hygge, namaste ja zen

28.11.2018

kaupallinen yhteistyö/Glade


Moikka! Mikäs sen hyggempää kuin poltella kynttilöitä. Ja tässä kohtaa vuottahan niitä menee. Paitsi että kynttilät kuuluvat syksyyn ja talveen, kai me jokainen tarvitaan vähän sitä jotakin heggeä arjen ja kiireen vastapainoksi ympäri vuoden. Minä ainakin! Tänään hyggeilystä ja tuoksumuistoista kaupallisessa yhteistyössä Gladen kanssa.

Pidempään blogiani seuranneet tietävätkin jo, että oma intohimoni kynttilöihin, ja nimenomaan tuoksukynttilöihin, sai aikansa jotakuinkin tasan kymmenen vuotta sitten. Pahan raskausajan masennuksen ja vielä pahemman synnytyksen jälkeisen masennuksen, sekä kymmenen minuutin pätkäunien keskellä, tuoksukynttilöistä, ja kynttilöiden rituaalinomaisesta sytyttämisestä, tuli viimeinen oljenkorteni elämän syrjästä kiinni pitämiseen. Ja esikoisen täyttäessä nyt joulukuun alussa kymmenen vuotta, uskon vieläkin siihen, että kynttilöitä polttamalla voi parantaa oloaan. Jos nyt ei ihan kokonaan pysäyttää sellaista elämän vapaapudotusta, niin ainakin hidastaa ja pehmittää sitä maahan iskeytymisen tunnetta.

Nykyisin taidan aika useinkin ilmoittaa haluavani olla ”ihan vain hygge, namaste ja zen.” Tämä on sitä, että aina ei jaksaisi lähteä yhtään minnekään ja toisaalta kaipaan kotonakin jonkinlaista harmoniaa ja seesteisyyttä ympärilleni. Toiveeni pitääkin sisällään sen, että jokainen siivoaa lattioilta ja pöydiltä omat romunsa ja laittaa ne omille paikoilleen. Sitten vähintääkin oikaistaan pikkuisen paikkoja ja laitetaan kynttilät palamaan. Jos minua haluaa hemmotella, tässä on takuuvarma resepti myös siihen. Ja kun äiti saa aika ajoin olla ihan vain hygge, namaste ja zen, veikkaan, että ihan kaikilla on paljon mukavampaa.

Olen aina ollut herkkä tuoksumuistaja ja tietyt asiat, ja jopa tietyt päivät vuodesta, tuoksuvat mielestäni aina samalta. Esimerkiksi kevään tuleminen on sitä, että yhtenä päivänä vain aistin ulos astuessani, että nyt se on täällä. Sillä yhdellä kevätpäivällä on oma tuoksunsa ja se on lopullinen pelastus pitkän talven jälkeen, ja samalla lupaus tulevasta kesästä. Samoin ihan tavallisella arjella ja kiireellä on oma tuoksunsa. Ei ehkä mikään oikeasti nimettävä, mutta sen arjen fiiliksen aistii silti ihan jokaisella tavalla – jopa nenällään. Siksi tuoksukynttilät ovat se mun juttu. Niillä voi ikään kuin nollata arjen ja vaikka ei mistään suoranaisesta vapaapudotuksesta olisikaan kyse, myös tarrata vähän tiukemmin siihen sellaiseen turvallisuudentunteeseen, että kaikesta kyllä selviää.

Syksystä toiseen meillä palaa nuo Gladen tuoksukynttilät. Tykkään siitä, että kynttilät on yksinkertaisessa lasissa, joka ei riitele minkään sisustuksen kanssa. Hento vaniljan tuoksu vie ajatukset pois siitä tavallisesta arjesta ja omenapohjaiset tuoksut taasen lujittavat syksystä selviämistä ja joulun tunnetta. Juuri tähän aikaan vuodesta tuo pieni punainen lasikynttilä (Spiced Apple) on oma suosikkini. Pieni valkoinen kynttilä on vaniljan tuoksuinen ja isommissa on niin ikään omenan ja kanelin yhdistelmä, sekä vaniljan ja magnolian tuoksu.

Mutta sitten se arvonta! Kerro kommentissasi mikä tuoksu tuo sinulle mieleen jonkin
kivan muiston? Vastanneidein kesken arvotaan noin 22 euron arvoinen Glade-tuotepaketti. Osallistumisaikaa on 5. 12. 2018 asti ja arvonnan säännöt löydät täältä.

