Vain elämää (ja jäätelökakkua)

10.4.2017

Huomenta ihanat! Tämä viikko alkaa nyt jonkin verran makeissa merkeissä, mutta onkos tuo jäätelökakku nyt välttämättä paha asia. Viime viikolla tosiaan saatiin Hannele tänne meille kahvittelemaan, ja kuten jo kerroinkin, kyseessä tosiaan oli yhteistyön kautta sovitut kahvitreffit. Olen nimittäin mukana Nespresson kampanjassa, jossa tapaamme kollegojamme Vain elämää -hengessä. Tässä postauksessa nyt hieman tunnelmaa ja ajatuksia tuosta tapaamisesta, ja tietenkin ihan mahtava jäätelökakkuresepti, joka kannattaa napata talteen!

Lähtötilanteena jo ajatus siitä, että kahvipöytäämme istuu ruokabloggaaja (vieläpä alansa pro) sai sydämeni jättämään pari lyöntiä välistä. Kyllähän te tiedätte, mulle reseptit ja leipominen on sitä ”pikkuisen tota ja tujaus tästä”.  Ja, itse kun tekee, saa lähinnä sitä mitä tulee. Niinpä ajattelin vetää tarjoiluiden suhteen ihan varman päälle ja mennä linjalla helppo. Koska teemaksi oli valittu Vain elämää, ajattelin mukailla alkuperäisen formaatin henkeä ja varastaa Hannelelta reseptin udelleen sovitettavaksi. Koska Kokit ja Potit -blogissa Brownie-jäätelökakku todettiin juurikin helpoksi, päätin lähteä soveltamaan kyseisestä herkusta hiukan kahvisempaa vaihtoehtoa Nespresson tyyliin sopivaksi. Jäätelökakun reseptin löydät tästä postauksesta.

Se on hassu juttu, että vaikka noin muuten selviän aika kiitettävästi työasioissa uusien ihmisten tapaamisesta, jännitin näitä kahvitreffejä aivan hirveästi. Jälkeenpäin olen analysoinut, että jännitys johtui juurikin siitä, että joku ennestään täysin vieras ihminen oli tulossa kotiimme, ja tulisi näkemään minut melko rehellisessä ympäristössä. Ja tiedän kyllä, että tämä kuulostaa ihan älyttömältä bloggaajalta, joka kuvaa kotiaan vieraille ihmiselle liki päivittäin. Ihmisen mieli on kuitenkin niin hassu juttu, että minkäs näille mahtaa. Onneksi sain aika nopeasti todeta jännityksen turhaksi ja taisin hiukan myös rentoutua.

En ole koskaan pitänyt itseäni kovinkaan trendikkäänä bloggaajana (joskaan en taida mahtua tuohon leiriin muillakaan osa-alueilla), mutta toki erilaisia trendejä tulee seurattua ja varsinkin blogien kautta niitä tulee eteen jatkuvasti. Aika usein koen erilaiset trendit melko urbaaneina ilmiöinä, mistä ehkä johtuu juuri se, että tunnen jääväni jo ihan luonnostaan niiden ulkopuolelle. Vaikka Hannele asuukin Suomen viidenneksi suurimmassa kaupungissa, ja saapui tänne huomattavasti urbaanimmista olosuhteista, meitä yhdisti kuitenkin mukavasti se tapa jolla ajattelimme monistakin kaupunkilaistrendeistä. Oli oikeasti todella mukavaa jutella sellaisen bloggaajan kanssa, joka ymmärtää oikein hyvin, ettei raakakakkukuppilat ja vegaanikahvilat ole meidän jokaisen ulottuvilla, vaan se paras ja lähin kahvipaikka on monesti se oma koti. Välillä kun tuntuu, että bloggaajien keskuudessa hulppeat palvelut ovat arkipäivää, kun taas itselle jää vaihtoehdoksi juoda joko sitä parempaa kahvia kotona tai sitten suodatinkahvia huoltoasemalla. Kahvipöytäkeskusteluihimme päätyi myös ruuantuotanto ja lähiruoka, aiheet siis sinkoilivat aina tomaatinviljelystä ylämaankarjaan.

