Sadepäivä pikkupotilaan seurassa

09.4.2018

Meillä on pienin kuumeessa. Tänään jo vähän parempi kuin eilen, mutta kuumetta edelleen. Ollaan piirretty poneja, pelattu ristinollaa ja katsottu lastenohjelmia. Poltettu kynttilöitä ja takkatulta. Just sellaista ihanaa puuhaa tällaiselle sadepäivälle. Niin ja ollaan me söpösteltykin. Meillä on nimittäin tänään vaaleanpunainen päivä.

Kuvissa myös mun viime aikojen herkku numero 1, eli kasvipohjainen jugurtti. Maustamaton sellainen. En koskaan lapsena syönyt jugurttia, itse asiassa löysin koko jugurttijutun vasta muutama vuosi sitten kun aloin syömään maustamatonta jugurttia hedelmien ja pähkinöiden kanssa. Kun sitten päätin laittaa maitotuotteet minimiin, jäi tämäkin herkku unholaan. Kunnes nyt vasta olen tajunnut, että kasvipohjaisistakin vaihtoehdoista on maustamattomia versioita. Tai ehkä niitä ei ole aiemmin ollutkaan meidän kaupassa. Oli miten oli, nämä soygurtit ja yogoatit (ja kaikki muut mahdolliset nimihirviöt) ovat nyt kuitenkin pelastaneet minut ja makunautintoni! Sekaan omenaa ja appelsiinia, vähän pähkinöitä tai manteleita. Menee lounaasta, välipalasta, tai iltapalasta.
Seuraavaksi pitäisi kai testata myös Benin ja Jerryn Non-Dairy jätskit. Ja tänään jos koskaan onkin hyvä päivä jätskitellä, koska uusi Idän pikajunan arvoitus on vihdoin vuokratavissa! Aion nimittäin katsoa sen tänään, meni sitten kuinka myöhään vain! Ja siitäkin huolimatta, että David Suchet on, ja tulee aina olemaan, the one and only Hercule Poirot, pitää tämä nyt kuitenkin katsoa.

Meidän vaaleanpunaiset trikoopannat on kotimaisen Suoma Designin, ja pantojen lisäksi sain arpoa myös kaksi lippua tuleville lapsimessuille. Arvonta löytyy Instagramista. Ja vaikka lastenjutut ei kiinnostaisikaan, Suoma Design kannattaa katsastaa. Sieltä löytyy nimittäin sisustusta, kodintekstiilejä, koruja, julisteita ja paljon muutakin ihanaa!

Kivaa maanantai-iltaa. Huomenna paistaa!

 

Hiuspannat saatu / Suoma Design


kaikki hyvin – just näin

22.3.2018

 

Heipparallaa!

Tiedättekö mistä tietää, että asiat on ihan liian hyvin? No siitä, että ihmisellä on aikaa ja energiaa miettiä ja murehtia ihan turhia juttuja! Mulle nimittäin tulee aina välillä sellainen ihan hassu fiilis, että tekisi mieli muuttaa kaikki. Tekisi mieli vaihtaa päätä, tai ainakin mennä kampaajalle ja vetää joku tosi erilainen frisyyri. Näyttää joltain ihan erilaiselta. Kun on jotenkin kyllästynyt muka itseensä ja kaikkeen muuhunkin. Nyt viime päivinä mun muutoksenhalu on paisunut ihan kaikkeen. Tekisi mieli muuttaa ihan kaikki! Maalata seinät tummiksi tai tapetoida joillakin tosi tummilla tai värikkäillä tapeteteilla kaikki huoneet eri näköiseksi. Vaihtaa kaikki vaalea ja harmoninen väreihin ja kuoseihin. Tekisi mieli muuttaa paitsi itsensä, myös oma kotinsa joksikin ihan muuksi, kuin mitä on nyt. Totaaliöverit ihan joka suhteessa. Vaikka oikeesti kaikki on tosi hyvin ja kaikki on just hyvin näinkin. First world problems! Ajatella, että minä, jolla on ihan kaikkea (ja nyt siis versus ihmiset, jotka elävät nälässä, pelossa ja kurjuudessa), kehtaan vieläpä kyllästyä ja kaivata muutosta.

Meillä oli eilen koululla tosi mielenkiintoinen huoltajailta. Hyvinvointi-ilta. Sellainen jossa oltiin yhdessä lapsen kanssa, ja mietittiin erilaisia asioita yhdessä ja käytännössä. Tämä siksi, että aikaisemmin tehty hyvinvointikysely oli tuottanut ikäviä tuloksia. Että lapset on yksinäisiä, onnettomia, riitautuvat helposti ja tulevat nälkäisenä kouluun. Siis ihan siitä karusta syystä, että keskellä hyvinvoivaa Suomea, pienessä lintukodossakin, lapset voivat huonosti. Pienet lapset, eskari-vitosluokkalaiset. Koko ilta aloitettiin psykologin puheenvuorolla, jossa käsiteltiin lapsen mielenterveyttä ja tervettä itsetuntoa. Sitten kierreltiin eri pisteillä, ja oli asiaa ja esimerkkejä ravinnosta, liikunnasta ja hygieniasta sekä unesta. Kaikki tosi tärkeitä juttuja. Kuitenkin se kaikken pysäyttävin juttu oli meille aikuisille järjestetty hetki, jossa puhuttiin netistä ja somesta. Ja tiedättekö kun mä tunsin itseni ihan totaaliseksi muumioksi! Tajusin, että olen itse jostain kivikaudelta, eikä mulla ole ollut hajuakaan, mitä kaikkea kamalaa netissä nykyään on. Ihan sairaita sivustoja ja ihan sairaita juttuja. Jotain niin kamalia asioita, että tekisi mieli huutaa ja itkeä. Ja sitten sitä äkkiä tosiaan tajuaa, miten hienosti asiat on just nyt. Että miten hyvin meillä on oikeastaan ihan kaikki.

Ja vielä eilen iltapäivällä mä ajattelin koko huoltajaillasta, että no joo. Kun se kestääkin niin myöhään, että viivästyy nukkumaanmeno, ja sitten ollaan aamulla väsyneitä jne. Mutta sitten kuitenkin musta tuntui illalla, että sitä asiaa oli niin paljon, ja kuitenkin kaikesta raapaistiin vain pintaa. Koska noi jututhan on kaikki niin tärkeitä, että niistä jokaisesta yksistäänkin olisi voinut olla asiaa vaikka kokonaiseksi illaksi. Ja oli tosi hieno, että sain ihan oikeasti keskittyä noihin asioihin lapsen kanssa yhdessä. Koska mä sain apua isomummulta, joka oli pitämässä sillä aikaa seuraa Klaaralle. Ajatelkaa, ISOmummulta! Sellaiselta, joka tulee meille lettutaikina mukanaan ja tuo mulle vielä kukkia tullessaan.

Otin illalla lapset viereeni nukkumaan ja totesin, että en lopulta haluakaan mitään isoja muutoksia. Että mulla on asiat oikeasti tosi hyvin just näin. Siinä nukkuvien lasten rauhallista hengitystä kuunnellessa unohtui tapetit ja maalit. Oikeastaan ihan kaikki, millä ei oikeasti ole mitään merkitystä.