Rauhallista isänpäivää

12.11.2017

Raukeaa sunnuntaita ja tietenkin onnittelut kaikille isille. Eritoten omalleni, mutta myös jokaiselle sydämessään isyyttä kantavalle.

Kiitokset kovasti myös tsemppiviesteistänne. Leikkaus meni oikein mallikkaasti ja perjantaina pääsin jo kotiin toipumaan. Yhden sairaalassa vietetyn, ja yhden sohvalla nukutun (kampesin itseni puoli-istuvaan asentoon) yön jälkeen, viime yö omassa sängyssä tuntui jo liki luksukselta. Ääni on vielä heikonpuoleinen, ja tuottaakseni kuultavaa tekstiä, pitää oikeastaan huutaa, vaikka ei se huutamiselta kyllä muiden korvaan kuulosta. Mutta äänenkin pitäisi palautua ajan myötä normaaliksi. Ehkä eniten tässä on yllättänyt se kaikki, mihin ihmisen kaula osallistuu! Ihan jo vain sängystä ylös nouseminen laittaa kaulan melkoiseen jännitykseen, ja nyt kameran kanssa tajusin todellakin, miten kuvaaminen on juurikin niska-hartiaseudun työskentelyä. Yritänpä siis kovasti pitää hartiat ja niskan vetreänä, jotten ihan pökkelöksi kovetu. :)

”Emilia rakastaa joulua, ja se näkyy kodin tunnelmassa jo aikaisin syksyllä.”

Sanat löytyivät uusimmasta Glorian Kodista, jossa julkaistiin Krista Keltasen ja Jonna Kivilahden tekemä juttu meidän kodista. Oli todella ihana palata noihin joulunaluspäiviin viime vuodelta ja muistella aurinkoisen pakkaspäivän tunnelmia. Maa oli valkoinen ja joulu miltei ihan siinä ovella. Tuota samaa raukeaa tunnelmaa ajattelin tavoitella jälleen tänäkin vuonna, ja onnistuinkin jo saamaan jouluista tunnelmaa keittiöön pikkuisen kuusentaimen avulla.

Tämä sairaalan kanttiinista ostettu lehti jäänee visusti talteen muistojenlaatikkoon!

Meillä isänpäivää vietetään varsin rauhallisesti kotona. Itseasiassa olen itsekin yhä pyjamassa! Mutta josko sellainen pieni kävelyretki joenvarteen rytmittäisi päivää, ja isänpäiväpaketista ilmestyneet vaelluskengätkin pääsisivät ”koeajolle”.

Tunnelmallista ja rauhallista sunnuntaita! ♡

Tallenna


syysvalmisteluja

25.9.2017

Aurinkoa maanantaihinne!

Lupailivat intiaanikesää, ja sitä lämpöä tosiaan tuli. Asiat voisivat olla näin syyskuun lopussa huonomminkin, joten tästä kannattaa nauttia. Tosin sitä kaminaa tulee tuskin tänäänkään käytettyä, sen verran paljon tuo aurinko lämmittää jopa sisätiloissa.

Tällaisessa vanhassa talossa syksyn tulon huomaa kuitenkin lattioista. Villasukat ovat tarpeen, mutta paras apu tulee sisäkengistä. Huomaankin viimeisten vuosien aikana tulleeni yhä enemmän ja enemmän äitiini (ja äidinäitiini), sillä en osaa enää olla ilman sisäkenkiä. Ja mitkään pehmöhöttö aamutossut eivät enää kelpaa, vaan jalassa pitää olla jotakin tukevaa. Birkenin sandaalimalli tai umpinainen huopakärki toimivat molemmat, pääasia on, että pohjasta löytyy pitoa ja lämmöneristettä. Sisäkenkiin kun vielä pukee villasukat, niin johan sitä tarkenee kylmillä lattioillakin hiippailla. Ja kiittääpä muuten selkäkin!

Syksyn kunniaksi meillä eristettiin eilen myös eteisen ja kuistin välinen ovi. Tänä syksynä pitää koittaa, josko saataisiin pidettyä tuo eteisen ja olkkarin välinen ovi auki, ja lämpö pääsisi paremmin kiertämään livahtamatta kuitenkaan kuistille. Nähtäväksi jää, miten järjestely toimii, mutta onpahan ainakin yritetty. Muita viikonlopun syysvalmisteluja olivat pihan siivoaminen ja polttopuiden sisään ajaminen. Lämpimästä kelistä huolimatta nyt syksyttää siis luonnollisesti oikein kunnolla. Vaihdoinpa rappusilta nuutuneet orvokitkin kynttilälyhtyihin, ja testasin nopeasti, että rapunpielen tuijaan jätetyt valotkin yhä toimivat. Myös viimeisetkin mårbackat muuttivat keittiön ikkunalle talvehtimaan. Näiltä osin syksy saa siis edetä tämän lämpöaallon jälkeenkin. :)

Muuten viikonloppuna valmistauduttiinkin sitten vain uuteen viikkoon. Maanantai nimittäin tuntuu huomattavasti mukavammalta kun koti on siisti, pyykkikorit vähintään puolityhjät ja alkuviikon ruoka löytyy valmiina jääkaapista.

Oikein mukavaa uuden viikon alkua! ♡