Sielunsiskoja, supernaisia ja lista viime päivien iloista!

12.2.2018

 Hei ihanat ja uutta viikkoa!
Täällä on arki palannut kuvioihin ja nenät on niistelty siihen kuntoon, että päästään taas jatkamaan siitä, mihin flunssa meidät jätti (kopkop, ettei nyt enempää tulisi mitään pöpöjä). Viikonloppuna juhlittiin nyt myös lopulta ne kauan odotetut ystävänpäiväjuhlat, ja puolen vuoden suunnittelun, valmistelun ja odotuksen jälkeen olo on tällä hetkellä melko tyhjä. Tosin meidän työhuone ei ole edelleenkään tyhjä, sillä nyt pitäisi saada nuo kaikki juhlatavarat arkistoitua omille paikoilleen, jotta tuo meille tullessa ensimmäinen huone saataisiin palautettua varsinaiseen käyttöönsä.
Jalat ovat vieläkin arat viikonlopun tanssimisesta, mutta sen sijaan olo kevyt ja iloinen. En muista, koska olisin viimeksi valvonut aamu neljään, sitä kun ei minulle tapahdu ihan joka vuosi. Nyt olin kuitenkin asennoitunut valmiiksi siihen, että juhlapaikalla ollaan viimeiseen asti, ja katsotaan, että ovi menee lukkoon ja kynttilät on sammutettu. Lopulta se neljä tulikin ihan älyttömän nopeasti!
Kolme päivää poissa blogista tuntuu muuten ikuisuudelta! Mutta välillä tekee ihan hyvää elellä sitä elämää täällä reaalimaailmassa ja ottaa vähän etäisyyttä tähän puoleen. Nimittäin samoin, kuin juhla piristää arkea, myös pieni tauko ja loma piristävät blogi-intoa.

Viime päivinä iloa on tuottanut monikin asia, mutta tässä listaus nyt muutamasta esimerkistä:

Ystävät! Yhdessä koetut ilot, mutta myös jaetut surut ja huolet, ovat niitä mitkä pitävät meidät jokaisen pinnalla. Viikonloppuna sain aimo annoksen energiaa sielunsiskolta ja supernaisilta!

Perhe! Pienet halaukseen puristavat kädet, lämmin ja turvallinen kainalo, sekä tietenkin omat vanhemmat, mummu ja pappa, jotka viettävät aikaa lastenlastensa kanssa, jotta me päästään välillä tuulettamaan niiden ystävien seurassa.

Rauhoittunut olkapää! Pari yötä tassutelin jalkeilla tuossa loppuviikosta, kun olkapääsärky raastoi hermoja ja oli tehdä hulluksi. Nyt kuitenkin pahin on taas ohi, ja koko keho pääsee rentoutumaan – päästä puhumattakaan.

BBQ Chicken Pizza! Mies pyöräytti eilen pitsan, joka poikkesi meidän pitsaperinteestä ihan valtavasti. Tämä veto kannatti, sillä lopputulos oli aivan mahtava! Tehdään toistekin!

X Company! Ihan huikea tv-sarja, jota voisin tuijottaa, vaikka päivän (tai kaksikin) putkeen. 1940-luvun alun Ranskaan sijoittuva jännityssarja, jossa nuoret agentit koulutetaan Kanadan Ontariossa ja lähetetään keskelle miehitettyä Ranskaa. Natsihallinto, vastarintaliike ja inhimillisyys. Tämä sarja on omalla tavallaan niin puhutteleva, ja ajatuksia herättävä. Suosittelen ehdottomasti katsomaan, jos yhtään kiinnostaa. Löytyy Viaplaysta.

Flavia de Luce äänikirjoina! Vaikka Alan Bradleyn kirjat on pitänyt ahmia (mieluiten ihan tuoreeltaan) perinteisessä muodossa, näitä on ollut ilo kuunnella viime päivinä aina kun siihen on irronnut mahdollisuus. Flavialla on taipumusta laskea verenpainettani, mutta nostattaa myös hymyä huulilleni. Myrkynkeittäjä minun makuuni!

