{ eräänä kauniina päivänä }

07.1.2014

Muutama ulkokuva muistutuksena siitä, että tämän harmauden ja sateisuuden keskellä, on ollut myös kauniimpia päiviä, joskaan ei ehkä kauniita talvipäiviä – sanan varsinaisessa merkityksessä.

Ulkokuvista kuitenkin viis, halusin vielä kiittää teitä ihanista kommenteista, joita olette viime aikoina jättäneet. Olette ihan mahtavia, niin ihania ihmisiä ja hyviä sydämiä! Suuri kiitos, ja suuri halaus. Ihan jokaiselle! Sillä, eihän ilman teitä Uusi Kuu olisi Uusi Kuu, eikä bloggaaminen niin kivaa, mitä se oikeasti on! Teillä on kauniita sanoja ja kauniita ajatuksia, olette parhaita!
Nyt on pyhät juhlittu ja armoton arki edessä. Siitäkin voi kuitenkin tehdä elämän parasta aikaa, joten pyritään siihen. Koitan itse löytää arkeen nyt hyvät rutiinit ja mahdollisimman hyvän aikataulun. Saada arjen rullaamaan jne.

Ja jaiks, karkiton elämä alkoi eilen, kun ystäväni kanssa haastoimme vielä miehenikin karkkilakkoon. Juhannukseen asti ilman makeisia, se on kuulkaa tuskaista minulle! Meillä on kuitenkin pelissä niin isot panokset, että kukaan meistä kolmesta ei varmasti halua hävitä muille. Rahasta emme sentään pelaa, mutta jokaiselle keksittiin kyllä aika tsemppaava sanktio! Muita karkkilakkoon lähteviä? Voisin tarvita vertaistukea! 🙂

Treeni/ruokavalio postausta on toivottu, sellaista yritän työstää. Samoin vinkkejä Netflixin käyttöön, suosikki sarjoja ym. Ajattelin myös koota joitakin viime vuonna löytyneitä kosmetiikkasuosikkeja yhteen postaukseen, vaikkakin tässä tarkoitus oli jo enemmän tätä vuotta elää. Itse koitan nyt tammikuussa tehdä hiukan jotain myös itselleni, sillä kuten Instagramin seuraajat tietävätkin, se on pikkuisen jäänyt. Huh, peilistä katsoo aamuisin sellainen mörkö, että nyt pitää ottaa kaikki keinot käyttöön!

Ja, koko teksti tiiviissä paketissa: Kauniimpaa ja karkittomampaa arkea minulle, ja suuri kiitos teille ihanat!

ovella 7ovella 2 ovella 1ovella 3 ovella 4 ovella 5 ovella 6


26 Responses to “{ eräänä kauniina päivänä }”

  1. Marika says:

    Jos et ole vielä katsonut Siltaa, niin suosittelen lämpimästi! Jännä ja koukuttava, todella hyvä sarja!

    Ihanaa arkea teille, nauttikaahan! Tällaista talvea ei ole usein, joten nauttikaa siitä 🙂

    Marika

    • Sillat on katsottu kyllä. Ihan loistavia netflix-sarjoja nekin! 🙂

      Juu, pitää kyllä ottaa talvesta kaikki irti. Jotenkin noi kuvatkin näyttää ihan maaliskuun lopulta. Ikimuistoinen talvi todentotta!

      Sujuvaa arkea ja kaikkea hyvää alkaneeseen vuoteen!

  2. Mape says:

    Hei, ei se karkkilakko ole oikeasti paha homma lainkaan. Minä, joka ennen söin jotain pientä hyvää lähes joka päivä,olen ollut nyt 3 kk ilman karkkia! Jopa joulun, vaikka annoin itselleni luvan syödä hiukan karkkia jouluna, mutta ei tehnyt riittävästi mieli 🙂 Ja vitsit miten on hyvä mieli 🙂 Tsemppiä lakkoon ja hyvää alkanutta vuotta! -mape

    • No joo, mäkin söin ennen joka päivä karkkia! Nykyään menen arkena mun aika tarkalla ruokavaliolla, mutta kun on vapaasyöntipäivä/tankkauspäivä, haen ihan jätti-ison säkin candykingiä. Mutta sitten yleensä saan nykyään siitä sellaiset överit, että syömisen lopettaminen on helppoa! 🙂
      Itse olen huomannut, että vähempi sokeri vaikuttaa aika nopeasti. Enää en esim ole koukussa cola zeroonkaan kuten ennen. Nyt mä kuitenkin halusin haastaa itseni puolen vuoden karkittomaan, koska mulla on vahva fiilis, että selviän siitä kyllä! 😀

      Ihanaa tätä vuotta, Mape!

