Kesän paras idea!

17.7.2017

No hello! Kyllä täällä ollaan vaikka hetkellinen radiohiljaisuus ottikin vallan. Välillä täytyy pyhittää joku päivä ihan vain sille elämisellekin, ja kesä on kai siihen ihan parasta aikaa. Ja täytynee myöntää, että tässä kohtaa lasken jo tunteja miehen lomaan, sillä voinen vannoa, että bloggaamisen ilokin ottaa harppauksen eteenpäin, kun sitä blogiaikaa ei tarvitse napsia omista yöunista. :)

Ihan raatona täällä ei suinkaan ole makoiltu, vaan enemmänkin voimaannuttu vähän monipuolisemmin. Eilinen päivä osoittautui ehkä yhdeksi kesän parhaimmaksi ja terapeuttisimmaksi, ja se olikin jatkoa kesän ehdottomasti parhaalle idealle.
Tuossa nimittäin keksittiin ystävän kanssa eräänä ilta viinilasin äärellä vaihtaa talkoovoimaa. Oikeastaan ajatus kumpusi siitä, kun molemmat luettelivat niitä keskeneräisiä projektejaan sekä projekteja, joita ei ole edes vielä saatu aloitettua. Aikaa ja käsiä on lapsiperheessä rajallisesti, ja valitettavasti se työkin usein haittaa harrastamista. Tähän asti hienot suunnitelmamme ovat lähinnä naurattaneet ja ne on kuitattu sillä, että ehkä sitten joskus eläkkeellä on aikaa. Samalla ne puutarha- tai remonttihaaveet kuitenkin olisi hienoa saada toteutettua nyt ja heti. Koska tällä menolla mikään pikainen tehotekeminen ei kuitenkaan ole mahdollista, saimme idean yhdistää kahden perheen voimat ja kahden perheen projektit. Kun käsipareja on enemmän, hoituu hommatkin sukkelammin ja valmista saadaan varmasti ennen eläkepäiviä.

Eilinen hellepäivä huiskittiin naisten kesken ystävän puutarhassa. Lapio lauloi ja valmista tuli. Miehet saavat jatkaa samaisen sisäpihan kimpussa pihakivien asennuksella, kun taas me vuorostamme saamme apukäsiä, jotta tuo kesähuone vihdoin saataisiin kuntoon. Talkoot ovat oikeastaan niin älyttömän hyvä idea, että ihan harmittaa, kun sitä ei ole keksitty aikaisemmin! Ehkä se on yksi sellainen juttu, mikä nykyelämisestä on hiipunut hiljalleen pois. Kun ennen jokaisessa kyläyhteisössä vallitsi vankka talkoohenki, nykyisin ollaan jotenkin enemmänkin perhekeskeisiä. Jokaisella on omat hommansa, ja mitäpä niillä muita vaivaamaan. Mutta suosittelen kyllä tätä palvelusten vaihtoa. ”Me tullaan teille tekemään se ja se, ja te tulette meille tekemään sitä ja tätä?” Eihän siihen sen ihmeellisempää tarvita! Eikä kai niiden töidenkään tarvitse mitään hirveän isoja olla.

Se on muuten hassu juttu, että kitkeminen ja kuokkiminenkin tuntuvat ihan älyttömän mukavalta, kun niitä voi vaihteeksi tehdä jossakin muualla, kuin omassa pihassa! Tässä ideaa kehitellessä mietin, että pätisikö sama jopa niinkin tympäännyttävään hommaan kuin ikkunoiden pesu! :D

Vaikka ulkona on vehreää ja kukikasta, ja pionitkin ilahduttavat yhä maljakossa, teki mieleni saada sisälle myös lisäannos vihreää. Suuri peikonlehti auttoi heti asiassa ja toi mukavasti väriä sisustukseen.

Täällä herättiin harmaaseen päivään, mutta josko tuo tuosta päivän mittaan kirkastuisikin. Sitä ainakin toivotaan.
Mukavaa uutta viikkoa teille kaikille!


Olohuone toisesta suunnasta

24.5.2017

Hiphei ja keskiviikkoa!
Helatorstain aatto vaikuttaa ainakin sään puolesta lupaavalta. Jos nyt ei ihan kesähellettä, niin aurinkoista ainakin. Ulkona jatkuu vihreä valloitus ja meillä tehtiinkin eilen illalla pihatöitä, kun kaivuri kävi nyppäämäässä vanhat marjakuuset (tai niiden juurakot) ylös, ja tialle pääsi äitienpäivälahjaksi saamani rungollinen jalosyreeni. Mullan levitystä ja nurmikon kylvöä, niitä tehtiinkin sitten iltapesuihin asti.

Mutta pihajutuista sisälle, ja suoraan olohuoneeseen. Nimittäin ajattelin laittaa teille muutaman kuvan olohuoneesta, ja nyt siis toisesta suunnasta, josta olette tottuneet sen näkemään. Syy siihen, että tästä päästä ei juuri tule kuvattua on se, että tässä kuvauspisteelläni on sohva, ja kuvat on mahdollista ottaa vain laajakulmaobjektiivillä. Tuo 24 millinen kuitenkin tekee sellaista ikävää vääristymää, jonka kanssa pitää aina taistella kuvia käsitellessä. Lisäksi pidän muutenkin enemmän isommalla aukolla kuvatuista kuvista, mutta nämä nyt ovat siis ihan täysin tällaisia oman maun kiemuroita. Asia varmaan käy ilmi näistäkin, vaikka kuvat eivät nyt niitä parhaita mahdollisia olekaan. :)

Vanhoista lattialankuista tehty pöytä on edelleen omasta mielestäni ihan superihana, ja käytän mieluusti aikaani sen ihailemiseen. Lisäksi kun tuo pöytätaso on vielä niin isokin, niin kyytiin mahtuu monenlaista (enemmän tai vähemmän tarpeellista) tavaraa.

Olohuoneen ja pianohuoneen välinen oviaukko on leveä, ja seinien sisällä on vanhat liukuovet, joita tosin ei juuri käytetä. Kulman taakse pianohuoneen puolelle (viherkasvi korissa) jää kamina ja toisen kulman taakse taasen kirjakaappi. Muuten seinät on maalattu kalkkimaalilla, mutta nämä puuseinät ja rappu laitettiin aikanaan valkoiseksi ja näin on ollut hyvä. Rapun oviaukosta pilkistääkin sitten jo keittiö. Sen lasiruutuista ovea tuleekin käytettyä päivittäin, yleensä vedän sen aamulla perässäni kiinni, jotteivät lapset heräisi liian aikaisin kolisteluuni. Paremman kuvan tästäkin tilasta saa vilkaisemalla alakerran pohjapiirustusta.

Koska olohuone on talon kulmassa ikkunoita on kahdella seinällä ja siksipä tämä huone on melko valoisa siitäkin huolimatta, ettei se satu päivän puolelle. Tämä on myös kesällä se viilein osa taloa, mikä tarkoittaa tietenkin myös sitä, että täällä on talvella tosi kylmä!

Aurinkoa päiväänne!