Tulevina päivinä ajattelin iloita ainakin hernekeitosta ja laskiaispullista. Siis näiden jo mainittujen jatkoksi. 🙂

Ihanaa uutta viikkoa!

(Kuvamateriaali tänään vähän suppeaa, mutta sallittakoon se näin maanantaina! Mekko löytyi muuten täältä.)


yksisarviskakku: juhlien kaunein tarjottava

28.1.2018

Sunnuntai-iltaa!

Niin vain saatiin juhlat juhlittua ja oikein mukavat kemut niistä tulikin. Vauvavoittoiset tällä kertaa, ja ihan nuorin juhliin osallistuja oli hän, jonka syntymää jännitettiin joulukuussa, kun edellisen kerran meillä kokoonnuttiin lasten synttäreiden merkeissä.

Yksisarviskakku on  Tiinan käsialaa. Hän loihti myös vuosi sitten ponikakun Klaaran synttäreille ja on ehdottomasti kakuntekijöiden aatelia. Ihan uskomattoman taitava tekijä, ja niin uskomattoman kaunis kakku! Ja tietenkin herkullinenkin vielä. Suklainen pohja mansikkavaahdolla upposi juhlijoille jälleen kerran. Vaikka vähän pelkäsin, että jääkö kakku ainoaksi tarjottavaksi, niin kyllä sitä silti pöytään muutakin saatiin kasattua. Tosin aika pitkälle mentiin valmislinjalla. Niilo teki kuitenkin amerikkalaiset suklaacookiet ja lisäksi tehtiin kaksi kalavoileipäkakku, sekä chorizo-mozzarellasarvia. Sarvet tein tällä helpolla ohjeella, ja sisään rullasin chorizokuutioita sekä mozzarellaraastetta. Pinnalle vähän suolaa ja rosmariinia ja oikein hyviä tuli. Joskus tuunasin samaista ohjetta myös erilaiseen chorizotäytteeseen, siitä kirjoittelin täällä.  Sitten lisäksi karjalanpiirakat ja munavoi, kaupan valmiit macaron-leivokset, karkkia, naksuja ja prinsessakeksejä lapsia ajatellen, ja siinä se sitten olikin.

Kuvia ei tullut otettua kuin kakusta, sillä juhlavalmistelut menivät myös lauantain osalta hilkulle, kun kissan kanssa piti lähteä Raumalle asti eläinlääkäriin ja itse kemut nautittiin sitten kemuina ilman kameraa. Ja vaikka lasten synttärit kivoja juhlia ovatkin, tuntuu toisaalta ihan hyvältä nyt juhlaputken jälkeen, että seuraavat ovat sitten vasta joulukuussa. Tosin pienet kaverisynttärit on vielä edessä, mutta ne ovatkin sitten vähän erilaista valmistelua.

Tänään on nautittu leppoisasta sunnuntaista, käyty äänestämässä ja pidetty rääppiäisiä. Sen verran sain kuitenkin vehnästä ja sokerista vatsakipuja, että ihan hetkeen ei taas tee mieli herkutella tällä tyylillä. Eikä onneksi tarvitsekaan. 🙂

Nyt sunnuntai-illan puuhastelua kuten esimerkiksi pyykinpesua. Tänään iloa on tuottanut talvinen maisema, ja lumesta notkuvat puiden oksat. Kannatti taas narista, sillä talvi on jälleen palannut! Rentouttavaa iltaa kaikille! ♡

 

