kesä hiipii kotiin

11.5.2021

Jos meillä käytettäisiin verhoja, nyt olisi varmaankin se kohta vuodesta, kun olisin ripustanut kesäverhot ikkunoihin. Mutta koska meillä ei ole verhoja, päädyin vaihtamaan sänkyyn kukikkaat kesälakanat. Mainittakoon verhottomuuden syyksi myös se, että ikkunat on yhä pesemättä. Olen yrittänyt viime viikot pitää itseni sopivasti kiireisenä, minkä seurauksena kotona on tullut raivattua yhtä ja toista, joskin luulen, että varsinainen tehokkuus on ollut työstäni kaukana. Kaipaan kuitenkin sellaista kesäisen kepeää fiilistä sisustukseen, ennen kuin siirrytään taas täysin ulkoilmaelämään.

Meidän pintaremppakierros tyssäsi keväällä aika lyhyeen, ja olenkin tässä miettinyt, koska elämä olisi sillä tolalla, että jaksaisi taas jatkaa. Usein keväällä sitä ajattelee, mitä kaikkea kotona kesällä voisi tehdä, ja sitten totuus on kuitenkin se, että kaikki aika ja energia pusketaan puutarhaan ja sisällä sotkut vain kasaantuvat. Eli osaan olla jo rehellinen itselleni ja päädyn katsomaan, mitä aika tuo tullessaan. Ja onhan meillä toki ulkonakin jo ollut pientä projektia, joskaan en nyt ole itse vielä osallistunut kuin nurmikon kylvämiseen. Mutta kukkaniityn siemenet saapuvat varmaan jo huomenna ja sitten pääsen jatkamaan omaa osuuttani. Meille siis raivattiin vähän lisää pihamaata tuolta ulkorakennuksen takaa. Se olis sellaista joutomaaksi muuttunutta pihan osaa, joka sai nyt muun pihan kanssa yhtenäisen sorakentän. Tarkoitus on helpottaa vähän raskaammankin kaluston kanssa ajelua, eli puuhommia ja muuta pakollista pahaa. Mutta jäi sinne pieni rintevä paikka, johon päätimme tehdä perhos- ja mehiläiskeitaan.

En ole tänään vielä kauheasti ehtinyt ulos, mutta nyt ajattelin mennä illaksi kasvariin ja ehkä kaivan myös joitakin daalioita kellarin viileydestä esiin. Olen kovin skeptinen vielä kesän tulemisen suhteen, vaikka huomisellekin on luvattu miltei hellelukemia. Mutta ehkä mieli muuttuu kasvihuoneessa. Niinkin voi joskus käydä.

 

Aurinkoista viikkoa myös sinulle!


pääsiäisneule ja vanhoja aarteita

24.3.2021

Tuossa kun lapseni kanssa keskustelin uuden huonekalun tuoksusta, tulin miettineeksi, miten vähän meillä on tähän kotiin ostettu uusia huonekaluja. Oikeastaan lähes kaikki on vanhasta kodista ja suuri osa tietenkin myös vanhoja huonekaluja. Sänkyä, bambupöytää, työpöytää ja joitakin tuoleja lukuunottamatta ollaan menty vanhoilla. Ja niistä mä tykkäänkin. Joskus mietin, että uudenaikaiset liukuovikaapit kai nielisivät enemmän tavaraa sisuksiinsa, mutta kyllä nuo vanhat kaapit on huomattavasti kauniimpia. Ja samoin toki tykkään meidän kirjakaapeista, vaikka ne ei mitään antiikkia olekaan. Mutta ajattomat omalla tavallaan. Ja onhan ne toki aikanaan ollut meidän häälahja itsellemme, joten kiva ihan siinäkin mielessä, että kestävät aikaa. 😀

