Terveiset Nauvosta

27.7.2018

Perjantaiheipat!

Tulin nopeasti huikkaamaan teille terveiset kesäisestä Nauvosta. Vietettiin eilinen päivä saaristossa ja pääsin myös vihdoin piipahtamaan Niinmun Designin Pop up -myymälässä. Ihan mielettömän upea tuo Virpin konttimyymälä, ja tunnelma kuin olisi jossakin ihan muualla kuin Suomessa. Siis siitäkin huolimatta, että myynnissä on suomalaista designia ja Suomessa valmistettuja vaatteita. Ja se just niin kivaa onkin. Että kaikki on oikeasti itse suunniteltua, eikä mitään tilaustavaraa. Ja että jokainen vaate tuo työtä Suomeen.

Jos viikonlopun ohjelma on vielä auki, niin saaristoon kannattaa ehdottomasti lähteä. Sunnuntaihin asti on tarjolla musiikkia Korpo Sea Jazz festareiden muodossa, terassikelit on ainakin kohdillaan ja Niinmun pop up toimii Nauvossa vielä parisen viikkoa.

Itse menin etsimään myymälästä yhtä tiettyä hametta, joka oli nettikaupasta jo loppunut. Nauvossa oli kuin olikin yksi kappale hametta kuin varta vasten minua odottamassa. Ja se on vähintään yhtä ihana, kuin olin kuvitellutkin sen olevan. Laitan teillekin kuvaa tulemaan, kunhan tästä joudan.

Mutta nyt perjantain viettoon. Oikein ihanaa viikonloppua teillekin! ♡

 

 

Ps. Jos matka Nauvoon ei onnistu, niin Niinmun Designin muut kesän myyntipisteet löytyvät täältä.


Talviloma

21.2.2017

Enpä olisi uskonut, että matkustamalla Etelä-Suomeen pääsisi keskelle talvea! Meidän lapset pääsivät pulkkamäkeen, mikä on kotikulmilla ollut täysin mahdoton ajatus, kun lunta ei yksinkertaisesti ole ollut. Pari astetta pakkasta, kirkas auringonpaiste ja luminen maisema. Juuri täydellinen keli talvilomailuun!

Täällä nautitaan lapsiviisikon energiasta, sekä ajasta oman siskon kanssa. Niin, ja lomafiiliksestä tietenkin.

Ihanaa aurinkoista viikkoa teillekin!


Junalla Pietariin

01.6.2016

Noniin! Eli fiiliksiä Pietarista melko tuoreeltaan olisi nyt tarjolla! Sunnuntaina tosiaan palauduin kotiin ennen puoltayötä, ja kyllähän se oma sänky kivalta tuntui, vaikka Pietariinkin jäi ihan liian paljon nähtävää ja koettavaa. Tämä on oikeasti ihan hurja fiilis, koska kerrottavaa teille olisi vaikka miten, ja kuviakin koko kamerallinen! Mutta, jotta tässä jutussa pysyisi jonkinlainen tolkku, aloitetaan nyt kuitenkin siitä matkasta! Eli Mintun kanssa teimme tosiaan Allegro-junamatkan Pietariin yhteistyössä VR:n ja Indiedaysin kanssa. Meille molemmille tämä oli ensimmäinen matka Pietariin, ja minulle ensimmäinen matka ylipäätään Venäjälle. Minttu on vuosia sitten ollut ryhmämatkalla Viipurissa, mutta muuten olimme kyllä täysin noviiseina liikkeellä.

Nevasta haarautuvat kaupunkia halkovat kanavat ovat erittäin hyviä maamerkkejä, joiden varassa pystyy suunnistamaan, vaikka venäjänkielen taitoa ei löytyisikään. Myös Nevski Prospekt (Nevan valtakatu), eli Pietarin pääkatu, on hyvä apu suunnistuksessa.

Helsingistä lähtevä VR:n Allegro –juna vie Pietariin kolmessa ja puolessa tunnissa, mikä on hurjaa jo siinäkin mielessä, että oma junamatkani täältä meidän huudeilta sinne Helsinkiin nappaa jo melkein saman. Itse tykkään junalla matkustamisesta, ja näin ulkomaille suunnatessa se oli kyllä helppo ja vaivaton, ihan siinäkin mielessä, että rajatarkastukset tapahtuvat liikkuvassa junassa, eikä aikaa mene turhiin jonottamisiin samoin kuin vaikka lentokentällä.