Tallenna

Tallenna


Joulunajan tunnelmointia

29.11.2017

Hei huomenta ihanat! Vaikka ollaan ihan keskellä viikkoa (ja vieläpä aamussa), sukelletaan kuitenkin vielä hetkeksi pikkujoulutunnelmiin. En ole itse varsinaisesti mikään bilehile, kuten ei tietääkseni siskonikaan, joten jos ihmettelettekin yhden viikonlopun hehkuttamista hehkuttamisen perään, voinen vannoa, että omalla mittakaavallani kyseessä oli vuoden ehkä paras viikonloppu. Olemme siskoni kanssa aina olleet läheisiä, mutta kun meistä molemmista tuli aikanaan äitejä saman vuoden sisällä, ja fyysinen välimatka välillämme vain kasvoi, jäi luonnollisesti se sellainen siskoaika paitsioon, ja yhteiset kohtaamiset keskittyivät meidän itsemme sijasta lapsiin. On siis jotakuinkin oikeus ja kohtuus, että vähintään kerran vuodessa saamme kalenterit sovitettua yhteen, ja pääsemme viettämään aikaa ihan kahdestaankin. Viikonlopun punaviinin meille tarjosi kaupallisen yhteistyön myötä Ca’Bianca Barbera d’Asti ja tässä hieman jouluntunnelmaisia viinikuvia sateisen päivän iloksi.

Ca’Bianca Barbera d’Asti 2013 tulee Italiasta, Piemonten alueelta, ja sen maku on täyteläinen ja varsin tanniininen. Kuvauksen mukaan viini on myös mausteinen, karhunvatukkainen ja kirsikkainen. Ca’Bianca Barbera d’Asti punaviiniä suositeltiin italialaistyylisen ruoan kaveriksi ja ennen kaikkea mausteistenkin pastojen seuraksi. Täyteläinen maku istuu kyllä juustojenkin kylkeen, tai ihan vain yleiseksi seurusteluviiniksi. Oman makutestini perusteella viini sopii myös perinteisen kasvispainotteisen jouluruoan seuraksi.

Ca’Bianca Barbera d’Asti punaviini löytyy Alkon tilausvalikoimasta, ja kolmen pullon tilauksissa viinit toimitetaan 500 ensimmäiselle tilaajalle hauskassa puulaatikossa. Puulaatikon olettekin ehkä bonganneet jo jostakin keittiökuvasta ja vielä nyt se pitää sisällään kaksi viikonlopusta ylijäänyttä pulloa, mutta varsinaisen tehtävänsä suoritettuaan se taitaa jäädä näppäräksi säilytyslaatikoksi keittiöön. Itse tykästyin puulaatikosta leipäkorina, ja kansikin käy kivana alustana tarjoilussa.

Näin loppuvuodesta on aika ihana käyttää pimeät illat kaikenlaiseen tunnelmointiin ja sopivaan rauhoittumiseen. Suurien loppuvuoden juhlintojen sijaan nautin itse ehkä kuitenkin eniten ihan vain kotona olemisesta. Siitä, että saa villasukat jalassa käpertyä sohvan nurkkaan ja herkutella piparkakuilla ja juustoilla, ja vaikka lasilla sitä hyvää punaviiniä. En kaipaa glitteriä tai paljetteja sen kummemmin tässäkään kohtaa vuotta.

Vastaavia herkutteluiltoja mahtuu toivottavasti tämän vuoden puolelle vielä useampaankin otteeseen. Ja jos nyt ei sen siskon kanssa, niin vaikka tuon oman puolison seurassa. 🙂

Mukavaa päivän jatkoa ja ensimmäisen adventtiviikonlopun odottelua! ♡

PS. Suomen alkoholilainsäädännön vuoksi en voi julkaista alkoholia koskevia kommentteja. Jätäthän siis kirjoittaessasi alkoholiin viittaavat jutut pois. 🙂

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna


dirndl ja oktoberfest – vähän erilainen juhla-asu

23.10.2017

Maanantaita muruset!
Lupasin kuvaa viikonlopun juhla-asusta, ja tässäpä sitä nyt tulisi. Pahoittelut kuvanlaadusta, nämä tuli napattua melkoisessa kiireessä. Siinä kiireessä ei tullut myöskään otettua parempaa kuvaa hiuksistani, jotka käväisin kampaajani luona laitattamassa. Halusin keskijakauksen ja päätä kiertävän palmikon, mutta tällä nykyisellä hiusten mitalla siihen ei omin käsin ollut mitään mahdollisuuksia. Tosin en ole mikään palmikkoexpertti, joten tuskin olisin saanut kamapausta kasaan edes Tähkäpäänä. Kaksi hollantilaista palmikkoa aloitettiin niskasta, ja ne kiertyivät otsalla yhteen. Niskaan kampaajani laittoi myös pari pinniä, jolla saatin aikaan vaikutelma siitä, että palmikko kiertää kehää pään ympäri. Aivan ihana kampaus, ja voisin viihtyä tässä vaikka joka päivä!

