Arkista kauneutta kaikkialla

17.4.2015

Oletteko huomanneet, että joskus tosi tavalliset ja arkisetkin asiat näyttävät kauniilta? Oikeat värit, oikea valo ja oikea tunnelma. Jopa tiskaamisessa voi olla jotain tosi kaunista, kuten mun mielestä näissä lasten aamu- ja iltapala-astioissa.
Muistan blogin alkuaikoina kuvanneeni enemmänkin juuri tällä ajatuksella, mutta vuosien saatossa myönnän taktiikan muuttuneen. Sitä tulee itse kriittisemmäksi, yrittää väillä liikaakin. Yleisö toivoo laajempaa kuvakulmaa, ja itse ehkä sokaistuu niille pienillekin jutuille. Sinänsä sääli, koska niitä pieniä ja arkisia asioita ajatellen koko blogi on aikoinaan saanut alkunsa. Että jokaisessa päivässä on hyvää ja kaunista, oli se sitten kahvikupin, tai vesipisaran kokoinen juttu.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Ja se, miksi itse suosittelen kaikille blogin ”kirjoittamista” perustuu juuri tähän; Kuvatessa saat katsoa linssin läpi juuri sitä mitä haluat, ja poistaa ympäriltä kaiken sen, mikä ei miellytä silmää. Voit unohtaa täyteen lastatun keittiön työtason ja keskittyä siihen pieneen kohtaan, jossa asiat ovat ”kohdallaan”. Se, tekeekö blogia julkisesti vai omaksi ilokseen, tai käyttääkö bloggaamisen sijaan muita sosiaalisen median kanavia, on lopulta harkintakysymys. Jonkinlainen kuvapäiväkirja voi kuitenkin olla älyttömän voimaannuttava harrastus; Mahdollisuus nähdä kaunista hyvinkin epätoivoisessa tilassa, ja tallentaa se muistoksi ja opetukseksi itselleen.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Toisille vastaava hyöty tulee esimerkiksi positiivisten asioiden listaamisesta. Ranskalaisilla viivoilla kasattu lista päivän mukavista jutuista on paljon käytetty terapeuttinenkin tapa, mutta nykyään se on levinnyt yleisesti sosiaalisessa mediassa. Harva on välttynyt saamasta haasteen listata Facebookissa kolme positiivista asiaa viikon ajan. Itse pidän valokuvaamista jopa vielä tehokkaampana. Se jättää jälkeensä konkreettisen todisteen, ja mahdollistaa paljon pienempienkin asioiden hahmottamista. Harva listaisi Facebook-seinälleen märän tiskiainepullon yhtenä päivän kolmesta positiivisesta asiasta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Niin, että sellainen ajatusketju syntyi tänään tiskatessa. Voi olla, että olen täysin hakoteillä, ja omituinen yksilö, jonka aivot käyvät täysin erilaisella radalla lajitovereihin verraten. Silti suosittelen koittamaan, sillä eihän siinä ainakaan mitään häviä. Kamera taitaa kulkea jo nykyisin melkein jokaisen matkassa puhelimen muodossa, joten sen isompaa investointiakaan ei tarvita. Riittää, että pitää silmänsä auki, ja tutkii ympäröivää arkea.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mennään kohti viikonloppua. Edessä lukematon määrä kauniit asioita ja positiiviasia juttuja!

{ Fashion Photo Shoot }

20.11.2014

Palataan hetkeksi Indiedaysin, Instrumentariumin ja Olympuksen Fashion Photo Shoot –yhteistyökampanjan kuvasaldoon. Sarjan ensimmäisen postauksen voitte käydä lukaisemassa täältä. Otsikosta huolimatta, muotia on tässä kohtaa niukasti esillä.
Jälleen kerran kuvia, joista tuskin itsekään itseään tunnistaa, tällä kertaa pääosassa kasvot, ja kuvaajana jälleeen Olympuksen ambassador-kuvaaja Damian McGillicuddy.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tässä postauksesa silmälaseja on esillä tasan nämä yhdet, nimittäin kakkulat, joihin rakastuin palavasti kuvauspäivän aikana. Oikeastihan nämä ovat ne samat lasit, jotka edellisessä postauksessa esittelin kilpikonnakuosissa; Charlotte Ronsonin Voguelle suunnittelema kehys, jonka sisäpuoli on hauskasti kukkakuvioitu ja ulkopinta on raikkaan punainen. Suunnittelijan muusana on tässä kohtaa kuulemma toiminut Eva Mendes, mutta ei nämä hassummalta näytä näin skandinaavisessa pärstässäkään.

Vogue2

Enemmän tietoa laseista löytyy Instrumentariumin sivuilta. Ja, edelleen Instrussa on se kahdet lasit yksien hinnalla -tarjous, jossa toiset rillit voi valita joko itselleen tai vaikka kaverille. Tässä kohtaa muuten pakko todeta, pikkuisen ohi oman asiani, että se Instrun uusi mainos on ihan mahtava. Siis se, jossa mies lähtee kahvilasta lasiostoksille. Tosi ihana! Sen voi katsoa Intrun etusivulta, jos et tiedä, mitä mainosta tarkoitan.

Ennen huulipunan totaalista levitysta Damian räpsi pari kuvaa kasvoistani myös ilman silmälaseja. Kuvauspäivän paras juttu oli ehkä päästä meikkaajamme ammattitaitoisiin käsiin. Monenmoista meikkaajaa on tullut koettua, mutta itse pidin Jaanan otteesta heti ensi sekunnilla. Samalla kun kasvoilleni loihdittiin erilaisia meikkejä, tuntui kuin olisi ollut jossain rentouttavassa kasvohoidossa. (Tiedättehän, tuntuu ihanalle, kun joku meikkaa hellästi ja pehmein ottein, eikä vain sudi niitä kasvoja kuin ladon seinää.)
Vaikka näissä kuvissa tuo meikin määrä ei olekaan kovin suuri, tulee itselle hassu fiilis katsoa tätä lookia. Minä en nimittäin koskaan meikkaa näin. Siis huulia korostaen, ja kirkasta punaista käyttäen!
Huulipunaa ja ripsaria tärkeämmässä roolissa tälläisissä beauty-kuvissa on kuitenkin valot ja varjot. Valokuvissa kun kasvoilta katoaa ulottuvuutta, on tärkeää korostaa kasvojen luustoa ja muotoa oikeanlaisilla varjoilla ja korostuksilla. Vähän sama kuin jos menet yökerhoon; iltameikissäkin niitä varjoja saa olla paljon vahvemmin kuin tavallisessa päivämeikissä, jotta ne tulevat oikeasti esiin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Tästä, valon ja varjon leikistä, juttelimme myös kuvaajan kanssa. Näissä kuvissa seisoin suoraan ylhäältä tulevan valon alla, ja Damian selitti, kuinka valo piirtää varjoja kasvoilleni, ja tekee niistä kulmikkaat. Valohan laskeutuu kasvojen korkeimmille kohdille, mutta samaana aikaaan niiden alapuolelle syntyy varjoja. Nämä, ei niin suotuisat varjot, taasen rikotaan epäsuoralla salamalla, jotta kasvoille tulee valoa myös vaakasuunnasta. Kukapa esimerkiksi haluaisi varjoja silmiensä alle! Hyvä vertailukohta tähän varjoleikkiin on mielestäni tuo taannoinen vatipää -postauksen kuva. Ilman meikkiä ja ilman varjostuksia, kasvot suoraan valoon päin käännettynä, pää näyttää leveältä ja pullealta. Tiedättehän sen fiiliksen, kun katsotte joitakin kuvia, ja ihmettelette, että onko mulla oikeesti noin leveä naama! No, tämä johtuu juuri niistä varjostusten puutteista tai liian kevyistä varjostuksista, ja siitä, että monesti vieläkin niitä kuvia räpsitään valon puutteessa sillä suoralla salamalla, joka viimeistään saa kasvot näyttämään pullealta kuunaamalta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Sen verran vielä, että nämä kaikki kuvathan on tosiaan otettu Olympuksen OM-D  E-M1 -kameralla, joka on siis ihan ammattitason kamera, vaikka onkin kooltaan pieni kuin mikä. Itselleni ainakin on pinttynyt päähän aika vahvasti se, että ammattikuvaajalla se kuvauskalusto on suuri, ja mitä isompi tykki kuvaajalla on, sitä suuremmasta tähdestä puhutaan. No, ainakaan tässä kohtaa, koolla ei näytä olevan enää merkitystä. Huippujärkkärinkin ominaisuudetkin on mahdollista laittaa nykyään pieneen pakettiin.

Lisää kuvauspäivän materiaalia ja kivoja juttuja löytyy kampanjasivulta. Käykäähän kurkkimassa!

Banneri