Koska me ei Mintun kanssa oltu itse koettu koskaan mitään vastaavaa, ja tämä junamatka oli ensimmäinen matkani Venäjälle, ajattelin nyt pähkinänkuoressa kertoa, että miten matka noin niin kuin pääpiirteissään menee.

Kaikki alkaa tietenkin viisumin hakemisesta, ja koska me Mintun kanssa asumme molemmat muualla kuin Helsingissä, valitsimme viisumitoimistoksi Lähialuematkat, jolle tarvittavat asiakirjat sai postittaa, ja jonka toimisto sijaitsi kätevästi Helsingin päärautatieasemalla, josta viisumin sai napata mukaansa ennen lähtöä.
Allegrolla matkatessa mennään aika samalla fiiliksellä, kuin junassa muutenkin. Eli ehdit ajoissa junaan, etsit oman vaunusi/paikkasit ja istut mukavasti! Tärkeää on muistaa, että junaliput, passi sekä viisumi ovat koko ajan kädenulottuvilla, sillä matkan aikana niitä tarkastetaan ainakin kolmesti. Ensimmäisen kierroksen tekee VR:n henkilökunta (lipuntarkastus), ja lähestyttäessä Vainikkalan raja-asemaa passintarkastuksen tekee rajavartiolaitos. Venäjänpuolella sitten maan omat viranomaiset katsovat vielä paperit kuntoon, ja junan henkilökunnalta saamastasi maahantulokortista puolet otetaan tässä kohtaa pois (toinen puoli tulee säästää sitten paluumatkaa varten, jolloin Venäläiset virkailijat ottavat toisen puolen).
Allegrossa on myös Allegro Bistro –ravintolavaunu, joka on suljettuna ainoastaan rajanylityspaikalla. Aina junassa kulkiessasi (WC, ravintolavaunu), paperit on oltava mukana, sillä niitä kysellään käytävillä seikkailevilta matkustajilta. Me ei ravintolavaunuun menomatkalla ehdittykään, mutta kotiinpäin tultaessa kävimme vielä Venäjän puolella, ja passiani taidettiin pikaisesti katsoa kolmesti.
Muuten Allegro on mukavuudeltaan uusien VR:n junien luokkaa, penkit ovat tosin huomattavasti mukavammat, kuin tavallisissa IC-junissa. Tämän totesin, kun lähdin junamatkalleni Helsingistä kotiin. Tavalliseen tapaan myös Allegrosta löytyy Wi-Fi -yhteys, mikä Venäjän puolella matkatessa tietenkin on plussaa, kun mobiilidatan laittaa pois päältä.

Maahantulokortin täyttämiseen löytyy selkeät ohjeet Allegro-lehdestä, jonka voit napata jo asemalla. Lehti löytyy myös istumapaikaltasi junasta.

Pietarissa Allegro saapuu Finljandskii vokzal –rautatieasemalla, ja kotiinpäin lähdetään luonnollisesti samalta asemalta, jossa passintarkastuspiste aukeaa noin puoli tuntia ennen junan lähtöä. Pietarin puolella asemalla on myös pienimuotoinen turvatarkastus lähdettäessä, ja asiakirjoja paluumatkalla tarkistaa Venäläiset viranomaiset. Suomen puolella mahdollisia tullattavia kysellään sitten taas suomeksi.

Upeita rakennuksia silmänkantamattomiin. Toiset vähän paremmassa kunnossa kuin toiset. Kontrasti kaupungissa on ihan mieletön, ja useista rakennuksista julkisivu on huomattavasti sisäpihoja edustavampi. Hotellimme oli melko ylellinen ja hulppea suomalaisessa mittakaavassa, mutta näkymä huoneen ikkunasta kertoo tarinan toisen puolen (alin kuva).