Kuten ehkä asusta saattaa jo arvata, juhlimme viikonloppuna oktoberfestiä, jonka paikallinen soittokunta järjesti. Hieno tilaisuus, musiikkia kolmelta kokoonpanolta, bratwurstia, pienpanimoiden olutta ja sacherkakkua. Tosin itse en edelleenkään juo olutta, mutta kyllähän se tuohon juhlaan silti kuuluu. Siinäkin mielessä ihana konsepti, että juliminen aloitettiin jo iltapäivä viideltä ja kotiin pääsi ajoissa. Itse asiassa paukutettiin vielä yöllä popcornit ja katsottiin jakson verran Gåsmammania. Ihan vain koska lapset olivat mummulassa yökylässä! 😀

Lederhosenit ja dirndl-mekot kuuluvat tietekin juhlaan, ja mekin pukeuduimme juhlan henkeen. Mies polvisukissa ja minä asiaan kuuluvassa mekkosessa. Noista mekoista on nykyään variaatioita vaikka kuinka, ja materiaalejakin löytyy aina pastellin sävyisiin silkkeihin asti. Osa puvuista voi olla aika paljastaviakin, mutta omani edustaa jokseenkin sitä perinteisempää mallia. Helman kun pitäisi yltää liki puoleen sääreen asti. Tähän asuun ei myöskään sopimut yhdistää mitään piikkikorkoja, vaan enemmänkin tukevat ja käytännölliset korkkarit. Solkikengät olisivat olleet vielä paremmat, mutta sellaisia en nyt ehtinyt enää puukuuni metsästää.

Pukuun liittyy paljon käytännön etikettejä, kuten esimerkiksi esiliinan solmiminen. Solmun paikka kertoo nimittäin onko puvun kantaja varattu vai sinkku, siltä väliltä vai jotakin muuta. Omani solmin puvun taakse, mikä tarkoittaisi oikeasti, että olen joko tarjoilija tai leski. Mutta eihän näitä sovi ottaa liian vakavasti tai kirjaimellisesti. 😀 Dirndl-mekko oli myös toisen maailmansodan jälkeen vähän kyseenalainen vaatekappale, sillä se yhdistettiin vahvasti natsisaksan naisihanteeseen. Mekko on kuitenkin sittemmin saanut synninpäästön, ja hyvä näin!

Oikein mukavat juhlat ja oikein onnistunut viikonloppu! Tuli todella tarpeeseen ja teki äärimmäisen hyvää. Tässä mielentilassa on oikeastaan aivan erityisen hienoa aloitella syyslomailua! 🙂

Oikein ihanaa ja aurinkoista maanantaita!

 


Pieniä toiveita – pieniä paketteja

24.1.2017

Kynsilakkaa ja punahuulii. Siinä neljävuotiaan lahjatoiveet. Niin, ja leivontapäivä, jonka vietämme perjantaina neuvolan jälkeen.

Aurinkokin paistaa kuin neljä vuotta sitten, mutta pakkaslukemat on kyllä hiukan vähemmän talviset. Itse asiassa, pari päivää on tuntunut jo keväältä, kun linnut laulaa ja räystäät valuttavat vettä! Onnea, iloa ja suuria tunteita, niitä on tämä päivä täynnä!

klaara 4v 1

Pienikokoisille lahjatoiveille löytyi söpöt laatikot Ikeasta, sieltä on myös vaaleanpunainen nauha. Kultanauhan ostin jouluksi Nougatista ja kortti on Krista Keltasen tuotantoa.

klaara 4v 2 klaara 4v 3 klaara 4v 4

Ihanaa tiistaita teille kaikille!


Juhlahumua!

23.1.2017

Maanantaita ihanaiset!

Heti alkuun söpöilyvaroitus, sillä tämä postaus on täynnä pastellisävyjä. Mutta eihän niiltä juuri voinut välttyä, kun eilen juhlittiin kohta 4-vuotiasta.

