meidän pääsiäinen

03.4.2018

Meidän pääsiäinen. Se oli ennen kaikkea rento ja rentouttava. Pitkiä yöunia ja auringonpaistetta. Paitsi eilen ei ollut auringonpaistetta. Tosin täällä satoi räntää juuri sen verran, että keli oli kurja. Mitään kinoksia ei kuitenkaan ehtinyt syntyä. Kevät etenee siis ihan hyvään tahtiin, ja lumet saavat kyytiä. (Jihaa!!!) Pääsiäisenä myös syötiin hyvin, herkuteltiin ja juotiin pari lasia punaviiniä ystävien kanssa. Aikaa jäi kuitenkin myös lukemiselle ja pullan leipomiselle. Eilen nimittäin tehtiin iso litran taikina heti aamulla turpoamaan. Neljä päivää yhteistä aikaa perheen kesken teki hyvää, ja oikeastaan tuntuu kuin pääsiäinen olisi ollut paljon pidempikin. Sen verran harvoin näitä yhteisiä vapaita on viime aikoina ollut. Ja paljon mahtui neljään päivään tekemistäkin, vaikka ei tosin mitään maata mullistavaa.
Pieni blogitaukokin tuli kuin itsestään, ja tarkoitukseni kyllä oli päivittää blogia myös pääsiäisenä. Ihan kiva välillä ottaa nenä irti näytöstä ja käyttää aikaa siihen ”oikeaan elämään”.
Meidän pääsiäistunnelmaan ei kuulunut kovinkaan paljon koristeita, kukkia lähinnä ja ne saavat nyt ilostuttaa uutta viikkoa. Lyhyttä viikkoa!  Juhlan tuntua tuo myös täyspitkä Hempean pöytäliina (saatu). Olen jotenkin kyllästynyt valkoiseen pöydänpintaan, mutta liina lämmittää mukavasti keittiön tunnelmaa. Puukantinen pöytä onkin ollut haaveissa jo pitkään.

Pääsiäisen asut vaihtelivat kokomustasta värikkäämpiin variaatioihin. Punainen mekkokin pääsi käyttöön. Huomenna onneksi myös hiukset saavat vähän väriä. Ai että kun tunnen oloni harmaaksi!

Vähän kuin krapulana kivasta lomasta, tänään kylään tuli vanha ystäväni migreeni. Kunnon särky, huimaus, pahoinvointi ja sahalaidat. Tässä juuri arvonkin, uskaltaako sitä nauttimaan aurinkoisesta iltapäivästä vai ei. Yhden tanssitunnin aikana kuin ehtisi itsekin ihan kivasti virkistäytymään. No, voihan sitä ainakin yrittää!

 

Korvakorut Nikkotakko / saatu

 


kevättä korvissa asti

27.3.2018

Huh! Ehtihän ne meidänkin pääsiäisruohot vihertymään ennen pääsiäistä.  Eikä muuten mene kauaa, kun keittiön ikkunan allakin vihertää. Se on nimittäin se paikka, johon tulee sekä ensimmäiset leskenlehdet, että voikukat. Muuten täällä on kyllä vielä ihan varsin talvista ja lunta riittää vielä pitkään, mutta keittiön ikkunan alla on tosiaankin maata jo näkyvissä!

Pääsiäsiruohon lisäksi tänään vihertää myös korvissa. Nimittäin maailman kauneimmat korvakorut, Nikkotakko Jewerlyn kauniit vihreät tupsukorvikset. Kotimainen Nikkotakko pomppasi tietoisuuteeni vuodenvaihteessa, kun Kauneus ja Terveys -lehdessä oli ihanan värikäs muotijuttu. Katseeni kiinnittyi kuvan upeisiin koruihin, ja hetken koneella selaillessani totesin löytäneeni todellisen korukarkkikaupan! Tässä jokin aika sitten Katri, nainen korujen takaa, laittoin minulle Instagramissa viestiä, ja kysyi, haluaisinko häneltä jonkun Nikkotakko korun, vastasin tietenkin, että todellakin haluaisin. Kun Katri sitten kysyi, että minkälaisista koruista erityisesti pidän, nämä tupsukorvikset olivat ihan se ykkösrakkauteni. Tosin täytyy myöntää, että tuolla sivuilla on niin uskomattoman paljon ihania koruja, että valitseminen tuottaa jopa vaikeutta. Ja samalla tulee muuten se tunne, että värejä ei voi koskaan olla liikaa! Mutta jokainen koru on yksilö, huolellisena käsityönä valmistettu, ja hei, Suomessa!

Nyt kun olen kevään myötä vallan villiintynyt tässä värien käytössä, tuntuu punaisen ja vihreän yhdistelmä aivan uskomattoman virkistävältä ja energiseltä. Josko sitä nyt 34-vuotiaana jo uskaltaisi olla muutakin kuin harmaa hiirulainen! Tosin se varmaan vaatii myös kampaajalla käyntiä, sillä luonto tuntuu tässä kohtaa olevan eri mieltä tuosta harmaasta. Taidankin varailla sitä kampaaja-aikaa nyt ihan heti! :D