Hellurei!

On tainnut vuosien varrella käydä selväksi, että olen jonkinmoinen siivousfriikki ja rakastan paitsi puhdasta ja siistiä kotia, myös itse siivoamista. Toki minäkin olen vain ihminen, ja välillä ottaa pattiin kulkea toisten perässä ja oikoa paikkoja, mutta jos en siitä lainkaan tykkäisi, tuskin sitä tekisinkään. Siivousintoiluni tiedetään hyvin myös tuolla toimistollamme, ja kun he ehdottivat kaupallista yhteistyötä Kärcherin FC 5 Premium lattiapesurin kanssa, tiesivät varmasti jo valmiiksi, että tämä mimmi on mukana ihan heti.

Kevät on monessakin mielessä siivouksen kulta-aikaa, kun aurinko paljastaa pintojen likaisuuden. Talven aikana pimeys antaa paljon anteeksi, eikä kynttilöiden ja puulämmityksen tuoma nokikaan pistä silmään ennen alkuvuoden aurinkoisia päiviä. Meillä ei varsinaisesti ole mitään suursiivouspäiviä, sillä meillä siivotaan joka päivä. Koira, kaksi kissaa, kaksi lasta ja kaksi aikuista taloudessa, ja kyllähän se eläminen väkisinkin näkyy. Valkoinen lattia ei toki likaannu muita lattioita herkemmin, mutta kyllähän siinä sitten näkyy kirjavaa laminaattia paremmin jokainen tahra. Koiran tassut on vielä helppo puhdistaa ulkoilun jälkeen, mutta kissa luikkii monesti sisään niin varkain, että katseltavaksi jää vain kuraisten tassujen merkitsemä polku. Koska meillä arki pyörii pitkälti keittiössä, jossa laitetaan ruokaa, syödään ja kahvitellaan, on keittiön siivous jokapäiväinen juttu. Imuri meillä heiluu vähintään kerran päivässä, ja keittiön lattiat vaativat lisäksi kostealla pyyhkimistä. Tähän asti lattioiden pesu on hoidettu nihkeään pyyhkimiseen tarkoitetulla ammattivälineellä, mutta paikoitellen rösöinen lattia on vaatinut myös ihan sitä rievun kanssa konttaamista, sillä lattianpesimestä likavesi usein jää juuri niihin pieniin uurteisiin ja kolhuihin. Lattiapintojemme epätasaisuus onkin juuri se juttu, miksi innostuin Kärcherin FC 5 Premium lattiapesurista. Se kun kaappaa likaveden säiliöön ja pesee vain ja ainoastaan puhtaalla vedellä.

Hyvin pitkälti rikkaimuria muistuttava ulkonäkö johtaa laitteessa nopeasti harhaan. Kyseessä on nimittäin melkoisen jyty laite, joka vaatii käsittelijältään jo hiukan voimaakin. Sanoisin, että susi lampaan vaatteissa -sanonta kuvaa laitetta hyvin. Mistään lasten siivousvälineestä ei nyt ole kyse, joten lapsityövoiman hyödyntäminen Kärcherin FC 5 Premium lattiapesurin kanssa on poissuljettu. Onneksi tekninen laite kiinnostaa miestä enemmän kuin mopinvarsi, joten asia kompensoitunee sillä. 🙂

Olin itse vielä melko heikossa kunnossa influenssan jäljiltä, kun laite saapui meille. Päivän verran se ehtikin olla avaamattomana laatikossaan, kunnes mieheni ei enää saanut pidettyä näppejään erossa. Laatikko auki, ja laitteen varsi paikalleen. Mistään atomeista konetta ei joutunut kokoamaan, ja käyttöönottokin oli helppoa.

Telat paikalleen ja puhdasta vettä puhdasvesisäiliöön (kapea säiliö koneen etupuolella). Tilkka pesuainetta (puoli korkillista riittää) joukkoon. Telat esikostutetaan ennen siivouksen aloittamista, jotta ne poimivat lian paremmin. Kaadetaan siis mittakupilla 50 ml vettä lattiatelineen kaukaloon, ja käynnistetään kone telineessä. Muutamassa sekunnissa vesi on imeytynyt teloihin.

