Nimittäin auringosta ja pyöräilystä!
Fillarointi on se mun juttu. Vauhtia, maisemia – ja kunnon sykettä nostavaa liikuntaa! Ei käy lonkkien päälle, mutta jalat saa silti tehdä töitä.

Jokakeväinen ongelma on sopivan fillarivaatetuksen löytäminen. Ilman lämpötila, aurinko, ilmavirta ja tuulen vastus sekä pyöräilyn teho, ne kaikki vaikuttavat siihen, miten tukala olo satulassa tulee liian paksuissa vaatteissa. Toki on olemassa päheitä tsykäilyvaatteita, mutta musta tuntuu, että ne on mun kaltaiselle nautiskelijalle hiukan liian pro juttu. 🙂
Niin, ja sitten toinen haaste on arvioida takapenkkiläisen olosuhteita!
Onneksi kuuntelin aamulla mieheni neuvoa, ja jätin kevytuntsikan kotiin. Kerrospukeutuminen on näppärää; Ota pois tai laita lisää. Loppumatkasta olin jo aika valmis heittämään paljon muutakin vaatetta mäkeen, mutta pitää koitaa olla nöyränä kevään petollisuuden edessä.

Klaaran kanssa tämä kesä menee varmasti hyvin pitkälti pyöränsatulassa. Viime vuonna tyttö oli vielä aika veltto säkki istuimeen, mutta nyt tuntuu, että olemme löytäneet yhteisen sävelen. Minä poljen ja ohjaan, Klaara vastaa matkamusiikista! Bonuksena saan mukavan potkuhierronnan tukkoisile takareisille! 😉

Tämä pääsiäinen on kyllä valahtanut melkein täysin ulkoilun puolelle. Pihatöissä on edistytty kiitettävästi, ja puutarha alkaa taas muovautua malliinsa. Seuraavaksi taidan ottaa pikkuapulaisen mukaani ja hakea kimpun valkovuokkoja olkkarin pöydälle. Ja, mikäli on Ilmatieteenlaitosta uskominen, koko seuraava viikko menee näissä samoissa merkeissä!

Nautitaan nyt! Kyllä sieltä niitä rumiakin päiviä vielä tulee! 🙂