{ selkäranka }

22.3.2014

Tänään on hyvä päivä!
Vaikka toisaalta, tänään ei pitäisi olla hyvä päivä, koska niin moni juttu on mennyt päin pyllyä ja just päinvastoin, mitä olen suunnitellut. Eli toisaalta, nyt vois korventaa ja kiristää, mutta ei kuulkaas kiristä. Eikä korvenna! Mun selkäranka on nimittäin terästä, ja se tekee mut nyt tosi onnelliseksi!

Muistatte kun heitin teillekin tammikuussa karkkilakko -haasteen!? Joo, tyhmin juttu ever, olen huomannut lähiaikoina. Mikään makea maailmassa ei paikkaa sitä kirpeiden tuttien himoa, mika mun sisällä kasvaa päivästä toiseen. Argh, ihan sietämätön juttu!
No, mä olen ollut ihan riekaleina jo hetken aikaa karkinhimoissani, ja tänään sovittiin virallisen lakkoporukan kanssa (minä, mieheni ja ystäväni), että nyt puolenvälin kunniaksi sallitaan yksi repsahdus. Yksi päivä, ja niin paljon karkkia kuin mieli vain suinkin haluaa ja kroppa pystyy ottamaan vastaan.
Mentiin Prismaan. Ajattelin, että sellainen parin kympin pussi menee kyllä kevyesti alas tämän vuorokauden puolella. Jännitin, että miten voin kauhoa niitä kandykingejä, kun multa varmaan vaan valuu kuolaa sinne laareihin. Ja kas, kun päästiin karkkihyllylle mun selkäranka ei naksahdellut ja valahtanut pöksyihin! Totesin vain, EN OTA! Ja teidättekö, mä kasvoin varmaan kymmenen senttiä pituutta siinä kohtaa. Ai että, mutta teki hyvää!

lantliv

Selkärankaa vahvempi tekijä tässä varmaan on nyt se, että mä tiedän, että mulla on se optio siihen repeämiseen. Että saan syödä karkkia ennen juhannustakin, ihan luvan kanssa. Ja mihin tästä taas päästään; Voihan kielletty hedelmä! Mikään ei toimi, jos sääntö on ehdoton ei. Pitää opetella kohtuutta ei totaalikieltäytymistä! Se on tuo korvien väli sellainen, että se saa ihmisessä outoja fiiliksiä aikaan.

cotton de tulear

Mä voisin paasata tästä kohtuudesta, ja kultaisesta keskitiestä, vaikka kuinka. Siis jos mulla olis aikaa. Mutta seuraavaksi pitää laittaa pötyä pöytään ja raivata keittiö…
Mies lupasi laittaa illalla pitsaa. Katsotaan, mitä mun selkäranka siihen sanoo. Toisaalta, jos mä sitä jatkuvasti pönkitän, voi olla, että en mahdu kohta kulkeen ovista! :) Mutta, fiilis on nyt sitä luokkaa, että taidan illalla heittää tankoon vähän enemmän rautaa. Hitto, ihminen pystyy ihmeellisiin asioihin! :)

lant liv

Aurinkoista lauantaita teillekin ihanat!

Tahdonvoimaa!!!!


19 Responses to “{ selkäranka }”

  1. Avatar Haisuvanukas sanoo:

    Minulle tämä karkkilakko (alkuun makealakko, joka siis päättyi siihen yliherkulliseen korvapuustin puolikkasseen teillä) on ollut opettavainen matka minuun itseeni. Miksi syön suklaata? Auttaako se oikeasti rentoutumaan, vai onko se vain mielleyhtymien aiheuttamaan ehdollistumista? En ole ikinä ollut näin pitkään ilman karkkia, enkä varmaan ikinä olisi edes ajatellut olla, jos et olisi viskannut haastetta ilmoille. Joten kiitos! Tämä on tehnyt todella hyvää niin mielelle kuin ruumiillekin :) Vallan mainiota lauantai-illan jatkoa! P.s. loppuuko haaste virallisesti juhannusaattona vai -päivänä?

    • Musta se haaste vois kyllä loppua juhannusaattona, koska silloin on kaupat vielä auki! :D

      Mä olen jatkossakin kyllä enemmän sallivamman linjan kannalla, mutta myönnän, että omakin sokeririippuvuus piti ensin saada katki ja sitten vasta opetella se, että tänään aion ja saan syödä jotakin oikein hyvää. Ja sitten ymmärtää, että seuraava karkkipäivä on taas vaikka viikon tai kahden päästä.