Sitten vain laite irti lattiatelineestä ja virtanapista kone käyntiin. Pesurilla rauhallinen edestakainen liike toimii parhaiten, mutta voin vannoa, että aikaa säästyy perinteiseen luuttuamiseen verrattuna hurjasti. Tahrat lähtevät, eikä yhteenkään lattian kuoppaan jää likavettä. Itse asiassa kone pyörii niin tehokkaasti, että lattian pinta jää vain heikon kosteaksi.
Siivouksen päätteeksi telat huuhdellaan laittamalla 200 ml puhdasta vettä lattiatelineeseen ja imaisemalla vesi koneeseen. Tyhjennetään likavesisäiliö ja huuhdellaan se kuumalla vedellä. Kone on taas valmiina odottamassa seuraavaa käyttökertaa.

Likavesisäiliö on koneen takana. Vesi ei siis kierrä teloissa, vaan niihin menee jatkuvasti puhdasta vettä ja likainen vesi päätyy pois pelistä.

Viimeisen viikon ajan laite on ollut meillä käytössä jokaisena päivänä. Perus puhdistamisen lisäksi olemme myös irrottaneet teloja, ja niitä on pesty juoksevan hanan alla. Kuistin käsittelyn jälkeen heitin telat kuitenkin pesukoneeseen. Ne voi nimittäin huoletta pestä 60 asteessa.

Mulle siivousvälineissä tärkeimmäksi kriteereiksi nousee tehon lisäksi käytettävyys. Ei riitä, että tulee puhdasta, laitteen pitää olla sellainen, että sen käyttö on helppoa ja huoletonta. Liian monimutkainen tai suuri laite jää helposti käyttämättä, eikä siivousvälineellä silloin juuri ole käyttöarvoa. Nykypäivänä siivouksessakin helppous on siis valttia.

Tämän laitteen suhteen suurin huolenaiheeni oli virtajohto (7m). Ei sillä, pidän mieluummin johdollisista kuin akullisista laitteista, koska ne ovat aina käyttökunnossa, mutta olen myös todellinen rutinoituja, ja esimerkiksi uusi imuri on aina itselleni jonkinlainen opettelun paikka. Johdon pituus totuttaa tiettyyn toimintakuvioon, ja se kuvio on perusedellytys nopeaan ja tehokkaaseen työskentelyyn. Niinpä vierastin aluksi piuhaa, joka ei toiminutkaan samalla tavalla kuin totutussa imurissa. Muutaman päivän käytön jälkeen totesin huoleni kuitenkin jo turhaksi. Laitteen käsittelyyn nimittäin tottuu nopeasti, ja sekä minä että mieheni olemme molemmat sitä mieltä, että johdon kanssa työskentely muuttuu käytön myötä luontevaksi. Minä ainakin käytän laitetta jo ihan luontevasti yhdellä kädellä. Sillä samaisella kädellä ohjaan ja höllään virtajohtoa liikkeideni mukaan. Muutamassa päivässä vakiinnutin itselleni myös tietynlaisen työskentelykaavan, ja nyt tiedän jo, minne johdon kanssa mistäkin yletyn. Laite on näppärä myös rappusissa, jotka meillä ainakin tuntuvat keräävän pölyä ja likaa.

