mutsifarkut ja harmaita kesäpäiviä

05.7.2018

Pikamoikat ennen kuin suuntaamme päiväksi mummulaan. Siitä siisteydestä ei taas ole kuin hatara muisto, mutta hain silti keittiöön kukkia ihan vain fiilistä piristämään. Keltaisia tällä kertaa, siitäkin huolimatta, että mulla ja keltaisilla kukilla on edelleen kana kynittävänä. Mutta onhan noi nyt aika nättejä kuitenkin.

Alkaa muuten muistuttamaan vähän viime kesästä nämä kelit. Kun ei oikein tiedä, että paistaisko vai eikö paistais. Ja tällainen vilukissa joutuu kaivamaan farkut esiin, sillä hellemekossa ei tarkene jos ei paista! Mutta en valita. Olen farkkutyttö, joten tämäkin sopii minulle! Niin kauan on ok, kunhan tarkenee nilkat paljaana. Vaikka nuoriso tosin veti tuohonkin uuden linjan viime talvena. Hyi hitsi!!!

Aika vähän tulee hankittua uusia vaatteita. Ne hellemekotkaan kun eivät kulu Suomen kesässä puhki. Mutta keväällä ostetut mutsifatkut on kyllä ehkä vuoden paras hankinta. Siitäkin huolimatta, että revitty polvi osuu reiteen ja lahkeet ovat auttamattomasti liian lyhyet. Mutta kesäfarkkuina ihan loistavat. Näillä kun saa huijattua muotoa vähän tasapaksumpaankin kroppaan.

 

Mun mieli on ollut tässä jo kukkauden verran kuin tämä heinkuun sää. Ei oikein tiedä paistaisko vai eikö paistais. Se on hassua, että mä kuulun siihen ihmistyyppiin, jolle masis iskee aina just kesäisin. Silloin kun kaikki muut tuntuu olevan vain yhtä hymyä. Ja vaikka tiedän toki, että aina se menee ohi, tuntuu jotenkin kauhealta haaskaukselta, että se harmaus tulee aina just kesällä. Mutta mitäpä sitä murehtimaan, kun asialle ei oikein mitään mahda. Pitää vain muistaa, että ympärillä on kaikkea tosi kivaa, ja kaikesta saa ja pitääkin nauttia sillä omalla tavalla. Ei väkisin, vaan just niin kuin itsestä tuntuu oikeilta. Eilen illalla pysähdyin kesken lenkin kuuntelemaan lehmänkellojen kalinaa. Ei liikenteen melua eikä mitään ylimääräisiä ääniä. Vaan sellainen tasainen kalkatus. Se oli aika ihana hetki, ja just sellainen mun tyylinen hetki.

Mutta nyt sinne mummulaan! Päästään nimittäin valmiiseen pöytään tänään. :)

 

Kivaa päivää teillekin!


Olisi pitänyt koputtaa puuta

04.5.2018

Perjantaita!
Tänään mennään ihan reilusti vanhoilla kuvilla, mutta ajattelin silti tulla huikkaamaan viikonloppumoikat.

Niinhän siinä sitten lopulta kävi, että sairastuin itsekin, vaikka me naiset psyteltiinkin vappuaatto visusti sisällä. Ilta kymmeneltä olin jo aivan puhki ja nukahdin heti kotiin päästyäni. Yöllä nousikin sitten kunnon kuume, joka ei tunnu vieläkään täysin hellittävän. Tai no, olo on jo paljon parempi, mutta kieltämättä edelleen pikkuisen hutera.

Hassu juttu, mutta melkein joka vuosi sairastun kevätflunssaan juuri silloin, kun luonto puhkeaa kukkaan. Olen siis jokseenkin tyytyväinen, että sairastaessani ulkona on enimmäkseen satanut vettä, ja lämpöaalto on vasta tulossa. Mutta säästä huolimatta olen nähnyt monta kertaa unta kevään tulosta. Kuumeessa kun tulee lähinnä torkuttua, niitä unia on ollut parissa päivässä varmaankin kymmeniä, ja olen herännyt aina siihen ahdistavaan tunteeseen, että maatessani koko kevät on mennyt itseltäni ohi. Mutta se, miksi käytän näitä pari vuotta vanhoja kuvia juuri tänään, liittyy sekin uneen. Nimittäin näin unta noista sinisistä tyynynpäälisistä, ja koska unessani yhdistin ne niin vahvasti kesän tuloon, päätin että ne pitää mitä pikimmiten kaivaa taas kaapista! :)

Tänään kuitenkin pitää puristaa itsestään sen verran, että saan kärrättyä itseni suihkuun ja vaihdettua sänkyyn puhtaat lakanat.  Onhan sitä jo siinäkin!

Aurinkoista, ja toivottavasti lämmintä, viikonloppua. ♡