Helsinkiä pakoon…

06.7.2016

Hei ihanat!

Voi tiedättekö, eilinen oli varmasti yksi tämän kesän parhaita päiviä! Alunperin oli nimittäin tarkoitus, että hyppään aamulla junaan, ja käväisen Helsingissä nopeasti työasioiden merkeissä. Illaksi kotiin jne. Mutta sitten tuli kuningasidea lähteäkin koko perheen voimin, ja viettää loppupäivä Korkeasaaressa. No, palaverini jälkeen taivas näytti kuitenkin sen verran uhkaavalta, että salamoinnin ja jyrinän säestyksellä päätimme jättää pääkaupunkiseudun hulinan taaksemme ja suunnata auton nokan rannikon kautta kotiin.

Aikoinaan kun haaveilimme muutosta ja sen The Kodin löytymisestä, harrastimme paljon ”talobongausta”. Tähän kuului kotikunnan ja lähiseutujen pikkuteiden ajelu, ja ihanien talojen ja miljöiden katseleminen. Vaikka tällä hetkellä, en edes halua ajatella muuttavani minnekään, pidän tuosta autoilusta yhä; Katsella taloja ja maisemia, ja pohtia, minkälaisia ihmisiä missäkin asuu. Harrastan tätä mielikuvitusleikkiä muuten busseissa ja junissakin. Keksin mielessäni kanssamatkustajille tarinoita. Nimiä, ammatteja, elämäntilanteita. Jos aika käy kovin pitkäksi, käytän salapoliisiromaaneilla kyllästettyä mielikuvitustani, ja sepitän mielessäni rikoksia. Motiiveja, epäiltyjä ja kaikkea mitä nyt perus dekkariin kuuluukin. Jep, tiedän! Vähän ehkä pöljän kuuloista, mutta minkäs sitä itselleen voi. :)

Mutta takaisin eiliseen! Meillä ei todellakaan ollut minkäänlaista suunnitelmaa Korkeasaaren jälkeen, joten ajelimme hyvinkin epäloogisesti vähän sinne tänne. Ensimmäinen pysähdyspaikkamme oli Kasvihuoneilmiö, jossa en ole koskaan aikaisemmin käynyt. Hauska paikka, täytyy sanoa. Ei ehkä varsinaisesti tavaraa omaan makuuni, mutta ehkä juuri siitä syystä sellainen erilainen pysäkki. Lapsille paikka tarjosi paljon ihmeteltävää ja nähtävää.

Seuraavaksi suuntasimme kohti Billnäsin ruukkia. No, erilaiset vanhat ruukit vain kuuluvat kesämatkailuun, joten tätä ei ehkä tarvitse sen enempää edes selitellä! :)

billnas 1 billnas 2

Billnäsin jälkeen seuraava kohteemme oli Tammisaari. Kaltaiselleni sisämaassa syntyneelle, kasvaneelle ja eläneelle rannikko on aina kiehtova. Aurinko paistoi miltei pilvettömältä taivaalta ja merituulikin oli kohtalaisen lämmin.

Ekenäs 1 Ekenas 2 Ekenas 3

Koska tässä kohtaa tiesimme jo, että kotiin pääsisimme vastaan myöhään illalla, päätimme jatkaa matkaamme vielä Hankoon koukaten. Autossa istumisen lisäksi käveleminen raikkaassa kesäilmassa myös virkisti mukavasti, ja lapset keksivät tekemistä paikassa kuin paikassa. Mikä parasta, olin itsekin niin lomatunnelmissa, etten jaksanut pingottaa oikeastaan minkään suhteen. Tämähän tarkoitti sitä, että päivän aikana syötiin ja juotiin, mitä mieli teki, ja nukkumaanmenoajoille viitattiin isolla kintaalla.

Päivä oli siis hyvinkin tiivistä yhdessäoloa ja Perheaikaa isolla alkukirjaimella. Koska viikonlopulle on suunnitelmissa vähän pidempää automatkaa, tämä eteläisen Suomen samoaminen kävi myös hyvästä harjoituksesta.

Hanko 1 hanko 4

Vapaapäivän jälkeen kotona oleminen tuntuu taas hyvin virkistävältä sekin. Ja kenties vielä virkistävämpää oli nukkua aamulla kymmeneen asti!

Mutta nyt virittelemään jotakin lounaan tapaista. Taitaa kääntyä grillaamisen puolelle!

Lisää Pietaria!

12.6.2016

No niin, jatketaanpas vielä Pietarin parissa! Kyseessä on siis Indiedaysin ja VR Allegron yhteistyö, jonka myötä minä ja Minttu tutustuimme viikonlopun ajan Pietariin ja sen ihmeellisyyksiin. Luonnollisesti matkamme taittui Allegro -junalla, ja enemmän juuri tuosta Allegrolla matkustamisesta ja Pietarin yleisvaikutelmasta kirjoitinkin jo Junalla Pietariin -postauksessa. Myös Pietarin asut -postauksessa on joitakin fiiliksiä reissultamme.

