mun näköinen. Että riittää kun teen jutut niin kuin itsestä tuntuu hyvältä. Kuvaan ja kirjoitan just sen verran kun tuntuu oikeelta. Että kyllä te lukijat sen ymmärrätte, että minäkin käyn vessassa, tyhjennän tiskikonetta, syön, pussaan ja halaan, itken ja nauran. Ilman, että mun tarvitsee niitä hetkiä kuvata tai reaaliajassa jakaa.  Että suurin osa kuitenkin ymmärtää, että tämä on sitä pintaa. Sitä, jonka alla on se ihan oikea elämä – ilot ja surut, läheisyys ja yksinäisyys. Että mä olen ihan tavallinen ihminen joka painii ihan tavallisten ongelmien kanssa, eikä mun harteille voi kipata ihan kaikkea pahaa oloa.

Nautitaan siis kesästä. Jokainen omalla tyylillään ja välittämättä siitä millainen jonkun toisen kesä tai loma on. Koska ihan varmasti sen kaikkein hienoimmankin kesäkuvan takana on ihan tavalliset ihmiset ja ihan tavalliset huolet ja murheet.

Me lähdetään nyt iltakävelylle. Juurikin tuolle varjoisalle kujalle, jossa edes hyttyset ei tällä kelillä viihdy.

♡

Täällä on ihailtu lumien sulamista ja kuunneltu joutsenten kaakatusta. Ei ne kauan malttaneet pysyä poissa, vain nuo kovimmat pakkaset. Ja tuntuu, että sekin oli ihan juuri, kun lenkkeilin tuolla rantavallilla hankikantojen päällä. Nyt polku on mitä parhaimmassa lenkkeilykunnossa.
Me humputimme eilen Klaaran kanssa kaupungissa sillä välin, kun esikoinen oli kaverinsa synttäreillä. Vietettiin kunnon äiti-tytär laatuaikaa ja ihailtiin koruja ja käsilaukkuja. Käytiin kahvilassa ja katseltiin kaikkea sellaista, mitä täällä meillä ei voi nähdä. Sekin on välillä ihan mukavaa, mutta kyllä mä silti olen näiden maisemien ihminen.

Eilen käytiin vanhempieni luona karjalanpaistilla, mutta tänään on nautittu perheen yhteisestä vapaapäivästä, ja sen kunniaksi tortillajuttuja. Ja seuraavaksi täysinäisen vatsan viereen pötköttelemään. Jos vaikka eilisen Midsomerin murhat katselisi. Se kun on just sopivaa sunnuntaitekemistä. Ladataan akkuja uuteen viikkoon.

Leppoisaa sunnuntaita teillekin!

Kylläpä on ollutkin pitkä viikko! Oletin nimittäin, että tämäkin viikko menisi yhtä nopeasti, kuin kaikki kaverinsa, mutta olin väärässä. Odottavan aika on tosiaankin pitkää!

Siinä, missä minä olen odottanut siskoni saapumista viikonloppuvieraaksemme, on lapsetkin odottaneet tätiään vähintään yhtä hartaasti. Jopa niin paljon, että siivosivat aamulla jälkiään ja petasivat jopa sänkynsä. Täysin pyytämättä ja yllättäen, kuten ulkoministeriön asiakirjat Jäätteenmäen faksissa. 🙂

Tiedossa on siis kahden päivän karonkka, jonka aikana juhlitaan siskon kanssa jo perinteeksi muodostuneella tavalla pikkujouluja. Hyvän seuran lisäksi ohjelmaan lukeutuu jälleen murhaillallinen, ja mitä todennäköisemmin sohvalla löhöilyä ja laadukasta keskustelua. Tänään pitää ehkä katsella jokin dekkaripätkä, jotta pienet harmaat aivosolumme olisivat huomenna valmiina ratkomaan kiperää murhaa. 🙂

Keli vaihtui taas valkoisesta mustaksi, mutta yritän pitää tuota talven vaaleutta vallitsevana mielentilana. Pehmeät sävyt sisustuksessa ja vaatteissa auttavat suuresti kun ikkunoiden takana aukeaa synkän musta maisema. Suosittelen kokeilemaan. Tulee melkein ihan valaistunut  olo. 🙂

farkut⎟Please Jeans
neuletakki⎟Lifestyle La Luna
kengät ja pusero⎟ikivanhat
juliste⎟Printler⎟saatu

Näissä pastellinsävyisissä tunnelmissa toivottelen teillekin oikein ihanaa ja levollista viikonloppua! ♡

Tallenna

Tallenna

Hello ihanaiset! Toivottavasti kesälauantainne on ollut lämmin ja leppoisa!

