Kiitollisuutta ja lempeyttä oppimassa

09.5.2017

Rakeita, räntää ja aurinkoa. Siinäpä päivän kevätsää. Sisko juuri muistutteli, että vuosi sitten oli liki helteiset oltavat, ja kesä puski niskaan. Kuumuudesta ei ole nyt vaaraa, jouduinpa taas lämmityspuuhiinkin. Eilinen tuuli kylmensi koko talon, ja lisäksi meillä on taas pieni flunssapotilas. Miten voikin olla niin, että aina serkkujen käytyä, meillä sairastetaan! No, sukulaisallergian sijaan vastaus taitaa olla niinkin arkisessa asiassa, kuin pöpökannan erossa. Tylsää, mutta minkäs teet.

Mutta hei, ei vaivuta negatiivisiksi pöpöjen, tai edes taivaalta satavien säkkituolin sisälmysten edessä. On asioita, joihin ei voi aina vaikuttaa, ja juuri siitä syystä niihin ei myöskään kannata uhrata liiemmin energiaansa. Viisaus jota olen kovasti viime vuosien aikana harjoitellut hyödyntämään, ja taito, jonka oppiminen vaati myös harjoittelua.

Sanotaan, että yksi negatiivinen asia vaatii vastapainokseen kolme positiivista ajatusta tai tunnetta, ja pystyn kai itsekin allekirjoittamaan väittämän. Tammikuussa aloittamani Unelma Itsestä -valmennus lähenee loppuaan, ja olen viimeisen viikon kunniaksi yrittänyt tehdä jonkinlaista lopputilinpäätöstä itseni kanssa, siitä, mihin viimeiset neljä kuukautta ovat minua vieneet. Kiitollisuus ja positiivisuus nousevat listani kärkeen, eikä vähiten siitä syystä, että olen tietoisesti harjoitellut noiden jalojen asenteiden omaksumista. Päivittäinen kiitollisuuksien listaaminen on opettanut näkemään vihreää myös aidan tällä puolen, ja mikä parasta, kiitollisuuspäiväkirjan ohella huomaan luonnollisesti etsiväni tilanteesta kuin tilanteesta sen positiivisen puolen. Asia ja ajattelumalli, johon minun piti ennen käskeä ja patistaa itseäni, on muuttunut luonnolliseksi tavaksi suhtautua asioihin.

Neljän kuukauden otanta elämästä osoittautui muutenkin pikaisia elämäntaparemontteja hedelmällisemmäksi. Kyseinen aikajakso kun sisältää varmasti ihan jokaisen elämässä niitä hyviä ja huonoja kausia, ilon hetkiä, sekä kriisin paikkoja. Motivoituneena ja iloisena on helppo opetella positiivisuutta, mutta sanonpa vain, että se todellinen intensiivikurssi tulee silloin, kun korttitalo romahtaa tai vähintään huojuu. Tuollaisina hetkinä kiitollisuuden taito ohjaa ajatuksia takaisin positiiviseksi.

Neljässä kuukaudessa vettä on virrannut niin joessa kuin ränneissäkin. Huomaan kuitenkin muuttuneeni jämäkämmäksi ja määrätietoisemmaksi. Jollakin tapaa myös itsekkäämmäksi, vaikkakin toivon, että jälkimmäisen osalta pysytään siinä terveen itsekkyyden puolella. Pienillä asioilla on kuitenkin suuri merkitys. Yksikertainen ”mitä minä haluaisin syödä tänään” tuntuu nyt melko normaalilta ajatukselta, vaikka olinkin totuttanut itseni kokkaamaan lähinnä kysynnän ja tarjonnan kaavaa hyödyntäen.

Vaikka koen, että neljässä kuukaudessa edistymiseni juuri positiivisuuden ja kiitollisuuden saralla onkin ollut merkittävintä, en malta olla taputtamatta itseäni päähän myöskin siitä, millaisilla ajatuksilla itse projektiin jo lähdin. Olen nimittäin älyttömän kiitollinen itselleni siitä, että tein projektilleni jo heti alkuun realistiset tavoitteet. Vedin yli laihtumisen ja kehonmuokkauksen tavoitteet, ja päätin panostaa elämänlaatuun, parempiin valintoihin ja liikunnan tuomaan mielihyvään. Näistä paremmista valinnoista ja ehdottomuuden välttämisestä olettekin saaneet lukea pitkin kevättä, ja veikkaan, että aiheisiin palataan jatkossakin.

Lempeä suhtautuminen omaan kehoon ja mieleen on ollut kevään aikana varsin hedelmällistä. Positiivisuuden lisäksi reppuun on tarttunut myös rohkeutta kyseenalaistaa vanhaa ja tavoitella uutta. Tuo kyseenalaistaminen, sekä oman mukavuusalueen ulkopuolelle astuminen, eivät toki aina ensimmäiseksi tunnu pelkästään hyvältä (välillä se ei ole mukavaa ollenkaan), mutta elämässä harvoin saavuttaa uusia asioita pelkällä mukavalla olotilalla. :)

Tämän päivän kolme positiivisuutta, ja kiitollisuuden aihetta, voisivat vaikkapa olla nämä:

Aurinko, joka piristää, lämmittää ja pitää maiseman keväisenä.
Päiväkahvit kuunnellen nukkuvan lapsen tuhinaa.
Ystävät, jotka jaksavat piristää ja saavat nauramaan.

