yhteistyössä / Hempea

Aurinkoista sunnuntaita!

Pääsiäinen kolkuttelee jo ovelle, ja kuten tiedätte, olen joulun ohessa myös pääsiäisihminen. Oikeastaan vuosi vuodelta tykkään pääsiäisestä yhä enemmän, ja siihen ei vähinten vaikuta se, että pääsiäinen on usein paljon rennompi juhla kuin joulu. Ei lahjastressiä ja kiveen hakattuja perinteitä (joista jälkimmäisistä kyllä joulussa juurikin tykkään), vaan enemmänkin sellainen hengähdystauko arjen keskellä. Tässä kohtaa vuotta alan myöskin yleensä jo toipumaan joulukuun alussa alkaneesta juhlaputkesta, joka käsittää itse joulun lisäksi myös molempien lasten syntymäpäivät. On siis taas ihan kiva miettiä ruokia, koristeita ja kattauksia!

Tänään pääsin fiilistelemään pääsiäisen kattauksia yhteistyössä Hempean kanssa. Muistatte ehkä, kun kirjoitin teille kuukausi sitten Hempean hamppuvuodevaatteista, ja kyse on siis jälleen kotimaisesta käsityöstä ja ekologisesta hampusta. Tuon helmikuun jälkeen olen oppinut, että hamppukangas todellakin vain paranee pesussa, ja tällä kertaa aloitin kattauksen tekemisen pesemällä kaikki tekstiilit. Hempean Hamppu ei juuri silitysrautaa kaipaa, vaan se hampun luonnollinen, vähän raffi pinta, saa jäädä ihan reilusti esille. Koska kankaissa ei ole käytetty mitän kemiallisia tärkkäysaineita ja se on paksua, mutta kuitenkin älyttömän pehmeää, ei kankaat myöskään juuri rypisty pesussa. Itse asiassa lakanat ovat pesun jäljiltä huomattavasti sileämmät kuin useimmat pellavalakanat uuvuttavan silityssession jälkeen.

Pääsiäisen kattaus (kuten tietysti joulunkin) on helppo koristella juhlavaksi erilaisin kausikoristein. Itse tykkään tehdä tätä jo ihan siitäkin syystä, että meillä ei ole mitään erillisiä pyhäastoita, vaan käytämme samoja keittiötarvikkeita aina. En kaipaa kaappeihin mitään turhaa, ja olen todennut, että kun astiat ovat arkenakin kauniita, ruokailuun tulee aina kiva fiilis. Juhlaa on sitten kiva korostaa kaikella sillä, mitä arkena ei viitsi tai ehdi toteuttaa. Nyt testailin kattaukseen eri värisiä sulkakoristeita, munankuoriin piilotettuja helmililjan sipuleita ja perinteistä (useimmiten käyttämäni koriste) rosmariinin oksaa. Tykkäsin ihan jokaisesta, joskin suloiset munankuoret nousivat suosikikseni!

Olen ennenkin kirjoittanut, että meidän keittiön pöytään on ollut mahdotonta löytää sopivaa pöytäliina. Paitsi että pöytä on normaalia leveämpi, pöytäliinalla tulisi olla pituutta yli 3,5 metriä. Pöytäliina isoon pöytään on siis ollut ongelma, johon luulin jääväni ilman ratkaisua. Tähän asti meillä onkin peitetty pöytä kolmella erillisellä liinalla, jotka olen asettanut pöydälle poikittain, mutta nyt, ensimmäistä kertaa koskaan, meidän pöydällä on täyspitkä pöytäliina!!! Sain valita Hempean väreistä mieluisimman, ja omaan silmääni tämä värjäämätön hamppu on ehdottomasti kaunein. Koska värjäämätön kangas on nimensä mukaan värjäämätöntä, hammpukankaan sävyerot vaihtelevat erittäin. Tämä Maares pöytäliina onkin pikkuisen vaaleampi kuin makuuhuoneen Nangu pussilakanat.
Lautasliinoina kattauksessa toimivat pienet Aivi pyyhkeet.