Täällä on nautittu lauantaista melkein eilisen tavoin painostavassa kelissä. Tuntuu, että vaikka talon joka puolelta ikkunat ovatkin auki, ilma ei siltikään vaihdu sisällä. Tässä kohtaa vuotta meillä yleensä joku jo luovuttaa, ja siirtyy alakertaan nukkumaan, mutta toistaiseksi nyt ollaan vielä makuuhuoneissa pärjätty. Ajattelen vähän niin, että kyllä se kylmäkin sieltä ehtii tulla, joten otetaan nyt ensin pieni yliannostus lämmöstä, eikös niin! 🙂

Meillä on Alman kanssa oikeastaan sama kävelyreitti ympäri vuoden, ja jotenkin on ihan mielettömän ihanaa seurata samojen maisemien muuttumista kuukausi kuukaudelta ja viikko viikolta. Ei siis vain kesä – kevät – syksy – talvi, vaan ihan jo sitä kesän aikana tapahtuvaa maiseman muutosta. Kesällä kaikki muuttuu niin paljon vihreän sävyjen mukaan ja tietenkin kukkivien luonnonkasvienkin vuorotellessa loistollaan. Ja vaikka alkukesä onkin kaunista aikaa sen luonnon heräämisen ja uuden kasvamisen vuoksi, niin onhan tässä heinäkuun lopun rehevyydessä ihan oma loistonsa. Kohta ihastellaan sitten jo kypsyvien viljapeltojen sävyjä, ja tykkään muuten siitäkin ajasta ihan mielettömästi! Ylipäätään tykkään katsella ympärilleni ja nauttia koko paketista.

Ihan kauhistuttaa, että ensi viikkoa on täällä oikeasti viimeinen kokonainen lomaviikko ennen koulujen alkamista! Aika on kulunut niin luvattoman nopeasti, ja tuntuu, kuin suvivirsi olisi veisattu vasta pari viikkoa sitten! Ehkä jonkinlainen arkea helpottava vuorokausirytmin ryhtiliike pitää ottaa tuossa tulevan viikon aikana, ettei nyt ihan shokkireaktiota tulisi. 😀

Mutta nyt jos koskaan tuosta vehreydestä pitää ihan oikeasti nauttia. Niin ja kesäilloista ja tästä autuaasta rytmittömyydestä. Oma suunnitelmani on istua ilta-auringossa viinilasi kädessä ja tuijotella kesäiltaan. Kyllä sinne sohvan nurkkaan ehtii sitten käpertyä taas syksyllä!

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Heips ja perjantai-iltaa!

Pihajutuista välillä sisälle, ajattelin nimittäin vielä laittaa teille muutaman kuvan olohuoneesta! Ei ehkä varsinaisesti kovin kesäinen fiilis, mutta tykkään tästä tunnelmasta, enkä koe mitenkään tarpeelliseksi sen enempää kesää sisälle laittakaan. Kukat ja kasvit tekevät kyllä kesätunnelmaa harmaudenkin keskelle. Maljakossa on tänään karhunkuminaa, tuollaista koiranputken ja tillin risteytykseltä näyttävää perennaa, josta tykkään todella paljon. Se on kaikessa vihreävalkoisuudessaan yksi kesän suosikeistani. Vaatimaton, mutta kaunis!

Hain tänään vielä viimeiset kesäkukat ja sitten alkaakin olla kaikki ruukut ja korit täytettynä. Sisällä suoritin sellaisen pikatehosiivouksen, jotta viikonlopun viettoon päästäisiin astumaan ainakin pikkuisen seesteisemmissä tunnelmissa. Mies leikkasi vielä nurmikonkin, joten nyt on koti ja piha melkein kuin juhannuskunnossa. Tosin pitää varmaankin ottaa vielä uusiksi ensi viikolla. Katoavaista molempien kauneus. 🙂

Almallekin on varattu ensi viikoksi “kampaaja” joten tuo karvaturri muuttuu kyllä vielä ihan nätiksi juhannustytöksi. Ilman mustaa nenää, koiraa voisi nyt jopa luulla lampaantaljaksi. 😀

Nyt kuitenkin taco-illan viettoon ja sitten ruuan päälle pienelle puutarhakävelylle. Perjantai-illan kunniaksi voisi vaikka avata viinipullon! Ei lainkaan hassumpi idea.

