home office – työhuoneen syyspäivitys

22.8.2017

Hellohello!

Lupailin eilen työhuonekuvia, joten täältä pesee! Ei tullut vihreää seinää, tai mitään muutakaan kovin radikaalia, mutta hei, aika pienillä jutuilla saa lopulta piristettyä vaikka mitä!

Meillä työhuoneen ehdottomasti suurin haaste on se, että huone toimii läpikulkutilana ja vieraat näkevät juuri tämän huoneen eteisen jälkeen (koska sitä olohuoneen ovea pidetään kuitenkin pääsääntöisesti kiinni). Samoin toki kuljemme myös itse tätä kautta, ja juuri siitä syystä sekainen työhuone aiheuttaa itselleni päänsärkyä. Kun pöydällä lojuu välillä kahden ihmisen paperityöt, ja hyvässä lykyssä pino puhdasta pyykkiä (vaatehuone on työhuoneen yhteydessä), ei yleisilme voi ollakaan kovin viimeisen päälle. Mutta se on sitä elämistä, ja elämisen jälkien täytyykin voida näkyä. Tärkeintä on kuitenkin, että työhuoneen saa nopeasti myös järjestykseen, eli tavaroille on omat paikkansa, ja yleisilme on paitsi kutsuva, myös käytännöllinen.

Noita työhuoneaiheisia postauksia kun selailee, niin huomaa tämän huoneen muuttaneen ulkoasuaan aika ahkerastikin parina viime vuotena. Kuitenkin itselläni on vielä melko tuoreessa muistissa sekin aika, kun huone oli pelkkä kylmä varasto (jonka läpi silti kuljimme), ja lattia täyttyi kaikesta siitä remonttirojusta ja muuttosälästä, jota ei saatu järkevämmin sijoitettua. Sillä sitähän tuo huone oli aluksi kokonaisen vuoden verran.

Pääosin työhuone on ollut jo tovin haluamassani kunnossa, mutta sen käytännöllisyydessä on kaksi heikkoa lenkkiä. Ensimmäinen on pursuileva työpöytä, ja toinen on samaa tekevä lattia. Nimittäin tässä huoneessa säilytetään joitakin soittimia, jumppakasseja, kuvausvälineitäni ja montaa muuta juttua, jotka eivät mahdu kaappeihin tai lipastonlaatikoihin. Niinpä nuo tavarat ovat useimmiten lojuneet vain tyhjän seinänpätkän edessä, nojaten ikkunan vieressä olevan kiinteän komeron oveen. Koska tuo komero nyt vielä sattuu olemaan kenkäkaappimme, on käytännöllisyyden kanssa ollut vähän niin ja näin.

Kun viimeiset viisi vuotta on kohta enemmän tai vähemmän remontoitu, tuntuu aika kivalta, että huoneiden ilmettä voi nykyisin muuttaa ilman sen suurempia remonttioperaatioita. Ja mikä parasta, muutoksen aikaansaamiseksi ei kulu montaakaan kymppiä. :) Tällä kertaa selvittiin muutamalla säilytyslaatikolla, joihin erilaiset piuhat, johdot ja laturit, sekä kuitit, laskut ja lomakkeet sai nätisti järjestykseen. Lisäksi tarvittiin pieni hylly, joka nostaa ylimääräiset tavarat pois työpöydältä, sekä naulakko, joka nostaa lattialla lojuvat kamat ylemmäs ja helpottaa esimerkiksi siivousta. Tarpeeksi alas asennettu naulakko pitää pystyssä myös helposti kaatuilevat asiat, kuten vaikkapa kamerajalustan.

Isommat säilytyslaatikot (sini-musta-vihreä), sekä naulakko, ja hylly kannattimineen, löytyivät Ikeasta. Kirjavat säilytysrasiat ostin Indiskasta. Aikaisemmin hankittu, tasan ikkunan levyinen, Ikean Malm -lipasto hoitaa sen suurimman säilyttämisen vaivan ja työpöydän pukkijalkojen avulla esimerkiksi tulostin on saatu pois työpöydältä.

Parasta on kuitenkin se, että työhuoneen uusi ilme myös motivoi pitämään paikat järjestyksessä! :D

Kivaa päivää, toivotaan, että aurinko jaksaisi tänäänkin paistaa!

Tallenna


something big going on…

21.8.2017

Maanantaita muruset!

Ajattelin laittaa teille tänään kuvia työhuoneesta, jonka viihtyisyyteen olen tässä viikonlopun aikana panostanut, mutta koska mielenpäällä on jotain suurempaa, jätetään se työhuone vaikkapa huomiselle.