  3. Jenny says:

    Hui! Juhannukseen asti karkkilakossa?!

    Hetken mielijohteesta päätin lähteä mukaan karkkilakkoon – tiukkaa tulee varmasti tekemään… Täytyy vaan keksiä muuta (terveellisempää) naposteltavaa 🙂

    • Mä olen Jenny nyt syksyn ajan ollut pari-kolme viikkoa ilman karkkia, ja sitten herkutellut luvan kanssa. Ja voin vakuuttaa, että helpommaksi se on käynyt tosi nopeasti. Kun keho on hetken ilman sokeria, se tottuu olotilaan, eikä aivot huudakaan sitä kuten ennen. Ei tee mieli edes makeutusaineita!
      Eli kiva kun otit haasteen vastaan! Nyt täytyy vaan jakaa vertaistukea, ettei kukaan sorru!!!! 🙂

  4. Sari says:

    Pitäisköhän mun lähteä mukaan.. Tekis kyllä ihan hyvää. Mut siis juhannukseen asti!? Huh… Ei vitsit, nyt en kyllä ala hannaamaan -messissä ollaan! 🙂

  5. Tsemppiä karkkilakkoon 🙂

  6. Hanna says:

    Kuule juuri ystävän kanssa sovittiin samanlaisesta
    Lakosta, tosin viikonloppuna saa herkutella.. Suklaa paheeni, ei niinkään karkit. Eli voisin hyvin kokeilla olla
    Ilman suklaata juhannukseen asti ( apuva ) 🙂 kiitos ihanasta inspiroivasta blogistasi 🙂
    Teillähän juhlitaan kohta neidin synttäreitäkin, hurjan nopsaa vuosi kyllä meni. Käveleekö K vielä?
    Kivaa päivää Emilia!

    • Suklaa mullakin on, Hanna, se pahin. CandyKingistäkin valkkaan aina niitä suklaita ja sit kirpeitä hedelmiä (kääk, suu tulvii nyt sylkeä! :D).

      Voi kauhee, en oo muistanut teille ollenkaan hehkuttaa, että joo, Klaara lähti kävelemään! Jouluna ekat askeleet, hurjaa, miten tää aika menee!
      Hurjasti tsemppiä ja jaksuja sinne kaikenpuuhailun ja sisustamisen keskelle! Uusi koti on aina ihana juttu, ja rempat ja muut innostavia asioita, mutta pienten lasten kanssa elämä on tietty raskasta muutenkin. Eli koitahan saada nautituksi nyt kodin laitosta, ja muista silti myös levätä!!!!

  7. Susanna says:

    Oijoi, elämä on liian lyhyt mihinkään liian tiukkaan ja kieltoja täynnä olevaan. Ravitsevaa, terveellistä ruokaa, välillä nauttimista vaikka sitten herkkujen muodossa, sopivasti liikuntaa. Aika simppeliä, ei kieltoja, ei ehtoja. Eli siis en lähde mukaan lakkoon 😉

  8. Jenni says:

    Pakko nyt kommentoida että höpsis! Instassa on kerta toisensa jälkeen näkyny sellainen kaunokainen että melkeen vois kateus iskeä 😉

    Näin isompien lasten äitinä sanoisin että nauti noista ajoista kun lapset on pieniä. Niitä ei koskaan saa takaisin. Jälkikäteen mua ainakin kaduttaa etten osannu ottaa rennommin ja nauttia jokaisesta väsystäkin päivästä… Mut tiedän että se on helpommin sanottu ku tehty 🙂

    Ihanaa uuden vuoden alkua mun suosikkibloggaajalle!

    • Voi kiitos, Jenni! 🙂 Mutta kyllä toi juurikasvu nyt oikeesti jo kaipaa jotain ja muutenkin saisi naamaansa kyllä hiukan piristää, puhumattakaan kropasta! 🙂

      Yritä muistaa näitä viisauksia päivittäin. Muistaa, että koskaan ei ole niin kiire, ettei ehtisi halimaan ja vain olemaan lasten kanssa. Arjessa on haasteensa, ja kultainen keskitie olisi varmaan se paras. Ei paineta äitiydestä, muttei muustakaan. Sopivassa suhteessa vähän kaikkea, eiks se sitä elämää just ole! 🙂

      Ihanaa tätä vuotta sinnekin! Voi vitsi, vai suosikkibloggaaja… hui, punastuin! 🙂

  9. Milla says:

    Heips Emilia!

