Toinen adventti, synttäreitä, siskoaikaa ja yksi kimurantti murha

09.12.2018

Long time no see! Tämä bloggaaja on nimittäin ollut niin totaalisen vapaalla! Mietin kyllä, että olisiko pitänyt jotakin insta strooria tehdä, mutta kun mä olen ihan huono siinäkin. On ollut jotenkin niin ihana olla läsnä ja just tässä hetkessä. Ja hei, mä olen aina kärsinyt vähän sellaisesta someähkystä tämän blogin vuoksi, mutta nyt päivitin henkkoht facebookia jopa kolme kertaa parin päivän aikana. Ja se on paljon, kun suurimman osan vuotta en päivitä yhtikäs mitään. Mutta kun kerrankin tapahtuu, niin pitäähän se nykyihmisen jollakin tapaa tuoda esiin! :D

Blogissa taidettiin jäädä siihen kaaokseen, joka meillä ennen itsenäisyyspäivää vallitsi. Eikä se muuten ollut lainkaan niin nopeasti selätettävissä kuin olin äkkiseltään ajatellut. Siihen kun lisäsi vielä senkin kulman, että lakanoita ei oltu hetkeen vaihdettu ja koira oli päässyt kuraisilla tassuillaan sohvalle, työleiri oli jotakuinkin valmis. Mutta hei, kymmeneen vuoteen en ollut istunut ja katsonut linnan juhlia, mutta nyt tänä vuonna päätin tehdä muutoksen. Mun itsenäisyyspäivät on menneet joko synttäreitä valmistellessa tai niistä toipuessa, mutta tänä vuonna kun vieraiden joukossa oli tuttuja, päätin katkaista tämän epäisänmaallisen  putkeni. Ja olihan se aika hienoa!

Kun esikoinen täyttää kymmenen, niin kyllähän se herkistää. Voi että, mutta olen tässä viime päivinä miettinyt sitä kaikkea, mitä kymmeneen vuoteen on mahtunut. Ja tietty ihan eniten niitä kymmenen vuoden takaisia tuntemuksia. Sitä, miltä tuntui tulla äidiksi verrattain nuorena, ja kuinka elämä niin nopeasti muuttui ja vanhat kuviot vaihtuivat uusiin. Moni ystävyyssuhde jäi, mutta toisaalta ne kaikkein vahvimmat säilyivät.

Koen, että nyt saan ihan luvan kanssa olla ylpeä mun 10-vuotiaasta ja samalla me vanhemmat saadaan olla ylpeitä myös itsestämme. Ei se alku ruusuista ollut, eikä elämä missään nimessä ollut valmis siihen tapaan, kuin moni nykyisin haluaa elämän olevan, kun perhettä aletaan perustamaan. Mutta me ollaan kasvettu itsekin tässä vanhemmuuden ohessa ja tultu aikuisiksi. Sitä mitä elämä muuten ei ole opettanut, lapset ja vanhemmuus kyllä on. :)

Jonkinlainen rentouskin on vuosien mittaan saanut minussa vallan. 10-vuotiasta nimittäin juhlittiin pienimuotoisesti ja rennosti perjantai-iltana. Tein päivänsankarin toiveen, eli mutakakun ja salted caramel cheesecaken. Kaikki muu syntyi kaupan paistovalmiista tuotteista, eikä kukaan kärsinyt. Päinvastoin, tunnelma oli kepeä ja iltakahvit oikein leppoisa tapa juhlistaa päivänsankaria. Taidan ottaa tämän käytännön ihan pysyvästi!

Siskoni tuli meille perjantaina pariksi yöksi lasten kanssa. Viiden serkuksen jälleennäkeminen on jo sinänsä aina sellainen erityinen tapahtuma, mutta kyllä viikonlopun kruunasi, kun saimme jättää koko katraan mieheni hoiviin, ja pääsin viettämään lauantai-iltaa siskon kanssa. Ohjelmassa oli meidän perinteinen pikkujoulu, eli Murhamestareiden murhaillallinen. Joku saattaa muistaa, että voitimme viime vuonna, ja palkinto-prosecco korkattiinkin vielä perjantai-illan lopuksi kun fiilisteltiin jo seuraavan illan perinnereissua. Ihan parasta oli, että kahmaistiin voitto ja palkinto kuitenkin myös tänä vuonna, vaikka murha oli ehdottomasti kimurantimpi tapaus kuin yksikään edeltäjänsä. Tämän vuoden palkinto sisälsi viskipullon, joten jää nähtäväksi, tuleeko siitä otettua hömpsyt sitten vuoden kuluttua. :D

Nyt vieraat on saateltu haikein mielin kotimatkalle ja koko taloon on laskeutunut sellainen sadepäivän raukeus. Kun koko pää ja keho on saanut rentoutua viikonlopun ajan ja akut on ladattu taas pitkäksi aikaa, voi sunnuntain viettää ihan vain nauttien. Hygge, namaste ja zen. Ne on nyt todellakin täällä!