      Mun mielestä on parempi opetella nauttimaan luvan kanssa, kuin syödä salaa, kuten tein itse. Ja nauttiminen namuista hyvässä seurassa on huomattavasti kivempaa kuin olla vallan ilman!

      Kiva, jos sait kierteen katki ja pääsit selville ongelmasta. Toivotaan, että juhannuksen jälkeen alkaa se opin taival jossa pääsee opettamaan itsensä siihen, että välillä voi, ja kuuluukin, herkutella hyvällä omallatunnolla! :)

  2. Avatar Nannaa sanoo:

    Hienoa! Eikös olekkin verraton tunne, kun itse päättää että ei-en halua? Itselläni karkkilakkoa takana kohta 8 vuotta. Enkä meinaa itsekkään uskoa asiaa! Homma lähti vedosta, joka jäi päälle, kun jokaisen karkittoman vuoden täyttyessä olen miettinyt ”ei tänäkään vuonna en syö karkkia”. Korvien välissä tämä homma mutta itsestään saa ja täytyykin olla ylpeä! Tsemppiä sulle kaikissa tekemissäsi päätöksissä! :)

    • Voi hitto, 8 vuotta!!!! Mä en ehkä kestäis! :D
      Mutta itsensä voittaminen, oli sitten mikä juttu tahansa, on kyllä niin parasta!
      Mä nostan sulle hattua! :D

  3. Avatar entinen totaalikieltäytyjä ;) sanoo:

    Kieltäytymistä saa mukavaa itseluottamusta, se on totta ja tarpeellistakin joskus ! Mutta nykyään, kun on itse oppinut, että herkkuja voi joskus syödä, niin mikään ei todella vedä vertoja sille, että saa joskus laittaa tuoreen lakritsin palasen suuhun ja nauttia ! :D Ja itsetehty pitsa.. Kaikesta ei kannata kieltäytyä!! Toki voi yrittää , mutta vuosien kokemuksella voin sanoa, että elämästä nauttii enemmän , jos ei vedä liian tarkkoja rajoja. Kuulostaa ehkä kliseiseltä ja joku voi sanoa, että herkutella voi monella tavalla ja itsekin olen sitä mieltä ;) porkkana ja raejuusto sopii mun herkutteluunkin, mutta JOSKUS myös ihan kunnon itsetehty pitsa tai vaikkapa tupla-patukka! :) Ja sekin antaa iloa elämään. Ainakin mulla. :) Kuin myös treenit ja terveellinen ruoka! :) Ihanat vaatteet sinulla päällä ja ihana aurinkoinen keväinen sää!:)

    • Mä olen sun kanssa aika samoilla linjoilla. Ei tälläinen kieltäminen ehkä ole perimmältään mun juttu. Enemän kiinnostaa se kohtuuden opettelu, joka tosin joskus oli mulle tosi vaikeaa. Nyt kun sokeririippuvuus on saatu aisoihin, on mukava antaa itsellen lupa nauttia mutakakusta tai jätskistä. Tai molemmista. Syöminen ei enää mene ihan holtittomaksi kuten ennen. :)

      Täällä on kyllä ihanan keväistä!

  4. Avatar Maria sanoo:

    Et viitsis lähettää sitä selkärankaa tännekin? Pyytää hän, joka jätti päivän juoksulenkin väliin ja rouskuttaa lasten eiliseltä leffaillalta jääneitä sipsejä :D

    No, onhan päivä vielä huomennakin! Mä oon huomannut myös, että mun kohdalla ei totaalikieltäytyminen toimi – vaan just toi kohtuudella kaikkea toimii parhaiten. Enemmän kulutusta ja liikuntaa ja herkkuja vaan viikonloppuna.

    Kivaa lauantai-iltaa :)

    • Oikeilla linjoilla. Ja jos toisilta jää karkkia, niin onhan sullakin lupa nauttia! :)

      Mä olin joskus tosi pitkään herkuttomalla sillä konstilla, että mulla oli beniä ja jerryä pakastimessa, ja sanoin itselleni, että mulla on lupa ottaa se sieltä sitten kun tulee paha paikka. Joka kerta mietin, et säästän sitä sittenkin vielä pahemman päivän varaan.
      No, lopulta mies söi sen, kun ajatteli, ettei mulle kelvannut! :D

  5. Avatar Tanja sanoo:

    Mullekki on kerran käyny noin, siis karkkihyllyllä. Nyt jälkeenpäin on ollu todella vaikea saada otetta siitä tunteesta, mikä silloin oli ;) Onko teillä tosissaan noin kesäistä jo?? Täällä oli tänään isot pilkkikilpailut ja jäällä oli muutaman ravintolateltan lisäksi pari sataa pilkkijää!