Kaikki Hempean tuotteet ovat 100 % hamppua. Hempean hamppu on ekologinen materiaali, jonka kasvatuksessa ei käytetä keinokastelua, lannotteita tai torjunta-aineita. Kuidun valmistus kankaaksi tapahtuu mekaanisesti ilman haitallisia kemikaaleja, myös kankaan värjäyksessä käytetään vain turvallisia, GOTS-sertifioituja värejä. Beige hamppukangas tosin on värjäämätöntä hamppua ja sen sävy, kuten jo tuolla yllä kirjoitinkin, voi hieman vaihdella kasvuolosuhteiden mukaan.

Meillä mies oli sitä mieltä, että missään muissa lakanoissa ei enää kannata hamppulakanoiden jälkeen nukkua. Itse innostun helppohoitoisuuden vuoksi myös näistä keittiötekstiileistä, sillä kuten varmasti kaikissa lapsiperheissä, pöydälle levitetty liina on jo tuomittu pestäväksi. 😀

Yrttejä, sulkia vai munankuoria? Miten teillä koristellaan pääsiäsipöytää? Jakakaa ihmeessä omat ideanne pääsiäispöydän kattaukseen!

Meillä harjoitellaan tänään pääsiäisen vastaanottamista. Sääli kai se olisi jättää kaunis kattaus käyttämättä!

Leppoisaa sunnuntaita. ♡

Perjantaita!

Vähän nuupahtaneet tulppaanit ja pöydälle nostetut pääsiäismunat virittelevät käyntiin keväisempää viikonloppua. Jos onni on puolellani, tulppaanit kyllä päivittyvät virkeämpiin yksilöihin ennen sunnuntaita.

Maaliskuu on muutosten kuukausi, ja sen lisäksi, että täytin eilen vuosia, aloitin eilen myös uudet opinnot. Jo syksyllä aloittaessani valokuvausopinnot, tajusin aika nopeasti, että olen väärässä paikassa, ja koko koulu aiheutti itselleni enemmän kipuilua kuin mielihyvää. Ja, tästä samaisesta syystä en kokenut luontevaksi opinnoistani kirjoittaakaan, vaikka sitä jossain vaiheessa pyysittekin. Opettajani oli kai samalla aaltopituudella kanssani, ja hän ehdottikin, että vaihtaisin koulutukseni ammattitutkintoon, joka ei lähde liikkeelle ihan alkutekijöistä, vaan keskittyy enemmän oman osaamisen ja liiketoiminnan kehittämiseen. Siispä, kun eilen aloitin uuden opintaipaleeni, sain itselleni samalla aika ihanan syntymäpäivälahjan. 🙂 Yksi asia, joka toimii kirsikkana muutenkin hyvän maaliskuufiilikseni päällä.

Toivottelen mukavaa viikonlopun aloitusta. Omani potkaisen käyntiin lasten discossa! 🙂

Piti hieraista aamulla silmiä pariinkin otteeseen, sillä ikkunan takana oli aivan mielettömän talvinen maisema. Lunta taisi olla enemmän, kuin talvellakaan parhaimmillaan, ja epäilin hetken, olenko sittenkään hereillä. Mutta totta tuo oli, autokin piti kaivaa lumen alta esiin. Aurinko onneksi teki tehtävänsä, ja päivällä suurin osa lumista suli jo pois. Olin kuvitellut tekeväni puutarhahommia pääsiäisen aikana, mutta katsotaan nyt.

Koululaiset lähtivät pääsiäiskirkon kautta lomille ja Klaaran kanssa olisi tarkoitus lomailla vähän pidempään. Kevään suurimmat kiireet alkavat helpottaa ja nyt viikonloppuun saa astua kevein mielin. Vähän myöhemmin me lähdetään lasten kanssa munajahtiin ja aloitetaan pääsiäinen iloisissa merkeissä isommalla porukalla. Ajattelin kuitenkin vielä huikata teillekin rauhallista kiirastorstaita ja muutenkin oikein ihanaa pääsiäisen aikaa. Nautitaan ja rentoudutaan!

Save

Ihanaa palmusunnuntaita!