 

Ihanaa toista adventtia! ♡

Ps. Meidän pikkupotilas toipuu hyvin ja alkaa jo olla oma itsensä. :)


Jos lapsen vahvan uskon vielä löytäisin…

02.12.2018


Kaupallinen yhteistyö / Posti


Olin itse vielä aika pieni, kun siskoni veti maton oman jouluni jalkojen alta kertomalla meillä vierailevasta Joulupukista enemmän kuin olisin halunnut tietää. Koen edelleen pientä katkeruuttaa siitä, että omaa lapsenuskoani sillä tavoin horjutettiin. Olisin nimittäin ennen kaikkea halunnut uskoa. Nykyisin koen vahvasti, että lapsella on myös oikeus uskoa. Oikeus uskoa Joulupukkiin ja joulun taikaan, mutta ennen kaikea oikeus uskoa kaikkeen siihen hyvään, mitä joulun on mahdollista antaa.
Lapsen uskosta, ja samalla joulun taiasta, tänään kaupallisessa yhteistyössä Postin kanssa.

5-vuotiaan joulun odotuksessa on jotakin aika ihanaa ja aitoa. Sellaista herkkyyttä, joka ruokkii myös omaa joulumieltäni ja kenties paikkaa sitä jotakin, mikä minussa itsessäni silloin joskus meni rikki. Usko Joulupukkiin onkin asia, jota olen yrittänyt vahvistaa ja pitkittää lapsissani mahdollisimman kauan. Usko sellaiseen kaikkivoipaan joulun taikaan, joka muuttaa yhden kuukauden vuodesta omaksi erityiseksi ajakseen. Mielestäni me ihmiset tarvitsemme sitä – niin aikuiset kuin lapsetkin. Emme välttämättä niinkään kiirettä ja stressiä, emmekä edes lahjoja. Mutta sitä jotakin pientä lupausta että lopulta hyvä voittaa. En tiedä saatteko ajatuksestani kiinni, mutta itse koen, että joulun suurin tehtävä on herkistää.
Ja vaikka olen täysin tietoinen siitäkin, että esikoiseni kohdalla tuo matto on vedetty ihan samaan tapaan joulun alta, haluan, että koti on paikka, jossa on lupa uskoa ennen kaikkea jouluun. Meillä Joulupukin olemassaoloa ei kielletä koskaan, se on päätös jonka tein itse jo vuosia sitten ja eräänlainen hiljainen sopimus, jonka olemme esikoisen kanssa solmineet vaihtamalla tiettyjä katseita.

”On illan sini, luonto, vaiti hetkisen
Ja tähtitaivas harmaa, pilvinen
Kuin kauan sitten taaskin lapsen mielin avoimin
Mä hiljentyä jouluun tahtoisin

Vaan ajatukset, työ ja arki kiireinen
On sumentaneet lapsen herkkyyden
Mä katson kauan ylös talvitaivaan hämärään
Ja toivon, että joulun tähden nään

Tähden, tähdistä kirkkaimman
Mä toivoisin hohtavan taas joulun sanomaa
Tähden, tähdistä kirkkaimman
Mä tahtoisin johtavan taas vuosisatain taa

Sen lapsenmieli löysi, tunteen vaistosin
Ja tunnelman niin herkän tavoitin
Nyt aikuisena pienen hetken ohikiitävän
Voi löytää vielä tunteen lämpimän

Jos lapsen vahvan uskon vielä löytäisin
Niin jouluntähti loistais vieläkin
Se syttyy niille jotka sen vain nähdä haluaa
Ja valaisee vain lapsen maailmaa

Tähden, tähdistä kirkkaimman
Mä toivoisin hohtavan taas joulun sanomaa
Tähden, tähdistä kirkkaimman
Mä tahtoisin johtavan taas vuosisatain taa

