Kuvia viime lauantailta

11.11.2016

Voihan ihanuus! Eilisen illan ja viime yön aikana saatiin tännekin pari senttiä lunta, ja tänään onkin aivan uskomattoman kaunis pakkaspäivä! Näitä lisää, niin ei ole väljä vaikka marraskuu kestäisi vähän pidempään.

Mutta hei muutama kuva viime lauantailta Bloggers’ Inspiration Day -tapahtumasta ja illan Inspiration Blog Awards -juhlasta tulisi tässä. Mulla oli kyllä omakin kamera päivällä mukana, mutta kuvaaminen jäi jotenkin niin vähälle, että mennään nyt suuremmaksi osaksi muiden ottamilla pönötyskuvilla. :)

picture-169-of-170

Marian ja Mintun kanssa Instrun pisteellä rillejä testaamassa. Kuva: Sanni Riihimäki

Löysin kahdet aika täydelliset silmälasit… Sinänsä hyvä, koska olen menossa rillikaupoille, ja nyt tiedän, mitä haluan!

keisarinmorsianmakeup

Sally meikattavana. :)

p1010019p1010101 p1010102

Päivätapahtumassa ensin samalla porukalla, kuin rillejä sovittamassa, ja myöhemmin mun ja Marian seurassa Frida & Tiina
Kuvat: Emma Tähkäpää

Mansikan makua talven keskelle…

indiedays_iba2016-11indiedays_iba2016-10indiedays_iba2016-150

Iltajuhlassa mukana oli myös ranskanpastillit, sekä Hanna ja Tiina.
Kuvat: Henri Ilanen

Päivä oli todella hauska, eikä se ainakaan huonontunut iltaa kohden. Mukava oli myös, kun välissä ehti vaihtaa pyjamaan ja villasukkiin, ja sujahtaa hotellin peiton alle. Tosin nautiskelin vähän liikaakin, ja iltajuhlaan piti sännätä kiireellä, pikkuisen vain meikkiä korjaten.Bloggaaminen on useimmiten sitä, että ajatuksia vaihdellaan viestitellen, mutta silloin kun on mahdollisuus päästä ihan kasvotusten vaihtamaan ne kuulumiset ja mielen päällä olevat, se mahdollisuus kannattaa hyödyntää. Kiitokset tästä tilaisuudesta taasen järjestäjille, ja kiitos seurasta näille upeille naisille. ♡

Täällä olisi tänään siivouspäivä. Tekstiilit tuulettuu jo ulkona ja aurinko aika raadollisesti huomauttaa, että muutakin siivottavaa löytyisi. :)

Ihanaa perjantaipäivää!

Vaihdetut ajatukset

29.8.2016

Olipa onni, että sain eilen vaihdettua lentoni aikaisempaan ja aamuyön matkustamisen sijaan sain painua oman sängyn tuttuun ja turvalliseen syleilyyn väsyneenä, mutta hyvinkin onnellisena. Uni tulikin muuten heti, ja nukuin kuin tukki! Tämä päivä onkin sitten pyhitetty suurilta osin sille ”tilien tasaamiselle”, eli kotitöitä, kotitöitä ja ehkä vähän lisääkin kotitöitä. Rauli-myrskyn tuhot jäivät onneksi omalla tontilla pieniksi, vain yksi säpäleiksi hajonnut Bergs Potterin isompi ruukku harmittaa. Nyt täytyy tosin olla kiitollinen, että selvittiin tällä kertaa vain yhdellä kukkaruukulla, vaikkakin Bergs Potterin ruukut aiheuttivat hiukan kuolan valumista myös Tukholmassa.

Kollegoiden seurassa vietetyt päivät ovat olleet antoisia niin monella tapaa, että kaikkien ajatusten purkamiseen vaadittaisiin ehkä enemmän, kuin muutama blogipostaus, ja ihan kaikkia ei ehkä silti tarvitse edes purkaa. Olen juuri nyt äärettömän kiitollinen paitsi hyvästä ja hauskasta seurasta, myös tilaisuudesta peilata omaa ajatusmaailmaansa ja toimintaansa muiden tuntemuksiin. Naureskelin viikko sitten miehelleni, että olen selvästi tullut vanhaksi, kun Pokémon Go ja Snapchat tuntuvat omasta mielestäni vain nykyajan humputuksilta (onnistuin kuulostamaan kaikessa uppiniskaisuudessani ihan omalta isältäni, jonka mielestä aikoinaan veivattavan lankapuhelimen vaihtaminen näppäiltävään versioon oli tyystin turhanpäiväistä kotkotusta). Viikonloppu todisti kalkkeutumiseni, sillä totesin matkaseuralaiseni varsinaisiksi snäpittäriksi. Mutta hei, Maria ja Essi opettivat myös minua, eli kenties vanhakin koira voi vielä oppia uusia temppuja! Ja jos nyt en snäppitaituriksi muutu, niin tarjosin ystävilleni ainakin aihetta nauruun kaikella yksinkertaisuudellani.

Luonnollisesti tyttöjen kanssa tuli juteltua some-ilmiöistä  ihan laidasta laitaan. Ja aika samanlaisia ajatuksia meillä oli ihan jokaisella niin bloggaamisesta ja yksityisyydestä, kuin kaikista eri medioiden kautta tulleista lieveilmiöistä. Veteen piirretyt viivat konkretisoituvat kummasti kun ajatuksia saa vaihtaa ja vahvistaa kanssasiskojen seurassa. Ehkä joskus aikoinaan sitä tuli enemmänkin analysoitua vaikkapa ilkeää kommenttia, mutta tätä nykyä taitaa jo useamman bloggaajan nahka olla sen verran parkittua, että suurin osa tästä kategoriasta koetaan lähinnä huvittavana. Raskaan päivän jälkeen (punaviinilasin äärellä) meitä nauratti esimerkiksi äärettömästi Essin vanhaan reseptipostaukseen tullut kommentti ”Tuli täyttä *askaa”. Tämä ja muutama muu esimerkki naurattavat itseäni vieläkin, ja niinhän sen kuuluukin olla; Muutaman päivän yhteiselo antaa hymynaiheita vielä monen monituista vuotta, mutta todennäköisesti seuraavan viikon tirskahtelen nauramaan ihan spontaanisti pitkin päivää.

Blogien ja snäppien lisäksi vatvottavaksi pääsi tietenkin myös Instagram, josta onkin muodostunut varsinainen runsaudensarvi lieveilmiöineen. Tässä kategoriassa huvittavimmiksi koettiin tietysti ostetut seuraajat, joita joillekin ilmestyy kymmenentuhatta ihan yhden yön aikana. Äärimmäisen nolo juttu, johon valitettavasti sortuu jo ihan liian moni tätä nykyä. (Noin yleisesti päädyimme siihen lopputulokseen ja neuvoon, että mikäli joku haluaa olla instakuuluisa, kannattaa niiden seuraajien lisäksi ostaa myös niitä tykkäyksiä kuvilleen.)

less hate

Vaikka viikonlopun aikana tuli moneen kertaan huokaistua, että mihin tämä maailma on menossa (kyllä, itse huokailin juurikin näillä sanoilla), tajusin samalla, että bloggaaminen on se mun juttu, ja tykkään tehdä tätä hommaa ihan valtavasti. Uusia ja älyttömän kauniita blogeja syntyy jatkuvasti lisää, mutta olen silti iloinen, että olen saanut seurata aitiopaikaltani miten blogit, kuten muukin sosiaalinen media, on muuttunut ammattimaisemmaksi, hiotummaksi  ja harkitummaksi. Kun on aloittanut aikoinaan niillä postimerkin kokoisilla pokkarikuvilla, osaa suhtautua myös omaan kehitykseensä armollisemmin; En ole edelleenkään ammattikuvaaja, vaan ihan tavallinen (ja ehkä vähän jo kelkasta pudonnutkin) blogia kirjoittava perheenäiti.

Mulle on aina tuottanut vaikeuksia omien vahvuuksien listaaminen, mutta kuten yleisesti väitetään, ystävät tuovat parhaat puolesi esiin. Joten jos nyt joutuisin kertomaan vahvuuteni, se olisi ehdottomasti itselleen nauramisen taito. Ja mikäli yksi ominaisuus ei jostain syystä riittäisi, lisäisin, että osaan tehdä sen yhä pissaamatta housuihini.

Aivan mahtavaa uutta viikkoa!