Kesäikävästä kevään fiilistelyyn. Näin se menee. Totesin nimittäin eilen, että välikerrastosta voi jo luopua. Hittolainen, olen jatkanut tuota napajäätikkölle pukeutumistani, vaikka elohopea on noussut jopa 20°C viimeviikkoisesta. Kaiken palelemisen jälkeen löysin itseni valittamasta kuumuutta, ja sitä en todellakaan vielä viime maanantaina olisi uskonut joskus tekeväni. Jossain kohtaa ajattelin jo, että en ikinä voisi muuta kuin palella. 🙂

Nyt kun pääsin tuosta syväjäästä eroon, huomaan paljon kevään merkkejä ympärilläni. Naapurin suulin katolta juoksee lumi alas, ja “räystäät tippuu”, kun aurinko lämmittää mustaa peltikattoa. Pajunkissoja ei kai kannata mainita, kun niitä oli saatavilla jo jouluna, mutta nyt nuokin näyttävät silmään huomattavasti kauniimmalta. Josko viikonloppuna tehtäisiin kävelylenkki niin, että saadaan kissoja ihan maljakkoon asti. Pääsiäinen on loppukuusta, ja kuten jouluakin, tätäkin juhlaa tykkään fiilistellä kunnolla etukäteen. Nostin juuri olohuoneen pöydälle kasan pahvimunia ja ajattelinkin viritellä kotia hieman keväisempään fiilikseen.

Mitä enemmän aurinko paistaa ja pakkasasteet väistyvät, huomaan kaipaavani jo pukeutumiseenkin keväisempiä sävyjä. Sininen ja punainen alkavat viedä sijaa harmaalta, ja tummanvihreäkin tulee pian vaihtumaan heleämpiin sävyihin. En tiedä johtuiko se eilisestä hikoilusta vai ihan vain jonkinlaisesta heräämisesta auringon keväisempiin säteisiin, mutta nyt on sitä paljon puhuttua kevättä rinnassa. Ja tuntuu muuten hyvältä! Pitkä ja pimeä talvi on voitettu, ja ihminen on taas oma itsensä!

Iloa keskiviikkoiltaanne! ♡