    • Huh, no on kyllä pilkkimiset täällä vähän huonoissa kantimissa! :D

      Mutta joo, itsensä ylittäminen ja voittaminen ovat kyllä mahtavia juttuja. Antaa ihmeesti voimaa ja itsekunnioitusta! :)

  6. Avatar katja sanoo:

    Hei!

    Toi Takkisi on ihana. Minkä merkkinen se on ja mistä hankittu?

    • Avatar Emma sanoo:

      Sama kiinnostaa minua! :)

      • Kiitos, Katja ja Emma!
        Ajattelin, että takki on jo niin moneen otteeseen esitelty, että en enää viitsi kirjoittaa sitä. :)
        Mutta siis H&M:n Logg -malllistoa tältä keväältä! :)

  7. Avatar Katri sanoo:

    Olipa innostava postaus, kuulostit niin onnelliseltakin! Tiedän niin hyvin tuon ”optio”-tunteen! Esim. mun matkakuume aina laantuu sen jälkeen kun olen saanut miehen lämmiteltyä, et voitais lähteä jossain vaiheessa reissuun. Sitten maltan taas ja pakkomielle pysyy aisoissa, ja voin vaikka unohtaa koko asian! :) Päätöksenteon täytyy siis olla omissa käsissä! :) tsemppiä karkkilakkoon, se olis kyllä todella vaikeaa. Mulla on varmaan joku suklaariippuvuus, tajusin just, että tällä hetkellä kotona on neljä erilaista suklaalevyä, joista kaksi on auki ja yksi jopa kädessä.. Surkuhupaisaa!

    • Jos kotona on neljä erilaista suklaalevyä, ei sulla voi ola suklaariippuvuutta. Mulla on nimittäin ollut ja silloin neljä levyä suklaata on korkeintaan kauppakassissa tai masussa! :D

      Ihan totta, hieno tunne kun tietää itse olevansa se päättävä elin! :)

  8. Niin osuvasti taas kirjoitit. Just tänään pohdin, että voisin kanssa kirjoittaa kohtuullisuudesta vaikka kuinka pitkästi (jotain tää keski-ikä opettaa;)). Ihanat nuo aurinkolasisi, mistäköhän niitä saa? Tää ei oo nyt muuten yhtään kohtuullista kenenkään kannalta, että mun viikon blogihetki on lauantai-iltana ennen puolta yötä;)

    • No ei kyllä oo kohtuullista! Lisää blogiaikaa sulle! :)

      Arskat on vanhat, ja niitä tuskin sa mistään. :)

      Kohtuullisuus on asia, jota ei tosiaan nuorempana tullut hirveesti miettineeksi, mutta joka tuntuu nyt olevan joka päivä se sana! Hassu juttu! :)

  9. Avatar AnuElina sanoo:

    Ah, mikä postaus, niin motivoiva ja innostus tarttuvaa! Tästä on hyvä aloittaa reipas sunnuntai! Nuo pienet hetket elämässä on nannaa sielulle, mahtavaa todeta että tahdonvoimaa löytyy. Minulla on Superdieetti menossa ja näitä mieliteon hetkiä on tullut vastaan viikottain, välillä jopa päivittäin. Jokaiselle mieliteolle olen sanonut ei. Viimeksi eilen illalla, kun ystävien kanssa baarissa ollessa olisi tehnyt ihan mahdottomasti mieli skumppaa, edes yksi lasillinen! Mutta join ”laittikolaa”. Hyvä minä!
    Reipasta sunnuntaita sinulle!

    • Hurjasti tsemppiä ja lujaa mieltä sinne!
      Uskon, että päivät saattavat koetella selkärankaa!
      Mutta kuule on se ihana tunne mennä illalla nukkumaan ja sanoa itselleen, että mä tein sen! Sen fiiliksen kun painaa mieleensä ja ottaa esiin joka houkutuksen edessä! Sillä jaksaa!!!!