Tämän viikonlopun aikana olen pohtinut enemmän tai vähemmän pelkoa ja kaikkea sitä, mitä pelkoon liittyy. Miksi, sen nyt jokainen voi kai tässä kohtaa jo arvatakin.
Koska syksy on sitä aikaa vuodesta, jolloin lapsille tarvitaan taas kasa uusia vaatteita ja välineitä harrastamiseen, päätimme perjantaina lähteä työpäivän päätteeksi ajelemaan kohti Turkua, tai varsinaisesti kohti Raisiota. Tämä ihan siitä syystä, että meillä ei ole vaatekauppoja, urheiluliikeitä tai oikeastaan mitään erikoisliikkeitä täällä, vaan moiset asiat pitää aina toimittaa ”sivistyksen parissa”. Puolentoista tunnin ajomatka käytettiin sekin hyödyksi, ja rentouduttiin musiikkia kuunnelle. Ei kuitenkaan radiosta, vaan Spotifystä.  Voitte siis kuvitella, että Raisioon ehdittyämme, olimme täysin uutispimennossa ja tuiki tietämättömiä perjantain tapahtumista.

Se on hassu juttu, miten pelon voi milteipä haistaa ja sen ilmapiiri herättää ihmisessä jonkinlaisen kuudennen aistin. Vaikka ei oikeastaan tiedä mitään, sitä tajuaa aika nopeasti, että jokin on kuitenkin vinossa. Toki mikään Einstein ei tarvitse olla ymmärtääkseen, että kauppakeskuksen perjantai iltapäivänä suljettuihin liikkeisiin, ja paikalla parveileviin poliiseihin, liittyy jotakin tavallisuudesta poikkeavaa. Meille asiat kuitenkin selvisivät vasta Suomalaisen Kirjakaupan kassalla, sillä vaikka mieli ymmärtää jonkin olevan vinossa, korvienväli kehittää kyllä tarvittaessa täysin tyydyttäviä ja neutraaleja selityksiä.

Vaikka Raisio ei nyt ihan Turun keskustaa hivokaan, eikä mitään konkreettista uhkaa kauppakeskuksessa ollut, moni liikkeistä oli sulkenut ovensa. Osa varmasti pelon vuoksi, osa kadonneiden asiakkaiden vuoksi. Tyhjentynyt kauppakeskus suljettuine liikkeineen ja ravintoloineen kuitenkin laittoi ajattelemaan pelkoa. Sitä, miten pelko lamaannuttaa ja ajaa ihmiset koteihinsa. Kaupat eivät myy, eivätkä asiakkaat osta. Jokainen pälyilee olkansa yli, ja ilmassa on ikävää odotuksen tuntua. Yksi hiljainen perjantai-ilta ostoskeskuksessa on pieni asia, mutta pelon levitessä vaarana on koko yhteiskunnan romuttuminen. Jos kauppakeskuksessa nähdyn mikroesimerkin suurentaisi koskemaan pitkäjaksoisesti koko yhteiskuntaamme, tiedossa olisi katastrofi.

Pelko on oikeastaan harvinaisen tehokas tapa horjuttaa mitä tahansa. Se toimii pienessä piirissä, mutta pystyy lamaannuttamaan myös huomattavasti suurempia kokonaisuuksia, jopa yhteiskuntamme perusteita. Loppujen lopuksi halpa ase, jos sen antaa vaikuttaa, muuttua hysteriaksi tai yleiseksi ilmapiiriksi. Pelko kun asuu meissä kaikissa kuitenkin jo valmiiksi, sitä ei tarvitse luoda tyhjästä, vaan pikemminkin lietsoa henkiin.
Uskon, että on täysin luonnollista pelätä, eikä pelossa itsessään ole mitään väärää. Päinvastoin, se on inhimillistä. Pelolle, kuten muillekin negatiivisille tunteille, pitää kuitenkin asettaa rajat. Pelon ei saa antaa voittaa, vaan siitäkin on päästävä yli.

Huomaa, että ilmassa on jo syksyä. Syksyn tuoksua ja kosteutta, jopa auringonsäteissä on aavistus syksystä. Aamuisin peltojen yllä leijuu syyskesän usva ja hämärtyvä ilta laittaa kääriytymään kodin lämpöön. Huomaan pitäväni tästäkin vuodenajasta aina vain enemmän ja enemmän.

Hetken mielijohteesta olisin muuten voinut sutia koko työhuoneen tummanvihreäksi, mutta pidättäydyin kuitenkin pienissä yksityiskohdissa. :)

 

Kaunista maanantaita!

Save

Save

Tallenna