kaupallinen yhteistyö / Adorada

---

Lämmin elokuu on mitä parhainta aikaa tankata kesätunnelmaa varastoon. Tässä kohtaa vuotta jokainen kesäinen hetki kannattaa käyttää hyödyksi, sillä syksy on vääjäämättä edessä. Jossei ihan vielä pisteenä horisontissa, niin ainakin sinne ilmestymässä. Piknik puiden katveessa tai rantakalliolla on ehdottomasti yksi niitä asioita, joita kesän aikana kannattaa kokea. Tänään varsin kesäisiä ja ruusunpunaisia tunnelmia. Postaus on toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Adoradan kanssa.

Vaikka viiniä ei koskaan tulisikaan valita pullon perusteella, myönnän, että kauniista pakkauksesta on hyötyä kun ostohetkellä arvon parin vaihtoehdon väliltä. Sama pätee oikeastaan tuotteeseen kuin tuotteeseen. Kaunis pakkaus vetää puoleensa, ja se on myös ilo jättää esille – tyhjänäkin.

Yksinkertaisen tyylikäs etiketti ja käsin vahalla sinetöity pullo kieltämättä erottuvat Alkon hyllystä positiivisesti. Kerrotaan, että inspiraation Adorada Rosé -pulloon Kalifornialainen viinintuottaja Margaret Leonard sai hajuvesipulloista. Ja tokihan pullon fiilis myötäilee parfyymihyllyä. Itse pidän erityisesti siitä, että musta pullonkaula on toteutettu sinettivahalla, eikä vain yksinkertaisesti paperilla tai pulloa värjäten. Se antaa viinipullolle ylellisen viimeistelyn.

Adorada Rosé on puolikuiva ja keskihapokas roseeviini. Sen maun kuvaillaan olevan kukkainen, metsämansikkainen ja hedelmäinen. Huolella jäähdytettynä Adorada roseeviini on miellyttävä juoma ihan vain nautiskeluun, mutta myös erinomainen kaveri kevyille salaateille, kasvisruoille, vaalealle kalalle, sekä rapujen tai vadelmien kanssa nautittavaksi. Siis loistava viini kesäpöytään ja puutarhassa seurusteluun. Yhdysvaltalainen viini löytyy Alkosta ja hintaa pullolla on 14,90€ (75cl).

Roseeviini yhdistetään nykyään vahvasti kesään, vaikka toki rosé sopii kaikkiin vuodenaikoihin. Myönnän, että itsekin suunnittelin keväällä matkivani hiukan länsinaapureitamme ja istuvani iltoja viileä roseelasi kädessäni. Vaan sitten se kevät vain meni ja kesäkin melkein, ja huomasin, että se ensimmäinenkin roseepullo edelleen korkkaamatta. Koska en missään nimessä halunnut haalia itselleni harmituksen aihetta syksyksi, päätin, että nyt elokuussa kesän 2018  bucket list tulee korjata tältäkin osin.

Periaatteessa rosé onkin sopinut tähän viikkoon paremmin kuin mihinkään muuhun. Paitsi, että hämärtyvistä kesäilloista on saatu nauttia useana päivänä suuremmalla porukalla, oman sävähdyksensä asiaan toi ruotsalaiset vieraamme. Perjantai-iltana koin jopa hetkellistä vadelmavenepakolaisuutta kääriessäni puutarhatuolissa huivia hartioilleni illan samaan aikaan hämärtyessä kesäyöksi.

Lempeän kesäistä sunnuntai-iltaa ja aurinkoista uuden viikon aloitusta.

Torstaitervehdys!

Jos loppuviikon ruokalistassa on vielä aukkoja, tänään on tarjolla helpotusta ongelmaan. Nyt olisi nimittäin tarjolla kaikkea suolaisesta makeaan! Postaus on tehty kaupallisessa yhteistyössä Hellmann’sin kanssa.

Muistatte ehkä kun jaoin aikaisemmin  kesällä ohjeen helppoon ja herkulliseen Feta-oliivipiirakkaan. Tuo piirakkaohje oli osa Hellmann’s yhteistyötä, ja nyt kesäkuun puolivälissä kokoonnuimme yhteen kampanjassa mukana olevien kollegoiden kanssa ja laitoimme pöydän koreaksi. Ideana oli nyyttärihenkeen koottu kesäpöytä ja jokainen toi mukanaan oman majoneesireseptinsä mukaan valmistetun herkun. Oli hauska huomata, että pöytä täyttyi luontevasti pukkusuolaisista ruokaisampaan palaan, ja sitä kautta makeisiin jälkkäreihin. Tämä siitäkin huolimatta, että alkuvuodesta kun resepti-ideoita kyseltiin ei tiedetty yhtään mitä muut aikovat valmistaa. Jossain kohtaa ideana oli kesäinen piknik, mutta lopulta päädyimmekin At Mariasin mökille tunnelmalliseen saareen.