Isoveikka halusi tänä vuonna lähteä virpomaan ystäviensä kanssa, mutta onneksi tälle pikkunoidalle kelpasi vielä isän ja äidin seura. Käytiin tyhjentämässä herkkuvarastot hoitotädiltä, hoitotädin vanhemmilta, isomummolasta ja naapurinpojilta. Vielä olisi tarkoitus huispata myös vanhemmilleni, joskin sinne taidetaan ottaa myös velipoika mukaan, kunhan reissuiltaan vaan kotiutuisi.
Vaikka täällä meillä päin kiertää joulun jälkeen myös nuutipukit, (ja nykyään on tietty myös halloween), olen itse enemmän tykästynyt tähän palmusunnuntain virpomisperinteeseen. Ehkä se on tuo kevät. Se, etteivät lapset kierrä pimeässä ja kylmässä, vaan keskellä päivää, ja ainakin tänään, aurinkoisen keväisessä säässä.

Virvon, varvon,
tuoreeks, terveeks,
tulevaks vuodeks,
vitsa sulle, palkka mulle!

Näiden kuvien myötä toivottelen teille kaikille suloista palmusunnuntain jatkoa!

Hiphei ja viikonloppua! Tuntuupa hassulta, että oikeastaan jo ilta, mutta päivänvalo riittää vaikka valokuvaamiseen. Niinpä ajattelin (ikään kuin havaintoni kunniaksi) laitaa teille vielä vähän pääsiäistunnelmia lauantai-illan ratoksi.

En ole mikään suuri pääsiäiskoristeiden fani, itselleni pääsiäinen menee lähinnä kevään korostamisena. Pajunkissat kuitenkin kuuluvat pääsiäiseen kuten kuusi jouluun ja niitä sainkin tänään ison kimpun olohuoneen maljakkoon. Myös vanhat DIY-munat ovat jokavuotinen perinnekoriste. Kyseessä on siis ihan halvat pahvimunat, jotka olen joskus maalannut valkoiseksi ja koristellut Tine K:n lautasliinoilla. Niissä on sopivasti pääsiäistä meille, tämän enempää en oikeastaan edes kaipaa.

Toki meillä on niitä värikkäämpiäkin koristeita, lasten askarteluja ja keittiön pöydällä pääsiäisohraa (joka tosin on kissojen jälkeen kokenut pienen inflaation, sillä meillä on kylvetty koko talven kissoille ohraa purtavaksi). Tänään lapset ovat koristelleet pajunoksia huomiselle, ja noissa vitsoissa ei ole värejä säästelty.

Sillä välin kun lapset ovat harrastaneet ja askarrelleet isänsä avustuksella, olin itse tänään vierailulla Peggyn pienessä punaisessa keittiössä. Olikin muuten kerrassaan työpäivä; tuli naurettua ja itkettyä, ja vielä nytkin on vähän epätodellinen olo. Ihan mieletön tyyppi tuo punaisen keittiön kokki! ♡

Näissä tunnelmissa ja fiiliksissä on aika ihana heittäytyä lauantai-illan vietäväksi. Luvassa (jälleen kerran) viikon parhaat tv-sarjat ja jonkinlainen totaalinollaus, jonka olen nyt itselleni ansainnut. Ihanaa iltaa ja viikonlopun jatkoa!

Pahoittelut, jos kevätkukat ei jaksa innostaa, minä kun pommitan täältä taas lisää näillä sipulikasveilla! 🙂 Uuden viikon kunniaksi helppo kranssi oveen tai vaikka kattaukseen, tämän pystyy ihan jokainen itse tekemään. Valmiita kranssipohjia myydään kaupassa, omani on itse tehty ja vähän ehkä muotopuolikin. Meillä on vanhat villiviinit, jotka leikkaan aina syksyisin alas, etteivät mätänisi tuohon talon laudoitukseen. Pyörittelen niistä sitten aina kransseja siinä samalla, kun ovat vielä notkeita. Näitähän ei tavitse mitenkään sitoa, vaan villiviini kuivuu sitten muotoonsa ja kranssi kestää useamman vuoden. Jos itse et omista villiviiniä, kysy ensi syksynä josko saisit joltakulta muutaman pätkän. Varsin hauskaa syyspuuhaa!

