Olohuone toisesta suunnasta

24.5.2017

Hiphei ja keskiviikkoa!
Helatorstain aatto vaikuttaa ainakin sään puolesta lupaavalta. Jos nyt ei ihan kesähellettä, niin aurinkoista ainakin. Ulkona jatkuu vihreä valloitus ja meillä tehtiinkin eilen illalla pihatöitä, kun kaivuri kävi nyppäämäässä vanhat marjakuuset (tai niiden juurakot) ylös, ja tialle pääsi äitienpäivälahjaksi saamani rungollinen jalosyreeni. Mullan levitystä ja nurmikon kylvöä, niitä tehtiinkin sitten iltapesuihin asti.

Mutta pihajutuista sisälle, ja suoraan olohuoneeseen. Nimittäin ajattelin laittaa teille muutaman kuvan olohuoneesta, ja nyt siis toisesta suunnasta, josta olette tottuneet sen näkemään. Syy siihen, että tästä päästä ei juuri tule kuvattua on se, että tässä kuvauspisteelläni on sohva, ja kuvat on mahdollista ottaa vain laajakulmaobjektiivillä. Tuo 24 millinen kuitenkin tekee sellaista ikävää vääristymää, jonka kanssa pitää aina taistella kuvia käsitellessä. Lisäksi pidän muutenkin enemmän isommalla aukolla kuvatuista kuvista, mutta nämä nyt ovat siis ihan täysin tällaisia oman maun kiemuroita. Asia varmaan käy ilmi näistäkin, vaikka kuvat eivät nyt niitä parhaita mahdollisia olekaan. :)

Vanhoista lattialankuista tehty pöytä on edelleen omasta mielestäni ihan superihana, ja käytän mieluusti aikaani sen ihailemiseen. Lisäksi kun tuo pöytätaso on vielä niin isokin, niin kyytiin mahtuu monenlaista (enemmän tai vähemmän tarpeellista) tavaraa.

Olohuoneen ja pianohuoneen välinen oviaukko on leveä, ja seinien sisällä on vanhat liukuovet, joita tosin ei juuri käytetä. Kulman taakse pianohuoneen puolelle (viherkasvi korissa) jää kamina ja toisen kulman taakse taasen kirjakaappi. Muuten seinät on maalattu kalkkimaalilla, mutta nämä puuseinät ja rappu laitettiin aikanaan valkoiseksi ja näin on ollut hyvä. Rapun oviaukosta pilkistääkin sitten jo keittiö. Sen lasiruutuista ovea tuleekin käytettyä päivittäin, yleensä vedän sen aamulla perässäni kiinni, jotteivät lapset heräisi liian aikaisin kolisteluuni. Paremman kuvan tästäkin tilasta saa vilkaisemalla alakerran pohjapiirustusta.

Koska olohuone on talon kulmassa ikkunoita on kahdella seinällä ja siksipä tämä huone on melko valoisa siitäkin huolimatta, ettei se satu päivän puolelle. Tämä on myös kesällä se viilein osa taloa, mikä tarkoittaa tietenkin myös sitä, että täällä on talvella tosi kylmä!

Aurinkoa päiväänne!

Äiti, joka irtautui arjesta

23.5.2017

Hei ihanat ja aurinkoista tiistaita! Linnut laulaa ja luonto räjähtää vihreään, eikä tällaisina päivinä oikeastaan ole vaikea hymyillä. Omaa hymyäni lisää erityisesti viikonlopun irtiotto, joka tempaisi pois arjesta ja sen tasaisen tappavasta pyörityksestä.

Vaikka tunnustaudunkin rauhaa rakastavaksi kotihiireksi, täytyy myöntää, että viime aikoina olen jopa hieman kärsinyt jatkuvasta neljän seinän sisällä olemisesta. Tunnustan senkin, että mieleni on matkustanut välillä sinne katkeruuden ja epätoivonkin puolelle, varsinkin jos viikkoon on mahtunut useampia päivä, joina arjen pyöritys aamutoimista iltatoimiin on jäänyt yksin omalle vastuulleni. Samalla kun olen nauttinut niinkin pienistä asioista, kuin yksin kauppaan pääsemistä, olen toki nostanut hattua myös kaikille niille vanhemmille, jotka pyörittävät tämän kaiken jatkuvasti yksin.