Kaunista viikonloppua!

Huomenta, kaikki karvaiset kaverini! Ja huomenta myös kaikille vähemmän karvaisille yksilöille! 🙂 Tänään mennään kuitenkin nämä karvaiset kaverit edellä, nimittäin yhteistyössä Best Friendin Insect Shield -tuoteperheen kanssa pureudutaan karvakamujen hyönteissuojaan! Meillä ulkoillaan monen mittapuulla mökkiolosuhteissa ympäri vuoden, ja varsinkin kesällä heinikossa viilettäessä punkit käyvät jatkuvasti mielessä. Markkinoilta löytyy nyt onneksi myös katseenkestäviä suojia punkkeja, hyttysiä ja kirppuja vastaan, ja niiden pariin sukelletaan tässä postauksessa vähän myöhemmin. Sitä ennen kuitenkin hiukan yleistä juttua Almasta.

Siitä on hyvin tarkalleen seitsemän vuotta, kun saimme Alman perheemme vahvistukseksi. Coton de tulear oli meille rotuna tuttu vain sen perusteella, mitä olimme lukeneet, mutta valintana pumpuli osoittautui nopeasti vielä paremmaksi kuin olimme koskaan osanneet kuvitella. Alma ei kisko hihnassa, ei hauku tai ärhentele. Paitsi joka toinen viikko käyvälle roskakuskille se haukkuu ikkunan takaa, ja aloittaa jo heti kuullessaan roska-auton peruutusäänen.  Juttu joka tuntuu oikeasti kummalliselta, kun tuohon naapurin pihaan kuitenkin kaartaa traktoria ja rekkaa ihan päivittäin. Mutta ehkä ero on tosiaan siinä, että ne menevät naapuriin, eivätkä tule meille. Fiksu koira! 🙂

Meille oli myös alun alkaen selvää, että Almalla ei tulisi olemaan pitkää turkkia, vaan se pidettäisiin lyhyenä ja helppohoitoisena. Ammattilainen avaa turkista takut, pesee, trimmaa turkin ja hoitaa sekä korvat, että kynnet. Kurakeleillä koiraa on toki pakko pestä enemmän, mutta hyvällä säällä pelkkä tassujen pyyhkiminen kyllä riittää. Koiravalintaamme kuului tietenkin se sama ihmettely, kuin aikanaan valkoisiin sohviin tai lattiaan. Saimme aika monta kertaa vastata tutuille, ettei valkoinen väri suinkaan likaannu muita värejä herkemmin. Siinä tosin saattaa näkyä lika jonkin verran paremmin.

Tässä jokin aika sitten kyselin koiranhoitopaikkaa ja yritin tietenkin listata kaikki yltiöpositiiviset asiat lemmikistämme. Mukaan jouduin kuitenkin laittamaan, ettei Almasta valitettavasti saa juoksukaveria. Se ei nimittäin ole lainkaan innokas hihnassa juoksija, mutta nauttii kyllä sitäkin enemmän, kun saa kulkea verkkaiseen tahtiin metsäautoteillä, pienillä poluilla ja pellonlaidassa. Täytyy sanoa, että koira on opettanut myös itseäni nauttimaan ulkoilusta vähemmällä huhkimisella. Joskus on ihan paikallaan vain katsella ja nuuhkia ilmaa.

Vaikka kuiva kesäsää tuokin helpotusta koiran turkinhoitoon, on kesäkelit kuitenkin sitä hyttysten, punkkien ja kirppujen aikaa. Pellonpientareella kulkeva koira onkin mitä mainioin tartuntapinta esimerkiksi juuri niille pelottaville punkeille. Insect Shield on kuitenkin kehittänyt loistavat ja pehmeät apulaiset koiraperheen avuksi. Nimittäin hyönteiskarkote on yhdistetty tekstiileihin!  Insect Shield -tuotteissa aktiivinen ainesosa, patentoitu permetriini, on sidottu kankaan kuituihin siten, että se säilyttää tehokkuutensa myös pesun jälkeen. Tuotteet suojaavat hyttysiä, punkkeja ja kirppuja vastaan. Permetriini ei kuitenkaan imeydy elimistöön, kuten jotkut hyönteismyrkyt, ja siksi se on turvallinen käyttää myös perheessä, jossa on kissoja ja lapsia. Kyseessä ei siis ole vain koirille tarkoitettu hyönteissuoja, vaan teknologia jota käytetään niin vaatteissa kuin esimerkiksi retkeilytarvikkeissa.