Mun pääsiäsineule, tai tipuneule, valmistui viimein. Kerran jo nakkasin sen seinään, kun onnistuin epähuomiossa neulomaan helman aika pitkäksi, mutta kierteelle. Itse asiassa kahdesti! Mutta sitten kaivoin sisuni ja neuleen esiin, ja lopulta siitä tuli tosi ihana! Mä ehdin vuosia ajatella, että neulominen ei vain yksinkertaisesti ole mun juttu. Äitini on superkäsityöihminen, joka pitää villasukissa ties millaisen määrän ihmisiä ja neuloo lähinnä vain palmikko-, pitsi- tai kirjoneulesukkia, virkaa parisängyn peitteitä ja kaikkea maan ja taivaan väliltä. Äiti on myös pitänyt kohta puolen sukua islantilaisneuleissa ja neuloo välillä parisataa pipoa ja junasukkia sairaalaan. Ihan vain välityönä. Samoin siskoni innostui käsitöistä ja islantilaisneuleita ja kirjoneulesukkia tulee melkoisella vauhdilla. Molempien tuotoksia olette nähneet paljon täällä blogissa, joten voitte ehkä uskoa, mistä puhun. No, joka tapauksessa mä ajattelin aina, että musta ei yksinkertaisesti ole tuohon. Mutta en tiedä, onko se tämä korona-aika vai mikä, mutta loppuvuodesta sain päähäni, että neulon villapaidan. Ja neuloin. Sellaisen tasona tehdyn ainaoikein neuleen, joka oli niin tylsän värinen, että tein sen lopulta ihan kiukulla loppuun ja päätin, että panostan sen jälkeen väreihin. Ja tämä on toiminut. Onneksi mulla on tosin kaksi ihanaa opettajaa. Ja tuntuuhan se nyt aikuisenakin aika hyvälle, kun oma äiti sanoo olevansa minusta ylpeä. 😀 Tosin olen kyllä todennut, että äiti saa yhä pitää meidän perheen villasukissa.
Mutta tämä siis sinulle, joka ajattelit, ettei käsityöt ole sua varten tai että et osaisi. Jos minä pystyn, niin voisin vaikka vannoa, että kaikki joilla on kaksi toimivaa kättä pystyvät! Tärkeää on muistaa vain, ettei tarvitse olla yhtä hyvä kuin joku muu. Ei mulla ole mitään saumaa kilpailla äitini tai siskoni kanssa, mutta sen mä olen myös hyväksynyt. Olen ehkä sitten jossakin muussa jutussa parempi.

Täällä on muuten lumet kadonneet ja katujen harjaus on jo hyvässä vauhdissa. Jälleen kerran mulla jäi istuttamatta iso kasa kukkasipuleita syksyllä ja ajattelin, että ne olisi kiva kaivaa maahan vaikka viikonloppuna. Kevättä kohti mennään, ja se tuntuu jotenkin todella ihanalta!

 


selviytymisen aakkoset

01.4.2020

A
Arki. Rutiinit ja tavallisiin tuttuihin asioihin turvautuminen.

B
Banaanit! Ihmeellisen luonnon vastaus jatkuvaan välipalatarpeeseen.

C
Cmore. Meillä on kyllä kaikki mahdolliset suoratoistopalvelut, mutta Cmorelta löysin Agatha Raisinin kaikki kolme tuotantokautta. Hauska ja leppoisa, ja toisaalta niin huono, että meillä kukaan muu ei jaksa katsoa tätä. Se tarkoittaa siis omaa aikaa minulle.

D
Demokratia. Vaikka moni on nytkin sitä mieltä, että meillä päättäjät ei pysty tekemään ratkaisuja tarpeeksi nopeasti, ajattelen itse, että kyse on myös vahvasta demokratiasta. Meillä Suomessa kukaan ei voi yksin päättää ja hallita, ja juuri siksi me selvitään tästäkin.

E
Eristys. Typerää sinänsä kutsua sitä selvitymiskeinoksi tästä erityksestä, mutta uskon, että kun tarpeeksi uskotaan ja totellaan ohjeita, tämä on myös nopeammin ohi.

F
Flavia de Luce. Jaksaa aina naurattaa. Uudelleen ja uudelleen.

G
Google Hangouts Meet ja kaikki muutkin etäyhteydet ja videopuhelut. Onneksi meillä on nykyajan keinot ja konstit pitää yhteyttä!

H
Hiljaisuus. Minä tarvitsen hiljaisuutta joka päivä, ja selvitäkseni erikoisista ajoista, pyrin myös vaalimaan hiljaisuutta ympärilläni. Välillä pitää saada olla yksin.

