Meidän juhannus

23.6.2018

Hei! Ja oikein ihanaa juhannuspäivän iltaa!

En ole koskaan ollut mikään kovinkaan suuri juhannusfani. Toisaalta juhannus on yksi niistä juhlapyhistä, jotka aiheuttavat aina pientä kateutta. Kun puolisolla on työ, joka vie suurimman osan juhlapyhistä ja vuoden viikonlopuista, sitä tuntee aika usein olevansa yksinäinen. Varsinkin silloin kun jokainen media on täynnä ihania juttuja siitä, miten kyseisen juhlan voisi viettää. Ja haaveilenhan minäkin sellaisesta ruotsalaisesta juhannuksesta; Pitkästä pöydästä puutarhassa, kukkaseppeleistä, sillistä ja valkoisista kesämekoista. Totuus on kuitenkin se, että istun monesti uudenvuodenaatot, vappuaatot, juhannusaatot ja joulupäivän, sekä tapaninpäivän yksin. Tai siin yksin heti sen jälkeen kun lapset ovat nukahtaneet. Silloin olo on yksinäinen. Siitäkin huolimatta, että olen vuosien varrella kehittänyt itselleni joitakin selviytymiskeinoja.

Tänä vuonna meidän oli tarkoitus lähteä mieheni mukaan Linnanmäelle. Olla koko päivä yhdessä huvipuistossa, ja mies olisi hoitanut parin tunnin työrupeamansa siinä jossakin välissä. Idea oli hyvä niin kauan kuin juhannuksen sääennuste oli liki pelkkää aurinkoa. Kun juhannuksen sääennuste sitten lopulta näyttikin sadetta, ajattelin, että nyt on keksittävä jotakin muuta. Aluksi ihan kotiin jääminenkin oli hyvä idea, mutta torstai-iltana minuun iski pakokauhu. Halusin jotakin muuta kuin kotona kyhjötetyn juhannuksen. Niinpä varattiin kuitenkin hotelli Helsingistä ja lähdettiin aattoaamuna kohti Linnanmäkeä. Pari tuntia sateessa ja tuulessa riitti lapsillekin kieputusta, ja ravintolan metsästyksen jälkeen oltiin pikkuväen kanssa ihan valmiita hotellihuoneeseen. Mies lähti työhön ja me vedettiin pyjamat päälle jo iltapäivä viideltä ja löhöttiin hotellin sängyssä. Syötiin herkkuja ja huilattiin. Sain jopa luettua kirjanikin loppuun! Illalla kun mies palasi työstään, sää oli jo selkeä ja päätettiin lähteä vielä iltakävelylle. Juostiin eduskuntatalon rappusia ja oltiin ihan turisteina kesäyössä. Hiljaisessa Helsingissä. Ja mikä parasta, saatiin olla yhdessä. Ehkä paras juhannusaatto ikinä! Ja tulinpa ajatelleeksi, että kaupunkijuhannuksesta voisin ottaa lasten kanssa ihan tavan. Me kun asutaan täällä mökkimaisemissa vakituisesti, niin juhannuksen voisi ihan hyvin viettää kaupungissa. Pysyy Suomikin tasapainossa!

Tänään me vietetään Klaaran kanssa iltaa kaksin, ja ohjelmassa on juhannussauna! En ole mikään saunojatyyppi, mutta ajattelin, että hitsi vie, tänä vuonna vietetään juhannusta oikein kunnolla, kun kerran vauhtiin päästiin. Tosin iltakävelyn sijaan, tänään mennään ajoissa nukkumaan. Iskä saa sitten yöllä kaivautua kahden saunapuhtaan tytön väliin. :)

Napsin pitkästä aikaa kuvia vähän saunaltakin, kun ei ole taas aikoihin tullut kameraa sinne vietyä. Juhannukseksi otin käyttööni myös uudet saunatekstiilit, Hempealta saamani hamppupyyhkeet. Nämä ovat samaa paksua hamppua kuin meidän lakanat ja keittiön täyspitkä pöytäliina. Suomalaista käsityötä yöttömien öiden Inarista. Kangas imee vettä paremmin paksu froteepyyhe ja paranee vain pesussa.  Iso Ailigas pyyhe ja pienemmät Aivi pyyhkeet on saatavilla useassa värissä ja myös siinä luonnollisessa hampun sävyssä, jota meillä on makuuhuoneessa ja keittiössä.

Tykkään edelleen meidän pihasaunasta. Sen valkoisesta ja valoisasta pukuhuoneesta, sekä mustasta löylyhuoneesta. Unelmana kaunis pihasauna -postauksesta näet miltä sauna näytti kun muutettiin tänne (pikkukuvia voi klikata suuremmaksi) ja musta pihasauna -postauksesta sitten tuon remontoidun saunan. Kaikki sauna -aiheiset postaukset löydät täältä. Sekä pukuhuoneen seinät, että katto vaatisivat vielä yhden maalipinnan, ja toivottavasti ehditään sutimaan nekin vielä tämän kesän aikana.

 

Mutta nyt saunaan!

Ihanaa juhannuksen jatkoa teille kaikille!  ♡

Pyyhkeet saatu / Hempea


Täyden skaalan päivä

08.8.2017

Iltaa ihanaiset! Tämän päivän aikana on ehditty elää äärimmäisestä jännityksestä totaaliseen rentoutumiseen, ja koska järjestys on juurikin tuo edellä mainittu, sänkyyn saa kömpiä tänään levollisen rauhallisissa tunnelmissa.

Kävin tänään kuulemassa ”kaulakyhmyni” tulokset, ja kuten odotinkin (mutta toki sitä aina myös pelkää), kyse on ihan hyvänlaatuisesta kilpirauhasen kasvaimesta, joka nyt kuitenkin poistetaan kokonsa vuoksi, ja samalla lähtee tietenkin myös toinen puolikas kilpirauhasta. Uutiset olivat siis hyviä ja olokin huojentui aamun jännityksestä muutamassa sekunnissa.

Mutta tiedättekö, vaikka tästä bloggaamisesta voidaan ajatella mitä tahansa, (ja uskokaa pois, tämän kesän aikana olen itsekin ajatellut ihan kaikkea mahdollista tämän blogin tulevaisuutta ajatellen) niin olen kyllä äärimmäisen kiitollinen niistä kaikista kultaisista ihmisistä, joita blogivuodet ovat elämääni tuoneet. Aitoja ihania ihmisiä, suuria sydämiä ja ystävyyttä. Ihmisiä, joihin en olisi koskaan tutustunut ilman blogia, ja ihmisiä, joista on tullut myös läheisiä kaikkien välissä olevien kilometrienkin uhalla. Tämän aamun ehkä ihanin juttu oli viesti blogikollega Hannalta. Hanna nimittäin muisti, että elokuun kahdeksas on itselleni erityisen jännä päivä, ja kilautti tsempit ja sydämet puhelimeeni. Tuntui niin kivalta vielä odotusaulastakin ”höpistä” Hannan kanssa, ja toki ne hyvät uutisetkin on aina mukava jakaa.

Ihana päivä! Ystäviä puhelimen välityksellä ja kasvotusten, sekä saunan rentouttavaa lämpöä. Ja sopivasti viilentynyt yläkertakin takaa mukavat yöunet. :)

Ihanaa iltaa ja kauniita unia!

Save