Vähän arkoina luottokortin vilauttelijana päädyimme vaihtamaan rahaa menomatkalla, ja tämä käy tosiaan kätevästi junassa, jossa kiertää valuutanvaihtaja. Käteistä ei tarvitse varata, vaan voit ”nostaa” ruplasi pankkikortilla (luottokortti ei tässä kohtaa käy). Hiukan yliarvioimme matkalla kulutettavan rahan määrää, mutta kotimatkalla tosiaan saimme vaihtaa käteiset ruplamme taas euroiksi.

Pietarissa tulee kuljettaa matkustusasiakirjojen kopioita jatkuvasti mukanaan (me ainakin jätimme alkuperäiset hotellin tallelokeroon), sillä poliisilla on oikeus tarkistaa kenen tahansa tiedot milloin vain. Myös hotellin varausvahvistusta suositellaan pidettävän mukana, jotta voit sen avulla kertoa majapaikkasi.

Allegro -junamatka Pietariin maksaa n. 40 euroa, mikä on mielestäni älyttömän halpa hinta näin mukavasta matkustamisesta. Ruplan kurssi on nyt myös suotuisa matkustukselle, ja sanotaankin, että Pietarin hintataso on jopa puolittunut. Ostosmatkalle me ei Mintun kanssa oltu edes lähdössä, ja rahaa vaihdettiin lähinnä ravintoloita ajatellen. Pietarin hinnat olivat siis tosi iloinen ylläys! Jos nyt ei mihinkään ihan kaikkein kalleimpaan ravintolaan halua mennä, niin kyllä hyvät ruuat ja viinit saa ihan älyttömän halpaan hintaan (esim. kunnon pihviannos alle 700 ruplaa/vajaat 10 euroa). Ainakin itselleni tuo ruplan heikko kurssi on yksi syy, miksi haluaisin matkalle uudestaan jo lähiaikoina.

Kotiinlähtö “kahvit” hotellin ravintolassa, paikallista lounasta ja Venäläisiä leivoksia torikojusta.

Pietari on suurkaupunki, jossa asukkaita on melkein saman verran kuin koko Suomessa. Rohkenen myös väittää, että turisteissakin puhutaan miljoonista. Itselleni tämä suurkaupunkimaisuus oli valtava yllätys. Tiesin meneväni suureen kaupunkiin, mutta se suuruus yllätti silti. Välimatkat ovat pitkiä, joten hyvät kengät ovat todellakin tarpeen. Lisäksi itse suosittelisin varaamaan taksin rautatieasemalle jo valmiiksi. Näin tullessasi Pietariin, (luotettava ja oikea) taksikuski odottaisi sinua asemalla. Pietarissa toimii kyllä lennossa napattavia takseja, mutta niitä ei (varsinkaan turisteille) suositella. Meillä ei taksia ollut valmiina, ja ensimmäinen iltamme menikin siihen, että kävelimme (mukulakiveen verrattavia jalkakäytäviä) matkalaukkujamme vetäen. Loppusaldoksi tuli melkein kaksi ja puoli tuntia, ja olimmekin sitten ihan poikki kaikesta matkustamisesta ja patikoinnista. Ja lähdettäessä harmitti ehkä vielä enemmän, koska taksi hotellilta asemalle maksoi vaivaiset 250 ruplaa, eli vain reilut kolme euroa!

Kaupungin koko  tarkoittaa tosiaan sitä, että välimatkat ovat pitkiä. Niinpä hotellia varatessa suosittelisin miettimään tarkoin, mitä haluat Pietarissa nähdä ja kokea. Meidän hotellimme (Hotel & Spa, ROSSI BOUTIQUE HOTEL, 55 Fontanka Embankment) oli sen verran kaukana nähtävyyksistä, että aika meni valitettavasti kulkemiseen. Koska perjantai käveltiin hotellille, ja sunnuntaina oli turha enää lähteä hotellilta muualle kuin asemalle, meille jäi tosiaan vain tuo lauantaipäivä aikaa itse Pietariin. Kun ilta kahdeksan jälkeen pääsimme hotellille, emme kyllä jaksaneet lähteä kohti Nevaa enää uudestaan illallisen merkeissä, vaan unohdimme Mintun tekemän ravintolalistan suosiolla, ja ajelimme hissillä hotellin ravintolaan.