I
Itse. Sinä itse, minä itse… Älä unohda itseäsi! Pidä huolta ja hoivaa. Käsittele hellästi ja armollisesti.

J
Jakaminen. Nyt jos koskaan pitää jakaa hyvää. Jakaa hyvää mieltä, apua ja kokemuksia. Jakaa iloa, mutta myös niitä surujakin.

K
Kirjat. Kuinkas muutenkaan. Perspektiiviä omaan elämään ja arkeen, pakopaikka tämänhetkisestä.

L
Lukeminen. Jos huolet ja murheet tuppaavat mieleen illalla nukkumaan mennessä, lukeminen on varma lääke. Älä kuitenkaan lue uutisia. Lue vaikka hyvää kirjaa. Ja jos kirjoja ei ole saatavilla, kokeile äänikirjaa. Sekin on kivaa, kun joku lukee sinulle!

M
Mielikuvitus. Tämä toimii ihan yhtä hyvin niin aikuisilla kuin lapsillaki. Pitää vain osata heittäytyä. Mielikuvituksen avulla voi matkustaa kaukaisiin maihin tai vaikka tulevaisuuteen. Mielikuvaharjoittelu auttaa myös eteenpäin kohti tavoitteita.

N
Nauru. Naura ja saa muut ympärilläsi nauramaan! Loistava tapa levittää hyvää oloa koko kroppaan.

O
Opettajat. Ne ihanat ja taitavat, jotka kantavat ihan mielettömän taakan lasten koulunkäynin mahdollistamiseksi näinä aikoina. Kaikki kunnia teille, ilman emme selviäisi! Kiitos myös musaopiston opettajille ja kaikille opetuksen mahdollistaville.

P
Puutarha. Huh, mitä tekisinkään ilman!

Q
Queen, brittikuninkaallisten elämä ja Megxit. Luen ja seuraan.

R
Rakasta, rakastu ja ole rakastettu.

S
Suomalainen sisu ja sitkeys. Näitä löytyy meistä ihan jokaisesta.

T
Toivo. Asia jonka varaan voi laskea aika paljon. Niin kauan kuin on toivoa, on myös elämää.

U
Ulkoilu. Omassa pihassa, parvekkeella, luonnossa… Ihan sama, kunhan haukkaat raitista ulkoilmaa, jos se suinkin vain on mahdollista. Tunti reipasta ulkoilua tai puutarhatöitä päivässä pitää mielen pirteänä.

V
Vinkit. Puutarhavinkit, siivousvinkit, kotikouluvinkit, käsityövinkit. Ihan sama mikä laji, voit valita vapaasti. Nappaa parhaat vinkit ja niksit ja täytä päivän vapaat hetket kivoilla asioilla. Voit jopa opetella jotakin uttaa.

W
Wilma! Kiitos, että jaksat toimia. Kilahdustasi odotetaan täällä joka aamu.

 

X
X-hyppy ja kaikki sen kaverit. Liike on lääke ja nyt jokaisen pitää huolehti omasta jaksamisestaan mahdollisimman hyvin.

Y
Ystävät. Se tieto, että ne on tuolla ja että vielä tulee sekin päivä kun voidaan nauraa yhdessä ja halata. Kaipaan ihan valtavasti!

Z
Zumba-opet ja kaikki muutkin etätunteja järjestävät liikuttajat. Jos ei itse jaksa miettiä kotijumppaa, netti on pullollaan treeniohjeita ja ohjatuille tunnelleille pääsee myös etänä.

 

Å
Åho, mutta ei tule mitään mieleen! Sekin on kai sallittua, että joskus lyö tyhjää.

Ä
Äiti. Puhelimen päässä, valmiina kuuntelemaan ja tukemaan!

Ö
Ötökät ja luonnon herääminen kevääseen. Tutki, löydä, ihmettele ja ihastu.

 

 

Ihanaa huhtikuun ensimmäistä! 💛

 


parempia unia

13.1.2020

Maanantaimoikat!