Pesuri on ns. 2 in 1 -laite, eli lattianpesu ja imurointi hoituvat yhdellä laitteella. Meillä on kuitenkin käytetty myös imuria (joskaan ei niin paljon kuin ennen), koska lattioille ajautuu käsittämättömästi myös kaikkea isompaa roskaa. Silti esimerkiksi keittiön likaisinta kulkuväylää olen puhdistanut kahdestikin päivässä ihan imuroimatta, mikäli silmämääräisesti lattia on ollut roskaton. Koska viimeinen viikko on ollut meillä melkoisen tehokasta siivousta juuri tämän pesurin vuoksi, ajattelin, etten tähän postaukseen nyt saa mitään ennen ja jälkeen kuvia. Nopeasti puhdistin vain keittiön vastaimuroidun lattian, ja harmittelin, että en saa edes kunnollista likavesinäytettä teille, kun telatkin olivat juuri käyneet pesukoneessa. Onneksi kuitenkin kaadoin käyttämäni pienen vesitilkan tuohon mittakuppiin. Nimittäin ei tuo nyt ihan puhdastakaan ole, vai mitä olette mieltä? 😀

Reilun viikon testijakson jälkeen Kärcherin FC 5 Premium lattiapesuri saa ihan täydet pisteet. Ja jos pesuri toimii epätasaisella pinnalla näin hyvin, voinen vain kuvitella, miten helppoa sen käyttö on uusissa kynnyksettömissä taloissa. Jos kuitenkin pitää joku miinus keksiä, olkoon se säilytys. Mutta, koska meillä imurikin päätyy siivouskaappiin vain ja ainoastaan kutsuttujen vieraiden vuoksi, saa tämä laite yhtä lailla olla työhuoneen nurkassa arkea elämässä. Ainahan sen voi nostaa piiloon vaatehuoneeseen tai kellarin rappuun, jos alkaa kovin kyllästyttämään.

Tiedättekö ne suuret pesurit, joilla ajellaan puhtaaksi kauppojen ja julkisten tilojen lattioita. No tästä tulee vähän sama fiilis, laite vain on pienempi ja ketterämpi. Ja ainakin tuossa sinisessä pesuaineessa on sellainen ammattimaisen puhdistamisen tuoksu, joka lisää puhtaudentunnetta. 🙂

Kurkkaa mm. hieno video Kärcher FC 5 Premium lattiapesurista tästä linkistä. Video selkiyttää kuviani paremmin tuon laitteet toiminnan, sekä puhtaan ja likaisen veden kulkemisen koneen läpi.

Putipuhdasta sunnuntaita! 🙂

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Syksyn tullen, olen vihättynyt koko ajan enemmän ja enemmän mustan ja harmaann sävyistä. Jollakin keittiöpsykologialla tämän kai voisi selittää mieleni mustumiseksi tai jonkinlaiseksi kriisiksi. Tosiasia on, että koen mustan skarpiksi väriksi, joka antaa potkua pukeutumiseen. Lähipäivät olen hiihtänyt kotona villasukissa, ja verkkareissa tai pyjamanhousuissa, mutta kun pukeudun lähteäkseni ulos, haluan oikeasti tuntea jollakin tapaa laittautuneeni.

Olen saanut tällä viikolla paljon kyselyita mustista nilkkureistani, aivan kuten saan edelleenkin kyselyjä ruskeista nilkkureistani. Molemmat ovat samalta merkiltä; Sixtyseven! Törmäsin näihin edellisen raskauteni aikana, kun halusin talveksi tukevat ja turvalliset (ja tietysti mukavat) korolliset nilkkurit. Nuo silloin hankkimani ruskeat kengät olivat kaikkea tätä, ja siksi päädyin myöhemmin hankkimaan mustat nilkkurit samalta merkiltä. Sixtyseven kengät eivät ole järin kalliita, mutta mielestäni näissä laatu on todella kohdallaan! Ainakin Brandoksella on suuri valikoima merkin nilkkureita. Ja, joku jo ehti kysyäkin, miten on laita kokojen kanssa, ja tähänkin vastaan, että numerot pitävät kyllä kutinsa.

Kengistä asusteisiin, ja aasinsillan kautta kameraan. Kyselitte kesällä kuvia täältä lähiseudulta ja lenkkipolkujeni varrelta. Tuolloin kameran kantaminen mukana tuntui älyttömän työläältä, sillä Canonin 5D:n runko on paitsi painava, myös iso. Tuolloin heräsikin kiinnostus Olympuksen pienikokoisiin järkkäreihin, joita olen kuullut paljon kehuttavan. Oma kosketukseni Olympuksen kameroihin on kuitenkin sieltä blogin perustamisen ajoilta, niitä ensimmäisiä digipokkareita,  jotka olivat muuten tuolloin kooltaan lähes tämän OM-D:n luokkaa. Niinpä päätin lainata Olympukselta kameraa testattavaksi ja muuttaa käsitykseni siitä, että vain isolla ja järeällä kameralla saa laadukkaita kuvia.