 

Kaunista keskiviikkoiltaa ♡


torstain valitut palat ja muutama sana harrastamisesta

25.10.2018

No johan, torstai jo! Mennyt taas viikko että humpsista vain. Lapsilla on ollut kavereita kylässä ja juuri yksi yökyläilijä saateltiin matkaan. Kaveripäivä tänäänkin, mutta tasapuolisuuden nimissä saan itsekin ystävän kylään. Pakko sanoa, että tällainen harrastusvapaa viikko on kyllä mahdollistanut ihan erilaisen sosiaalisen elämän. Niin kivoja kun nuo lasten harrastukset onkin, niin kyllähän ne sitovat ja asettavat arki-illoille omat raaminsa.

Viime aikoina somessa on ollut paljonkin juttua harrastamisesta ja siitä, miten paljon niitä harrastuksia lapsella ylipäätään tulisi olla tai mikä määrä puolestaan on ehdottomasti liikaa. Kasvottomassa nettikeskustelussa ehdottomuus kukoistaa aina, vaikka oikeasti nämäkin on niitä juttuja, joihin on yhtä monta vastausta kuin perhettäkin. Mun mielestä on tosi hienoa, että lapseni tykkäävät liikkua ja heillä liikunnallisia harrastuksia. Jokaisen lajin ovat itse saaneet valita, joten olen iloinen siitäkin, että se liikunnallisuus tulee heistä itsestään, eikä siihen ole koskaan tarvinnut tuupata tai usuttaa. Tykkään myös, että musiikki kuuluu lasteni elämään, sillä vaikka itselläni ei ole minkäänlaista musikaalisuutta, enkä ole koskaan edes opetellut soittamaan mitään soitinta (no ehkä pakosta nokkahuilua), olen kuitenkin aika läheltä saanut seurata sitä, miten paljon musiikki voi jollekulle antaa, ja miten tärkeä asia siitä saattaa vuosien mittaan muodostua.

Yhtä iloinen olisin kuitenkin, vaikka lapseni ilmoittaisi, että hänen harrastuksensa ovat tästä lähin piirtäminen tai lukeminen. Toki ehkä tässäkin tapauksessa yrittäisin löytää ”lajeihin” jonkinlaisen sosiaalisen aspektin, mikäli lapsi kokisi yksinäisyyttä tai kuulumattomuutta jonkinlaiseen porukkaan. Kaikki eivät sitä tarvitse, ja toisaalta olen nyt vasta itsekin löytänyt ilon ryhmässä liikkumisesta, jota olen aina ennen vihannut. Toisaalta harrastaminen on tapa juurikin löytää itsestään niitä erilaisia puolia ja kenties elämäntapoja. Me aikuiset useimmiten liikumme, emme harrasta liikuntaa, luemme, emme harrasta lukemista jne. Näin mä ainakin itse koen asian.

Tänne muuttaessamme olimme varsin tietoisia siitä, että lapsemme jäävät paitsi sellaisesta asutusalueiden ja taajamien sosiaalisesta kasvuympäristöstä. Siitä, että asutaan rauhallisen kadun varrella, jossa naapureina asuu saman ikäisiä lapsia ja aina on kavereita kun vain astuu ovesta ulos. Teimme tietoisen valinnan muuttaa taloon, josta kulkuyhteydet keskustaan on ainakin sen verran huonot, että talvella fillarit saavat rauhassa nukkua talviuntaan ja lasten kulkeminen on vielä vuosia täysin vastuullamme. En siis valita. Huokailen lähinnä sitä muutosta, jota yksi tällainen viikko voi saada aikaan.

Ei kyllä ollut tarkoitus ajautua aiheeseen harrastaminen, mutta tulipa nyt sekin ajatuksen virta rykäistyä ulos. Olin nimittäin ajatellut pysytellä turvallisesti vähän pinnallisemmissa asioissa. Kuten vaikkapa hameenhelmoissa ja sitä lajia. On nimittäin aika ihana tuo kohtalomekkoni, tykkään siitä ihan hirveän paljon. En ole mikään printtitrikoon suosija, mutta tällaisessa vaatteessa kuviot toimivat paremmin kuin hyvin. Ja värimaailmakin on kuitenkin kohtalaisen turvallinen.

Tuo sininen neule on vastaava, mutta lyhyempi malli siitä vihreästä neuleestä, jota käytin viime talvena ehkä neljänä päivänä seitsemästä. Ihana sekin!

Mutta nyt kauppaan! Toivotaan, että aurinko on jo sulattanut tiet, koska mullahan on tietenkin edelleen kesärenkaat.

Neule⎮Samsøe & Samsøe
mekko⎮Morris & Co x H&M
tossut⎮Adidas Originals

Kivaa ja aurinkoista torstaita!