Jotta jaksaa liikkua + Life -alennuskoodi

16.4.2017

Booom! Terveysteema on vähän jäänyt taka-alalle blogissa (luonnollisesti kai tuo sairastelun vuoksi), mutta nyt otetaan takaisin ja kunnolla! Vuorossa Life ambassador -postaus, ja teemana tällä kertaa liikunta! Ensimmäisen Life-postauksen kommenteissa saitte toivoa erilaisia terveysaiheita postauksiin, ja liikunta nousi yhdeksi suosituimmaksi. Samalla sieltä nousi painonhallinta ja terveelliset välipalat ja lounaat, joten sivuan nyt tuota jälkimmäistäkin ehkä hieman tässä postauksessa, sillä tuo kolmen kopla kuuluu kai jossain määrin aika tiiviisti yhteen. Otetaan tämäkin aihe kuitenkin käsittelyyn sieltä lempeyden kautta ja lähdetään liikkeelle siitä, että liikunta on itsensä hellimistä ja hoivaamista, ei missään nimessä rankaisemista.

Siinä joskus alle parikymppisenä suhteeni liikuntaan oli täysin erilaista, kuin nykyisin. Kärsin jatkuvista säryistä, mutta pysähtyminen ei tuntunut millään tapaa vaihtoehdolta, vaan liikkeelle piti päästä – särki tai ei. Samaisesta syystä minusta tuli paikallisen terveyskeskuksen vakioasiakas, ja lonkkiini piikitettiin surutta melkoisen monta kertaa kortisonia. Nyt jälkeenpäin suren omaa tyhmyyttäni ja sittä, etten tuolloin tajunnut kroonisen tulehduksen vaativan ennen kaikkea lepoa. Toisaalta, jälkeenpäin olen myös miettinyt sitä, olisiko tilanne nyt toinen, jos joku olisikin kieltäytynyt piikittämästä minua ja käskenyt kotiin lepäämään. Vaan turha noita on jossitella. Parikymppisenä ravasin reumalääkärillä ja ortopedilla, kunnes tajuttiin, ettei lonkissani enää ollutkaan limapusseja, vaan ne olivat kortisonipiikkien vuoksi surkastuneet rusinoiksi.  Kun vihdoin pääsin fysioterapian piiriin, aloin ensimmäistä kertaa elämässäni nähdä liikunnan moniulotteisuuden. Käsitin, ettei keho olekaan kone, jota käsketään uusiin suorituksiin, vaan kokonaisuus joka kaipaa huoltoa ja joskus ihan oikeasti myös sitä lepoa. Kehonhuollon lisäksi sain samaiselta fysioterapeutilta ensikosketukseni myös syvien lihasten treenaamiseen.

Jälleen kerran sain postaukseni tueksi Porin Life-myymälän Tiinalta paljon purtavaa.  Yksi mielestäni yleisesti tähän liikuntateemaan liitettävä asia on se, että vaikka liikunta on yksi terveyden kulmakivistä, pitää aina muistaa, että liikuntaakin on erilaista. Se, miten, ja miten paljon, liikuntaa harrastamme määrittää myös kehomme tarpeita. Huippu-urheilijan vastustuskyky on usein nollissa, koska kehoa rasitetaan hurjia määriä. Vaikka meistä Perus Pirkoista harva on huippu-urheilija, vaatii aktiivinen liikuntakin ravintoaineiden lisätankkausta, jotta vältytään kehon piiputtamiselta. Ainakin itse olen omakohtaisesti todennut, että liikunnan määrän äkillinen lisääminen laittaa usein kropan vaatimaan stoppia melko nopeasti. Vaikka liikunta itsessään jo vahvistaa meitä, tulee kuitenkin muistaa, että lihakset, luusto ja niveletkin vaativat huolenpitoa.

