Olohuone toisesta suunnasta

24.5.2017

Hiphei ja keskiviikkoa!
Helatorstain aatto vaikuttaa ainakin sään puolesta lupaavalta. Jos nyt ei ihan kesähellettä, niin aurinkoista ainakin. Ulkona jatkuu vihreä valloitus ja meillä tehtiinkin eilen illalla pihatöitä, kun kaivuri kävi nyppäämäässä vanhat marjakuuset (tai niiden juurakot) ylös, ja tialle pääsi äitienpäivälahjaksi saamani rungollinen jalosyreeni. Mullan levitystä ja nurmikon kylvöä, niitä tehtiinkin sitten iltapesuihin asti.

Mutta pihajutuista sisälle, ja suoraan olohuoneeseen. Nimittäin ajattelin laittaa teille muutaman kuvan olohuoneesta, ja nyt siis toisesta suunnasta, josta olette tottuneet sen näkemään. Syy siihen, että tästä päästä ei juuri tule kuvattua on se, että tässä kuvauspisteelläni on sohva, ja kuvat on mahdollista ottaa vain laajakulmaobjektiivillä. Tuo 24 millinen kuitenkin tekee sellaista ikävää vääristymää, jonka kanssa pitää aina taistella kuvia käsitellessä. Lisäksi pidän muutenkin enemmän isommalla aukolla kuvatuista kuvista, mutta nämä nyt ovat siis ihan täysin tällaisia oman maun kiemuroita. Asia varmaan käy ilmi näistäkin, vaikka kuvat eivät nyt niitä parhaita mahdollisia olekaan. :)

Vanhoista lattialankuista tehty pöytä on edelleen omasta mielestäni ihan superihana, ja käytän mieluusti aikaani sen ihailemiseen. Lisäksi kun tuo pöytätaso on vielä niin isokin, niin kyytiin mahtuu monenlaista (enemmän tai vähemmän tarpeellista) tavaraa.

Olohuoneen ja pianohuoneen välinen oviaukko on leveä, ja seinien sisällä on vanhat liukuovet, joita tosin ei juuri käytetä. Kulman taakse pianohuoneen puolelle (viherkasvi korissa) jää kamina ja toisen kulman taakse taasen kirjakaappi. Muuten seinät on maalattu kalkkimaalilla, mutta nämä puuseinät ja rappu laitettiin aikanaan valkoiseksi ja näin on ollut hyvä. Rapun oviaukosta pilkistääkin sitten jo keittiö. Sen lasiruutuista ovea tuleekin käytettyä päivittäin, yleensä vedän sen aamulla perässäni kiinni, jotteivät lapset heräisi liian aikaisin kolisteluuni. Paremman kuvan tästäkin tilasta saa vilkaisemalla alakerran pohjapiirustusta.

Koska olohuone on talon kulmassa ikkunoita on kahdella seinällä ja siksipä tämä huone on melko valoisa siitäkin huolimatta, ettei se satu päivän puolelle. Tämä on myös kesällä se viilein osa taloa, mikä tarkoittaa tietenkin myös sitä, että täällä on talvella tosi kylmä!

Aurinkoa päiväänne!

Olla onnellinen, rakastaa ja tulla rakastetuksi

25.4.2017

Hepskukkuu ja tiistaita! Tuntuu nämä kevään viikot olevan täynnä jos jonkinlaista ohjelmaa, viikonlopuista nyt puhumattakaan. Kaikkia kivoja juttuja koko kevät täynnä, tuntuu vain, että päiviä saisi viikoissa olla enemmän. Sanotaanko vaikka tuplasti! Eikä tietenkään ne lisätunnit vuorokauteenkaan pahitteeksi olisi. Tänään on vuorossa karkkipussitalkoot naapurinrouvan kanssa. Eilen jo liki valutin kuolaa karkkilaatikoille, kun hoidimme tuota logistista puolta, joten tänään täytyy varmaan laittaa teippi suun eteen. :)

 Mitään sinistä tai värikästä en nyt vielä ole ehtinyt kaivamaan liinavaatekaapin uumenista, joten mennään yhä harmaan sävyillä. Mutta joutomaan kukkaketooni ostin jo 30 pussia kukkien siemeniä. Hyvin suunniteltu, on puoliksi tehty! Vaikka eipä noilla nyt vielä kiire ole, kuvista saattaa huomata tämänkin päivän lumi… vaaleuden.

Tuossa viime viikolla tulin taas miettineeksi kaikenlaista, laidasta laitaan, ja yhtenä suurena ajatuksena mieleeni kumpusi sekin, että elämä ei ole ikuista. Jäin miettimään ja pohtimaan omia elämänarvojani ja sitä, mikä on itselleni tärkeintä. Samalla tein jonkinlaisen päätöksen siitä, että elämästä on alettava entistä enemmän nauttimaan juuri nyt ja tässä. Minulle henkilökohtaisesti on paljon tärkeämpää olla esimerkiksi läsnä lapsilleni, kuin valloittaa vuori tai pyrkiä kuukävelylle. Vähemmän kiirettä, enemmän nauttimista. Onneksi kevään buukatut viikonloput, ja täyteen ahdetut illat, ovat kuitenkin pääasiassa niitä lapsiin ja perheeseen liittyviä juttuja. Ja onneksi mukaan mahtuu kuitenkin myös niitä omia menojani. Tulin nimittäin miettineeksi sitäkin, että tahdon olla jatkossa sosiaalisempi ja järjestää enemmän aikaa myös ystävyyssuhteille. Oikeastaan moni asia loksahti paikalleen, kun mietin, mitä tällä hetkellä kadun. Kadun nimittäin ehkä eniten kaikkia niitä päiviä, jotka olen haaskannut negatiivisiin juttuihin ja tekemisiin, sen sijaan, että olisin keskittynyt asioihin, jotka tuovat hymyn huulilleni.

Loppujen lopuksi on myös aika lohduttavaa, kun huomaa, että eniten elämässä haluaa lopulta vain nauraa,tanssia, halata ja pussata. Olla onnellinen, rakastaa ja tulla rakastetuksi.

Tässä kodissa on nyt asuttu likipitäen neljä ja puoli vuotta, ja edelleenkään meillä ei ole valmista. Siinäkin on taas yksi asia, jolle olen uhrannut aivan liikaa ajatuksiani ja aikaani. Sen sijaan nimittäin, että miettisin jokaista repsottavaa kulmaa tai listatonta seinänpätkää, voisin hyppiä riemusta ja iloita kaikista niistä asioista jotka on jo saatu tehtyä. Ja niinhän minä pääasiassa teenkin, mutta myönnän, että välillä vaivun sinne epätoivonkin puolelle. Esimerkiksi vieraiden kutsuminen on ollut pitkään vaikeaa, ja kun vieraita on lopulta tullut, aikani on mennyt siihen, että olen listannut heille asioita, jotka kyllä on tarkoitus hoitaa ja laittaa kunttoon. Ikään kuin sitä nyt tarvitsisi kotinsa tilaa kenellekään selitellä. Totuus kun kuitenkin on, että valmista täällä ei tule koskaan. :)

Ja nyt kun oikein positiivareiksi ryhdyttiin, niin olipas kiva tuo aamupäivän pyry. Tuli kukkasipulitkin kasteltua ihan ikkunasta katsellen.

Ihanaa tiistain jatkoa!

Save