Hehkuttelinkin jo eilen Instagramissa, kuinka vihdoin sain kesällä hankkimani Vee Speersin julisteet kehyksiin. Huomaan, että olen muuttunut monessakin suhteessa todella saamattomaksi. Vaikkakin, puolustaudun sillä, että tämän kaaoksen keskellä taulut ja muut pienet kaunistukset eivät juuri näytä miltään.
No, joka tapauksessa nämä valokuvajulisteet olisi tarkoitus ripustaa olkkariin, ja samalla ne tulevat olemaan ensimmäiset taulut, joille lyön naulan seinään. Ihan totta, vain lastenhuoneessa on yksi taulukoukku ja taulu, muuten en ole vielä osannut tehdä seiniin reikiä!

Pidän todella paljon Vee Speersin kuvista, mutta miettiessäni, mitkä niistä ripustaisin omalle seinälle, piti kohdata parikin juttua. Ekaksi teitenkin kysynnän aiheuttama pula julisteista (suosituimmat ovat aina loppu), ja toiseksi taulujen sisältö. Nimittäin tässä kohtaa piti aika tarkkaan miettiä, miten lapset näkevät taidetta ja miten heidän mielensä jäsentää asiat. Sota ja kuolema on kuvissa aika synkästi läsnä, ja pelkäsin etten ehkä osaisi selittää lapsille sitä, mitä kuvilla lopulla halutaan viestittää. Niinpä päädyin kahteen varsin neutraaliin julisteeseen.

 Aion pitää tänään hiukan siivouspäivää. Alkaa masentaa tämä sekasotku, ja nyt on pakko tarttua kaaokseen niskaotteella. Jos vaikka taulut saisi lopulta seinään, ja pöydälle kimpun kukkia!

Kaikkea hyvää lokakuuhun!