Talvipalatsia ja Eremitaasia ei voi vahingossa ohittaa (alempi kuva).

Pietarissa kaikki tienviitat ja opasteet (myös nähtävyydet ja museot) on kirjoitettu venäjäksi kyrillisin kirjaimin. Tämä osoittautui haasteeksi koska turistikartassamme suuriin osa oli käännetty latinalaisiksi aakkosiksi. Olen joskus yli 20 vuotta sitten kyllä venäjän perusteita opetellut, mutta täytyy sanoa, että aika hyvin on kadonnut kaikki vuosien saatossa mielestä.

Englantia meille osasi Pietarissa puhua ainoastaan hotellin respan henkilökunta, yksi maatuskamyyjä (ostin  tietenkin pakollisen tuliaisen), sekä rautatieaseman passintarkastaja, kun olimme lähdössä kotiinpäin. Ravintoloiden työntekijät kyllä jotakuinkin ymmärsivät englantia, ja kaikki saatiin hoidettua. Tämä kieltämättä vähän yllätti, koska nähtävyydet ovat aika maailmanluokkaa, ja turismi on iso osa kaupunkia.

Kazanin Katedraali, Palatsiaukio ja Aleksanterin pylväs, Talvipalatsia sisältä ja ulkoa sekä Iisakin kirkko.

Toinen yllätys oli asiakaspalvelun lievähkö töykeys, joka hotellia ja muutamaa poikkeusta lukuunottamatta oli aika vallitsevaa. Talvipalatsin ja Eremitaasi -museon turvatarkastuksessa erehdyin kysymään Talvipalatsin suuntaa ”turvanaiselta” (emme taaskaan ymmärtäneet opasteita), ja vastauksesi tuli sen verran tiukka pöytään lyönti, että ymmärsin naisen haluavan kamerani pöydälleen. Sillä hetkellä kävi kyllä jo Siperia mielessä, mutta osattiinhan me tilanteelle heti nauraakin. Tosin vasta, kun olimme turvatarkastuksen nöyrinä ohittaneet, ja kamerani oli todettu vaarattomaksi. Mutta tämä siis varoituksena, jos Pietariin matkaatte. Joissakin paikoissa tilanteet otetaan erittäin vakavasti, ja kielimuuri käy välillä omankin luonnon päälle. Mutta mikäs matka se olisi, jos kulttuurieroilta voisi valan välttyä! 🙂

Finljandskii vokzal –rautatieasema sijaitsee melko kaukana Nevasta, niin sanotulla Pietarin Viipurin puolella, kun taas suuri osa Pietarin suurimmista nähtävyyksistä sijoittuu sinne suuren, kaupunkia halkovan joen rannalle. Tästä syystä ensimmäiset Pietarin näkymät eivät myöskään ole ehkä ne kaikkein fiinimmät, mutta nähdessäsi pl. Lenina –aukion, saat kyllä ensimakua kaupungin mahtavuudesta ja siitä mitä matkallasi tulet kokemaan. Ja ei, kyseinen aukio ei tosiaan ole vielä mitään siihen kaikkeen muuhun verrattuna.

Melkoinen kulttuurishokkihan tuo Pietariin saapuminen ensihätään on, mutta kuten monessa muussakin paikassa, se maalaisjärki on ehkä paras matkavarustus, jota voit mukanasi pitää. Liikenne on tosi hurjaa, ja suojateilla ei aina ole valoja. Me esimerkiksi ylitimme tietä mielellämme paikallisten vanavedessä, jolloin se tuntui huomattavasti turvallisemmalta. Pietari on myös ehdottomasti kaupunki, jolla on vähintään kahdet kasvot. Yltäkylläisyyden ja kruusattujen yksityiskohtien vastapainona on sitten myös sitä toista ääripäätä.

Meidän aikamme ei pitkistä välimatkoista johtuen riittänyt kuin Iisakinkirkon ja Talvipalatsin kiertämiseen. Kirkko veren päällä (Kristuksen ylösnousemuksen katedraali) oli paikka, jonka molemmat halusimme kokea, mutta se jäi kyllä pelkästään ulkopuolelta ihailemiseen.