Mutta se syyspuuhista, nyt ollaan keväässä. Ja sipulikasvit ovat kevään juttu, joten niillä saa nopeasti ja helposti kaunista. Tähänhän olisi voinut käyttää vaikka mitä narsisseja tai kirjopikarililjoja, mutta itse tykkään helmililjan vähäeleisyydestä, ja värisokea kun olen, sininen hyppää esimerkiksi sitä kirjopikarililjaa paremmin näkyviin kranssin pohjaväristä. Vähemmän on mielestäni enemmän tässäkin, joten yhteen seppeleeseen ei kannata tunkea väkisin kaikkea. Toki tuohon pohjaan voisi pujotella vaikka pajunkissoja, jos niistä tykkää.

Välineitä ei tarvita paljon, vain kukkalankaa ja sivuleikkurit. Väritöntä kukkalankaakin saa nykyään jo monesta kaupasta, eli mihinkään alan liikkeeseen ei tarvitse marssia (lankaa on myös värillisenä, hopean ja kullan sävyssä, mutta tähän maastoutuu parhaiten tuo tumma).

Irrottele hellästi suurimmat multapaakut sipulin juurista. Jos kranssi päätyy ulos, juuria ei tarvitse huuhdella. Sitten vain sipulit kiinni villiviinin oksiin. Paikalleen ripustaessa kukat ja juuret saa kauniisti aseteltua kranssin lomaan. Muutaman pidemmän kukkavarren sidoin vielä erikseen vähän ylempää, jotta eivät vallan nuukahda roikkumaan. Ulkona, kosteassa säässä, sipulit jaksavat kukkia pitkään. Käytä kuitenkin mieluummin jo vähän pituutta kasvaneita kasveja, joiden kukat ovat auenneet. Tähän voi hyvin hyödyntää ne pikkuisen ylikukkineetkin yksilöt.

Kuvausassistenttini Taavi (a.k.a. Dave) köllötteli jo saunan seinustalla, vaikkei aurinko jaksanutkaan paistaa.

Ihanaa uutta viikkoa! ♡

Tallenna

Hiljainen viikko ja pääsiäiseen valmistautuminen.

Meillä mennään pääsiäisen suhteen aika vähillä koristella tänäkin vuonna. Kukkia, pajunkissoja ja seljanoksia. Vähän ohraa ja joitakin munia – siinäpä ne.

Kerroinkin tovi sitten, että löysin keittiön kaapista pussillisen askartelumunia, jotka ostin jo alkuvuodesta, mutta olin tyystin unohtanut. Aikomukseni oli koristella niitä mustan tussin kanssa, mutta todetessani, että taloutemme tussit olivat joko a) ihan kuivuneita tai b) suttaavia vesiliukoisia yksilöitä, päädyin jättämään kynäilyt väliin ja vaihdoin suunnitelman “marmorimuniin”.

Alussa oli kuusi onttoa (ja erittäin kevyttä) askartelumunaa, joissa kussakin oli valmiiksi ripustuslenkki.

Mustaa akryylimaalia löytyi kaapista, samoin iso sivellin. Vettäkin tuli kraanasta, joten tarvikkeet olivat aika äkkiä kasassa.

Kastelin munat nopeasti vedessä ja sudin pintaan tosi kostealla siveltimellä mustaa maalia. Sen jälkeen pyörittelin ja hieroin koristemunia märillä sormenpäilläni (jotta valumat lähtisivät kulkemaan eri suuntiin), ja lopuksi vielä kastelin sormeni uudelleen vedellä ja pyyhin liikoja maaleja pois.

Löysin tuollaisen hauskan roikottimen, johon sain kaikki kuusi munaa kuivumaan. Sen verran tiputtivat mustaa vettä, että rätti piti laittaa alle. Kuivuivat kuitenkin muutamassa minuutissa, joten kokonaisuudessaankin homma vei vain noin 10 minuuttia.

Ainakin omaan silmääni ovat kivoja ja kauniin yksinkertaisia. Ja jos näistä ei enää ensi vuonna niin tykkääkään, niin ainahan ne voi maalata uudelleen. 🙂

Mukavaa maanantaita!