(Lapsityövoimalla otettu yhteiskuva)

Toki me bloggaamisestakin puhuimme. Blogimmehan ovat hyvin erilaiset, toisella puhtaasti ruokaa ja toisella sitten sitä sillisalaattia. Ja juuri tästä syystä oli kiva peilata niitä ajatuksia myös yksityisyydestä. Ruokabloggaajilta kun harvemmin kysellään kovin henkilökohtaisia, kun taas meille enemmän lifestyle blogia kirjoittaville se yksityisyyden raja on (ainakin lukijoiden mielestä) häilyvämpi. Me molemmat olemme kuitenkin törmänneet siihen, että blogi luo lukijoille tietynlaisia harhaluuloja elämästämme. Eli yhtä lailla kuin meilläkin on sekaista ja sotkuista, ja rouva kulkee rönttöverkkareissa, myös ruokabloggaaja tilaa välillä pitsaa kotiovelleen. Totesimme kuitenkin, että hetkittäin saatamme mennä itsekin lankaan ja ihailla esimerkiksi ulkolaisista blogeista toisten elämänmenoa. Onneksi kuitenkin meillä on tieto myös siitä kolikon toisesta puolesta ja pystymme järkeilemään sen blogisisällön ja todellisen elämän eron.

Mutta hei, sitten jäätelökakkuun! Täysin ongelmitta kun ei kakun valmistus sujunut (helppoudesta huolimattakaan), ja lopulta täydellinen brownie syntyi itse Hannelen avustuksella. Meillä nimittäin on täysin erilaiset uunit, ja meidän uunissa kakun valmistukseen tarvitaan korkeampi lämpötila ja kaksinkertainen paistoaika alkuperäiseen reseptiin verrattuna. Niinpä tässä omassa reseptiversiossani tuo paistoaika on melko laaja käsite, ja brownien kypsyys kannattaa mieluummin tarkastaa itse leivonnaisesta, ei niinkään kellosta.

Kahvinen brownie-jäätelökakku

100 g voita
1 dl sokeria
1 kananmuna
100 g tummaa suklaata (70-80%)
1 dl vehnäjauhoja
ripaus vaniljasokeria
2 rkl ristrettoksi keitettyä kahvia (esim. Nespresso Dharkan)

+
litran paketti vaniljajäätelöä
koristeeksi marjoja, tomusokeria sekä suklaa- ja marenkimuruja

Ota voi pehmenemään ja kuumenna uuni 185 asteeseen. Sulata suklaa vesihauteessa ja keitä ristretto. Sekoita pehmennyt voi ja sokeri keskenään. Sekoita joukkoon myös kananmuna. Lisää taikinaan lopuksi suklaasula, kahvi sekä jauhot, ja sekoita se tasaiseksi.

Levitä taikina noin 18×25 cm kokoiseen vuokaan ja paista 6-14 minuuttia tai kunnes brownie on sopivan kypsä. Älä kuitenkaan paista liikaa, sillä kakku saa jäädä pehmeäksi. Leikkaa jäähtynyt brownie kolmeen osaan..

Leikkaa jäätelö kolmeksi ”siivuksi” ja kokoa kakku siten, että sekä alin, että ylin kerros ovat brownieta, ja välissä on kaksi kerrosta jäätelöä. (Jäätelöstä jää siis yksi kolmannes käyttämättä.)

Tarjoa kakku välittömästi, tai laita se pakastimeen. Mikäli pakastat kakun, ota se pehmenemään n. 15 minuuttia ennen tarjoilua. Koristele jäätelökakku mieleiseksesi.

Nyt kun jäätelökakku on tullut testattua ja aivan mielettömän hyväksi todettua, voinen kuvitella, että tästä tulee tulevan kesän hitti meidän kahvipöydässä. Saattaa yksinkertaisuudellaan lyödä jopa vanhan kestosuosikin pavlovan. :) Kahvina tarjoilin Hannelelle ”kahvia Emilian tapaan”, eli vaahdotettua maitoa kera Nespresson tummapaahtoisen Dharkan -kahvin, joka on ehdoton kestosuosikkini. Vaikka kahvi on vahvaa, siinä on ihana samettinen ja kaakaomainen maku, ja samaisesta syystä se sopii mielestäni hyvin myös brownien terästykseen.

Mutta hei, Nespresson Facebook -sivuille ilmestyy nyt kevään aikana muitakin reseptejä, joten käykäähän kurkkimassa sieltä omat herkkunne.

Mikäli pääsiäisen jälkkärisuunnitelmat ovat vielä auki, niin ehdotan kokeilemaan jäätelökakkua. Kylmää, mutta ei jätä kylmäksi. Lupaan! :)

Makeaa alkua viikollesi!

