ystävänpäivä ja sydänpullat

14.2.2019

Ystävänpäivää ihanat!

Parannellaan jo toista päivää Klaaran silmätulehdusta. Lattialla kasvava paperisilppukerros, hupeneva askartelupaperijemma, liimapuikko ja sakset kertovat jotakin viimeisen vuorokauden ajanvietteistä. Mutta koska nyt sattuu olemaan ystävänpäivä, päätettiin tehdä jotakin vielä vähän spessumpaa. Napattiin aamulla kaupasta pussillinen paistovalmiita pullia ja nippu tulppaaneja. Sydänpullia ystävänpäivän kunniaksi. Varsin helppoa leipomista pikkuväellekin.

Lähden itse illalla viettämään ystävänpäivää tyttöporukalla. Pääsen elämäni ensimmäiselle spinning-tunnille ja sen jälkeen illastamaan. Kaikin puolin kiva ystävänpäivä siis.

Meidän pullissa ei koskaan ole hilloa eikä mantelimassaa. Ne on sydänpullia, ei laskiaispullia, mutta toki sama konsti taipuu moneksi.

Me odotellaan koululaista kotiin ja yritetään olla syömättä kaikkia pullia ennen sitä. Ihanaa ystävänpäivää myös teille! ♡


sunnuntain juttuja ja maailman kaunein mekko

20.1.2019

Ihanan aurinkoista pakkassunnuntaita!

Meillä on samaan aikaan siivouspäivä, pyykkipäivä, ulkoilu- ja urheilupäivä ja hei, pullapäivä! Ollaan saatu olla koko viikonloppu yhdessä, mikä on meidän perheessä aika harvinainen saavutus. Eilen kyläiltiin mummulassa, syötiin hyvin ja lämpenipä mummulassa myös saunakin. Illalla pojat lähtivät vielä hiihtolenkille ja me leivottiin Klaaran kanssa iltapalaleipää.

Tänään lapset lähtivät isänsä kanssa ladulle ja minä hyödynsin ajan heittämällä aivot narikkaan pullataikinan parissa. Äänikirja soimaan ja nutturapullia kerimään. Ihanan terapeuttista. Ja maistuvat varmasti hiihtäjille kylmän maidon kanssa.

Niin uskomattomalta kuin se kuulostaakin, minun vauvani täyttää ensi viikolla jo kuusi! En käsitä, minne vuodet on menneet. Tuntuu kuin vasta juuri tuo pitkään ja hartaasti odotettu pikkuinen olisi tullut elämäämme. Ja joka kerta kun yllätän itseni miettimässä näitä, yritän nauttia siitä, että lapset ovat yhä lapsia. Niin kivalta kuin se välillä tuntuukin, että molemmat ovat jo omatoimisia. Toki joskus on ihanaa saada leipoa ihan yksin ja kaikessa rauhassa, mutta voi että, kun joskus koittaa se aika, että kukaan ei kinastele siitä, missä määrin saa auttaa ja osallistua.

Muistatte ehkä, kun joulun alla ihailin sitä kaunista pakettia, johon Klaaralle tilaamani mekot oli pakattu. Tuo paketti kääräistiin joulupaperiin ja laitettiin pukinkonttiin. Sittemmin on päästy nauttimaan hurmaavan suloisista mekoista. Tuntuu ihanalta, että mulla on vielä hetken tällainen pieni tyttö, jonka saan pukea suloisiin mekkoihin ja sukkahousuihin. Mun oma Tähkäpää, jonka hiukset muuten joulun alla lyhenivät, vaikkei sitä heti uskoisikaan. Yhtä paksu tyvestä latvaan, enää ei kuitenkaan ole vaarana, että niiden päälle istuisi. :D

Tilasin Klaaralle kaksi tuollaista ihanan yksinkertaista mekkoa Nova Melinalta. Molemmat Libertyn kauniista kankaista ommeltuja. Maailman kauneimpia mekkoja, sellaisia, joissa lapsi on vielä oikeasti lapsi. Ja Suomessa tehty, käsityöläisen taidolla.

Siisti ja pullantuoksuinen koti. Kunnon iltalenkki, lämmin suihku ja aikainen sukellus puhtaisiin lakanoihin. Johan sitä kelpaa aloittaa uusi viikko!

 

 

Libertyn sinapinkeltaisesta Capel kankaasta ommeltu mekko Nova Melina. Kengät H&M ja villasukkahousut POMPdeLUX.