Best Friendin Insect Shield -tuoteperheeseen kuuluu auton takapenkinsuoja, S/L-kokoiset viltit, koiran peti ja huivi. Tuotteet toimivat niin, että kun koira menee esimerkiksi petiinsä makaamaan, permetriinillä käsitelty kangas aiheuttaa punkkien tippumisen turkista. Kätevää eikö vain!? Kesällä koiralle on helppo heittää viltti alustaksi, ja nurmikolla loikoilukin on huomattavasti turvallisempaa. Best Friend Insect Shield -tuotteita myydään esimerkiksi Citymarketeissa, joten saatavuuskaan ei jää pelkästään eläintarvikeliikkeiden varaan.

Vaikka Alman turkki lyhyt onkin, on Coton de tulearilla kuitenkin sen verran muhkea tuo karvapeite, että sen tarkistamisessa punkeista vierähtää helposti tovi jos toinenkin. Ja ehkä juuri näistä ulkoilumaastoistammekin johtuen, innostuin itse aika paljon tuosta huivista, joka suojaa koiraa jo itse ulkoilun aikana. Vaikka kesäheinä ei vielä tuulessa huojukaan, ollaan koekäytetty huivia ja tehty sitä tutuksi. Koska Alma ei ole tottunut käyttämään pantaa kummempia asusteita katsoi se hiukan anovasti kun ensimmäisen kerran sidoin huivin sen kaulaan. Ulkona koko huivi kuitenkin unohtui, eikä se häirinnyt koiraa millään muotoa.
55cm x 55cm -koko sopii isommankin koiran kaulaan, ja puuvilla/polyesteri -kangas (50%/50%) on helppo pestä koneessa 30 asteessa.

Lukijakilpailu:

Mutta mitenkäs teillä? Onko koiralle jo kesäksi suunniteltu hyönteiskarkotusta, vai onko tilanne vielä auki? Mikäli koet, että punkkeja ja muita ikäviä kavereita karkottava huivi sekä viltti tulisivat hyötykäyttöön teilläkin, osallistu arvontaan ja jätä vastauksesi tähän postaukseen 3. 5. 2017 mennessä. Kilpailun säännöt löydät täältä.

Suosittelen myöskin katsomaan tämän Insect Shield -videon. Siitä löytyy paljon faktaa ja nippelitietoa kyseisestä menetelmästä ja sen käytöstä.

Kivaa keskiviikkoa!

Tallenna

Tallenna

Save

Save

Save

Save

Save

Perjantaita!

Me aloitettiin Klaaran kanssa viikonloppu jo eilen, ja tänään on sitten valmistauduttu heti aamusta alkaen mummulakyläilyyn, jota onkin jo odotettu. Siskoni nimittäin saapuu lapsineen tänään vanhemmilleni ja tiedossa on kivaa yhteistä aikaa. Ehdottomasti riittävä syy tyllihameeseen ja uusiin kynsilakkoihin. Tosin äiti menee jälleen ilman kynsilakkoja ja ihan farkuissa, mutta kuitenkin. 🙂

Meidän torstai-ilta sai vähän vauhdikkaan käänteen, ja päädyttiin hurauttamaan aika vauhdilla päivystykseen, mutta nyt on onneksi kaikki hyvin, ja potilaskin saatiin jo tänään kotiin toipumaan. Takana on siis jälleen kerran vaiherikas viikko kaikkine yllätyksineen. Mutta tästä on parempi kuin hyvä lähteä kohti viikonloppua, ja nauttia tuosta selkenevästä taivaasta ja auringonsäteistä.

Toivottelen teille kaikille oikein ihanaa ja rentouttavaa viikonloppua. Kevät tullee, satoi tai paistoi! ♡

Hei ihanat ja suloista sunnuntaita!

Täällä vietetään totaalista kotoilupäivää, nautitaan kiireettömyydestä ja laiskasta tunnelmasta. Ikkunan takaa avautuu maisema, jonka talvinen kuura on muuttanut satumaisen kauniiksi. Luvassa siis myös ulkoilua. Täydellinen sunnuntai!