Kuvia, vinkkejä, fiiliksiä ja kaikkea mahdollista matka-asukuvista kissakahviloihin on tallentunut niiden hiukan vajaan tuhannen kuvan joukkoon, jotka kamerastani löysin. Niinpä varoittelen, että Pietari aiheisia postauksia on tulossa kyllä lisää! 🙂

Kun sunnuntaina palattuani oikaisin omaan sänkyyn, totesin miehelleni, että olisin kyllä valmis lähtemään heti uudelleen. Ja vaikka seuraavana aamuna jalat huusivat armoa ihan vain kävellessäni alakertaan, olin silti samaa mieltä. Ei Pietaria voi kuvailla, se pitää itse kokea! Mikään kuva ei anna oikeutta sen suuruudelle ja nähtävyyksille. Ja ehkä juuri kontrasti on se, mikä paikassa viehättää. Niin lyhyt, helppo ja edullinen matka, mutta silti niin eksoottinen kohde.

Voita Allegro -lahjakortti!

Haaveeni on, että pääsen Pietariin vielä toistamiseen tämän kesän aikana! Mutta nyt saisin lähettää matkaan myös jonkun teistä. Nimittäin, tässä arvonnassa  sinulla on mahdollisuus voittaa 240 euron arvoinen Allegro -matkalahjakortti!

Jos olet jo käynyt Pietarissa, kerro mistä pidit ja mikä teki suurimman vaikutuksen. Mikäli Pietari on näkemättä ja kokematta, kerro mikä sinua eniten kohteessa houkuttelee. Jätä kommentti viimeistään tiistaina 7. 6. 2016, ja olet mukana arvonnassa. Lue kilpailun säännöt täältä.

Mutta lisää Pietaria, nähtävyyksiä ja matkafiiliksiä on tosiaan tulossa vielä myöhemminkin!

Ps. Vastaava arvonta on myös  Mintun blogissa, eli kannattaa koettaa onneaan molemmissa! 😉


Maanantailta

27.1.2016


Tunnelmia ja paloja maanantailta. Kuvasimme siis meandin uutta mallistoa Helsingissä, ja kuvauspaikkana toimi persoonallinen ja viihtyisä Rupla. Porukka oli ihan mahtava, osa tuttuja, osa uusia tuttavuuksia, ja juttu luisti koko illan iloisesti.

meandirupla 9 meandirupla 8

Ohjelmaan kuului toki hyvää ruokaakin, ja tällä kertaa päästiin itse hiukan osallistumaan keittiömeininkiin. Blini-ilta oli hauska ja todella antoisa. Ainakin juuressipsit menevät heti kokeiluun, ja paahdettu valkosuklaa pääsee varmasti myös jälkkäripöytään lähiaikoina. Kerrankin tilaisuus, jossa kehtaa oikeasti kysellä neuvoja ja vinkkejä, ohjeita ja reseptejä.

meandirupla 7meandirupla 6meandirupla 5

Pääosassa hyvän seuran ja ruuan lisäksi oli tietysti me&i:n uusi mallisto, joka julkaistiin tänään. Naisten vaatteet jatkavat meandilla nousuaan, ja tässäkin mallistossa on sekä uutta, että joitakin hyväksi havaittuja klassikoita. Kannattaa tutustua!

meandirupla 3 meandirupla 4

Sain pyytää mukaani yhden blogikaverin, ja matkaan lähti White featherdream -blogin Hanna. Tuntui jopa hiukan hassulta, että ei olla koskaan aikaisemmin tavattu kasvokkain, mutta silti ollaan tekemisissä sen verran, että toisen tuntee kuitenkin jo kohtalaisen hyvin. Mulle illan paras juttu oli siis ehdottomasti se, että viimein tapasin Hannan. Kiitos siis seurasta! 🙂

meandirupla 12 meandirupla 11 meandirupla 10 meandirupla 2 meandirupla 1meandirupla 13

Kuvat: Aki Rask / Akifoto Oy

Kiitos meandin tytöille, kaikille bloggaaja kollegoille ja meidän mahtavalle kokkipojalle.