Jo heti Life-yhteistyön alussa sain matkaani sekä D-vitamiinilisän, että Life MultiSport -monivitamiinivalmisteen. D-vitamiinin lisätarve on suuri meillä kaikilla suomalaisilla, koska elämme suurimman osan vuodesta pimeässä. Tiina myöskin muistutti, että D-vitamiinin popsimista ei kannata lopettaa keväällä, vaikka aurinko jo kurkistaakin pilvien raoista. Nimittäin kehomme saa kyseisen vitamiinin kannalta tarpeeksi auringonvaloa vain kesä-heinäkuussa, kun oleilemme vähissä vaatteissa auringossa klo 12-14 välillä. Kuten tiedätte, tuo samainen aika on myös otollinen ihosyöpäriskille, ja meistä moni valitseekin mieluummin varjopaikan, ihoa varjostavat vaatteet tai ainakin sen aurinkovoiteen, joka estää D-vitamiinisynteesin. D-vitskun kannalta on siis yleisesti tärkeää, että nautimme sitä jokainen purkista. Jos kuitenkin harrastat vielä lisäksi liikuntaa, D-vitamiinin tarpeesi nousee entisestään. Tällöin vitamiini vahvistaa juurikin sitä vastustuskykyä ja tukee lihasten ja luiden normaalia kasvua. Itselläni on nyt käytössä tuo alempana näkyvä Aurinko D.

Life -ketjulla on oma monivitamiinisarjansa, jossa tuotteita on eri ikäisille naisille ja miehille, sekä esimerkiksi odottaville äideille ja urheilijoille. Tuotteissa on huomioitu kunkin ryhmän erityiset tarpeet, ja tässä Life MultiSport -monivitamiinissa juurikin liikkujan tarpeet (energia-aineenvaihdunta, hapetusstressi ja immuunijärjestelmä). Kun tammikuussa sain pakkauksen käteeni, Tiina varoitteli heti, etten pelästyisi, vaikka kapselit haisevatkin erikoiselta. Kyse on nimittäin siitä, että vitamiinit ovat tuotteessa orgaanisessa muodossa. Se taasen tarkoittaa sitä, että ainesosia ei ole kehitetty laboratoriossa, vaan ne ovat peräisin luonnosta. Koska tämä luonnollisten ja synteettisten vitamiinien ero tuntui myös kiinnostavan lukijoita, päätin kysellä aiheesta tällä kertaa hiukan enemmän. Synteettisen ja orgaanisen vitamiinin suurin ero löytyykin imeytymisestä. Luonnosta peräisin oleva tuote imeytyy ihmiskehoon jopa 8 kertaa paremmin, kuin synteettinen, ja näin ollen itse vaikuttavaa ainettakin vaaditaan vähemmän.

D-vitamiinin ja monivitamiinivalmisteen lisäksi liikkujan keho tarvitsee myös magnesiumia. Magnesiumia tarvitsee toki meistä ihan jokainen, ja meillä suomalaisilla sen saanti jää usein heikoksi. Vai tiesitkö, että esimerkiksi auringonvalo ei saa aikaan tehokasta D-vitamiinisynteesiä, jos kehosi magnesiumtasot ovat alhaiset. Kuulinpa myös, että esimerkiksi parikymppisen naisen ja vaihdevuodet jo ylittäneen naisen magnesiumin tarpeessakin on hurja ero. Jälkimmäinen ryhmä tarvitsee nimittäin jopa kolme kertaa verrokkiryhmäänsä enemmän magnesiumia. Magnesiumin kerrotaan vähentävän kehon tulehduksia, murtumariskejä, ja parantavan insuliiniherkkyyttä. Moni urheilija päätyy kuitenkin magnesiumpurkille lihaskramppien ja kouristusten vuoksi, mikä saattaa kertoa jo ihan oikeasti magnesiumvajauksesta. Vaikka magnesium kokonaisuudessaan tukee myös vatsan toimintaa, tuotteissa on myös eroja. Jos siis kärsit vaikkapa tulehtuneesta suolistosta, kysy apua asiantuntevalta myyjältä ennen ostopäätöstä. Itselläni on käytössä Great Earth Super Magnesium.

