A Place In The Sun

31.5.2017

Huomenta ihanat! Meillä jokaisellahan on jossain se rakastakin rakkaampi paikka, jossa kesätuuli tuntuu lempeämmältä kuin missään muualla, ja paikka, jossa muistot sekä tulevaisuus näyttävät molemmat yhtä aurinkoisilta ja valoisilta. Ei ole varmastikaan mikään ihme, että minun paikkani löytyy ihan läheltä, oman pihan turvallisesta suojasta. Yhteistyössä Rolling -viinin kanssa, kerron teille tarinan omasta paikastani auringossa!

Meillä on juuri pyörähtänyt mieheni kanssa käyntiin kuudestoista yhteinen kesä. Kuuteentoista vuoteen on mahtunut monenlaista asumista, kesää, ja kesänviettoakin. On asuttu kerrostalossa, ja taas seuraavassa kerrostalossa. Sitten rivitalossa, jossa jo päästiin maistamaan oman takapihan ihanuutta. Viimein täällä nykyisessä kaupungissa omakotitalossa, josta taas siirryttiin väliaikaisesti kerrostaloon ennen muuttoa tähän nykyiseen, jota kodiksikin kutsumme. Koti meillä on toki aina ollut – paikka jossa ne kaikkein rakkaimmat ovat lähellä, mutta tästä kodista on tullut meille koti ihan erityisellä tavalla.

Tämän talon myynti-ilmoitus bongattiin heti tuoreeltaan eräänä loppu kesän lauantai-iltana, ja näyttökin sovittiin samantien maanantai-iltapäivään. Näytöllä sitten luonnollisesti kierrettiin ensimmäiseksi taloa, mutta kaikki ei mennytkään kuten pankkien ja kiinteistövälitysfirmojen mainoksissa. Minä nimittäin kuljin mieheni perässä itku kurkussa. Siinä missä itse näin sen myynti-ilmoitusten potentiaalin, kulki mieheni huoneesta toiseen pitkin hampain ja päätään pudistellen. Kaikki ne parissa vuorokaudessa laatimani suunnitelmat ja unelmat olivat valua pitkin poskiani. Lopulta tuli vuoro kiertää piharakennusta ja tonttia, ja siinä se sitten iski: Totaalinen takinkääntö, joka päättyi mieheni tokaisuun ”tämä me ostetaan!”. Siellä jossain piharakennuksen vintillä, tirautin ne ensimmäiset onnenkyyneleet tällä tontilla.

Jos mieheni ei ehkä osannutkaan nähdä suuria suunnitelmiani ja remonttiaikeitani kaiken silloisen läpi, iso pihapiiri ja ulkorakennus tekivät kuitenkin vaikutuksen. Vaikka olemme molemmat viettäneet lapsuutemme taajaman omakotialueella, oli meillä kummallakin kuitenkin se sama palo omaan rauhaan. Löytää se oma paikka auringosta, paikka johon juurtua ja juurruttaa myös lapset.

Ensimmäinen vuosi täällä oli yhtä löytöretkeilyä. Löydettiin luumupuut ja hahmotettiin muutenkin tontin rajoja ja vanhojen kukkamaiden ääriviivoja. Ensimmäisenä kesänä raivattiin ja kaivettiin, ajettiin ruohonleikkuri yhtenään kiviin, koska niitäkin tuntui tupsahtelevan mitä ihmeellisimmistä paikoista. Jopa vähän harmittaa, että niitä ennen kuvia on tullut otettua puutarhasta niin vähän. Nyt kun kivien paikat on opittu, nurmikko ajettu ja kukkamaat kaivettu esiin, on välillä jopa vaikea muistaa, miltä kaikki näyttikään ennen.

Heti ensimmäisenä keväänä rakastuin täällä vanhaan vaahteraan, jonka latvuksista kuului kukinta-aikaan korvia huumaava surina. Puun päällä leijaili valtava kimalaisarmeija, kun taas sen alapuolelle ilmestyi kesän edetessä pallohortensiat, akileijat, myskimalvat, kurjenpolvet ja lukuisat muuta perennat. Paahteiselle yläpihalle vaahtera luo suojaisan varjopaikan, jossa istua.
Ja siinähän me sitten istuttiin. Istuttiin ja suunniteltiin, mietittiin, että mitä seuraavaksi. Ja välillä vaahteran varjossa vain maattiin ja hengähdettiin hetki, jotta jaksettiin taas jatkaa hommia. Omenapuita tuonne ja hiekkalaatikko tuohon… Nyt niihin kaikkiin on näkymä juurikin tästä paikasta – oman vaahteran alta.