Muutama kuva meidän sunnuntailta. Ihan tavallista elämää, eikä sen enempää tarvitakaan.

Levollista päivää myös teille!

Tallenna

Siinä jossain 15-16 vuoden iässä kuulin jatkuvasti kultaisesta keskitiestä. Ai että, tuo termi ärsytti, ja se kaikki lässytys siitä, että vähempikin riittää. Tässä kohtaa kun mittarissa on ikää enemmän kuin kaksin verroin tuohon verrattuna, huomaan itsekin usein käyttäväni tuota termiä. Ironista oikeastaan, että siitä on muodostunut yksi elämäni tärkeimmistä määreistä. Lupailin Kun keho ja mieli keskustelevat keskenään -postauksessa, että palaamme vielä Life InSync -yhteistyön tiimoilta niihin konkreettisiin asioihin, joiden olen huomannut tasapainottavan omaa elämääni. Kuinka ollakaan, se kultainen keskitie on tässä postauksessa vahvasti esillä.

Syy siihen, että olen saanut elämäni varrella runsaasti ohjeita harmaan eri sävyjen metsästämiseen, piili yksinkertaisesti melko mustavalkoisessa elämäntyylissäni. Perfektionisti minussa on nähnyt joko onnistumisen tai epäonnistumisen, tekemisen tai luovuttamisen. Näiden asioiden väliin jää kuitenkin ääretön määrä muita mahdollisuuksia, ja vuosien varrella olen saanut silmäni avautumaan niille. Ei ole vain joko-tai-mahdollisuutta, vaan miljoonia erilaisia variaatioita. Nykyisin kultaisen keskitien kohdalla puhutaan usein tasapainosta. Mutta mitä on tasapaino? Kaunista puhetta ja tähtipölyä elämänhallinnasta, huuhaata joka löytyy juuri oikeanlaisesta ruokavaliosta ja tavasta liikkua? Vai sittenkin jotain täysin konkreettista, jota jokainen voi soveltaa omaan elämäänsä?

Syö sitä ja syö tätä, ryhdy vegaaniksi ja liiku näin. Kuten miljoonat muutkin naiset, samoin olen itsekin vaatinut itseltäni suuria muutoksia. Elämäni on ollut kieltoa ja pakotteita. Sittemmin olen oivaltanut, että ne pienet muutokset, jotka ohjaavat tekemistä sinne kultaiselle keskitielle, toimivat lopulta parhaiten. Sen sijaan, että ruoka-aineista koostaisi itselleen kieltolistan, on huomattavasti hedelmällisempää miettiä, mitä ruokavalio kaipaa lisää. Jos jatkuvasti lautasella on vajausta kasvisten osalta ja päivä hedelmäannos jää nauttimatta, on parempi kehottaa itseään lisäämään ravintoonsa niitä kasviksia ja muita terveellisempiä juttuja, kuin kieltää itseltään suklaan ja muiden herkkujen syöminen. Karkki- ja suklaalakot ovat surullisenkuuluisia uudenvuodenlupauksia, jotka harvemmin johtavat yhtään mihinkään – ainakaan hyvään. Sen sijaan kylläinen olo ja täysipainoinen ruokavalio auttavat jatkuvaan herkkuhimoon.
Vegaaniksi ei kenenkään tarvitse ryhtyä yhdessä yössä. Mikäli kasvisruokavalio kiinnostaa, voi viikon arkiruokiin ujuttaa yhden kasvissosekeittopäivän, tai lihan ja kalan voi välillä korvata maitoproteiinilla. Juuri niin kuin itsestä hyvältä tuntuu ja sillä aikataululla, mikä toimii itsellesi. Kenties kasvisten tarjoamat mahdollisuudet tempaavat mukaansa.

