kerro, että välität (& Daniel Wellington -alekoodi)

05.2.2019


Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Daniel Wellingtonin kanssa


Olen aina tykännyt helmikuusta. Se on lyhyt kuukausi, johon mahtuu paljon kaikkea kivaa ja arjen rikkovaa. On syytä leipoa ja juhlia. Helmikuuhun mahtuu hiihtoloma, hääpäivä (ajatella, kymmenes jo!) ja tietenkin ystävänpäivä.

Tykkään siitä, että meillä Suomessa ystävänpäivä on sekä ystävyyden, että rakkauden juhla. Molemmat mahtuvat samaan päivään, ja juuri niin kuuluukin. Ja niin tärkeää kuin onkin muistaa ystävyyttä ja rakkautta ihan jokaisena päivänä, on kiva, että vuoteen mahtuu kuitenkin se yksi päivä, jolloin nämä asiat on nostettu arjen yläpuolelle.

Viime päivinä olen miettinyt paljonkin sitä, miten tärkeää ystävyys on. Kukaan ei saisi olla yksin, sillä ihan jokainen tarvitsee ystävän, oli kyse sitten aikuisesta tai lapsesta. Ystävää tarvitaan paitsi jakamaan ne elämän tähtihetket, mutta myös rinnalle silloin kun elämä myrskyää ja keinuttaa. Myös parisuhde perustetaan ystävyydelle. Se on luonteeltaan erilainen suhde, mutta nimenomaan ystävyys on se kivijalka, johon rakkaus rakennetaan. Luottamus, ja hyvä tahto. Ilman niitä ei ole ystävyyttä, mutta ei myöskään rakkautta. Silloin kun rakkaus on rakennettu vakaalle kivijalalle, myös parisuhteesta tule jykevä ja vankka kallio, joka kannattelee, vaikka kaikki muu ympärillä sortuisi.
Jos mennään vielä hiukan pidemmälle, niin ystävyys ja rakkaus itseään kohtaan on varmaankin koko elämän perusta. Ei ole itsekästä opetella rakastamaan itseään ja puhutella peilikuvaansa kuin parasta ystäväänsä. Tiedän, että tässä jos missä meillä monella on petrattavaa, ja siksi ystävänpäivän monimuotoisuus on enemmän kuin paikallaan. Kun kohtelemme muita, kuten haluaisimme itseämme kohdeltavan ja kohtelemme itseämme kuin parasta ystäväämme, maailmasta tulee aivan varmasti parempi paikka!

Arjen pienet teot, kosketus ja lohduttavat sanat. Niitä pitää viljellä ja vaalia ihan jokaisena päivänä. Ystävänpäivänä on kuitenkin ihanaa muistaa toista myös jotenkin erityisesti. Meillä hääpäivää ja ystävänpäivää vietetään hyvin samankaltaisesti. Lahja voi olla toisen lempiruokaa tai -suklaata, yhteistä aikaa tai treffi-ilta. Jokin erityinen teko tai rakkauden tunnustus, sellainen joka saa toisen tuntemaan itsensä erityiseksi ja rakastetuksi. Tänä vuonna sain bonuslahjan  Danien Wellingtonin kaupallisen yhteistyön myötä. Pääsin valitsemaan itselleni ystävänpäivän lahjapakkauksen, joka pitää sisällään kortin, kellon, rannekorun ja suloisen sydäncharmin, eli pienen korun, joka sopii kaikkiin Daniel Wellingtonin nahkahihnoihin ja tekee niistä erityisen.

Valitsemani Daniel Wellington –  I love you box sisältää Classic Petite kellon (yleensä ranteessani keikkuu vähän kookkaampi älykello ja nyt halusin jotakin erityisen sievää ja tyttömäistä, mutta silti klassista). Kello on hihnaltaan St Maves koska rakastan ruskeaa nahkaa ja munankuoren valkoinen kellotaulun on kooltaan 32mm. Lisäki pakkauksessa on kaunis ruusukultainen rannekoru (cuff small) ja tuo pieni ruusukultainen sydän.
Nämä on minulle ensimmäiset Daniel Wellington kello ja koru, ja onhan ne oikeasti tosi ihanat.

Kaikki Daniel Wellingtonin ystävänpäivän lahjapakkaukset ovat nyt -10% alennuksessa ja koodilla UUSIKUU saat vielä 15% lisäalennuksen tlauksestasi.
Tuo valitsemani pakkaus on sivun ensimmäine, eli CLASSIC PETITE ST MAWES + CUFF SMALL + SYDÄNKORU.

Ihanaa ystävänpäivän odotusta! ♡


Hei helmikuu!

04.2.2019

Maanantaita!
En muista koska olisin ollut näin innoissani viikonlopun päättymisestä, mutta tänään se tuntuu kerrassaan ihanalle. Ja ihan siitä syystä, ettei viikonloppu pitänyt sisällään niitä elämäni parhaimpia päiviä.

