kun maassa on lunta ja pakkasta…

27.11.2018

Niin se vain on, että pienikin lumihuntu ja kaiken peittävä kuura tuovat joulun tullessaan. Kaikki on niin nättiä, että sydän meinaa pakahtua onnesta. Ja miten ihana onkaan se jalkojen alla narskuva pakkaslumi. Vaikka olenkin kevätihminen, myönnän kaivanneeni tätä! Eikä haitannut edes se aamuinen miinus kolmetoista. Jos olisi pakko pelata upporikasta ja rutiköyhää, sanoisin, että mieluummin tämä pienikin talvi kuin synkkä ja musta vesisade. Silläkin riskillä, että suuret hanget jäisivät tulematta.

Toki talvi taas yllättikin, ja heräsin vasta maanantaiaamuna miettimään koulubussia ja siihen liittyviä käytännön asioita ja aikatauluja. Ja olin niiden suhteen vissiin aika pihalla vielä tänäänkin. Mutta mikäs talvi se sellainen olisi, joka ei hiukan yllättäisikin! :)

Hassu juttu sinänsä, että vaikka lumi ja pakkanen toivat joulua lähemmäksi, se sellainen pakottava  joulun tekemisen tarve puolittui oitis. Ikään kuin ei olisi enää pakko taikoa joulua synkän syksyn päätteeksi, vaan voisi ikään kuin antaa kaiken edetä omalla painollaan. Toki silti kukat, kynttilät ja muutamat joulukoristeetkin ovat ihan paikallaan ja niitä on kiva lisäillä. Mutta lähinnä viimeistelemään fiilistä, ei sen fiiliksen aikaansaamiseksi.

Tällä viikolla on tarkoitus leipoa pipareita ja keitellä riisipuuroa. Itselläni on myös perjantaina pikkujoulut, minkä jälkeen alkaakin ensimmäisen adventin myötä se todellinen jouluun valmistautuminen. Ajatella, että ihan kohta pitäisi kaivella jo lasten kalenteritontut vintiltä ja ehkä uhrata ajatus jopa niiden taskujen täyttämiselle. Niin paljon kuin olen sitä joulua jo teillekin tuputtanut, tuntuu, että joulukuu tulla jolkottaa ihan hurjaa vauhtia!

 

Hyasintteja, amarylliksia ja kynttilöitä. Niiden ja talvisen maiseman avulla selätetään tämä viikko. Nautitaan valosta ja raikkaasta pakkasesta. Nyt kun sitä on! ♡


uusi viikko ja pakkaspäivän valo

19.11.2018

Maanantaita muruset!

Akkujen lataus tuotti kuin tuottikin kaivattua tulosta, joten tänä aamuna ei ollut ihan niin vastenmielistä herätä kellon soittoon, vaikka toki muutama lisätunti unta olisi heti siinä herätyksen päristessä tuntunutkin mukavalta. Veikkaan, että osuutensa vireystilassa on myös tuolla pakkasella. Olin jo saada tällä erää kurasta ja sateenmuhjusta tarpeekseni. Jos siis lunta ei ole tiedossa, niin pysytään ainakin nollan alapuolella!
Viikonlopun joogailut tekivät nekin hyvää, ja vietin lauantaina ja sunnuntaina ehkä elämäni lyhyimmät kaksituntiset. Ja mikä parasta, notkoselän jomotuskin on tiessään! Samoin tuntuu, että lapojen väliinkin olisi kasvanut ylimääräiset kymmenen senttiä. Tämä yhdistettynä viime viikon hierontaan, ja tuntuu, kuin koko syksyn lyömään koneistoon olisi vaihdettu uudet öljyt. Olo on vähän kuin olisi tuollainen joulunajan sipulikukka, joka harmauden keskellä kurottaa energisen vihreällä varrellaan kohti pakkaspäivän hentoa valoa.

Muuten viikonloppu menikin sitten aika rennosti ja nukkumaankin tuli mentyä jo ennen kymmentä. Lapsilla on nuo omat telkkariohjelmansa, joita haluavat katsoa, ja perjantai ja lauantai-illat menivät niiden seurassa. Vähän asioilla käyntiä kauempana, kotitekoista pitsaa, lauantaikarkkia, pihahommia jne. Sunnuntaisin käyn myös sellaisella ystäväporukan yksityisellä kuntosalivuorolla, jossa lihasten sijaan kasvatetaan enemmänkin henkistä pääomaa. Toki treenata saa ja kovaakin, mutta kuulumisten vaihtaminen on se ihan kaikkein tärkein juttu. Tuon flunssan ja kurkkukivun, sekä viimeviikkoisen isänpäivän jälkeen, tämäkin herkku tuntui taas autuaan omalta. Eilen illalla käytiin vielä antamassa äänemme seurakuntavaaleissa, joten yhteen viikonloppuun mahtui oikeastaan tosi paljon, vaikkein kuitenkaan mitään ihmeellistä.

Niin juu ja vinkki viitonen! Löysin nimittäin Tigerista tuollaiset isot tee/cappuccinomukit ihan pilkkahintaan. Ne on kuin matchmade in heaven Tike K:n Deli -astioiden kanssa. Samanlaista siniseen vivahtavaa harmaata ja varsin käsintehty fiilis. Toki ihan nätit muutenkin!

Maanantailista menee ehkä vähän itsensä toistamiseksi, mutta unta, lepoa ja liikuntaa mahdutetaan tähänkin viikkoon. Näiden lisäksi vähitellen lisääntyvää joulua. Eipä kai siinä sen ihmeempiä tarvitakaan.

Seuraavat kaksi viikonloppua menevätkin sitten pikkujouluja juhliessa. Myös yhdet sukulaisille ja kummeille pidetyt kymppisynttärit pitäisi saada mahdutettua johonkin väliin, joskin kymmenessä vuodessa huomaan kunnianhimoni näiden kestien suhteen hiipuneen ja juhlat juhlitaan siten kuin ne helpoiten saadaan juhlittua. Ja suurin oivallus on muuten ollut se, että kukaan ei kärsi, vaikka en olisi leiponut pöytään kahtakymmentä sorttia. Jotakuinkin juhliminen voi jopa olla mukavampaa, kun äiti ei hypi silmille. :) Perinteiset kaverisynttärit taitavat jo olla vähän menneen talven lumia tämän esikoisen kohdalla. Mutta ehkä nekin voi ulkoistaa jonnekin. Helppoa!

 

Mutta nyt oikein kivaa maanantai-iltaa ja uutta viikkoa!

Tee saatuLife