Vitsoja ja palkkoja. Niitä on palmusunnuntai lapsille.

Me käytiin tänäkin vuonna vain muutamassa paikassa, neljässä ihan tarkalleen. Silti suklaasaalis oli sen verran iso, että eiköhän siitä hetkeksi riitä.

Kierros aloitettiin aamupäivällä mieheni isovanhemmilta ja päätettiin juuri minun vanhemmilleni. Että ihan koko päivän ohjelma saatiin tästäkin, ja onneksi ei ihan suklaamunilla jouduttu elämäänkään, vaan mummu laittoi ruokaa niin kisalle, noidalle kuin kuskillekin. Kiva päivä, aurinko paistoi ja tässä on taas paljon mukavaa muisteltavaa.

Suloista palmusunnuntain iltaa teille kaikille. Koitanpas kuroa nuo kommenttien vastailut illalla kiinni.

Lapsi on sitä mieltä, että pääsiäinen pitäisi siivota pois. Tai oli sitä mieltä jo tiistaina. Itse en ole kokenut asian kanssa suurempaa kiirettä. Nyt tosin suurin osa kukista on lakastunut ja keittiö kaipasi jo elävämpiä yksilöitä maljakkoon. Ehkä huominen perjantai olisi hyvä pyhittää kunnon kevätsiivoukselle, jossa pääsiäinen saa vaihtua yleisesti vain keväisempään fiilikseen. Kuistille voisi jo istutella orvokit, ja sieltä ne saisi hiljalleen nostella ulos karaistumaan. Kyllä, taidan tehdä juurikin näin!

Niin, että viimeisiä pääsiäismunakuvia tälle keväälle, kaivetaan koristeet esiin taas vuoden päästä!

Mukavaa torstaita.

 

Arki, väsy ja vesisade. Voisi jopa kutsua kurjaksi tätä tiistaita, joka muistuttaa liikaa maanantaita. Mutta no, nyt vaan positiiviset jutut esiin, ja mieli kohti mukavampia ajatuksia.

En tiedä teistä, mutta meillä pääsiäinen oli aika syömispainotteinen. Tai ei aika, mehän syötiin jatkuvasti -ja paljon! Siitä muistutti myös maha, joka kurni aamupalaa heti sängystä noustessa. Tottunut raukka saamaan yllin kyllin ravintoa viimeisten päivien aikana. Samaan aikaan kun kroppa kaipaa ruokaa, olo on silti ähky. Ihan kuin joulunpyhien jälkeen. Liika on liikaa, ja nyt on pakko keventää. Herkuton viikko (jaiks) ja ateriavälit kuntoon. Aika yksinkertaista, mutta vaatii kieltämättä itsekuria, kun talo on edelleen täynnä jos jonkinlaista houkutusta. Olin selvästi silti pystynyt aliarvioimaan pääsiäisen syömiset tai sitten vain joutunut sen hyperhamstraamisen pauloihin, joka iskee, kun ennen juhlapyhiä katselee ihmisten ostoskärryjä ruokakaupassa.

Keventämisen lisäksi teimme mieheni kanssa yhden toisenkin lupauksen tätä alkanutta arkea ajatellen. Nimittäin iltakukkumiset saavat nyt hetkeksi jäädä, ja yritämme molemmat mennä ajoissa nukkumaan. Tämä on tietysti helpompi pitääkin silloin, kun molemmat ovat päätöksessä mukana. Keväällä pitenevät illat ovat hirmu petollisia, ja usein käykin niin, että kesää kohti yöunet lyhenevät entisestään.

Niin, että vähän kuin joulun jälkeinen uusi vuosi, tämäkin juhlapyhien jälkeinen aika motivoi ottamaan itseään niskasta kiinni, ja laittamaan elämäntavat taas pikkuiseen parempaan järjestykseen. 🙂

Mutta, nyt toivottelen teille mukavaa arkea! Ja, sehän lupaili keväänkin saapuvan sitten pääsiäisen jälkeen, joten sitä odotellessa!