Tähden, tähdistä kirkkaimman
Mä toivoisin hohtavan taas joulun sanomaa
Tähden, tähdistä kirkkaimman
Mä tahtoisin johtavan taas vuosisatain taa”

Meillä kirjoitettiin joulupukille jo lokakuun loppupuolella. Kirjeet on perinteisesti viety kuistin maton alle, josta tonttu napaa ne mukaansa öisillä kierroksillaan. Taisi tosin kulua kokonainen kuukausi, että tonttu tällä kertaa muisti ottaa kirjeen mukaansa, mutta nyt se on varmasti arkistoituna jatkotoimenpiteitä ajatellen. Viime yönä tonttu oli jo toistamiseen jättänyt käynnillään pienen yllätyksen kalenterin taskuun ja ensimmäista adventtia vietetäänkin varsin jouluisessa tunnelmassa.

Vaikka Joulupukin vierailu aattoiltana onkin lapsen joulun kohokohta, haluaisin uskoa, että itse joulun odotuksella on yhtälailla merkitystä lapsille kuin minullekin. Päiväkodin ja muskarin kautta tulevat erilaiset joululaulujen opettelut ja tonttuleikit. On joulujuhlaa, jouluaskartelua, tonttutanssia, jouluisia satuja, pipareiden leivontaa ja tietenkin joulukalenteri. Yksi merkittävä juttu on myös kirje Joulupukilta. Ihan oikea kirje ihan oikealla postimerkillä ja Napapiirin postitoimiston leimalla. Sieltä se löytyy hiukan ennen joulua postilaatikosta – kaiken tavallisen postin ja joulukorttien seasta.

Joulupukin kirje -palvelu on hauska tapa palkita sinnikäs joulun odottaja. Kirje sopii lahjaksi tietenkin omille lapsille, mutta sillä voi muistaa kummilapsia tai pieniä sukulaisia ympäri maailman. Itse asiassa jopa 13 eri kielellä. Kirjeessä lasta puhutellaan omalla nimellään ja lähettääpä Joulupukki myös virallisen kiltteystodistuksen, joka kannattaa laittaa talteen jouluaattoa ajatellen. Joulupukin kirje pitää sisällään myös itse väritettävän joulukortin, jonka voi antaa eteenpäin kelle tahansa tai sen voi värittää valmiiksi ja antaa aatto iltana kiitoksena Joulupukille.

Viikolla 50-51 toimitettava kirje antaa mukavasti uutta pontta joulumielen ylläpitämiselle ja onhan siinä kerrottavaa ystäville ja sukulaisillekin, kun itse Joulupukki on lähettänyt postia!

Joulupukin kirjeen hinta on 8,90 euroa ja sen voi tilata täältä. Kotimaan kirjeiden viimeinen tilauspäivä on 16.12. 2018. Keski-Eurooppaan kirje pitää tilata päivää aikaisemmin ja Euroopan kaukaisimpiin kolkkiin 4. 12. 2018. Mikäli Joulupukin kirjeen haluaa osoittaa kaukomaille tilaus on kuitenkin tehtävä jo tänään, joulukuun toisena päivänä.

Mitä joulukuussa sitten odotetaan?

En jaksa, enkä edes halua uskoa, että lapset odottavat vain ja ainoastaan joululahjoja. En jaksa uskoa myöskään melko lyhyen joululoman viehätykseen. Enkä usko siihenkään, että jokin ruoka olisi kokonaisen vuoden odottamisen arvoinen. Eiköhän lanttulaatikkoa voisi tehdä aikaisemminkin, jos siitä oikeasti tykkäisi niin valtavan paljon. Kyllä joulukuussa odotetaan ennen kaikkea joulua. Ihan vain ja ainoastaan joulua, joka pitää sisällään niin paljon, ja juuri niin paljon kuin sen haluaa pitävän sisällään. Joulu on mielentila ja joulun odotus vähintäänkin puolet koko ilosta!

Meillä ensimmäinen adventti pitää sisällään kynttilöiden tuiketta ja piparintuoksua. Piparit leivotaan perinteisesti tonttulakit päässä ja joululauluja kuunnellen. Ennen kaikkea perinteitä ja joulumieltä kunnioittaen. Joulua ei ole pakko puristaa muutamaan päivään, vaan sen voi onneksi jakaa myös koko kuukaudelle. Meillä tehdään juurikin niin!

Oikein ihanaa ja tunnelmallista joulun ajan aloitusta.