Helmikuussa 2016 jätin viimeksi lapset isänsä kanssa kotiin ja pakkasin yöpymistarvikkeeni ollakseni poissa kokonaista yhden yön. Tuolloin sekä mieheni isä, että omat vanhempani kysyvät heti automaatisesti, että ”entäs lapset?”. Tunsin jopa pienen piston rinnassani, aivan kuin kyseessä olisi suurempikin lasten hylkääminen, vaikkakin tilanne kai kertoi myös aika paljon siitä, miten itsestäänselvää on minun läsnäoloni, mutta ei niinkään puolisoni läsnäolo.

Lauantaina sain tuon huumaavan vapaudentunteen jälleen, kun pakkasin kassini ja lähdin jo varhain aamulla. Edessä kokonainen vuorokausi naisenergiaa, kesäinen sää ja rentoa olemista. Sain sekä aloittaa, että päättää irtiottoni valmiissa aamupalapöydässä ja syödä sekä lounasta, että illallista aikuisten joukossa. Kun sunnuntaina läksimme kotiinpäin, totesinkin, että tuntuu kuin olisin ollut viikon lomalla. Pää oli niin tyhjentynyt arjesta, etten edes jaksanut murehtia kotona odottavaa kaaosta tai mahdollisesti kuolleita kesäkukkiani.

Todellinen yllätys tuli kuitenkin kotiin palattuani. Kesäkukat porskuttivat täydessä komeudessaan ja sisällä kiilsi vastapestyt lattiat. Tavarat olivat ojennuksessa ja kissankarvat jossain muualla kuin valkoisella sohvanpäällisellä. Autoon oli vaihdettu kesärenkaat ja takapenkin hiekkalaatikkokin oli saanut kyytiä. Vielä kun tajusin, että kolmen hengen matkatavaroiden purkamisen sijaan, minulla oli vain omat yöpymistavarani ja pyykkini, viikon loma muuttui oitis kahdeksi viikoksi. Ette tiedäkään, miten ihanalta tuntui palata kotiin! Ja palata siivottuun kotiin!!!

Vielä vuonna 2017 tuntuu, että vanhemmuuteen väsyminen on jonkinlainen tabu. Aina on joku muistuttamassa, ettei turhasta saa valittaa, tai että jollakulla on asiat varmasti huonommin. Ja aivan varmasti onkin! Aina voi asetella kahden ihmisen elämät rinnakkain ja vertailla niitä. Toinen juttu onkin, onko se sitten millään muotoa tarpeellista. Tiedän itsekin, että olen varsin etuoikeutettu, enkä suinkaan luopuisi lapsistani tai äitiydestäni. Rehellistä on kuitenkin myöntää, ettei arki kaikessa kauneudessaan aina anna ihmiselle sitä kaikkea, mitä elämässä tarvitsee. Nimittäin tarvitaan myös se irtiotto, omaa aikaa ja ystäviä.

Voin vaikka vannoa, että sunnuntain jälkeen olen ollut erilainen ihminen. Lapset saivat kotiin levänneen äidin (vaikka äidin yöunet pikkuisen lyhyiksi jäivätkin), ja mies sai kotiin puolison, joka ei naputa ja nalkuta, vaan jaksaa nauraa pikkuisen huonommallekin huumorille. Hassuinta on kuitenkin se, etten ennen sunnuntaita edes itse tajunnut, miten tarpeellinen irtiotto oikeasti oli! Se tuli todellakin yhdennellätoista hetkellä ja palautti elämän raiteille, jotka olin jo ehtinyt unohtaa.

Nyt kun vielä sattuikin niin mukavasti, että kuukausittainen vapaailtani onkin jo heti huomenna, tunnen miltei nuortuvani. Äidin askel on kepeä ja taipuu miltei tanssiksi.

Iloinen, leppoisa ja lehmänhermoinen. Sellainen on äiti, joka irrottautui arjesta.

Save

Tallenna