Liikkumista tukemaan sain myös kaksi Life:n omaa tuotetta. Life Flexilett hoitaa sisäisesti niveliä esimerkiksi tukemalla kollageenin muodostumista. Tästä toivonkin nyt apua olkapäälleni, joka vihoittelee herkästi. Lisäksi sain Life Liniment -voiteen, jota olenkin nyt jo päässyt testaamaan olkapäähäni. Tuote on siis paikallinen kipuvoide, jossa on ihana (ja röörejä avaava) kamferin tuoksu. Tätä on testattu jo pojan jalkoihinkin, jotka aristivat jalkapalloturnauksen jälkeen. Koska voide ihan oikeasti lämmittää ja rentouttaa, pyysin miestäni hieromaan sitä myös selkääni ja hartioihini.

Jotta keho jaksaa liikkua, palautua ja uusiutua, vaatii se siis yleensä aina monipuolisen ruokavalion lisäksi muutakin tukea. Nyt kun meillä on sairastelut sairasteltu (päätös), pääsen itsekin taas normaaliin liikuntarytmiin ja -vireeseen. Hassua nimittäin, että liikunta on ainakin itselleni (ja luultavasti myös monelle muullekin) se asia, jota kaipaa eniten juuri silloin kun mahdollisuudet liikkumiseen ovat rajalliset. Kuinka usein sitä kaipaakaan ulos reippailemaan juuri silloin, kun elämä sitä muuten rajoittaa.  Koska stressi syö juurikin sitä vastustuskykyämme ja sairastelut taasen stressaavat, on älyttömän tärkeää, että muistaa tehdä kaikkensa tuon noidankehän lopettamiseksi. Riittävästi unta ja lepoa, terveellistä ravintoa sekä ravintolisiä ja sopivasti liikuntaa. Siinä kolme parasta keinoa lievittää stressiä ja palautua niin sairastelusta, kuin muustakin stressaavasta elämäntilanteesta.

Mitä sitten tulee niihin lounaisiin ja välipaloihin, lähdetään tähänkin aiheeseen sieltä liikunnan kautta. Terveelliset välipalat nimittäin käyvät niin ennen treeniä, kuin sen jälkeenkin. Mutta vaikka et liikuntaa juuri harrastaisikaan, tai kokisi tarvitsevasi liikunnan lomaan extratankkausta, näissä herkuissa on paljon hyvää ihan tavalliseen lounastuntiinkin.

Kun ensimmäisellä Life -myymäläkäynnilläni jouduin paljastamaan vakiolounaani Tiinalle, pelkäsin vähän, että saan ruokavaliostani palautetta. Nimittäin kun en itse ole mikään lounaan syöjä, ja lämmintä ateriaa löytyy hyvin harvoin lautaseltani keskellä päivää. Kun paljastin, että arkilounaani on useimmiten banaania, pähkinöitä ja tummaa suklaata suun omassa blenderissä sekoitettuna, en saanutkaan satikutia, vaan ihan hyväksyvän palautteen. Pääasia kun on, että oikeasti syön päivällä jotakin, enkä skippaa koko lounasta. Eikä banaanissa, pähkinöissä ja hyvässä suklaassa ole mitään huonoa, päinvastoin! Pääsin kuitenkin testaamaan myös muita nopeita ja helppoja välipaloja, ja ihan mahtava löytö on Voimaruoka Wholefood 360 suklaa! Kyseessä ei nimittäin ole pelkkä proteiinijauhe, vaan supersekoitus luonnollista hyvää, joka on koottu lautasmallia ajatellen, ja tuotteesta saa niin proteiinit, hiilarit, rasvat, kuin kuidutkin. Helpoiten tuotteen sekoittaa veteen shakerissa, mutta itse olen blendannut nyt tuota jauhetta banaanin kanssa ja vähän niukemmalla vedellä (vettä pitää kuitenkin muistaa juoda, koska tuotteessa on runsaasti kuitua). Tuloksena syntyy ihana, vähän paksumpi smoothie, joka on oikeastaan kuin vanukasta. Kylkeen kun lisää vielä marjoja ja pähkinöitä, ateriasta saa todella herkullisen makuisen ja näköisen. Koska jauhe tosiaan sisältää ravintoaineita hyvässä suhteessa, se käy palautusjuomana (lisään itse sen banaanin, jotta hiilareita tulee enemmän), mutta myös ateriankorvikkeena painoaan tarkkailevalle. Jos siis kaipaat helppoa ja nopeaa, mutta samalla terveellistä syötävää, kokeile tätä!