Ja mä tykkään edelleen talvesta ja lumestakin, mutta hitto vie, onko sitä lunta pakko tulla kerralla yhden talven verran!!! Kun sunnuntaihin jo herää valmiiksi vähän tappiomielialalla ja itku herkässä, ja sitten onnistuu saamaan autonsa kiinni lumeen pihatiellä, niin johan siinä mennään miinukselle. Mutta hei, onneksi on ystävä, joka kaivaa oman autonsa lumesta ja tulee apuun. Klaara pääsi kaverisynttäreille ja minä sain itkeä harmitukseni ystävän olkapäähän.

Siinä me kaksi naista sitten katseltiin vinossa seisovaa autoa ja mietittiin, että hitto kun ei osata tehdä mitään. Eikä oikein uskalleta edes yrittää, ettei vain pahennettaisi tilannetta. Ja sillä hetkellä en muuten pystynyt allekirjoittamaan Gloria Steinemin teoriaa kaloista ja polkupyöristä. Kaikki kunnia kaksilahkeisille, sillä ilman ei olisi taaskaan selvitty. Ja hei, ystävä, joka tuollaisella hetkellä soittaa ex-miehensä apuun! ❤️ Ilman hyvää ystävää en olisi selvinnyt alkuunkaan! Ja sitten ihana naapuri, joka tuli traktorin kanssa kesken auraustöiden apuun ja sanoi, että kyllä tämä tästä kuntoon saadaan, ja kyllähän näitä sattuu. No joo, sattuuko, mutta sillä hetkellä se lohdutti. Ja ihan oikeasti nyt mä tiedän jopa, että mistä se hinauskoukku löytyy. Se on siellä vararenkaan alla, mutta hyvässä piilossa, kun ei edes osunut silmiin, silloin syysiltana, kun toisen ystävän avustamana äyskäröitiin vanhempainyhdistyksen mehuja samaisesta paikasta. Samanlaisessa mielentilassa olin muuten silloinkin. Ja kun naapuri lopulta ehdotti, että jätetäänkö koukku valmiiksi paikoilleen, osasin jo ihan pikkuisen nauraakin. Mutta koukku otettiin pois. Ihan vain jos sitä kuitenkin tarvitaan seuraavalla kerralla auton takapäässä. :D

No mutta loppu sunnuntai meni kuitenkin jokseenkin sulatellessa tuota mielentilaa. Ja kun illalla sain vielä esikoisen ehjänä kotiin pelireissusta ja aamuyöstä sänkyyn kömpi se kalasta ja polkupyörästä polkupyörä, pystyin huokaisemaan helpotuksesta. Selvittiin tuosta lumesta kuitenkin ehjin nahoin ja se on pääasia.

Tänä aamuna peilistä katsoi väsyneet ja itkettyneet silmät. Mutta kyllä se tästä taas iloksi muuttuu maanantain myötä, näin mä aamukahvia litkiessäni päätin ja päätös on pitänyt. Lunta on tullut edelleen koko päivän ja taivaan täydeltä, mutta samalla on paistanut mitä kirkkain aurinko. Ja kun tuohon lumimäärään iskee auringonpaiste, niin sehän on pelkkää häikäisevää valoa! Ei oikein voi kuin olla iloinen.

Maanantain toivelista:

Uudet sohvat. Ai että mä halusin uudet sohvat. Joskin nämä on oikein toimivat ja mukavat, mikä on ehkä syynä siihen, että ne uudet sohvat ei ole ihan ykkösenä (eikä kakkosenakaan) hankintalistalla.

Aikaa siivota vaatehuone ja lasten vaatekaapit. Pysähdyin miettimään, kuinka paljon aikaa viikossa kuluu ihan vain siihen, että asioita etsitään. Ei hyvä!

Vanhan kunnon siivouspäivän. Lattiasta kattoon koko talo puunattuna, pestynä ja raikkaana. Se olis aika ihanaa. Ja sen tekeminen erittäin terapeuttista.♡

Puuttuvat jalkalistat olkkariin. Ottaa päähän tuo keskeneräisyys!

Ja sitten se yksi toive, joka valtaa mieleni jokaisena lumisena talvena: Oma traktori! Tai lottovoitto ja oma traktori. Mutta kuitenkin!

Onpas muuten ruma tuo musta ruukku. Olen suunnitellut sen maalaamista jo ainakin pari vuotta, mutta en ole saanut aikaiseksi. Ehkä sen voisi ottaa helmikuun asiaksi. Ja jos vaikka ne jalkalistat.

Eilinen kynttilänpäivä oli sinänsä hassu, että meillä ei pitkään aikaan palanut yhtikäs kynttilää. Tänään otan senkin takaisin ja nautin ihan vain siitä, että asiat on hyvin. Siis oikeesti hyvin.

Ihanaa maanantai-iltaa! ♡

 

Okkarin kalusteista ja sisustuksesta enemmän täällä!