Koitan vastailla kommentteihinne mahdollisimman pian. Vähän sairastelua ilmassa ja veto pois, mutta josko se tästä menisi ohi. Mukavaa iltaa kaikille!


Ilta videolla

11.11.2015

Muistanette viikon takaisen, Indiedaysin ja Schollin yhteistyön merkeissä järjestetyn, Scholl Dinner Detour -illanvieton, josta teille kirjoittelinkin. Postauksen voit käydä lukaisemasta tästä linkistä, mutta palaan tuohon iltaan nyt vielä pienen videon muodossa. Nimittäin illasta on tosiaan koostettu hauska pätkä, johon on mahdutettu se rento fiilis, joka meillä oli seuranamme. Tuon puolentoista minuutin aikana saatat bongata myös pari puhelinta ja kameraa. 😉

Ajatuksena illalliskierros ventovieraiden ihmisten kanssa ja tieto siitä, että tehtäväsi on houstata yksi ravintolapysäkki, saattoi alkuun myös hiukan jännittää. Onneksi tuossa porukassa kaikenlainen jännittäminen katosi ennen kuin oli varsinaisesti tullutkaan, ja koko illasta jäi käteen hyvä ja levollinenkin olo.

Iltamme tosiaankin järjestettiin Vain Elämää -henkisesti, ja ravintolat oli etukäteen jeattu meidän neljän bloggaajan kesken. Minttu sai kunnian aloittaa alkudrinksuilla, Sanni jatkoi alkuruokaravintolassa, Marialle oli valittu pääruokapaikka, luonnollisesti itselleni jäi jälkkäriravintola. Illan teemana oli hyvinvointi, ja siihen tartuttiinkin hienosti monelta kantilta.

Mitään esitelmiä me emme tosiaankaan pitäneet vaan lähinnä kukin vuorollaan avasi keskustelun, ja juttelimme niin aiheesta kuin aiheen vierestäkin. Hauska oli myös huomata, että hyvinvointi on meille kaikille tärkeä asia, ja suhtaudumme siihen yllättävän samalla tavalla. Hyvinvoinnin kärkeen asetettiin ravinto ja uni, ja niiden rinnalle elämää tasapainottavia tekijöitä, kuten liikuntaa, ystäviä, yksinoloa, rakkautta, harrastuksia, oppimista jne. Siihen kun lisää vielä sitä positiivista ajattelua ja suhtautumista elämään, ollaan melko varmasti hyvinvoinnin paremmalla puolella. Kyse onkin sairauden puutteen ja vaurauden sijaan, enemmän sellaisesta henkisestä vauraudesta, sekä hyvästä olosta – niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. Hyvinvointiin pystymme myös itse vaikuttamaan omilla valinnoillamme.

Itselläni on mennyt vuosia kovin mustavalkoisen ajattelun kanssa, ja joko – tai -asenteella, mutta illan aikana tuli pohdittua myös omaa kehitystä aiheen parissa. Esimerkiksi ruoka ei ole vain polttoainetta, tai soluillemme tärkeitä rakennusaineita, vaan samalla myös nautinto kaikille aisteille. Itselleni esimerkiksi ruokailun visuaalisuus on tullut jatkuvasti tärkeämmäksi. Kaunis kattaus, kaunis ympäristö ja  kaunis annos. Pelkkä syöminenkin voi olla älyttömän monipuolinen kokemus. Kun tuohon visuaalisuuteen vielä yhdistetään hyvät maut, pöydän ääreen rauhoittuminen ja hyvä seura, syntyy hyvinvointia hellivä kokonaisuus perustarpeemme ympärille.

Aiheena hyvinvointi on niin moniulotteinen ja se kietoutuu kaikkeen tekemiseemme ja ajatteluumme. Rönsyilevä ajatustenvaihto kuitenkin toimi hienosti myös tönäisynä pienelle itsetutkiskelulle. Mistä minun hyvä oloni kumpuaa? Kuinka voin edistää omaa hyvinvointiani? Lopulta elämä on valintoja ja itse olemme oman hyvinvointimme ja jaksamisemme asiantuntijoita. Kiireen ja arjen keskellä on siis enemmän kuin suotavaa pysähtyä myös miettimään itseään. Jos negatiivinen mieli levittää negatiivisuutta ympäristöön, niin kenties hyvinvoiva ihminen pystyy vaikuttamaan positiivisesti myös kanssaihmisiin.