Tuo meidän kesäpäivän lokaatio oli myös siitäkin ihana, että kaiken pääkaupunkikeskeisyyden jälkeen oli kiva, että minunkaan ei tarvinnut herätä kauhean aikaisin, vaan pääsin tunnissa Tampereelle ja sieltä Heidin ja Kimmon kyydissä Marian mökille. Tällainen päivä on mukava myös siitäkin syystä, että minun harvoin tulee tavattua blogikollegoja, sillä pitkän välimatkan vuoksi kaikenlaiset kekkerit ja pr-tilaisuudet ovat mulle aika vieraita. Siinä, missä Kimmo ja Heidi puhuivat, että on ihan kiva mennä erilaisiin tilaisuuksiin, kun niissä tapaa aina tuttuja ja ystäviä, minä totesin, että kynnys osallistumiseen on suuri juurikin tuosta syystä. Kun ei juuri käy noissa tapahtumissa, on niihin myös vuosi vuodelta hankalampi osallistua. Hauskaa kuitenkin, että juttu luisti heti Kimmon ja Heidin kanssa, vaikka juuri he olivat ne kaksi kollegaa, jotka olivat mulle ennestään vieraita. Samassa autossa matkusti myös meidän toimistolta Pauliina, joka joutuikin päivän aikana kuvausassarin hommiin oikein kunnolla. :)

Marian kauniisti katettu pöytä täyttyi nopeasti herkuista ja Marian itsensä tekemien pikkusuolaisten ja kesäisten salaattien lisäksi pöytään katettiin oma piirakkani, Heidin ihanat grillatut kalat kastikkeineen, Hannelen raikas kaalisalaatti ja herkulliset mansikkayllärillä täytetyt muffinit, joiden leivonnassa sekä munat, että rasvat oli korvattu majoneesilla. Jälkkärikahvin kanssa Kimmo leikkasi meille vielä palat upeasta passion-suklaakakusta, jonka kohdalla kyllä ainakin oman vatsani vetokyky oli jo heikonpuoleinen. Niin paljon hyvää ruokaa, että mahalaukun rajallisuus jäi jopa harmittamaan! Ja majoneesi todellakin taipuu moneksi, se tuli kyllä todistettua. Sillä kun voi korvata leivonnassa rasvat tai maustaa erilaiset ruokalajit. Hellmann’s majoneesi on omaan makuuni se on and only. Vapaan kanan munista valmistettu majoneesi hakkaa maullaan mennen tullen kaikki muut majoneesit ja hyvien tyydyttymättömien rasvojensa ansioista se on myös hyvä lisä ruoanlaitossa.

 

Kesäpäivän menu:

 

Kanapeet & kesäsalaatit
At Maria’s -Maria

Grillatut ahvenet
Tiskivuoren emäntä – Heidi

Feta-oliivipiirakka
Uusi Kuu – Emilia

Suklaa-mansikkakuppikakut & kaalisalaatti
Kokit ja potit – Hannele

Passion-suklaakakku
Kulinaari – Kimmo

 

Juttua riitti vähintään yhtä hyvin kuin ruokaakin, ja missasinpa siitä syystä jopa illan viimeisen junankin. Päivän aikana ruodittiin niin blogien negatiivista kommentointia kuin printtimedialle sovellettuja sääntöjäkin. Yhtä mieltä olimme siitä, että nykyaika on ikävästi poistanut joiltakin suodattimen ja netissä lauotaan nykyisin ihan hirveitä julmuuksia. Toisaalta ihmeteltiin myös sitä, että on OK, vaikka naistenlehtien kansikuvameikit ei olekaan tehty ilmoitetuilla tuotteilla vaan kyseessä on täysin vapaasti kosmetiikkamerkkien ostettavissa oleva mainospaikka. Samoin tuli ruodittua sekin tosiasia, että lehtitalojen saamista tuotteista harvemmin näkee merkintää kaupallisesta yhteistyöstä. Blogeille asetettujen mainonnan sääntöjen sijaan printtipuolella tyydytään vain kirjoittamaan asiantuntevia artikkeleita. Pääsipä pöytäkeskusteluun myös ruokakuvien valheellisuus, niiden annokset kun harvoin ovat ihan oikeasti syötäviä hammastikkuviritelmien ja hiuslakkakerrosten vuoksi.

Tämänkaltainen keskustelu ja ajatusten peilaaminen on ainakin itselleni hyvin tärkeää, sillä bloggaaminen työnä sellaisenaan on aika yksinäistä varsinkin juuri tuon välimatkan vuoksi. Lisäksi olen huomannut, että suurien tapahtumien sijaan saan eniten irti juuri tällaisista pienemmällä porukalla istutuista aivoriihistä, joissa keskustelu, sekä ajatusten ja ideoiden pallottelu on vapaampaa ja hedelmällisempää.

Iso kiitos vielä iloiselle seurueelle, sekä emännällemme joka tarjosi ihanat ja upeat puitteet päivällemme. Ja kiitokset myös Marian miehelle, joka iloisena huolehti meidän ja kantamustemme pääsystä mökkisaareen. Ihana ja mieleenpainuva kesälauantai!