Hurrrr, mutta kylläpä muuttui kylmäksi. Ulkona tuoksuu jo talvi, vaikka täällä ei lunta olekaan vielä näkynyt muutamaa ilmassa leijailevaa hiutaletta enempää. Tuuli kuitenkin repii taloa ja levittää vastaharvoituun pihaan lehtiä.

Tämä viikko on totisesti otettu lomailun kannalta. Ohjelmassa on ollut yksinkertaisia juttuja, kuten eilen ulkoilua ja pihatöitä lasten kanssa. Ollaan piirretty, kasattu palapelejä, leikitty piilosta ja luettu kirjoja. Tajusin siinä eilen haravoidessanikin, että enhän minä suinkaan vihaa haravointia, kuten usein olen väittänyt. Oikeastaan nautin hommasta suunnattomasti, kun sen saa tehdä ilman kiirettä ja aikatauluja. Samalla muistutan itseäni siitä, että kaikkea ei aina tarvitse tai voikaan jaksaa. Kyllä ne kukkamaat ehtii putsata sitten keväälläkin. Joskus parasta on ottaa vähän rennommin ja miettiä, mistä se hyvä olo ja mieli oikeastaan syntyy.

Vähemmän ruutuaikaa oli syyslomahaaveeni ja täytyy sanoa, että tämä on onnistunut meillä oikein hyvin. Mutta, sen lisäksi, että iloitsen lapsista, jotka ruudun sijaan tuojottavat ihan niitä tavallisia juttuja, iloitsen myös siitä, että olen itse pystynyt pysyttelemään poissa tietokoneelta, ja puhelimenikin olen kadottanut tänäänkin useammaksi tunniksi. Tekee välillä ihan hyvää keskittyä olennaiseen ja nauttia niistä ohikiitävistä hetkistä.

Kuumat kaakaot kiikutettiin kuistille ulkoilun päätteeksi. Nyt jännitetään alkaako lumisade, kuten on luvattu!

Takkatuli, kynttilät ja oman kodin rauha. Niistä koostuu tämän illan ihanuus! ♡