Hauska ilta ja varsin antoisa teema. Hyvä idea myös toteuttaa ystäväporukalla, ja vaikka ihan kotona.

Mutta tämä siis Schollin yhteistyöstä. Käteen (ja tässä tapauksessa jalkaan) jäi paitsi mukavat geelipohjalliset, myös iso annos arkista viisautta ja motivaatiota huolehtia itsestään. Kiitos edelleen illan järjestäneille, ja tietenkin seuralle. Hieno kokemus, joka jää varmasti mieleen, ja johon tulee palattua yhä uudelleen.

Mutta nyt toivottelen sateisen harmaat keskiviikot. Täällä ainakin on säkkipimeää, ja päivä vaatii äärimmäiset määrät kahvia!


Kesäpäiviä

04.7.2015

Täällä on todellakin jatkettu kesäpäivistä nauttimista. Ulkoilmaelämää ja rentoa otetta, juuri sitä mitä ihminen kaipaakin pikku jakson muuten niin pitkään ja pimeään vuoteen. Tuntuu, että pää on nollaantunut, samoin kroppa. Mutta kaipa se on loman tarkoituskin!

Eilen tutustuimme lasten kanssa viehättävään kesäkahvilaan. Varsin tunnelmallinen paikka tuo Kesäkahvila Kaneli. Synkän tummassa salissa oli  vahva fiilis kotimaisesta elokuvasta, eikä turhaan, samaisessa paikassa kuvattiin Postia pappi Jaakobille -leffaa.

Vaatehuone on edelleen siivoamatta ja ikkunat pesemättä. Mulla on silti vahvasti sellainen fiilis, etten jaksa tarttua mihinkään noin tylsään vielä ensi viikollakaan. Se on kesä nyt, joten pitäähän siitä nauttia! 🙂

Ihanan viileä ilta puhaltaa ikkunoista raikasta ilmaa sisään. Voisi kuumuudesta valittaakin, mutta hikoilen mielelläni muutaman yön vuodessa, jotta jaksan taas palella muutaman kuukauden. 🙂

Ihanaa kesäviikonloppua, ja muistakaan osallistua arvontaan!


Ah, kotona!

01.4.2015

Onpas tosiaan ihana olla kotona! Niin kiva kun onkin välillä käydä jossain muualla, silti kotiin on aina ihana palata!

Kameran kuvasaldo on oikeasti tosi kehno, vaikka pariin päivään olisikin mahtunut vaikka mitä kuvattavaa. Hotellin vessassa otettu selfiekin tuli siinä puhelimeen siirrettäessä pienennettyä oikein kunnolla, joten kuva hajosi melkein pikseleiksi kun latasin sen tähän. No, mutta lähinnä tuossa tuo kampaus, joka kuvauspäivän jälkeenkin vielä jaksoi ihastuttaa. Voi kun joka päivä saisi yhtä huolettoman ja ilmavan kampauksen itselleen!

Eilisten kuvausten lisäksi, tänään oli ohjelmassa Tyhjän paperin haasteen tuomarointipäivä, eli pääsin todellakin näkemään ihan jokaisen kisaan lähetetyn työn. (kuvaa instan puolella) Hurjan kiva kokemus, eipä tuosta oikein muuta voi sanoa vielä tässä vaiheessa. 9. 4. lähtien te sitten pääsette valitsemaan suosikkinne meidän valitsemasta kymmenestä kuosista. Ja, kannattaa ehdottomasti antaa niitä ääniä, sillä äänestäneiden keskenhän siellä arvotaan 10 kappaletta 100 euron lahjakortteja FDS-verkkokauppaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Hotellihuoneesta ehdin nauttia kyllä ihan liian vähän, lähinnä käyttööni pääsivät vain kylppäri ja sänky, ja viimeinen kutsui tosiaan eilen jo kahdeksan jälkeen. Vaikka olo päivän mittaan kohenikin, niin väsymys oli kyllä illalla ihan huipussaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuvat on siis uudistuneesta Scandic Park -hotellista (entinen Scandic Continental), joka oli muuten tosi ihana Jielde-valaisimineen ja rouheine pintoineen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mutta nyt pää lyö tyhjää, ja aionkin seuraavaksi vaihtaa pyjaman ylleni ja käpertyä lämpöiseen kainaloon sohvalle. Tuntuupa ihanalle, että edessä on pääsiäinen, ja hiukan enemmän aikaa olla perheen kesken ja nauttia pyhien hiljaisesta tunnelmasta.