Tarkoitus oli kai tehdä blogia myös viikonloppuna, mutta ei se jotenkin mahtunut kuvioihin. Sen sijaan nautin ulkoilusta, ajasta perheen kanssa ja mikä parasta, nukkumisesta! Ja nehän ne oli ne viikonlopun suurimmat suunnitelmatkin, joten melko onnistuneet pari päivää takana.

Tässä kun vuoden vaihtuessa mietin, että mitäs sitä taas itselleen lupaisi, käytin aika pitkälti vanhaa ja hyväksi todettua listaa. Otan omaa aikaa liikunnalle, ystäville, kirjoille ja nukkumiselle. Mikään näistä ei ole sellainen, jota välttelisin, tai johon joutuisin itseäni sparraamaan, vaan kyse on ennen kaikkea ajan ottamisesta ja päivittäisestä itsensä priorisoinnista “ruuhkavuosiarjessa” (synonyymi sanalle ruuhkavuosi?!?!). Kovin mielelläni lisäisin tuohon listaan muitakin asioita, mutta realistista sellainen lupailu ei missään nimessä olisi. Ehkä lasten kasvaessa, aikaa vapautuu taas uusille harrastuksille, mutta juuri nyt tämä riittää oikein hyvin. Olen nimittäin huomannut, että tuo pyhä nelikko on jotakuinkin saavutettavissa, kun arjen rakentamiseen näkee vaivaa. Silti ihan ykkösenä olen edelleen päättänyt pitää nukkumisen. Vain hyvin harvoin sosiaalinen elämäni vaatii valvomista saati aiheuttaa univelkaa. Lukeminen taasen on tie uneen ja tapa rentoutua, ja mitä tulee liikuntaan, lupaukseni tarkoittaa juurikin sitä, että aikaa omalle liikkumiselle otetaan jostakin muusta kuin omista yöunista.

Kun lapset olivat pienempiä, heräsin joka aamu rättiväsyneenä ja olisin voinut käydä vaikka kauppaa raajoistani, jos olisin voinut vaihtaa ne edes tuntia pidempiin uniin. Samoihin vuosiin liittyi vahvasti sekin, että illalla oli “ihan pakko” ottaa omaa aikaa sohvalla ja katsoa jotakin jännää tai muuten mukaansa tempaavaa sarjaa. Nauttien siitä, että kukaan ei pyydä tai vaadi. Vielä yksi jakso, muka parisuhdetta vaalien.  Näitä asioita mietin tänään aamukahvini ääressä. Kun kello oli pirissyt kuudelta ja takana oli reilut yhdeksän ja puolen tunnin unet.

Ihan joka ilta ei onnistu tuo kahdeksalta nukkumaan meneminen, harvemmin ollaan edes kotona vielä siihen aikaan. Mutta sunnuntai on onneksi useimmiten niitä iltoja, joina se on mahdollista. Ja kun tulee mahdollisuus, niin johan se on käytettävä!

Meidän uusi sänky on kivikova, ja niin korkeakin, että iltaisin tuntuu, kun kipuaisi jonnekin laverille katonrajaan. Toisaalta, enpä ole herännyt yhtenäkään aamuna tänä vuonna selkä kipeänä. Tuon nukkumiselle omistetun pyhätön lattia vaatisi pikaisesti maalausta ja kattoon pitäisi löytää jokin kiva valaisin. Muuten se on ihan kiva just näin!


mitä jäi käteen?

02.1.2020

Uusi vuosi ja uusi vuosikymmen. Jos harrastankin jonkinlaisen tilinpäätöksen tekemistä aina vuoden vaihtuessa, niin täytyy sanoa, että tämä joulun jälkeinen sairastelu antoi asialle mitä parhaimmat puitteet. Mieli on ahkeroinut ja työstänyt ja jonkinlainen tilinpäätös on syntynytkin.