    Kiitos kuluneesta vuodesta! Oli kiva lukea noi postaukset teidän vuodesta, paljon on tapahtunut teidänkin perheessä 🙂 Kyllä vuosi vaan menee nopeaan..

    Meillä viime vuosi on kyllä menny ihan raksa sumussa, mutta kohta on valmista ja sitten alkaa the uusi elämä (kohtalaiset odotukset sille kuinka elämä/arki muuttuu mahtavaksi, on aikaa olla yhdessä, harrastaa, laittaa ruokaa, rentoutua jne. 🙂

    Karkkilakko alkoi täälläkin 1.1, maaliskuussa on viikon loma auringon alla, joka on eka tähtäin. Viikko mässäilyä, ja sitten lakko jatkuu heinäkuuhun asti. Tulossa eräs ikimuistoinen juhla, jota varten valkoinen pitkä pitsinen puku ostettuna.. Jos ymmärrät mitä tarkoitan 😉 Aikas toimiva motivaattori!

    Mukana roikutaan edelleen, lupaan aktivoitua kommentoinnissa kun koti on valmis!

    Onnen, ilon ja valon hetkiä Emilialle vuoteen 2014 ♥

    • Ihana kuulla susta, Milla!!! Oiii, nyt valuu kyyneleet, ihana juhla teillä edessä! Onnea, onnea!!!!! ♥ ♥ ♥ ♥
      Ihan varmasti ollut kyllä koetteleva vuosi, mutta kuten sanoit, aika menee nopeasti, ja ihan varmasti teillä on edessä tuo kuvailemasi uusi elämä; Omaa aikaa, harrastuksia ja rentoutumista!

      Tsemppiä karkkilakkoon, ja muutenkin ihanaa vuotta 2014! Tehdään siitä ihan mahtava! 🙂

  10. johanna says:

    Blogisi on ihan huippu! Kerrot henkilökohtaisista (et siis liian) asioista ja perus arjesta ja siitä miten elämä ei ole aina ruusuilla tanssimista, mikä antaa sinusta inhimillisen kuvan bloggaajana. Minua ahdistaa/ärsyttää lukea monia blogeja, missä tuntuu, että kaikki menee AINA just nappiin eikä melkeen. Ehkä tietynlaista esittämistä ulospäin.

    • Kiitos, Johanna! 🙂
      Tosin, jollakin tavalla ymmärrän myös, miksi blogeissa usein vain hyvä tulee esiin. Aika harvahan oikeasti haluaa omaa pahaa oloaan käsitellä kahteen kertaan – ensin omassa “oikeassa” elämässään, ja sitten puolijulkisesti. On tavallaan aika pelottavaa myöntää, että blogin takana on tavallinen hauras ja haavoittuva ihminen, sillä lukijoiden joukosta löytyy myös aina niitä, jotka pyrkivät iskemään silloin kun tilanne on mahdollisimman “otollinen”.
      Oma blogini sai aikanaan alkunsa juurikin pahassa olossa, yksinäisyydessä ja synnytyksen jälkeisessä masennuksessa. Tavallaan ikävät asiat ovat aina olleet luonteva osa blogiani, vaikkakin, haluan sen myös tuovan iloa. Toki teille muillekin, mutta myös itselleni! 🙂

      • johanna says:

        Kyllä minäkin itseasiassa ymmärrän sen, että ei halua tuoda niitä vaikeita asioita blogissa esille, mutta arvostan heitä, jotka tuovat niitä asioita esille omassa blogissaan 🙂
        Itse olen koko elämäni kärsinyt mielenterveysongelmista (masennus, ahdistus), niin jollain tapaa on lohdullista lukea jostain siihen liittyvistä asioista muidenkin blogissa. Huomaa, että kyllä siitä selviää ja on muitakin, joilla on edes vähän samantyylisiä ongelmia. Ei sillä, että olisin mitenkään iloinen toisten ongelmista 🙂