Rentoa iltaa ihan jokaiselle!


{ kuvia viikonlopulta }

28.10.2014

Hiphei!

Laitoinkin jo Instagramiin jonkun seinäkuvan lauantain päivätapahtumasta ja illalta myös, mutta tässä nyt muutama iltaposeeraus

vielä tännekin muistoksi. Seurana upeat Rilla ja Sanni, vielä kiitos molemmille tytöille, ja ryhmän miespuoliselle osiolle tietenkin myös!

Kuvia tapahtumista löydät Indiedaysin Facebook-sivulta.

potretti potretti 4potretti 2potretti 3 potretti 5

Photos by: Pauli Siuruainen

Mä olen tässä lahjonut lapsia olemaan kiltisti pannarin avulla. Pitää ottaa seuraavaksi mummun mansikkahillo sulamaan!

Ihanaa iltaa!


{ kööpenhamina }

13.9.2014

Aloin tässä käymään läpi viikon takaisia Kööpenhaminan kuvamuistoja. Ajattelin laittaa tänne blogiinkin näitä joitakin, tuleepa vaihtelua tuttuihin nurkkiin!
Päätimme tosiaan tyttöjen kanssa (Minttu, Elisa,Heidi) yöpyä Kööpenhaminassa, ja lentää takaisin vasta seuraavana päivänä. Näin meille jäi aurinkoinen ja lämmin lauantaipäivä aikaa paikkojen kiertelyyn, ja tietysti ostosten tekoon.

kööpenhamina 13kööpenhamina 8

Hotellin sijaan meillä oli aivan ihana kattohuoneisto keskellä Köpiksen sydäntä. Kaikki kunnia Heidille, joka asunnon löysi airbnb:n kautta. Tämä ratkaisu oli paitsi edullisempi kuin hotelli, myös tuhannesti viihtyisämpi.  Suuressa asunnossa oli kolme parisänkyä, tilavat huoneet, toimivat ja siistit keittiö sekä kylppäri jne. Suora linkki tuohon kämppään on tässä.

Asunnosta mulla ei ole kovin hyviä kuvia, lähdin tyhmyyksissäni yhden objektiivin kanssa reissuun. Kattohuoneiston ikkunat nyt ainakin kertovat jotakin asunnon luonteesta!

kööpenhamina 23

Eli ihan siinä asuntomme “vieressä” oli Hay, ja moni muu paratiisi!

kööpenhamina 5 kööpenhamina 19

Mutta ostosmahdollisuuksista huolimatta ne Köpiksen kauneimmat jutut on kyllä ihan arkisissa asioissa. Rakennuksissa, ihmisissä ja elämässä yleensä.

kööpenhamina 9kööpenhamina 20 kööpenhamina 12 kööpenhamina 7 kööpenhamina 15 kööpenhamina 3

Kuvia olisi vaikka kuinka, mutta säästän teitä skrollaamiselta yhden postauksen osalta.

Ihanaa lauantai-iltaa!


{ eiliseltä }

21.7.2014

Muutama kuva vielä aurinkoiselta sunnuntailta. Aamupalaa ja aurinkoista Kirjurinluotoa.

sunnywalk 3

Herrasmies seurassa tietenkin; Matkassa mukana Rillan Gorilla ja mun Velipuolikuu.

porissa2

Oltiin sen verran ajoissa liikenteessä, että Kirjurin kesäkahvila oli vielä kiinni…

sunnywalk 1

Mutta keskustassa meitä hemmoteltiin. Oli lattea ja jäälattea, croisanttia ja mansikkaleivosta… 🙂

porissa3

Ihan huippu viikonloppu!

porissa

Aurinkoista arkea!