Joitakin vuosia sitten proteiinipatukoiden kulutus taisi kokea varsinaisen nousukauden, ja myönnän, että niitä tuli itsekin popsittua. Vatsani vain ei oikein ihastunut trendiin, ja patukat pitikin jättää jatkossa kaupan hyllylle. Pulsin proteiinipatukkat (vegaaninen), oli toinen luonnollisempi ateriankorvike/välipala, jota pääsin nyt testaamaan. Pieni patukka on todella tuhtia tavaraa ja vie kyllä nälän mennessään. Paljon kuitua sisältävä patukka kannattaa pureskella hyvin ja päälle täytyy taas muistaa juoda sitä vettä. Ihan vähään aikaan ei nälkä kolkuttele, sen voin luvata! Ja on muuten huomattavasti vatsaystävällisempi kuin perinteiset protskupatukat.

Niin, maratoonaria minusta ei ehkä koskaan tule, mutta lonkkavaivat ovat kyllä herättäneet katsomaan asioita vähän toisesta kulmasta. Itsestään huolehtiminen ei ole suorittamista, vaan sellaista sisäisen ja ulkoisen hyvän olon vaalimista. Kun keho saa tarvittavat ravintoaineet ja sen supertärkeän levon, se jaksaa liikuttaa meitä vielä pitkään. Mentiin me sitten kävellen, juosten, pyörällä tai miten vain! Lifen liikuntaa tukevat (luusto, lihakset ja nivelet) tuotteet löydät tämän linkin takaa.

Mutta hei, nyt olisi tarjolla alennuskoodi Life verkkokaupaan!
Alennuskoodilla indiedays4 saat -10 % alennuksen Lifen verkkokaupassa koko huhti- ja toukokuun ajan (koodi on voimassa 31.5. asti).

Ihanaa pääsiäisen jatkoa!!!

Tallenna

Tallenna

Tallenna

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Save

Lehtikaalisipsit ja tilannekatsaus

19.2.2017

Sunnuntaita! Täällä pakkaillaan laukkuja ja odotetaan kuumeisesti huomista ja junamatkaa serkkujen luokse. Niin, ja tietenkin sitä ihan ensimmäistä junamatkaa, joka on varmaankin puolet siitä kaikesta odotettavasta. Ajatella, että noinkin pienet jutut ovat lapsille niin tärkeitä!

Mutta hei, ajattelin palata taas sinne hyvinvoinnin puolelle, sillä itselläni on tänään jonkinlaisen väliarvioinnin paikka. Muistanette ehkä, kun kirjoitin tammikuun alussa lähteväni mukaan Unelma Itsestä -valmennukseen. Kyseessä on neljän kuukauden mittainen hyvinvointivalmennus, jonka ensimmäinen neljännes on nyt siis jo takanapäin. Mitä olen saanut aikaiseksi ja mihin on neljässä viikossa tultu, siitä ajattelin kirjoittaa nyt.

Jos olen täysin rehellinen, en ollut vielä neljä viikkoa sitten ihan varma, mihin olin lupautunut mukaan. Jokseenkin elämässä vallitsi tasainen vaihe, ja sen hämmentäminen kai jopa vähän pelotti. Olin ehdoton siitä, etten halua kenenkään neuvovan mitä ja kuinka paljon minun pitäisi syödä, sillä vuosien työn jälkeen voin vihdoin ajatella ruokaa ja syömistä paitsi pakollisena pahana, myös nautintona. En myöskään kaivannut itselleni orjallista liikuntaohjelmaa, koska yritän opetella lempeämpää otetta myös liikkumisen suhteen. Mutta jotain muutosta varmasti kaipasin, kun lähdin mukaan valmennukseen. Nyt kuitenkin voin myöntää itsellenikin, etten kuukausi sitten todellakaan tiennyt mitä se jokin olisi.