        • Mulle oli myös oikeesti tosi tarpeellista tietää, että muidenkin mieli on hauras, ja ihminen herkkä. Eikä siis siksi, että olisin iloinen, että noita “vaivoja” on muillakin. Musta tuntuu, että silloin kun aloitin, blogeissa ehkä puhuttiin suoremmin myös huonoista päivistä, arjen ongelmista jne. Nyt kun blogien suosio on kasvanut, on varmaan varovaisuus saanut monet pitämään asiat sisällään.
          Itsekin pystyn samaistumaan helpommin bloggaajaan, jonka arki ei ole vain kaunista, vaan sellaista oikeesti elämänmakuista. Ymmärrän sua siis tosi hyvin. 🙂
          Enkä kyllä jaksaisi itsekään jauhaa kakkaa ja hypettää elämän ihanuutta. Musta olis outoa, jos esim. mun mies lukis blogistani, miten kaikki on ihanaa ja loistavasti, ja näkis kuitenkin mun itkevän ja olevan tosi maassa! 🙂

  11. Saikku says:

    Tein itse töitä, että pääsin tuosta karkin syönnistä eroon ja siis varsinkin sokeririippuvuudesta. Sokerihan on yhdenlainen huume, joka koukuttaa ja tutkimustenkin mukaan on myrkkyä. Tiedän hyvin mitä oli olla siitä riippuvainen. Makeanhimo juuri karkeista jäi ja vaikka olin koukussa salmiakkiin niin sitäkään ei tee mieli. Ja sitten kun ja jos kerran pari vuodessa syö, se ei ole mikään ongelma, sillä mitään pakkotunnetta ei enää ole. Karkkia tuli syötyä aivan liikaa ja jos sitä karkkia ei kotona ollut niin sai melkein vieroitusoireita. Suklaan sallin itselleni “tiettynä” aikana kuusta =)jos tekee mieli yhtenä päivänä, mutta sekään ei ole mikään ongelma. Jossakin vaiheessa vaan silmät avautui tuon karkin suhteen, että sen syöminen on ongelma. Siihen en halua paluuta!

    • Mulla oli karkin kanssa aika paha ongelma jossain vaiheessa. Söin joka päivä sellaisen ison säkillisen (ne karkkihyllyn jumbopussit) karkkia, joskus vielä suklaata lisäksi. Kun liikuin paljon, energiaa kului, eikä herkkujen syönti niinkään näkynyt vyötäröllä. Kunnes liikuntaan tuli tauko! Huh, paino nousi hurjasti ja olo oli kurja.
      Nyt olen ollut muutaman kuukauden pääsääntöisesti ilman karkkia. Pari ekaa viikkao olivat pahimmat, juurikin niitä vieroitusoireita tuli jatkuvasti. Sitten keho tottui. Nyt olen pärjännyt mukavasti juuri tuollaisilla kuvailemillasi herkkupäivillä. Joinakin päivinä tosiaan sitä suklaata. 😉
      Mutta kiva haastaa itsensä, ja katsoa, miten puoli vuotta karkitta menee. Oikeastaan mitään mielitekoja ei ole, joten jos en vahingossa karkkia suuhuni laita, ei varmaan tule ongelmia! 🙂

  12. Haisuvanukas says:

    Huh, neljä herkutonta päivää takana. Ehkä juuri ja juuri selviän tämän illan punaviinin avulla 🙂 Sopiiko muuten punaviini ja raakasuklaa yhteen? Raakasuklaata en ole vielä ikinä testannut, mutta jos se on sallittu herkku, niin täytyypä yrittää löytää sitä ehkä jo huomenna tästä tuppukylästä 🙂 Juhannukseen saakka tuskin kykenen pitämään itseni erossa Geishoista, mutta toivottavasti en heti huomenna sorru…

    • Hurja tsemppi siellä! 😀
      Mä en ole vähään aikaan syönyt raakasuklaata. Mulla on sellainen raakasuklaajauhe joka on ruohonjuuresta ostettu (tilasin, ei täältäkään mitään saa!), ja sitä ripottelin usein pakastevadelmien päälle. Kiva, tuju ja kirpeä herkku, vaikka rahkan kanssa.
      Voishan siitä koittaa jotain tehdä punaviinin kaveriksi. Esim kookosöljyn kanssa ihan kiinteää suklaata. Varmaan terveellisempi kuin Geisha! 🙂

      Mulla on nyt tullut noi karkkipäivät niin tavaksi, että en ole vielä edes karkin himoa huomannut. Eilen tosin leffaan mennessä sanoin että hiukan outoa, kun ei voi ottaa mässypussia kaveriksi. 🙂

Kommentoi