Ihanaa tiistain jatkoa! ♡

Tallenna

Oats & Syrup – Gluteeniton herkkuhetki

04.5.2017

Jokunen päivä siinä menikin, että sain vatsani asettumaan tuon edellisen pullapäivän jäljiltä. Niin, ja ylipäätään sellaisen viikon jäljiltä, jolloin en liiemmin miettinyt syömisteni laatua. Hassu juttu, että vaikka sitä jo hyvin tietää, mistä ruuasta tai ruoka-aineesta tulee minkäkinlainen olo, järjenääntä on kuitenkin vaikea kuunnella mielitekojensa vallassa. Vaikka pahimman sokerikoukun olenkin jo selättänyt, vehnä on mulle yhä se juttu, joka viettelee niin monen herkun muodossa. Siitäkin huolimatta, että housunnappi sujahtaa helpommin kiinni vain yhdenkin vehnättömän päivän jälkeen. No, kun pahin pullan himo oli selätetty kasasin itseni ja oikaisin kurssin taas oikeille raiteille. Ryhtiliikkeen ajoitus oli mitä mainioin senkin kannalta, että pääsin samalla testaamaan Provenan välipalakeksiuututta tämän kaupallisen yhteistyöpostauksen puitteissa. Herkkuhetki ilman vehnää toimii itselläni parhaiten, ja löysinkin jälleen innostuksen vehnättömien välipalojen ja herkkujen ideointiin.

Tämän postauksen ei ole taaskaan tarkoitus ottaa yleistä kantaa gluteenittomuuteen, jokainen saa mielestäni toimia tässä asiassa oman mielensä mukaan, kunhan keliaakikot noudattavat ruokavaliotaan. Itse en heihin lukeudu, enkä myöskään noudata gluteenitonta ruokavaliota muistakaan syistä. Olen kuitenkin se hyvän olon etsijä, joka useimmiten löytää itsensä ja vatsansa onnellisempana valittuaan ruis- tai vehnäleivän sijaan sen kauravaihtoehdon.

Jos nyt ajatellaan sitä tavanomaista arkiruokavaliotani, ei siihen tosin kohdallani se leipä kovin usein kuulukaan. Aamulla kaurapuuro, ja sitten viljatuotteet jäävätkin usein siihen, enkä niitä niin kauheasti edes kaipaa. Välillä tulee kuitenkin niitä päiviä kun kaipaa itselleen jotakin nakertamista tai kahvihetkelleen pientä kruunausta. Näiden hetkien varalta on aina hyvä jos kaapista löytyy jotakin järkevää kahvin kanssa kastettavaksi tai muuten vain välipalaksi. Sama logiikka puree myös reissussa: Kun eväsrasiassa on fiksut hätävarat, ylilyönneiltä on helpompi välttyä.

Provenan  Välipalakeksi Kaura & Siirappi on runsaskuituinen ja gluteeniton uutuus. Välipalakeksit toimivat toki ihan sellaisenaankin, mutta yhtä hyvin osana myös muuta välipalaa tai tarjoilua. Itse herkuttelin keksimurujen, maustamattoman jogurtin ja tuoreiden marjojen kanssa. Enemmän jälkiruokamaisen tarjottavan annoksesta saa toki vielä vaihtamalla jogurtin jäätelöön.

Vaikka välipalakeksit ovatkin helposti eväsrasiaan sujahtavaa mallia, niiden puhdasta kauraa kannattaa hyödyntää myös kotioloissa. Arkinenkin välipala ruokkii aistejamme, kun panostamme hiukan annoksen ulkonäköön, katamme kauniisti ja istumme syömään nautiskellen. Itselleni ruokaileminen kaikilla aisteilla on ollut myös ratkaisu pahimpien morkkisten estoon. Kaunis kattaus, kaunis esille pano ja rauhallinen ruokailutahti. Tällöin keho ja mieli ehtivät nauttia ateriasta, ja ruokittua tulee myös ne muut aistitarpeet.

Mutta miltä näyttää sinun välipalahetkesi?
Osallistu Instagram-kilpailuun kuvaamalla oman välipalahetkesi ja jaa se Instagramissa #puhdasvälipala @provenaFI . voit voittaa palkinnoksi 30 €:n lahjakortti oatletstoreen, josta saa mm. Provenan gluteenittomia tuotteita. Kannattaa tutustua!

Kisan säännöt löydät täältä

Välipala on muutakin kuin energian tankkausta. Keskellä päivää on nimittäin hyvä hemmotella itseään hetkinen.

Herkullista torstaita kaikille!

Save

Save

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Tallenna