Edelliset kaksi vuosikymmentä on ollut astumista aikuisuuteen. Molempiin osui lapsen syntymä ja mittava remontti. Tämä päättynyt vuosikymmen oli ennen kaikkea sellainen perheeksi kasvamisen vuosikymmen. Kaksi pientä lasta ja elämä, joka mukautui myös sen mukana. Me saatiin uudenvuodenaattona vihdoin meidän uusi sänky ja mietinkin, että seuraava vuosikymmen on sitten parempia unia. Joskaan lapset eivät ole meitä juuri viime vuosina valvottaneet ja uusi vähän erilaisen valvomisen vuosikymmen on edessä, mutta tiedätte ehkä mitä tarkoitan. Samaan aikaan kun lapset kasvavat on aikaa ja voimia kasvattaa taas omaa keskeneräistä itseään. Miettiä, mitä kaikkea vuosiin on mahtunut, ja mikä minusta on tullut. Ja ehkä ennen kaikkea miettiä sitä, mitä haluan olla ja millaiseksi kasvaa.

Noin äkkiseltään olisin vuoden viimeisinä päivinä voinut todeta, että olipa paska vuosi. Mutta kuten tilinpäätökseeni kuuluu, jaoin vuoden kvartaaleiksi ja kävin läpi jokaisen neljänneksen omana erillisenä kokonaisuuteenaan. Ja tiedättekö, tulin siihen lopputulokseen, että vain tuo viimeinen pätkä vuotta 2019 oikeasti oli se mikä tökki. Ja vaikka se tökkikin henkkoht elämässä tosi pahasti, sekin piti sisällään myös tosi paljon hyvää. Joten viivan alle ja käteen jäi paljon positiivista, paljon keskeneräistä ja paljon korjattavaa. Ja mitä tulee niihin latteuksiin “se, mikä ei tapa, vahvistaa”, “kaikella on tarkoituksensa” ja “lopulta kaikki kyllä järjestyy”, allekirjoitan ihan jokaisen kliseen. Näin se vain tuppaa elämässä menemään. Joskin minäkin tarvitsen välillä lähelleni jonkun, joka muistuttaa, että kaikesta selvitään, kun on tähänkin asti selvitty, ja jonkun, joka kääntää tappiomielialan sisuksi ja epäonnistumisen haluksi onnistua. Silti haluan uskoa, että se jokin, mikä tuohon kykenee on minussa itsessäni. Sisäänrakennettuna, joskin joskus herättelyä kaipaavana.

Niin että jos tilinpäätökseni jälkeen mietin, mitä minusta on tullut ja mitä minä olen, nousee sisukas kärkipaikalle. Ja tuon ominaisuuden kanssa on oikeastaan ihan kiva käydä uuden vuoden ja uuden vuosikymmenen kimppuun. Antaa itselleen jonkinlainen positiivinen leima ja identiteetti.

Tässä lomaillessa olen toki miettinyt montaa muutakin asiaa, mutta jätetään osa näistä ajatuksista myöhempään käsittelyyn. Nyt ajattelin tarjoilla blogivuoden pikaisella kuvakelauksella. Taidanpa muuten käydä pikaisesti moikkaamassa daalioiden mukuloita kellarissa! 😀

 

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.


Pari viikkoa vielä

09.12.2019

Heipsan ja maanantaita!

Voi että miten ihana viikonloppu meillä oli. Ja pitkäkin vielä! Tuolla instan puolella viikonlopun agenda onkin varmaan tullut selväksi, mutta tosiaan juhlittiin esikoisen nimpparit ja synttärit perjantaina ja lauantaina pidettiin siskon kanssa perinteiset pikkujoulut murhamysteeri-illallisella. Mukaan mahtui toki paljon muutakin, mutta kaikin puolin ihanat kolme päivää. Vielä torstaina päivällä kärvistelin siivousinspiraation puutteessa, mutta kun illalla kävin hakemassa ärrältä yhden paketin, jossa oli maailman ihanimmat siivousaineet, innostuinkin puunaamaan oikein kunnolla. Ja kuten jaiempinakin vuosina, nyt se isompi joulusiivous on tehty jo itsenäisyyspäiväksi. Aika kivaa, koska nämä seuraavat pari viikkoa mennään nyt sitten vain joulun saapumista fiilistellen.
Tällekin viikolle on onneksi tiedossa pikkujouluja ja kivoja juttuja. Niin ja leipomista ja joulun tekemistä tietenkin.