unelma itsesta 3

Olin toki selannut ennakkoon saamaani työkirjaa, mutten uskaltanut raapustaa sen sivuille ennen valmennuksen varsinaista starttia mitään. Kun sitten lopulta sain ne ensimmäiset ohjeet kirjan täyttämiseen, tunsin hukkuvani ajatuksiini. Ehkä kaikista tärkeintä oli se, että parissa päivässä olin kartoittanut, mitä todella elämältäni halusin ja odotin. Annoin elämäni eri osa-aluille pisteitä sen mukaan, missä tunsin olevani niiden kanssa nyt, ja mihin haluan niiden kanssa päätyväni. Luettelin kirjan sivuille konkreettisia asioita, joilla voin itse vaikuttaa elämääni ja kas, ensimmäisen viikon jälkeen olin tehnyt tulevaisuuteni suhteen paljon enemmän kuin pitkiin aikoihin. Itse asiassa käynnistin jopa sen verran isoja juttuja, etten tahdo niitä vielä tässä kohtaa paljastaa teille.

Tuon ensimmäisen viikon aikana iski jopa pienimuotoinen häpeä. Olenko kenties hurahtanut johonkin uskonlahkoon, menettänyt todellisuudentajuni ja irrottanut jalkani maasta. Työnsin kuitenkin kaikki epäilykseni syrjään ja päätin katsoa eteenpäin. Suraavat viikot keskittyivätkin sitten juuri niihin liikkumiseen ja syömiseen. Tässäkin kohtaa sain onneksi kartoittaa ne omat haasteeni ja unelmani, luoda itselleni juuri sellaiset tavoitteet, jotka palvelevat omia tarpeitani. Ensimmäistä kertaa näinä hyvinvoinnin tredivuosina olin törmännyt valmennukseen, jossa keskitytään siihen, että tehdään vaikka vain se yksi muutos kerrallaan. Jos et harrasta liikuntaa, laita tossut jalkaan ja mene ulos. Jos syömisesi on pelkää herkkua ja einestä, puraise pala omenaa. Tässä kohtaa ollaan mielestäni juuri siinä, mitä nykyajan mustavalkoinen ajattelutapa kaipaa rinnalleen. Kun kaikkea pitäisi olla heti, ja ihan täysillä. ”Ei auta, että luovut punaisesta lihasta; ryhdy vegaaniksi.” ”Söit omenan, jonka pinnassa saattoi olla mehiläisvahaa, olet huono vegaani.” Meille pusketaan joka tuutista ehdottomuuksia sillä syötöllä, että aika moni heittää suosiolla hanskat tiskiin ja lopettaa yksinkertaisesti yrittämisen. Kun koskaan ei olla jonkun toisen mielestä tarpeeksi, aina pitäisi olla enemmän. Mutta miksi verrata itseään muihin, tai miksi verrata muiden suoritusta omaansa. Jokaisella pitäisi olla tarpeeksi työtä ihan oman elämänsä kanssa.

Ensimmäisten viikkojen aikana olenkin opetellut ulos omista ehdottomuuksistani. Lenkille kannattaa lähteä, vaikka jalka ei kestäisi juoksemista tai aikaa olisikin vain se vajaa puoli tuntia. Salille kannattaa lähteä sunnuntainakin, vaikka viikon muut treenit ovat jääneet välistä. Ylipäätään vellominen siinä, mitä oli eilen tai mikä ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan on jotakuinkin turhaa. Aina on uusia mahdollisuuksia ja uusia päiviä. Eikä sekään ole kiellettyä, että unelmat ja tavoitteet muuttuvat.

Mutta mitä neljässä viikossa sitten konkreettisesti on tapahtunut?