Save

Save

Save

Tallenna

Save

Save

Kasvisruokaa

30.3.2017

Hei ihanat! Nyt voisi käyttää ilmaisua ”asiasta perunoihin”, sillä juttu vaihtuu lennossa ruokavalioon ja nimenomaan kasvispainotteiseen sellaiseen. Kun minua pyydettiin kirjoittamaan yhteistyöpostausta WWF:n kanssa, ajattelin ensin, että kyseessä on ehdoton ei. Olenhan (perheineni) ihan tavallinen sekasyöjä. Kun perehdyin WWF:n Lihaoppaaseen paremmin, huomasin kuitenkin positiivisen ilmapiirin asian ympärillä: Meidän kaikkien ei tarvitse välttämättä hankkia vegaanin sulkaa hattuumme, vaan voimme vaikuttaa myös yksittäisillä valinnoilla. Koska aihe on päivänpolttava ja herättää mielipiteitä, ajattelin ensin hiukan pohjustaa omaa suhdettani kasvisruokavalioon.

Noudatin nimittäin itse nuorempana jokusen vuoden lakto-ovovegetaarista ruokavaliota, ja erilaiset kasvisruuat palkokasveineen tuli tuolloin varsin tutuksi. Proteiinipitoisten kasviperäisten raaka-aineiden käyttö on itselleni yhä luontevaa, vaikka siis täysin sekasyöjä olenkin. Koen linssit ja soijan myös varsin helppoina hätävaroina, sillä ne säilyvät ruokakomerossa pitkään. Itselleni on myös täysin luontevaa nauttia ateria ilman lihatuotteita, enkä aina edes ajattele asiaa sen kummemmin. Kun enhän ole enää vegetaristi. En kuulu jonkin tietyn ruokavalion noudattajiin, vaan olen ihan ”tavis”.

Kun teini-iässä päätin ryhtyä kasvissyöjäksi (munia ja maitotuotteita lukuun ottamatta), sain perheeltäni päätökselleni tuen, ja vielä asuessani vanhempieni luona, äitini valmisti minulle linssipyörykät ja muut kasvisherkut. Koska meillä kotona tehtiin muutenkin ruoka alusta loppuun itse, kasvisruoka oli maukasta, enkä koskaan kokenut jääväni mistään paitsi.

Olen monesti huomannut, että puhuminen kasviruokavaliosta nostattaa monilla nopeasti äärimmäisen torjuvia ajatuksia. Kasvisruoka koetaan eräänlaisena ”ituhippeilynä”, vaikka perinteiseen Suomi-ruokavalioon kuuluukin kasvissosekeitot, pinaattikeitto ja -lätyt. Ja hei, jos nyt katsoo perinteistä suomalaista joulupöytää, kasvisruokia kuuluu siihenkin paljon. Puhuttaessa ylipäätään jostakin ruokavaliosta, tulee aika monelle ensimmäisenä mieleen kaikki se, mitä ei enää voi syödä. Korostan kohtuutta monessakin asiassa, ja yritän etsiä sitä elämässäni vähän joka taholta. Miksi siis samaa ei voisi soveltaa myös kasvispainotteiseen ruokavalioon. Onhan se täysin eri asia ilmoittaa perheelleen, että tästä päivästä lähtien olemme kasvissyöjiä, kuin ujuttaa päivällispöytään muutaman kerran viikossa herkullista kasvisruokaa. Mitä enemmän päitä pöydän äärellä ruokailee, sen suurempi vaikutus tälläkin pienellä valinnalla tietysti on, kun asiaa katsoo vähän laajemmassa mittakaavassa.

Mutta miksi sitten kasvisruokaa pitäisi suosia?

Puhumme jatkuvasti esimerkiksi liikenteen aiheuttamista päästöistä. Harva tulee ajatelleeksi, että se sama 20% ihmisen aiheuttamista hiilidioksidipäästöistä tulee myös ruuantuotannosta. Ruuantuotanto kuluttaa myös 70 prosenttia globaalista makean veden kulutuksesta ja on ylivoimaisesti suurin maankäytön muoto. Jokainen ymmärtää, että ympäristömme kuormittuu väestön kasvaessa ja ruuantuotannon lisääntyessä. Ihan samoin, kuin ympäristöä on kuormittanut yksityisautoilun lisääntyminen. Koen itse, että kasvisruuan ja kasvisruokailun imago on jopa kärsinyt vahvasta joko/tai –ajattelusta. Esimerkiksi pyöräilemme tai kuljemme junalla, vaikka omassa pihassa onkin auto. Ne linssit jäävät kuitenkin ostamatta, koska ne kuuluvat niille kasvissyöjille.

Ilmastoasiat kysyvät talkoohenkeä, ja niinpä heitänkin pienen haasteen meille kaikille: Mitäpä nimittäin, jos jokainen kohdallamme päättäisimme lisätä kasvisruuan osuutta ruokavaliossamme?! Mielettömän hienoa, jos olet kasvissyöjä tai vegaani, mutta meillä sekasyöjilläkin on paikkamme näissä talkoissa. Entäpä jos perheen viikoittaisista aterioista 1-2 korvaisikin tästä lähtien kasvisruualla? Tai mitenkä olisi kasvisruokaviikko kerran kuussa? Aloittaa voi pienilläkin askelilla, vaikkapa vähentämällä pihvien ja paistien käyttöä, ja suosimalla keittoja ja patoja, joissa lihaa käytetään suhteellisesti vähemmän. Näillä pienilläkin muutoksilla on nimittäin merkityksensä, ja lopputulokseen voimme jokainen vaikuttaa yksi ateria kerrallaan.