Ja, voi että! Sen lisäksi, että kamera on pieni ja suht kevyt, se on myös ulkonäöltään kuin koru! Jollakin tapaa niin vintage ja silti nykyajan hienouksilla! Tällä nimittäin saa myös kameran WiFi:n avulla siirrettyä kuvat vaikka puhelimeen, ja siitä instagramiin! Kuvien laatu on ihan huippuluokkaa, skarppeja ja teräviä otoksia. OK, mä opettelen vielä kaikkia hienouksia, mutta olen nyt jo ihan fiiliksissä!

Mitä muuten tulee syksyn asusteisiin, olen ainakin onnellinen siitä, että taas uskaltaa käyttää hajuvettä! Tuoksu kun on mielestäni asuste siinä missä korutkin. Ampparivaara on mennyt ohi, ja kaivoinkin Marc Jacobsin Daisy Delight -kesätuoksun tilalle tämän originellin version.
Ja, vaikka huiveja käytänkin lähes vuoden ympäri, on syksy ehdottomasti parasta huiviaikaa. Patellisävyjen tilalle olen kaivanut hillytympiä värejä, ja Becksöndergaardin, villa/silkkinen, hiukan eläinkuosia muistuttava sydänkuviointi, on tällä hetkellä ehdoton ykkössuosikkini.

Kenkien malli on molemmissa muistaakseni Ange, ja huivin kuosi taasen nimeltään b-heart storm. Kameran malli kokonaisuudessaan on OM-D E-M10. Jos jotakuta jäi vaivaamaan. Taustalla näkyvä kuva on juliste Paolo Roversin Secrets-näyttelystä.

Tänään on harrastuspäivä, joten nyt täytyy kiirehtiä vielä hetkeksi hommiin. Koitan kuroa tänään kommentit taas kuntoon!

Ihanaa päivää teille!

Elektroniikka on luonnollisesti olennainen osa bloggaamista, ja niinpä minäkin, kaikkea teknistä pelkäävä, olen pikkuhiljaa tullut sinuiksi erilaisten laitteiden kanssa. Omat työkaluni ovat valitettavasti jo päässeet hiukan vanhentumaan, ja siksi Indiedaysin ja ASUSin blogiyhteistyö tuli kannaltani hyvään saumaan.

Viime kuussa järjestetyssä Blogger’s inspiration Day -tapahtumassa osallistuin workshoppiin, jossa pääsin testaamaan uutta ASUS Transformer Book T100 miniläppäriä, joka nimensä mukaan muuntautuu tarvittaessa läppäristä tabletiksi. Vielä workshopissa uusi käyttis tuntui tuottavan mulle hankaluuksia, mutta kampanjan myötä sain laitteen käyttööni, ja me ollaankin ASUSin kanssa kasvettu päivä päivältä hyväksi pariksi. Sain tehtäväksi kirjoittaa hiukan siitä, miten laitetta on tullut itse käytettyä, ja miten olen hyötynyt tästä ns. kahden laitteen liitosta. Alla siis pikkuisen juttua omasta tietokonekäyttäytymisestäni!

Teen postaukset kotona pöytäkoneella, joka jaksaa pyörittää RAW-tiedostoja, ja jonka suurelta näytöltä on mukava katsella blogin luonnostilaa. (Olen aiemminkin kirjoittanut tästä tarvittavasta “laitteistosta”, sen postauksen löydät täältä.) Mulla on myös vanha läppäri, mutta käytän sitä lähinnä “keittiökoneena”, eli sillä surffataan keittiössä, julkaisen kommentteja, luen meilejä, selaan reseptejä leipoessani jne. Läppäri on kuitenkin jo sen verran vanha ja tehoton (akkukaan ei kestä enää mitään), ettei sen mukana raahaamista kannata enää juurikaan edes ajatella. Koska mulla ei aikaisemmin ole ollut omaa tablettia, ja puhelimen kosketusnäytön kanssa olen täysin avuton, pelastaa uusi kone niin reissupäivät kuin sohvasurffailutkin.