Kuvissa makuuhuone jonne odotan saapuvaksi meidän joululahjaa, eli uutta sänkyä. Mulla on uusi peittokin, mutta päätin ottaa sen käyttöön vasta kun saadaan uusi sänky kotiin. On sitten superihanaa kun on uudet vuodevaatteet ja sänky, sekä puhtaat lakanat. Makkariinkin eksyi myös pari paperitähteä. Sen enempää joulua siellä ei ehkä tarvitakaan.

Mutta hei, nyt nukkumaan. Olo on melko ähky ensimmäisen jouluruokailun ja synttärikahvien jäljiltä, mutta eikös sitä sanota, että nälkäisenä ei pitäisi mennä nukkumaan. 😀

 


maanantailista

11.11.2019

Maanantaimoikat!

Perjantain leopardikuosi ja -fiilis roikkuvat tänään kaapinovessa ja päivän moodi on lievästi sanottuna nihkeä. Nenä vuotaa kuin seula ja kurkkua kutittaa. Olo on muutenkin ihan vetämätön. Liekö joku marraskuun flunssa olla kohtaloni.
Mutta hei, mielen päällä montakin juttua ja ajattelin kasata osasta niistä jonkinlaisen maanantailistan.

1. Joulu, joulu, joulu…. Me leivottiin eilen lasten kanssa vuoden ensimmäiset piparkakut, ja sitä kautta tuli kauhea hinku leipoa kaikenlaista muutakin jouluista. Koristella piparkakkuja (joita ei siis ole enää yhtään jäljellä, hyyyps!) ja kasata ehkä jokin piparkakkukylä. Kuva: Lantliv

2. Astiarakkautta: Olen jo tovin haaveillut uusista astioista. Olen niin rakastunut Rörstrand Ostindia -sarjaan, ja varsinkin tuohon Floris-versioon. Jos uskoisin Joulupukkiin, toivoisin ruokalautaset ja kulhot Korvatunturin väeltä, mutta koska joudun yleensä itse hankkimaan omat joululahjani, olen googlaillut parhaita hintoja ja tarjouksia. Nämä on jotenkin superihania ja menisivät hyvin yhteen vanhojen Arabian sinisten astioiden kanssa ja ylipäätään muutenkin sekalaisten irtoastioiden seuraksi.. Kuvat: Rörstrand

3. Snöblommat tai lumikukat, eli siis nuo perinteisten ikkunatähtien uusvanhat korvaajat. Jotenkin ihan totaalisen kauniita. Näitähän löytyy valmiina nyt vaikka miten ihania, mutta tekisi mieli itsekin askarrella. Eilen itse asiassa jo vähän testasinkin yhtä mallia. Meillä vain ei ollut kuin pätkä voipaperia ja valkoista leivinpaperiakin vain arkkeina. Superihania valolla tai ilmankin. Itse tehtyihin löytyy ihana ohje täältä.  Kuvat: Watt & Veke

4. Toiveita alkaneelle viikolle: Omaa aikaa, ulkoilua ja paljon unta. Seuraa, läsnäoloa ja rakkautta. Eiköhän ne siinä tärkeimmät.

Mitäs teidän maanantaihin?


sweet dreams – makuuhuoneen syyslook

09.9.2019

Kesällä tuli aika laiskasti pedattua sänkyä, tuntui jotenkin kivalta, että hikisten öiden välillä ilmavirta pääsi vällyjen väliin. Ilmojen viiletessä ja arjen alkaessa siisti makuuhuone on mulle jotenkin tosi tärkeä juttu, ja mikäs sen nopeampi keino pikafreesaukseen kuin vuoteen sijaaminen. Onhan se sänky huomattavasti kutsuvampi pedattuna, ja muutenkin siisti fiilis kutsuu paremmin höyhensaarille. En tosin edelleenkään sijaa vuodetta heti herättyäni, vaan ensin avaan ikkunan ja anna makkarin tuulettua. Saatan toimia näin jopa talvella, rakastan sitä raikasta ilmaa, joka pakkasella tunkee ikkunasta sisään. Meillä kun ei ole kierto aina päällä talvellakaan, joten siinä mielessä lämpöä ei kauheasti karkaa harakoille.