Meillä aterian ”lihaosuutta” ei aina välttämättä korvata jollakin proteiinipitoisella, vaan perinteistä lautasmallia enemmän luotan siihen, että kokonaisuus pysyy balanssissa. Meillä esimerkiksi syödään paljon pähkinöitä ja siemeniä, jotka ovat hyviä proteiininlähteitä vaikkapa välipalana. Niinpä ajattelin jakaa yhden all time favourite kasvisruokareseptini, jossa yhdistyy kaikki suosikkini, tomaatti, oliiviöljy, valkosipuli ja basilika. Uunissa valmistuva ratatouille on paitsi helppo tehdä, myös älyttömän maukas (ja kaunis). Siihen saattaa jopa muodostua pienimuotoinen himo! :)

Ratatouille uunissa

24 valkosipulinkynttä
1 munakoiso
1 kesäkurpitsa (jos ovat kovin pieniä, käytä kaksi)
1 punasipuli
1 iso paprika (kaksi pientä suippopaprikaa)
2 isohkoa tomaattia
tuoretta timjamia
tuoretta basilikaa
n. 2 desiä vettä
oliiviöljyä
1 tölkki laadukasta tomaattimurskaa/tölkkitomaatteja
suolaa
mustapippuria

Valmista näin:

Pese kasvikset ja leikkaa ne noin puoli senttiä paksuisiksi siivuiksi. Halkaise isoimmat siivut kahtia puolikuun muotoisiksi. Jos tykkäät itkettää munakoisot, anna niiden levätä suolattuna noin puoli tuntia, ja pyyhi sen jälkeen suolat pois munakoison viipaleista.

Kaada tomaattimurska uunivuoan pohjalle, ja rouhi joukkoon mustapippuria ja suolaa (käytin itse Nicolas Vahen valkosipulilla ja timjamilla maustettua suolaa, tavallinenkin käy oikein hyvin). Kuori ja silppua valkosipuli kastikkeen joukkoon, sekoita ja tarkista maku. Muista, että mikäli itketit munakoisot, niiden mukana ruokaan tulee lisää suolaa. hienonna kastikkeeseen vielä tuore basilika ja timjami.

Asettele sipuli-, paprika-, tomaatti-, munakoiso- ja kesäkurpitsaviipaleita vuokaan tiiviisti peräkkäin, pyöreä puoli ylöspäin. Omaani mahtuu kasviksia kolmeen riviin, mutta soikea tai pyöreä vuoka on helpompi tietysti täyttää spiraalinmuotoisesti. Lisää vielä kasvisten päälle oliiviöljyä, rouhi suolaa ja pippuria ja viimeistele yrttisilpulla.

Laita vuoka 170°c uuniin ja kypsennä sitä alatasolla, kunnes kasvikset saavat kauniin paahtopinnan (n. 30min). Kaada vuokaan vettä, ja laske uunin lämpötila 150 asteeseen. Anna kasvisten muhia uunissa vielä ainakin puoli tuntia. Mitä pidempään ruoka hautuu, sitä maukkaampia kesäkurpitsasta ja munakoisosta tulee. Tarjoa ratatouille esimerkiksi riisin, pastan, tai uuniperunan kanssa. Itse tykkään syödä tätä vaalean leivän kanssa, jolloin leivällä saa pyyhittyä lautaselta ne viimeisetkin rippeet maukkaasta kastikkeesta.

Lukijakilpailu:

Kerro kommenttiboksissa, miten kasvisruuan osuutta on teillä lisätty tai minkälaisia muutoksia sinä/perheesi olisitte valmiita kokeilemaan lihankulutuksen vähentämiseksi. Voit vaihtoehtoisesti kertoa, minkälaiset oivallukset ovat kohdallasi johtaneet kasvispainotteisemman ruokavalion suosimiseen. Onko etunenässä maku, terveellisyys vai ympäristöasiat?

Kaikkien vastanneiden kesken arvotaan 50 euron lahjakortti WWF:n verkkokauppaan. Jätäthän kommenttisi viimeistään keskiviikkona 5.4.2017 ja olet mukana arvonnassa!

WWF:n Lihaoppaaseen pääset tutustumaan täältä.

Herkullista torstaita meille kaikille!

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna