{ 1. advent }

01.12.2013

Hip hei, ja hauskaa joulukuun aloitusta!

Laskeutuminen julun aikaan on täällä ainakin laitettu nyt vauhdilla käyntiin. Perjantai ja lauantai pyhitettiin jouluostoksille, tehtiin myös joitakin valmisteluja sekä joulua, että synttäreitä ajatellen. Remppa on käynnissä, ja paikat hujanhajan, mutta hei; Pikkueteisen lattiassa on ensimmäinen kerros valkoista maalia, ja tarkoitus olisi, että viikon päästä voidaan ottaa synttäri vieraan kuistin kautta sisään! Jee, tätä on niin odotettu!!!

Rempasta huolimatta olen koittanut laittaa hiukan jouluista tunnelmaa kotiin. Eilen vietettiin pikkujouluja ihan vain oman perheen kesken. Lähinnä haluttiin tehdä jotain yhdessä ja lasten kanssa, ja oikein mukava iltapäivä ja ilta saatiinkin aikaiseksi. Paistettiin pikkuinen “kinkku”, maistiaiset joululaatikoista ja ostettiin toisillemme ihan pikkuiset paketit. Syötiin suklaata sekä pipareita, ja lapset saivat olla tonttulakit päässä. Tästä tulee ehdottomasti perinne, sen verran hauskaa meillä oli!

Isomman eteisen (siis tämän joka nyt on ollut käytössä vallan) on tarkoitus siistiytyä ja ensimmäinen iso juttu onkin kenkäkaapin paikalleen asentaminen. Tarkoitus on, että tässä tilassa ei enää nähtäisi kenkiä lattialla, lähinnä joitakin vaatteita ja jalkineita voidaan tilassa säilyttää, ja tietenkin vieraat saavat jättää kenkänsä tännekin. Tuntuu kuitenkin mahtavalta ajatella, että tästä huoneesta saadaan vihdoin pois läjä saappaita, kuomia ja goreja, sekä kaiken laiset kuravermeet ja haalarit. Juhlistaakseni ajatusta laitoin kenkäkaapin päälle hiukan joulua. Kynttilöiden numerolaput  ja aluslautanen ovat Ikeasta, musta nauha Granitista, risukuuset sekä marokkokulho Tine K:n mallistosta. Kenkäkaappi on Ikeaa sekin.

1. advent  Uusi Kuu1. ADVENTadvent  Uusi Kuu -blog

Pikkujoulumieltä saan jakaa myös Lauralle, joka oli tällä kertaa onnettaren suosikki Mrs Jonesin pouf-arvonnassa. Laitan voittajalle sähköpostia, jotta rahi pääsee matkaan.

Kiitos kaikille osaaottaneille, hurja määrä teitä oli jälleen mukana!

Nyt pitäisi käydä pyykkihuollon kimppuun. On ollut kaikkea mukavaa ja vähemmän arkista puuhaa, ja perus kotityöt on vähän unohtuneet. Mutta ei siihenkään näköjään kuole!
Suloista sunnuntain jatkoa!


19 Responses to “{ 1. advent }”

  1. Ihania kuvia jälleen Emilia…

    Halusin toivottaa koko pesueellesi ” Ihanaa adventinaikaa”

    Terkkuja Naantalista, Kirsi

    pienenunelmanhillittyakauneutta.blogspot.com

  2. Marika V says:

    Mukavaa ensimmäistä adventtia!

  3. Wilhelmiina says:

    Hyvää ensimmäistä adventtia 🙂

  4. Laura says:

    Ei oo totta!! 😮 Oi jeee, niin mahtavaa! 🙂 Tulinpas onnelliseksi!! 🙂

  5. heidi says:

    Kaunista!! ja huraa teidän rempan edistysaskeleelle, varmasti huippufiilis!! 🙂

  6. Martta says:

    Ihanan tunnelmallisia kuvia! Mukavaa joulunalusaikaa kaikkine valmisteluineen teidän perheelle 🙂

  7. Kauniin näköistä jälleen kerran! Me vietettiin pikkujoulunhuurteinen viikonloppu myös, tosi aikuisten kesken, joten meno ollut ehkä vähän eri, heh 🙂 Huomasin juuri, ettei mulla ole koskaan ollut adventtikynttilöitä! Niiden sijaan lykkäsin ilmoille lainattuja kuvia, joiden tunnelmassa on tosin tuota samaa jo vatsan pohjalla kutkuttavaa joulufiilistä! 🙂 Katse osui myös kateellisena noihin hyasintteihin. Jouduin kiikuttamaan omani naapurintädille kamalien allergiaoireiden takia, pöh! 🙁

    • Kuulostaa kivalta tuollainenkin pikkujoulustelu! 🙂
      Hyasintit on kyllä ihania! Tosin huomaan vuosi vuodelta tulevani niille herkemmäksi minäkin. Mutta vielä menee, kunhan ei ihan nenän alla anna kukkien kukkia. 🙂

  8. Stella says:

    Hei Emilia

    Halusin kirjoittaa sinulle aiempaan postaukseesi, mutta se jäi. Olen pitkän linjan lukijasi ja kyllä aavistellut että taistelet ruuan kanssa. Niin moni muukin ja niin olen minäkin aikanaan lujasti taistellut.

    Olen psykoterapeutti ja haluan kirjoittaa sinulle ja kohtalotovereillesi, ettei sitä taistelua tarvitse joutua kestämään. Se on ankaraa ja latistavaa, tiedän hyvin omastakin kokemuksesta. Se kuitenkin aina johtuu jostain syvemmästä, esim peloista tai vaikeista kokemuksista. Juuri näitä syvempiä syitä kun voi ymmärtää, koko taistelusta voi päästä eroon. Ruoka ja sen kontrollointi tai liika treenaaminen tai vaikka ahmiminen ovat vain pintaa, eivät koko tarina.

    Luulen aistivinani sinussa erityistä herkkyyttä. Älä anna sen jäädä tämän taistelun alle. Olen itse vuosia sitten jo samasta taistelusta täysin selvinnyt ja olen työssäni nähnyt paljon hyvää tervehtymistä.

    Elämän ei tarvitse olla taistelua. Lähetän sinulle kovasti lämpimiä ajatuksia.

    Stella

    • Kiitos, Stella.

      Niin, luulenpa, että rivien välissä tämä asia on kulkenut jo pitkään, tavallaan tästä syystä blogikin aikanaan syntyi. Jotta näkisin kauneutta ja hyvää. Jotten notkuisi teinien proana sivuilla jne…

      Olen ehkä katkera ja kyyninen, mutta sanon aina, ettei syömishäiriöstä voi parantua. Sen kanssa voi elää, ja sitä voi hallita, mutta pois se ei lähde. Vaikka oma vaaka näyttää nykyään tuplasti sen mitä se joskus näytti, ja sairaalajaksot ovat historiaa, kuljetan mustaa möykkyäni tukevasti sisälläni. Tavallaan turvaudun siihen kun elämä muuten myyllertää, tai on vaikeasti ymmärrettävää. Joskus tuntuu, että elämä nyt on jopa hankalampaa. Tasapainoilla fyysisen terveyden ja henkisen helvetin rajalla. Olisi paljon helpompaa vain olla syömättä, ja vajota takaisin sinne jonnekin.
      Mutta totta, syömishäiriöt eivät näy ulospäin. Syömättömyys ja ahmiminen ovat vain oireita. Tosin joskus väitän tunnistavani kohtalotoverini jostakin, mikä huokuu olemuksesta. Ehkä hartioiden asennosta tai jostakin.

      Myönnän, olet ehkä oikeassa, että solmujen avaaminen ja ongelmien ratkominen on tie paranemiseen. Itse olen tietoisesti lakaissut jotkin asiat maton alle, en yksinkertaisesti koe jasavani sitä tietä, joka puhumisesta avautuisi. Ehkä joskus. Kun aika on kypsä.

      Ääripäät, ne ovat kai osa omaa käyttäytymistäni. Vaikka koen itse, että urheilu ja syöminen ovat vihdoin kunnossa (olen siis sisäistänyt, että tarvitsen polttoainetta, jotta jaksan, mikä on suuri oivallus minulta, joka tuntee kuuluvansa systeemin ulkopuolelle), joudun kotona kuitenkin aika usein perustelemaan ja vakuuttelemaan käytöstäni. Mutta ymmärrän huolen, ja yritän nähdä tilanteen myös läheisteni silmin.

      Kiitos kommentistasi. Tuli tässä jo eilen tirautettua muutama kyynelkin sitä lukiessani.

      Kaunista joulun odotusta! ❤

  9. Katri says:

    Meilläkin on vietetty pikkujoulua – lapsen ihastelua on niin ihana katsella! Tänä vuonna ekaa kertaa kirjoitin E:lle kirjeen tontulta, se oli aika jännittävää! 🙂

    Kivoja instakuvia, liityin vähän aika sitten seurailijajoukkoihin sielläkin! Ihanaa joulunalusaikaa ja tsemppiä rempan keskelle!

    • Meillä oli kyllä niin hauskaa. Naurettiin vedet silmistä, kun Klaara heitteli pinnejään kuin mikäkin diiva ja melkein oksensi uuden tutin suustaan! 😀

      Hui, kirje tontulta! Pitäis ehkä kokeilla. Tonttu voisi huomauttaa muutamasta asiasta. 😉

      Hyviä vointeja sinne! Ja ihanaa joulunalusaikaa! ❤ Nauttikaa!!!!

Kommentoi