Varsinainen synttäripäivä on vasta huomenna tiistaina, mutta bileet vietettiin tosiaan jo eilen. Oikein mukavat juhlat ja hyvin perinteiset siinä mielessä kun meillä on lasten syntymäpäiviä totuttu viettämään. Kummien lisäksi paikalla oli vanhempani, miehen isovanhemmat ja toinen veli puolisoineen, sekä Klaaran hoitaja, joka lainasi tutun sukulaistyttönsä mukaan, ja näin saatiin lapsivieraskin joukkoon. Siskoni perheineen kun ei nyt tällä kertaa päässyt osallistumaan.

Viime viikolla kirjoittelinkin, että juhlien suhteen mennään nyt helpomman kautta, ja oikeastaan voileipäkakkuja ja munavoita lukuun ottamatta kaikki muu oli valmista tai puolivalmista. My little pony -kakku tilattiin paikalliselta kakkutaiturilta, ja muuten luotettiin kaupan pakastealtaaseen. Oikeastaan oli aika huojentavaa huomata, että vähemmälläkin selviää, eikä se juhlien tunnelma ole välttämättä kiinni siitä, kuinka montaa sorttia olen edellisen päivän ja yön aikana pöytään taikonut. Melko varmasti kakkuasiat tullaan jatkossakin hoitamaan samaan tapaan.

tulle skirtmy little pony cake kakku 10my little pony cake kakku

Löysin pinterestistä paljon erilaisia ponikakkuja, mutta koska itse en oikein välitä kokonaan sokerimassalla kuorrutetuista kakuista, tilasini perinteisen kermakakun My little pony -koristeilla. Meillä synttärikakut on aina tummaan pohjaan tehtyjä, ja niin oli tämä tilauskakkukin. Sisällä perinteiset marjat ja kuohkea vaaleanpunainen mousse. Täyden kympin kakku, niin maultaan kuin ulkonäöltäänkin.

my little pony cake kakku 22klaaran synttarit 1

Tine K:n Deli -astiat taipuvat monenlaiseen kattaukseen, ja toimivat hyvin myös vaaleanpunaisissa juhlissa. Meillä käytössä on niin lautaset, kuin tarjoiluastiatkin. Kahvimukeina Hobstar -lasit, suuremmat lautasliinat ovat Ikeasta, ja pienemmät kahviliinat Tine K:n perinteistä paperlotus -kuviota vaaleanpunaisessa sävyssä. Kennopaperipallot löytyivät viime kesänä Tokmannilta, ja vaaleanpunaiset salmiakkikuvioidut paperimukit ovat ranskalaisen My little Dayn valikoimista.

my little pony cake kakku 15my little pony cake kakku 18klaaran synttarit 2my little pony cake kakku 9my little pony cake kakku 7my little pony cake kakku 4

Niin iloisia, kun nämä lasten syntymäpäiväjuhlat ovatkin, tuovat ne tietenkin aina mukanaan myös jonkinlaista haikeutta. Meidän perheen vauva on huomenna jo 4-vuotias, ei siis oikeasti mikään vauva enää. Tomera, reipas ja omatoiminen tyttö, joka on neljän vuoden aikana opettanut meille vanhemmille niin kovin paljon, ja saanut äitinsä, ensin sietämään, ja lopulta myös pitämään vaaleanpunaisesta väristä. Tällä viikolla seilataan siis väkisinkin siellä jossain haikeuden ja ilon rajamailla, ja tiristellään tippa jos toinenkin silmäkulmasta.

tulle skirt 3

Joka tapauksessa toivottelen ihanaa uutta viikkoa teille kaikille! ♡


Juhlahumua!

10.12.2016

Huhheijaa! Synttärit on nyt juhlittu puoliksi, ja huomenna jatkettaan lastenjuhlien parissa. Tosin yhtä juhlaa tämä väliaikakin, sillä saatiin siskoni lapsineen meille ihan yökylään. Voisi sanoa, että talo on täynnä elämää tämän viikonlopun.

Ajattelin laittaa teille joitakin kuvia päivän varrelta, mutta jatkan nyt itse pidemmittä puheitta illanviettoa. Tämä on ihan ensimmäinen kerta, kun tämä porukka on meillä yökylässä, ja toki ilosta pitää ottaa kaikki irti.

img_7742 img_7711img_7768img_7756img_7876 img_7802 img_7791 img_7703

Ihanaa viikonloppua kaikille!

Tallenna

Tallenna


Kupliva kesäilta!

15.6.2016

Aurinkoista keskiviikkoa!

Muistatte varmasti, että olin lauantaina pikkuisen juhlivalla tuulella. Kyseessä oli yhdeksän naisen hilpeä illanvietto ja kokoontumisen (teko)syynä niinkin vakava asia, kuin syömätön suklaa. Suolaisemman aloituksen jälkeen juhlat olivatkin varsin suklaiset ja samalla myös äärimmäisen onnistuneet. Kuplivat juhlajuomat iltaamme tarjosi Indiedaysin ja J.P. Chenet’n yhteistyö.

Niin paljon kuin arkea ylistänkin, juhliminen on kuitenkin elämän suolaa, ja totta puhuen järjestäisin mielelläni juhlia paljon useammin. Juhliminen -sanan merkitys itselleni on tietysti vuosikymmenen saatossa muuttunut, ja itse juhlat luonnollisesi sen myötä. Hyvä ruoka, hyvä juoma, hyvä seura ja rento yhdessäolo. Siinäpä onnistuneen illan salaisuus. Ison pöydän ympärillä koko seurue mahtuu olemaan rennosti yhdessä, ja jälleen kerran kiitän mielessäni sitä, että päätimme pitää keittiön yhtenä isona tilana ja jättää saarekkeet rakentamatta.

Omaan makuuni rento juhliminen on sitä, että jokainen syö omaan tahtiinsa pitkin iltaa, eikä pöytää varsinaisesti kateta liikaa. Ylipäätään liika suunnittelu ja aikataulut usein tappavat tunnelmaa ja parhaaseen lopputulokseen päästään, kun illan antaa soljua omalla painollaan eteenpäin.

Broiler-melonisalaatin, papu-pekonihöystön ja pestoperunoiden lisäksi tarjolla oli pientä suolaista ja illan teeman mukaan tietenkin hurjasti suklaata. Vieraat saapuivat kainalossaan suklaakakkua, suklaapiirakkaa, Snickers-leivonnaisia ja erilaisia naposteltavia, ja pöydät suoraan sanottuna notkuivat herkuista.

Illan juhlajuomina toimivat pinkkiin puettu  J.P. Chenet Sparkling Rosé Ice Edition ja valkoisen pullon J.P. Chenet Ice Edition Demi-Sec. Nimensä mukaan juomat tarjoillaan hyvin jäähdytettynä ja jäiden kera.

Skool kesälle! Pinkki J.P. Chenet Sparkling Rosé Ice Edition valikoitui seurueemme suosikiksi.

Kuten asiaan kuuluu, illan aikana ehdittiin käsittelemään asioita miltei jokaiselta elämänalueelta. Puhuttiin toki lapsista, mutta laiettiin riviin myös komeat julkkismiehet, käsiteltiin aiheina niin kengät kuin laukutkin, sekä miesten hiustyylit. Onnistuinpa muuten kehittämään itselleni myös ylitsepääsemättömän kenkäkateuden noista ystävän puputennareista. Ihan mielettömät!

Vaikka illan tarkoitus olikin syödä pois yhdistyksen suklaavarannot, ja tehtävä kuulosti enemmän kuin helpolta, pääsimme työssämme tuskin edes yhteen kolmannekseen. Niinpä olikin ilo todeta, että “joudumme” ottamaan vastaavan illan ensi kuussa uudelleen! 🙂

Onnistunut juhlailta tarkoittaa myös sitä, että seuraavana aamuna jaksaa nousta ylös virkeänä ja iloisena. Niinpä kokonaisuudessaan tämä “suklaakokous” sai arvosanakseen täyden kympin isolla plussalla! Heinäkuuta odotellessa! 🙂

Alkoholilakia noudattaakseni, jätän alkoholijuomia koskevat kommentit julkaisematta.


lallati lallati lauantai!