Mutta nyt enemmän nähtävyyksistä! Vaikka sanonpa heti, että Talvipalatsi tai Eremitaasi ovat molemmat kohteita, joita ei kierretä kunnolla yhdessä tai kahdessakaan päivässä. Molemmissa riittäisi nähtävää viikoiksi, kuukausiksi ja vuosiksikin, mutta pintaraapaisukin antaa toki paljon!

Meillä molemmilla oli nähtävyystoiveena kolme samaa kohdetta. Iisakinkirkko, Talvipalatsi ja Kirkko veren päällä. Näistä ensimmäinen lauantain reitillemme osunut kohde oli Iisakinkirkko, joka kaikista ennakko-odotuksista huolimatta oli itselleni se vaikuttavin kokemus.

Turistimassasta huolimatta kirkon sisällä on ihmeellisen harras tunnelma, ja kuvaaminen tuntui melkein rikolliselta. Tosin kirkossa oli myös osa, jossa kuvaaminen oli ehdottomasti kielletty. Siellä huivipäiset naiset tekivät kukka-asetelmia ikoneille ja sytyttivät ja sammuttivat lukuisia pieniä vahakynttilöitään. Kurkistus oli kuin aikamatka jonnekin, jota en osaa edes määrittää.

Kirkko on häkellyttävän suuri ja jo sen ulkorappuset laittavat kunnioittamaan rakennuksen jykevyyttä. Nimittäin minä pitkäkoipinenkin sain oikeasti harppoa portaita, ja voin vain kuvitella, mitä kapuaminen on ollut aikoinaan kun ihmisen keskimitta on kuitenkin ollut jonkin verran lyhyempi.

Iisakinkirkossa yksi suuri kokemus oli myös katon ulkotasanteen kiertäminen, mikä tosiaankin laittoi jalat tutisemaan. Kun oli aika laskeutua alas, teki mieleni vain nojata seinää, ja pyytää joku noutamaan. Tuulisella säällä korkeus oli huimaava, mutta ylhäältä myös näki koko Pietarin ihmeellisyyden. Suosittelen siis siitäkin huolimatta, että kammoat korkeita paikkoja! (Kolmannessa kuvassa näkyy tasanteelle kiipeävät ihmiset)

Toinen kohde, johon aikamme riitti edes päällisin puolin oli Talvipalatsi. Sen ja Eremitaasin ympärillä oli valtava ihmiskuhina. Tuona viikonloppuna nimittäin juhlittiin Pietarin syntymäpäivää, ja kaupunki täytti 313 vuotta. Tätäkään emme muuten tienneet ennen kuin eräs nainen sen meille junassa kertoi!

Talvipalatsi on näkemisen arvoine, mutta Iisakinkirkon tekemän vaikutuksen jälkeen kulta ja krumeluudi tuntui kovin pinnalliselta. En osaa selittää sitä fiilistä, mutta sali toisensa jälkeen jopa hieman puuduin kultaan, punaiseen samettiin, kristalleihin ja kaikkeen yltäkylläisyyteen. Suosittelen siis ehdottomasti, että Talvipalatsille varaa ainakin ihan oman päivänsä, jolloin sen fiilikseen voi uppoutua täysillä. Itse ainakin koen, että sinne on päästävä uudelleen ja vastaanottavaisemmassa tilassa.

Koska aika oli rajallinen Verikirkko jäi tosiaankin vain ulkoa ihailtavaksi, ja sinne pitäisikin nyt tehdä jonkinlainen tutkimusmatka. Itse koen kirkkojen tunnelman hyvin vahvasti, ja juuri siksi suosittelen niin Iisakinkirkkoa, kuin Kirkkoa veren päällä. Mutta jos menet Pietariin, melkeinpä yleissivistys vaatii, että kierrät myös Talvipalatsin ja Eremitaasin!

Mikäli Pietariin lähteminen on alkanut himottamaan apu löytyy nyt hyvinkin edullisista junamatkoista, eli Allegrolla pääsee tosiaan perille alkaen 39 euron hintaan, mikä on mielestäni käsittämättömän halpa, kun miettii junamatkaamisen käytännöllisyyttä ja nopeutta. Matkoihin pääset tutustumaan tästä linkistä.

Mutta hei; Kuka onnellinen voitti 240 euron VR Allegro -matkalahjakortin?

Onnea Iina, tällä kertaa onni suosi sinua! (Laitan voittajalle postia!)

Ps. Mulla on vieläkin niin paljon kuvia, että saatatte saada lisää Pietaria jossain vaiheesa. :)