Kuten kirjoitin jo viimeksi, liikunnan kohdalla puhutaan omalla kohdallani suurimmasta sudenkuopasta. Mikä on tarpeeksi, ja mikä riittä? Siinä olivat aikoinaan suurimmat liikkumisen määritelmäni. Viimeinen vuosi on opettanut, että liikunta on muutakin kuin tavoitteita. Se on tapa rentoutua ja voimaantua, hengähtää arjen keskellä. Mikään mittari ei siis voi todistaa, että tunnin rasvanpolttolenkki tai seitsemän salitreeniä viikossa olisi parempi kuin pitkän päivän lomaan mahdutettu ulkoilu koiran kanssa. Jälkimmäinen ei ehkä juurikaan polta kaloreita, mutta antaa mahdollisesti paljon enemmän kuin kaksi ensimmäistä vaihtoehtoa. Luonnossa kulkeminen tasaa stressitasoa ja rauhoittaa mieltä. Tunnesyöpölle maisemien ihaileminen käy suklaalevystä, ja raitis ilma parantaa esimerkiksi unen laatua. Ei siis pidä väheksyä minkäänlaista liikkumista. Levollinen mieli kaipaa vähemmän herkkuja, ja varastoi vähemmän rasvaa keskivartalolle!
Ympäriltä kuuluvat tiukat vaatimukset kannattaa unohtaa. Niitä media tarjoilee jatkuvasti, eikä sääntöorjuutus lopulta palvele ketään. Omaa kehoaan kuuntelemalla pääsee yleensä pisimmälle!

Naistenlehtien ohjeet siitä, että kaapeissa ei saisi olla vierasvaroja toimivat nekin kohdallani äärettömän kehnosti. Itse asiassa, pidän hurjan tärkeänä, että keittiön kaapeista löytyy aina herkkuja ja jääkaapista suklaalevy. Laihdutuskuurit ovat kuuluisia siitä, että ne alkavat aina huomenna tai seuraavana maanantaina, ja tämähän ohjaa meitä siihen, että nautimme tänään ihan kaikesta, koska huomenna se ihanuus on kiellettyä. Itse olen lopettanut turhat kiellot ja rajoitteet myös ruokavalioni osalta. Minulla, aikuisella ihmisellä, on lupa syödä tänään ja huomenna juuri sitä, mitä haluan. Tieto siitä, että suklaan syöminen ei ole kielletty ensi viikollakaan rauhoittaa mieltäni. Saan syödä sen juuri silloin kun siltä tuntuu, ja tällä ajatuksella pääsen pohtimaan, milloin ihan oikeasti tekee mieli suklaata. Ei juuri nyt, mutta ehkä huomenna! Ja kas, huomaat, että suklaalevy on ollut koskemattomana jääkaapissa jo kuukauden!
Yksi viimeisen parin vuoden aikana turhimmaksi osoittautunut väline on omalla kohdallani vaaka! Keho muuttuu jatkuvasti, ja paino vaihtelee kuukauden sisälläkin hurjasti. Ahkera liikkuminen jopa nostaa vaa’an lukemaa, joten niille numeroille kannattaa antaa piut ja paut! Käytän edelleen samoja vaatteita kuin muutama vuosi sitten, joten antaa vaa’an levätä rauhassa tulevanakin vuonna!

Elämästäni kuluin vuosia erilaisten sääntöjen ja kieltojen parissa. Kielsin itseltäni ja soimasin itseäni. Kun lopulta annoin asioiden olla, löysin oman InSync -tilani: Pystyn olemaan paljon enemmän, kun en kuluta energiaani turhaan. Kuuntelen itseäni ja luotan siihen, että elämä vie eteenpäin.

Jos siis antaisin yhden konkreettisen vinkin tulevan vuoden lupauksiinne, se olisi: Älä kiellä, älä rajoita. Älä karsi, vaan lisää!
Lisää hyvää ruokaa, ja terveellisiä kasviksia. Lisää ulkoilua ja rentoutumista. Lisää mielekästä tekemistä, kuten käsitöitä, lukemista tai vapaaehtoistyötä. Kun hyville asioille mahduttaa tilaa, ne huonommat karsiutuvat pois kuin itsestään. Ja unohda deadline! Kun vuosi 2017 lähenee loppuaan, elämän ei tarvitse olla täydellistä. Edessä on uusia vuosia, hyviä ja huonoja päiviä. Kultaisella keskitiellä niitä on vain huomattavasti mukavampi kulkea. Olkaa siis armollisia itsellenne!

Kuvissa oma InSync -hetkeni: Raikkaassa säässä ulkoileminen, luonto ja rauha ympärilläni. Lisää Live InSync -tarinoita löydät InSync Facebook -sivulta. Sivulla voit myös jakaa oman InSync-tarinasi ja osallistua kylpylälahjakortin arvontaan.

 

Yhteistyössä Danone Activia ja

Save

Tallenna

Tallenna