11.6.2016

Hupskeikkaa! Villasukat vaihtuivat tyllihameeseen, ja tänään pidetään hauskaa!

Vaatehuonetta siivotessani nostin rekille vierekkäin tyllihameen ja farkkupaidan, ja siinä se oli! Täydellinen ja rento yhdistelmä.

Viettäkää kiva lauantai! Minä ainakin aion! 🙂


Paluu arkeen

25.4.2016

Maanantaiaamu, vappua edeltävä viikko ja maa valkoisena rännästä. Nyt tosin tulee niin silkkaa vettä, että valkoisuus on kadonnut, mutta ei nyt silti paras mahdollinen asetelma uuden viikon aloitukseen.

Blogipäivä ja lauantai-illan juhlallisuudet ovat takana ja arki kaikessa kauneudessaan (ja kauheudessaan) edessä. Lauantaipäivä kului Kattilahallilla alyttömän nopeasti ja ensimmäistä kertaa ikinä olin paikalla ihan alusta loppuun. Ihan ensimmäistä kertaa itselleni ei myöskään tullut päivätilaisuuden jälkeen pakottavaa tarvetta linnoittautua hotellihuoneeseen ja nauttia hiljaisuudesta. Tilalla oli iso merkitys, ja nyt kun tilaisuudessa oli tilaa liikkua, ja mahdollisuus istua myös rauhassa alas ja ihan vain jutella, aika kuluikin kuin siivillä. Marian ja Mintun kanssa havahduimme tosiaan siihen, että kello lähenteli neljää, ja mikäli Maria mieli ehtiä junaansa (ja me kaksi muuta vielä iltatilaisuuteen) oli aloiltaan noustava ja nopeasti.

Iltajuhla juhlittiin samassa paikassa, eli Kattilahallilla. Jälleen tehtiin ennätys, me nimittäin viihdyimme mieheni kanssa näissäkin bileissä ihan ensimmäistä kertaan loppuun asti. Sama juttu, tilalla oli taas valtava merkitys. Ennen juhla on ollut itselleni jo lähtökohtaisesti sitä, että maalais-/kotihiiri heitetään täpötäyteen Helsinkiläiseen yökerhoon, joten voinette kuvitella, että en ole ollut ihan omimmillani. Nyt iltatilaisuudesta jäi tosi kiva fiilis!

Luojan kiitos, pilkkuun asti juhliminen tarkoitti näissä bileissä sitä, että hotellille lähdettiin jo puolilta öin. Täysin absurdi ajatus, että jaksaisin vielä juhlia aamuyölle.

Testasin päivällä myös “ristomattiratiat”, ja kaikista ennakkofiiliksistä huolimatta tykkäsin näistä. Lasien hankinta on edelleen edessä, joten ehkä tylsän ja klassisen sijaan voisi kokeilla vaihteeksi jotain vähän erilaista. Vai mitä mieltä olette? 🙂

Eilen sitten jätimmekin Helsingin taaksemme jo aamu kahdeksan jälkeen ja suuntasimme kovalla kiireellä kotiinpäin. Lapset mummulasta ja mies omille menoilleen. Itselleni jäi sitten arkinen pyykinpesu, laukkujen purkaminen, kaupassa käynti ja ruuanlaitto. Salibandyharjoitukset ja uuteen viikkoon valmistautuminen. Ja pakko myöntää, että siinä kun eilen palasimme laukkuinemme (ei niin siistiin kuntoon jääneeseen) kotiin, paluu arkeen iski kasvoille kyllä melko voimakkaasti. Niitä hetkiä, kun se avec olisi tervetullut ihan tähän arkiseenkin valssiin.

Mutta hei, oli arki sitten raskasta tai ei, niin kyllä tämä meno mulle vain paljon paremmin sopii. Oma sänky, ja ihan tavallinen kaurapuuron makuinen arkiaamu. Aina on kiva käydä, mutta vielä parempi palata kotiin!

Eli oikein ihanaa ja ihan tavallista maanantaipäivää kaikille!