Sain itselleni ohjelmasta kivan uuden kolmijakoisen salitreenin (liikuntaohjelmia on valmennuksessa erilaisia, ja niistä jokainen voi valita itselleen mieluisen sen mukaan, miten itseään haluaa haastaa. Valmennus kuitenkin perustuu siihen, että siinä kannustetaan ylipäätään liikkumaan, oli se sitten ihan vähän tai pikkuisen enemmän), ja tein päätöksen, että salilla käydään vain ne kolme kertaa viikossa. Vähemmän on sallittu, enemmän nyt kohdallani kielletty. Tässä uusi linjaus omaan ehdottomuuteeni. Jos haluan treenata enemmän, opettelen kokeilemaan uusia ja erilaisia liikuntamuotoja.

Kartoitin ruokavalioni sudenkuopat ja opettelin varaamaan itselleni helppoja lounastarpeita, jotta söisin säännöllisemmin pitkin päivää. Olen lisännyt ruokavaliooni rasvoja ja herkutellut raakasuklaalla. Vähentänyt viljojen käyttöä, mutta muistanut nauttia jokaisesta suupalasta – niistäkin, jotka eivät välttämättä niinkään edistä juuri sitä fyysistä terveyttäni.

Olen asettanut itselleni selkeitä tavoitteita, ja opetellut katsomaan asioita suuremmassa mittakaavassa ja pidemmällä tähtäimellä. Opetellut pois ”sitten kun” -ajattelusta ja opettanut itseäni sen sijaan nauttimaan itse matkasta.

Perheemme ajankäyttö on joutunut suurempaan syyniin, ja jokaisen hyvinvointi laitettu ”turhan” ajankäytön edelle. Läsnäoloa, parempaa suunnittelua ja ennakointia. Vapaita minuutteja ei synny, ne täytyy järjestää. Minuuteista kasvaa vartteja, varteista puolituntisia ja niistä sitten jossain kohtaa tunteja.

Opetellut miettimään mitä minä haluan ja näkemään, mitä olen valmis sen eteen tekemään.

Viimeisen viikon aikana olen opetellut myös kaatumaan. Tai oikeastaan nousemaan ylös ja jatkamaan matkaani. Elämä päättyy vain kerran, kaikki pienemmät törmäykset ovat ainoastaan takapakkeja ja hidasteita.

Parasta on kuitenkin se, että hahmotin ihan kunnolla, mikä se muutoksentarpeen hahmoton klöntti oikeasti onkaan ja sain itseni etsimään työkaluja asioiden muuttamiseen.

Tähän mennessä olenkin savutuksiini hyvin tyytyväinen ja nyt odotan innolla, mitä kaikkea neljä kokonaista kuukautta saakaan aikaan!

unelma itsesta 2

Mutta hei, olettekos kokeilleet lehtikaalisipsejä? Meillä on pakastin pullollaan lehtikaalia ja sitä yritetään tietenkin tunkea vähän joka ruokalajiin, mutta sipsin muodossa tämäkin muuttuu todella jaloksi naposteltavaksi.

Lehtikaalisipsit:

Jos käytät tuoretta lehtikaalia, huuhtele lehdet ja poista lehdistä puiseva varsiosa (meillä tämä on tehty jo syksyllä pakastusvaiheessa). Lehdet saa samalla revittyä pienemmäksi ”sipsin kokoisiksi”.
Levittele lehtikaalit pellille leivinpaperille ja pirskota niiden päälle öljyä. Voit sekoitella hiukan, jotta öljy leviää tasaisesti. (Sipsit onnistuvat kyllä ilman öljyäkin, mutta tämä on makuasia, ja öljy saa suolan tarraamaan sipsin pintaan.) Ripottele pinnalle suolaa. Meillä on käytetty erilaisia Nicolas Vahen maustettuja suoloja, mutta tavallinenkin käy oikein hyvin.
Paahda sipsejä 150-asteisen uunin keskitasolla noin 20 minuuttia. Varo kuitenkin polttamasta niitä. Voit käännellä sipsejä lastan avulla paistamisen aikana, mutta pieni määrää paahtuu ilman kääntelyäkin tasaisesti.
Rouskis, ja ovat muuten hyviä!

Huisia sunnuntai-iltaa! ♡