Hepskukkuu!

Viilentyneet kelit ovat pakottaneet tekemään kaikkia niitä juttuja, joihin kuumalla säällä ei oikein jaksanut ryhtyä. Kuten joka kesä, myös tänä vuonna käydään lasten lelut ja tavarat läpi, ja ainakin yritetään karsia kaikki turha pois. Koska lomakelit alkoivat sen verran tuulisina, ettei ulkona oleilu ole juuri innostanut, päätin, että tuo siivouksen tapainen tehdään heti pois alta. Näin päästään sitten taas nauttimaan auringosta ja lämmöstä, kun niitä on saatavilla. Tosin täytyy myöntää, että ei olla ehkä oltu mitenkään ihan hirveän aktiivisia ja aikaansaavia, joten hommaa pitää edelleen jatkaa. Kiitos lämpimän toukokuun, to do -listassani on aika monta muutakin kohtaa, jotka kunnianhimoisesti ajattelin ajoittaa tähän viileämpään ajanjaksoon, joka toivottavasti ei jatku kovin pitkään.

Mutta lastenhuoneen romukaappien sijaan kuvia työhuoneesta. Huomasin nimittäin, että tätä huonetta en juuri ole vähään aikanaan blogiin kuvannut. Ja tämän huomion tein siinä tuskassa, kun mietin, että mitäs pirua mä teille nyt kuvaisin. Väkisinkin kun välillä tuntuu, että olette jo nähneet kaiken.
Yhä edelleen tykkään tästäkin huoneesta, joten mitään suuria muutoksia ei ole tullut tehtyä, ja tuskin sellaisia on tiedossakaan. Ylva Skarpin mustavalkoisen “personality” tekstin heivasin tosin jokin aika sitten lomalle ja laitoin seinään tuon kamerajulisteen, joka oli ennen makuuhuoneessa. Pehmensi mukavasti työhuoneen tunnelmaa.

Tuntuu hassulta ajatella, että tämä pieni läpikulkuhuone on aikaisemmin ollut tämän talon keittiö. Harmi vain, että puuhella on joskus korvattu tuolla mustalla Upolla. No mutta, menee se toki näinkin!

Nyt kuitenkin vastapestyt lakanat sänkyihin, jotta päästään tänäänkin ajoissa nukkumaankin. Kiitos uimakoulun, meillä herätään vielä ensi viikollakin aikaisin. 🙂