Siinä, että makuuhuoneet sijaitsevat yläkerrassa on hyvät ja huonot puolensa. Aikoinaan ajattelin, että näin sen pitää olla, jotta sijaamaton vuode ei ainakaan heti iske vieraiden silmille. Nykyisin olen huomannut, että asialla on kaksi puolta. Nimittäin makuuhuone muuttuu helposti varastoksi, jossa lojuu vähän kaikkea, mille ei juuri nyt ole käyttöä tai paikkaa. Tai sitten se vuode jää vain tekemättä ja illalla harmittaa kömpiä epäsiistiin vuoteeseen. Toki meillä aika paljon vaikuttaa myös se, että käytetään tuon vieruskaverin kanssa sänkyä vähän vuorotellen ja minun heräämiseni voi ajoittua siihen toisen kotiinpaluuseen. Silloin koen, että sänky saa kyllä olla sijaamatta kunnes taas kohta kömmin sinne itse. Mutta kyllä minä nautin siististä makuuhuoneesta, ja aina kun mahdollista haluan saada iltaani sen sijattuun vuoteeseen pujahtamisen.

Eikä makuuhuoneen sisustus nyt juuri vuodenaikojenkaan mukaan vaihdu. Melko samanlaista on kesät talvet. En ole sellainen sisustaja, joka kaipaisi aina uutta. Yksi uusi juttu kesän aikana tosin tuli, ja se on tuo naulakko. Vannoin keväällä, että alan hoitamaan ja rasvaamaan jalkojani ahkerammin ja kun sain paikan sekä jalkavoiteelle, että muutamalle puhtaalle sukkaparille ihan sänkyni viereen, on lupausta ollut helpompi lunastaa.

Oli kesä tai talvi, tykkään joka tapauksessa, että makkarin fiilis on kevyt ja rauhallinen. Iltaani kuuluu aina se hetki lukulampun valossa, ja silloin en haluaisi sivusilmälläkään nähdä mitään stressaava tai liian päälle hyökyvää. Vaikka maailma on täynnä kauniita tapetteja ja aina välillä tekee montaakin mieli, en ehkä ihan ekana menisi makuuhuonetta tapiseeraamaan.

Tummempi päiväpeitto saa vielä hetken odotella korissa vuoroaan. Sen aika on vasta kun pääsen ihan kunnolla syysmoodiin. 🙂

 

Kivaa maanantai-iltaa ja ihanaa uutta viikkoa! ♡


ensimmäiset ja viimeiset

29.7.2019

Niin se taitaa olla, että ainakin toistaiseksi helteet on takana päin. Kenties ne tämän kesän viimeiset. En tiedä, nousiko mittari meillä hellelukemiin, mutta niitä tälle päivälle kuitenkin vielä luvattiin. Mutta tuntuuhan tuo 7-8 asteen lämpötilanlasku iholla. Tämäkin päivä meni hellemekossa, joskin jo pikkuisen pidemmässä mallissa. Ja hei, kesää on yhä jäljellä, vaikka kuumuus vähän hellittääkin.

Pääsin tänään pitkästä aikaa kunnon työmielentilaan ja istuinkin valtaosan päivästä sisällä koneen vieressä. Kun koko viikonloppu on oltu kuin Ellun kanat ja nautittu kesästä, jonkinlainen ryhtiliike tuntui oikeastaan ihan kivalta. Aamulla ihan jopa meikkasin ja peitin punaisen nenänvarteni ja tasoitin aurinkolasien jättämää rajaa poskipäiltä. Viimepäivien paahtava aurinko on tehnyt tepposensa vaikka kasvoilla onkin ollut viidenkympin suojakertoimet.

Sain jo eilen illalla makuuhuoneen viileäksi kun tuulenvire pääsi vihdoin ikkunasta sisään. Puhtaissa lakanoissa raikas ilmavirta tuntui jumalaiselta, sillä yläkerrassa oli jo aika lämmin. Tänään sää on ollut jo selvästi rakkaampi ja talokin on taas jäähtynyt. Jos helteet ja kuumat yöt olikin siinä, niin ensimmäisen daaliakimpun aika on nyt. Kokosin makuuhuoneen piristykseksi iloisen värikkään kimpun. Tämä juhla on onneksi vasta alkamassa!

