voimaväri punainen

07.10.2018

Toivottavasti teidän viikonloppu on ollut aurinkoinen ja rentouttava! Itse olen herännyt molempina päivinä (vastoin kaikkia oletuksiani) aikaisin ja ehtinyt nauttia ihan jokaisesta viikonlopun tunnista. Koska silmäpotilaan vuoksi tuli karsittua ohjelmasta kaikki ylimääräinen, aikaa on jäänyt sellaiseen ihanaan joutilaisuuteen. Tänään kuitenkin ripaus punaista menneeltä viikolta. Todellista voimaväriä, joka muuten piristää jopa ankeaa syyspäivää!

Ihastuin vuosi sitten kesällä punaiseen huulipunaan ja totesin, että vaati kenties 33 vuotta jotta osaan nähdä itseni huulipunatyttönä. Jos ennen käytinkin vain huulirasvaa ja satunnaisesti jotakin hentoa persikkaista pinkkiä, nykyisin punainen huulipuna on tärkeä kapistus käsilaukussani. Vielä muutama vuosi sitten kuljetin mukanani täydellistä asevarastoa näppyjen ja arpien peittämiseen, mutta nyt, 34-vuotiaana, olen huomannut, että punainen huulipuna on helpoin ja nopein tapa sipaista kasvoille lisää energiaa ja tervettä hehkua.

Menneen kevään ja kesän oivallus oli punaisten vaatteiden tuoma piristys! Näin, mustiin farkkuihin ja nilkkureihin yhdistettynä, punaiset röyhelöt toimivat oikein kivasti vaikka kesä onkin vahvasti takana ja syksyn pimeys edessä. Nimittäin nyt jos koskaan näitä voimavärejä tarvitaankin! Tämä Neo Noirin punainen mekko on muuten tosi ihana myös leveälahkeisten farkkujen kanssa!

Jos viikko sitten hehkutin pienten irtiottojen tärkeyttä, niin täytyy sanoa, että tällainen totaalisen joutilaskin viikonloppu on aika ajoin paikallaan. Ei stressiä eikä kiirettä. Ja jollain hassulla tavalla jopa lapset ovat pysyneet sovussa ja nauttivat kiireettömyydestä. Kai se on näissäkin asioissa tuo kohtuus kaiken A ja O. Välillä pitää olla enemmän menoa ja välillä sitten pitää saada vain olla. Tasapainoa!

Vielä viimeinen pykkikoneellinen ja sitten laukut ja reput valmiiksi maanantaiaamuun. Tänään aion varastaa itselleni vielä pienen iltahetken. Teekuppi, kirja, villasukat ja kynttilöitä. Ja sitten aikaisin nukkumaan. Tulkoon maanantai ja uusi viikko, minä olen valmis!

Ps. Lifestyle La Lunan alennuskoodi on voimassa vielä tämän päivän ajan. Muistakaahan hyödyntää!

 

Mekko / Neo Noir ⎮ Saatu / Lifestyle La Luna


Niin paljon muistoja

03.10.2018

Pullantuoksuinen iltatervehdys!

Täällä on tänään pidetty kotipäivää nuoremman kanssa johtuen inhottavasta silmätulehduksesta. Sellaista ei hetkeen ole ollutkaan, joten kivaa vaihtelua! ;) Ajeltiin jo aamulla naapurikuntaan lääkäriin ja sen jälkeen apteekin kautta kauppaan. Iso pullataikina kohoamaan ja iltapäivällä leivontapuuhiin. Ja sitten tuntuikin, ettei se taikina lopu koskaan! No nyt on kaikki pullat paistettu ja osa lähti jo eteenpäinkin.