Parina ensimmäisenä syksynä ja talvena myrsky kaatoi vanhoja puita meiltäkin, ja lohkaisipa se tästä suuresta vaahterastakin puolet. Jos puussa ennen olikin neljä vahvaa haaraa, on niitä jäljellä enää vain kaksi. Mutta puuta kiertävä köynnöshortensia ei ollut tapahtuneesta moksiskaan, eikä puu haljennut maahan saakka. Kohtalo oli päättänyt, että kaikista puista juuri tämä jäisi kuitenkin pystyyn. Edelleen me viihdymme vaahteran alla, ja puoletkin sen suuresta latvasta riittää meille kyllä. Välillä istumme suunnitellen, välillä makaamme hetken huilahtaen, mutta yhä useammin vietämme aikaa vaahteran suojassa vain ja ainoastaan nauttien. Uuden suunnittelemisen lisäksi tässä on nimittäin loistava paikka katsoa taaksepäin ja muistella menneitä. Pelkän puurtamisen lisäksi on mukava joskus kohottaa malja kaikelle sille tehdylle työlle ja täällä yhdessä eletyille vuosille.

Me kilistellään harvoin kuohuvalla, mutta lasillinen punaista maistuu molemmille. Rolling -viini on loistava kesäpunkku ja hyvä seuralainen erityisesti piknik-ruuille ja grilliruualle.
Rolling -viinin maku on täyteläinen, runsaan hedelmäinen, punaisten marjojen ja luumujen täyttämä. Punaiseen Shiraz-rypäleeseen on lisätty pikkuisen myös valkoista Viognier -rypälettä. Pidän itse juurikin täyteläisistä ja tanniinisista punaviineistä, ja Rolling edustaakin juuri niitä omia lempiviinejäni.

Kesän ex tempore piknikille ei todellakaan tarvitse tehdä suuria valmisteluja. Makkarat, sekä ilmakuivattu kinkku, manchego ja oliivit huolehtivat suolaisesta puolesta, leipä tasapainottaa makuja suupalojen välissä, ja helteellä kermakakkuja paremmin jälkkärinä toimii tuoreet mansikat. Eväät koriin ja viltti pyöräntarakalle!

Ja merta edemmäksi ei missään nimessä tarvitse lähteä! Jokus se paras paikka löytyy yllättävänkin läheltä. Vielä kun samalle paikalle palaa toistamiseen, siihen alkaa kiintyä erityisesti. Parasta on kuitenkin seura, ja yhdessä tehdyt muistot!

Cause there’s a place in the sun where there’s hope for ev’ry one… No nyt se soi päässä! :)

Kepeää keskiviikkoa!

Huom. Suomen alkoholilainsäädännön vuoksi alkoholia koskevia kommentteja ei voida julkaista!

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna


Kesähuone valmiina maalaukseen – tästä lähdetään!

26.5.2017

Perjantaita muruset!

Vaikka kesähuone rappuineen on pieni, täyttyi kokonainen imurin pölypussillinen hämähäkinseitistä, kuolleista öttimöntiäisistä (alalajina yöperhoset sekä kärpäset), hiekasta ja kuivuneista puidenlehdistä. No, siis kaikesta, mitä nyt kylmänä pidetty tyhjä tila on sisälleen imaissut vuosien varrella, ja mitä sinne on kengissä kuljetettu. Hus pois lähti seitit ja muu röhnä, ja jopas tuli heti eri näköistä. Siitä huolimatta nämä nyt ovat niitä ennen kuvia, eli tästä lähdetään liikkeelle, ja toivottavasti lopputulos on pikkuisen viehättävämpää nähtävää.

Tuossa juuri aamulla Marialle kirjoittelinkin, että jos nyt olisi taivaankappaleet oikeassa asennossa, ja tässä projektissa päästäisiin myös alkuun. Ensin oli tuo sairasteluputki, joka sitoi meidät sisätiloihin ja sitten puski kesä niskaan sellaisella vauhdilla, että oli pakko tarttua myös pihapuuhiin. Nyt on kuitenkin saatu ne hommat käyntiin ja nurmikkokin leikattu ensimmäistä kertaa, joten elämään mahtuu ehkä muutakin.

Vihertävä rappu tulee saamaan tietenkin valkoiset seinät ja katon. Lattiat ja rappu on tarkoitus maalata vaaleanharmaiksi ja sävyksi pyritään saamaan jokin vastaava sävy kuin kuistin lattiassa. Seinille olisi sitten tarkoitus ripustella olkihatut ja vanhat ongenvavat, jotta saadaan kunnon kesäfiilis heti tilaan tultaessa.