Monesti olen harmitellut tienpäällä olessani, kirjoitusvirheitä, joita löydän blogitekstistäni. Kyllä, löytyyhän niitä valtavasti! Pelkän puhelimen kanssa mun on kuitenkin ollut lähes mahdoton korjailla tekstiä, ja niinpä virheet ovat jääneet elämään. Saan myös jokaisesta jätetystä kommentista itselleni meiliin viestin, ja näiden postien poistamine, sekä kommenttienne julkaiseminen pelkän puhelimen avulla, on työlästä sekin.

Pieni läppäri on nyt pelastanut mut jo useammassa reissussa. Kunnon näppäimet, joille sormi istuu, ovat se juttu, joka on mulle ehdottomasti tärkeä! Kaikki isommatkaan näppäimistöt eivät aina osoittaudu hyviksi, sormi liukuu vahingossa viereiselle kirjaimelle jne. En mitenkään tulisi toimeen pelkän tabletin kanssa, mutta nyt mun käsilaukussa kulkee mukana sekä tabletti, että helposti näppäiltävä tietokone!
Ja tiedättekö mitä? Ihan huippua tässä on se, että sitä ei edes huomaa kantavansa tuollaista työvälinemäärää, sillä koko kombo painaa vain vaivaisen kilon verran! Mun tietokone ei siis vie laukussa juuri sen enempää tilaa kuin, kalenterikaan. Ja, tästähän kiittää äiti, joka raahaa muutenkin jatkuvasti tavaraa ympäriinsä olkapäät koetuksella!

10 tuumainen näyttö (jossa on myös kamera) toimii tablettina oikein hyvin. Eniten sitä onkin tullut käytettyä erilaisten yhteisöpalveluiden selailuun. Pinterest, Instagram ja Facebook, niitä tulee nyt tabletin avulla selailtua uudella tavalla, ja kyllä, oikein mukavasti sohvannurkasta! Onpa tältä näytöltä kiva selailla myös blogeja. Jos ei itse tarvitse istua ratin takana, menee matkatkin nyt huomattavasti mukavammin. Tabletti on myös ollut kovasti meidän poikien käytössä, ja olenpa ladannut siihen myös pari peliä yhteisiä automatkoja helpottamaan, vaikka niin joskus vannoin, etten hyväksy kikattavaa kakkiaista enempää!

Mitä tulee laitteen käyttöönottoon, tässä kohtaa selviää melkeinpä virtakytkimen painamisella. En mä ainakaan tullut edes katsoneeksi mitään erillistä käyttöohjetta! Koneessa on valmiiksi Windows 8.1, sekä Microsoft Office Home&Student 2013 -ohjelmisto. Ehkä paras juttu on kuitenkin akun kesto, sillä tuohon ASUSin 11 tuntiin ei ainakaan mun puhelin kykene millään!

Varmasti tulisi vielä opittua paljon muutakin tästä koneesta, ja perehdyttyä Windowsin maailmaan syvällisemmin. Tässä kuitenkin tälläinen kuukauden mittaisen ystävyyden tulos. 🙂

Kaksi laitetta yhden hinnalla, pitää tämän koneen kanssa hyvin kutinsa. Hinta on nimittäin vain hiukan yli 400 euroa! Tästä linkistä löytyy noita ostopaikkojen hintavertailuja paremmin, jos jotakuta jäi kiinnostamaan.

ASUS löytyy myös Facebookista! Kannattaa tykkäillä, näyttävät järjestävän välillä ihan kivoja skabojakin tuolla facen puolella! 🙂