Ulkona on nyt pari päivää tuoksunut ihan oikea kirpakka syksy, ja se tuoksu on vienyt muistoissa moniin juttuihin jotka liittyvät tähän samaiseen vuodenaikaan. Ehkä kuitenkin eniten sinne kuuden vuoden taaksen, siihen kun muutettiin tänne. Niihin vuosiin on mahtunut ihan valtavasti mutta silti en varmasti koskaan unohda sitä kylmän ja kostean, kolean talon tunnelmaa joka täällä oli. Oli vain niin himputin kylmä. Talo ehti olla tyhjänä syyskuun lopun ja lokakuun alun ja sitten ovia seisotettiin auki kainenlaisen purkamisen vuoksi. Nyt kun istun lämpimässä keittiössä villasukat jalassa (jalat hikisenä) ja pullan tuoksu nenässä, tuo jotenkin jopa naurattaa, mutta silloin ei kyllä naurattanut. Tulisijat oli pois käytöstä ja tuntui, ettei se koleus katoa ikinä minnekään. Silloin itketti. Ihan oikeasti itketti! Tuntui lähinnä, että on tehnyt jonkin maailman kamalimman virheen. Soitettiin mummulaan ja kysyttiin, voiko lapsi olla siellä vielä yön tai kaksi. Koska ajateltiin, että ei tänne nyt lasta voi ainakaan tuoda. Ja samaan aikaan mahassa kasvoi kovaa vauhtia toinen. Ja silti oli perhosia vatsassa, suuria suunnitelmia ja isoja unelmia. Niitäkin on nyt kiva muistella, kun suurin osa töistä on takana päin.

Ja sitten kun tänään mietin, että mitäs sinne blogiin. Kun ei ole oikein mitään mitä ei olisi ennen jo näyttänyt. Kun kaikki on kuvattu eikä sisustus mitenkään muutu. Ja pienen hetken se harmitti, mutta sitten ajattelin, että ongelma on lopulta varsin positiivinen. Mä nimittäin rakastan edelleen tuota meidän makuuhuoneen ”vanhaa rouvaa” joka kannettiin puolen vuoden varastosäilytyksestä yläkertaan. Ja joka päivä kun näen kaapin, mietin sitä miten ihana se on juurikin tuossa. Meidän makuuhuoneessa. Ja mietin sitä huonekalujen kantamista ylipäätään. Miestä pisti rinnasta ja mua supisteli ihan jatkuvasti, vaikka koitinkin pysyä kevyemmissä jutuissa. Mutta sitä hommaa vain oli niin paljon. Sitä kevyempääkin.

Ja sitten muistelen olohuoneen kamiinaa, jonka edessä tykkään edelleen lukea. Sitä, miten kuljetusliikkeen nuori kuljettaja jätti sen keskelle pihaa kuin liikenneympyräksi. Ja sitä miestä joka sen kävi asentamassa ja teki samalla puhelimessa autokauppaa. Hassuja juttuja jää mieleen…

Ja sitten mä mietin tuota eteisen katossa roikkuvaa pallovalaisinta (heijastus peilistä), joka näkyi kun makoilin potilaan kanssa sohvalla. Sitä miten se laitettiin siihen väliaikaisesti, jotta näki maalata. Ja miten se roikkuu siinä edelleen, eikä edes lamppua ole tarvinnut näinä vuosina vaihtaa!

Ja jotenkin mä tulin siihen tulokseen, että kaikki on just hyvin näin ja niin täynnä muistoja, etten haluakaan muuttaa mitään. En oikeastaan edes sisustaa, koska mä tykkään asioista just näin. Ja niihin arkipäiväisimpiinkin huonekaluihin ja tavaroihin liittyy niin paljon kaikkea mitä muistaa ja muistella. Että vaikka ne ei olis designia tai antiikkia, ne on kuitenkin omalla tavallaan rakkaita. Jokaiselle on syynsä ja tehtävänsä, ennen kaikkea muistonsa.

Ehkä nämä kaikki muistot on juuri siksi nyt niin pinnalla, että on se ihana tunne siitä, että kaikki on just hyvin näinkin. Että vaikka vieläkin olisi vaikka mitä hommaa, mä tykkään asua täällä ja osaan elää myös miettimättä kaikkia niitä tekemättömiä töitä ihan jatkuvasti. Että mihinkään ei ole lopulta enää mikään kiire. Jos jotain niin kuudessa vuodessa on oppinut sietämään ainakin keskeneräisyyttä ja ehkä jopa nauttimaan siitä.

 

Mutta nyt iltapalaa. Jos sitä enää pullien jälkeen kukaan kaipaa. :)