Koti ei ole viime päivinä ollut kovinkaan sisustuksellinen, mutta josko pakeneva kuumuus innostaisi taas katselemaan sisätilojakin. Toisaalta olen rehellisestis istä mieltä, että sisätiloja ehtii kyllä katsella monta kuukautta, joten jos nyt ei nappaa, niin mikäs siinä. Sensijaan ulkona ei ole koko vuotta tarjolla yhtä hyvää silmänruokaa.

Ilta venähti tänään pitkäksi, sillä erilaiset seura- ja yhdistysjutut alkavat taas kesän lopulla tulla mukaan arkeen. Eli nyt pitäisi kipaista nopeasti nukkumaan. Huomenna kello kilkattaa kukonlaulun aikaan, ja tietokoneella istumisen lisäksi aion nauttia siitä, että puutarhassa tapahtuu taas. Jos ei muuta, niin kai minusta jonkinlaiseksi työnjohtajaksi on. 😀 Mutta siitä lisää huomenna!

Nyt kauniita unia! ♡

 


kesäisempi koti ja tyhjä taulun paikka

14.5.2019

Hiphei ja tiistaita!

Tuntuu nyt olevan niin paljon kuvattavaa, että sitten kun pitäisi tulla tänne blogin puolelle päivittämään kuulumisia, tekisi mieli vain jakaa kaikkea puutarhajuttua tai kasvihuonetta. Ongelma kertonee siitä, että nuo aiheet on oikeastaan niitä, jotka tällä hetkellä valtaavat kaiken vapaana olevan ajatustilan. Mutta ymmärrän toki, että te ette ihan alvariinsa jaksa mun keväthehkutusta. Mutta hei, puutarhajuttuja on kuitenkin aivan varmasti tulossa, joten älkää pettykö, jos osasitte odottaa niitä. 😀

Kun mieli on vahvasti ulkona ja rikkaruohoissa, kesäkukissa, hallaharsossa ja kasvihuoneessa, jää koti vähän kaiken tuon jalkoihin. Niin käy joka kevät, ja tänä keväänä aika pahastikin. Mutta noh, minähän olen se, joka aina hehkuttaa, että on kiva, kun koti toimii samassa asussa joulusta juhannukseen ja toisinpäin. Vaan tiedättekö nyt on tullut vähän sellainen kesäromantiikan kaipuu. Tekis mieli laittaa pitsiverhot makkariin ja juhannusruusut seinille. Tiedän, aika hurjaa! Keski-ikää kenties, tai sitten makuuhuoneesta puuttuu romantiikka siinä määrin, että pitsiverhoille on tilausta. Niin tai näin, jokin muutoksen kaipuu istuu vahvasti sisustajan mielessäni.

Ensihätään kannoin saamani ruusun makuuhuoneeseen ja ajattelin, josko se veisi fiilikset hempeään kesään ja niihin juhannusruusuihin. Koska ihan oikeasti, vaikka siitä Juhannusruusu -tapetista tykkäänkin, niin en mä sitä jaksaisi enää syksyllä katsella. Tiedän. Siksi on oltava kekseliäs! 😀

Makuuhuoneen tyhjät seinät kuitenkin olisivat jotakin vailla. Eilen illalla kun oikein tuijotin ja tuojotin, päätin, että tuohon ikkunan viereen on laitettava joku taulu. Ehkä joku söpö kirppislöytö. Tai sitten ostan kivat (semisti kruusatut) kehykset ja laitan vaikka pari valokuvaa siihen. Joitakin kesäisiä kuvia. Sellaisia, joita katselee ihan mielellään syksylläkin, ja varsinkin silloin. Ja ehkä makuuhuoneen valaisinten päivittäminen voisi auttaa myös. Kiperästi pitäisi siis päästä kirppistelemään. Mutta ehkä kesä on ratkaisu myös tähän ongelmaan.

Eilen tehtiin pihatöitä koko ilta. Tänään oli päiväkodin kevättapahtuma ja viikon kaikki muutkin illat on täynnä ohjelmaa. Vaikka pihatöihin ei nyt ehdikään, niin helpottavaa on ainakin se, että iltaisin on yleensä niin väsynyt, ettei makuuhuoneen sisustusongelmia jaksa kovin kauaa pohtia.

Leppoisaa iltaa!