Vanhat sähkökalusteet antavat mukavasti tunnelmaa, ja itse asiassa olen löytänyt sellaisen vanhan lasisen lamppukuvunkin tuohon katon valaisimeen.

Itse kesähuone on pieni hellahuone, vaikka hella täästä on tosin joskus otettu pois. Sinänsä sillä nyt ei olisikaan kuin koristeen virkaa ajettavanaan, sillä tila lämpenee alakerran saunan kiukaan ja padan sekä pukutilan muuratun takan ansiosta. Lisäksi tuossa alla olevassa vaakakuvassa näkyy seinänpätkä, johon on tarkoitus laittaa sohvasänky, ja se tulekin aika lähelle tulisijan syvennystä. Ikean valkoista Hemnes sohvasänkyä tänne on ajateltu, ja tyyliltään se sopisikin tilaan täydellisesti.

Joku on joskus ksynytkin, että mihin joutui osa edellisen kodin vahoista huonekaluistamme, ja tosiaan varastossa on vanhoja tuoleja, hyllyjä, naulakoita ja pöytäkin odottamassa kesähuoneen valmistumista.

Sen verran täällä tehtiin pari vuotta sitten, että muovimatot revittiin pois, ja kaikki ne lukuisat pikkunaulat, joilla huopa ja matto oli kiinnitetty, nypittiin myös irti. Muuten tila on ollut siinä ostohetken kunnossaan valaisinta myöden. :D

Komeron vieressä näkyykin tuo tulisijan syvennys, ja muuri, joka lämmittää tänne yläkertaan asti.

Tuossa alla olevassa kuvassa näyttää, kuin katossa olisi pahat kosteusläikät, mutta vika on kyllä ihan kameran linssissä! :D

Muistanette ehkä, kun Maria poikkesi meillä keväällä ja tuolloin tosiaan sain ihan oikean maaliasiantuntijan kotikäynnille asti. Hyvin ammattimaisesti kollegani rapsuttelikin seiniä ja otti välillä pikapuheluita tarkistaakseen yksityiskohtia. Lähinnä pelotti se, voiko rapputilan vanhan maalin päälle maalata suoraan, vai joudutaanko vanha maali poistamaan, mikä tietenkin olisi äärimmäisen työlästä puuhaa. No, onneksi tähän ei jouduta, vaan hommaan päästään oikaisemalla. Muistanette ehkä, kun meillä sisälläkin roikkui tuo rapun maalaus pitkän aikaa, kun mietittiin, että miten hitossa homma saadaan kapeassa tilassa (johon telineet ei mahdu) hoidettua. Jatkovarsi tuntui ainoalta mahdollisuudelta, mutta maaliroiskeiden lentämistä pelättiin siinä määrin, että homma junnasi paikallaan ikuisuuden. No Maria piffasi silloin meille nuo paneeli pro kattomaalin ja paneeli pro seinämaalin, ja ne olivat niin älyttömän hyviä ja sudissa pysyviä, että niillä haluttiin jatkaa myös kesähuoneen kohdalla. Molemmat ovat siis valkoisia, samoin kuin himmeä Greenline sisustusmaali, jolla tullaan maalaamaan itse huoneen haltex katto sekä seinät. Kattoon tuo vallittiin siitä syystä, että se on tarpeeksi kevyt vahalle katolla, ja seiniin ajattelin sitä nyt lähinnä siksi, että haluan haistella kaikessa rauhassa, mikä tilan fiilis on. Valkoinen maali toimii sitten tarvittaessa vaikka pohjamaalina. Listat ja karmit maalataan nekin valkoiseksi kalustemaalilla, ja lattian suhteen mennään vesiohenteisella akvafloorilla. Mellä on nyt kolme erilaista harmaata, joista varmasti löydetään se tässä tilassa parhaiten toimivin harmaan sävy.

Meillä on myös jonkin verran yhä jäljellä sisällä käytettyä korkeaa jalkalistaa, ja siitä riittää hyvin listat myös tänne kesähuoneeseen.

Nämä nyt eivät ole mitään niin kovin kauniita kuvia, mutta ehkä enemmänkin informatiivisia. Otetaan sitten niitä sisustuskuvia, kun on vähän päästy sisustamaankin! :)

Jos muuten oikein jaksaisi askarrella, niin tuon alakerran sisääntulon alimman tason voisi vaikka maalata ruudulliseksi! :)

Että sellainen kierros ja sellainen kesähuone! Instagramiin laitoinkin tänään videonpätkän (stories) tuosta rapusta. Katsotaan josko sinne tulisi aina silloin tällöin laitettua muitakin juttuja!

Aurinkoa perjantaihinne!