Heippa!

Aika ihania omalla tavallaan nuo koivujen keltaiseksi muuttuneet oksat. Siellä vihreyden keskellä ne muistuttavat tulevasta. Ja samaan aikaan kuin ilmassa leijailevat keltaiset lehdet ovat sillä omalla erityisellä tavallaan kauniita, tekee ne myös olon jollakin tapaa haikeaksi. Pitkä kuuma kesä on ihan oikeasti takana päin ja syksy edessä.

Melkein pari viikkoa meni flunssassa ja samaan aikaan kun vetämätön olo harmitti, tiesin kyllä, että syy taudin pitkittymiseen oli kokonaan itsessäni. Olisi pitänyt osata pysähtyä heti kuumeen iskiessä, eikä vain jatkaa kuin mitään ei olisikaan. No, taas tuli opittua. Ja nyt vihdoin tuntuu, että elämä alkaa taas palata uomalleen. Mutta pahinta tuossa pariviikkoisessa on ehdottomasti ollut se vaikutus korvien väliin. Ihan pienetkin asiat harmittaa enemmän kuin tavallisesti, ja sitä jotenkin vajoaa sellaiseen negatiivisuuteen. Ja ihan tyhmäähän se on, sillä asenne ratkaisee yleensä eniten myös näissä jutuissa.

Tajusin viikonloppuna, että velttoa oloa ja kireitä lihaksiakin enemmän pääni kaipasi jo jonkinlaista tuuletusta. Niinpä eilen, kun sain isomummun tänne illaksi ja pääsin itse pitkästä aikaa jumppaan, tuntui kuin elämä olisi ihan yht’äkkiä taas palannut raiteilleen. Liikunta on mulle ehdottomasti paras tapa tuulettaa päätä ja korvien väliä. Vaikka sitten ottaisikin vähän rauhallisemmin ja hyväksyisi, ettei kunto ole vielä ihan täysin kohdillaan. Mutta se, että ajatuksille antaa vähän happea hyvän ystävän seurassa on erinomainen lääke miltei oloon kuin oloon.

Se on niin iso juttu tuo asenne. Oli kyseessä sitten sitkeä flunssa tai vakavampi sairaus, positiivinen asenne auttaa jaksamaan huomattavasti paremmin kuin tilanteen surkuttelu. Ja hei, elämän asenteella ylipäätään on ihan älyttömän suuri merkitys. Tätä jäin illalla miettimään kiitollisuudessani. Ollaan oikeasti ihan älyttömän onnellisia, kun lapsilla on isomummu, joka ajaa tänne mielellään ja tuo vielä mukanaan vadillisen vasta paistettuja lettuja. Kunpa itsekin saisi pidettyä sen saman valon ja positiivisen asenteen elämässä ja ajatusmaailmassaan vielä vuosienkin päästä.

Mitä vielä tulee tuohon asenteeseen, niin pakko myöntää, että tällaiselle syysmasikseen taipuvaiselle asennesyksy on ehdottomasti paras lääke pimeyden ja apeuden karkottamiseen. Kun oikean asennoitumisen aloittaa jo ajoissa, ja opettelee ihan kaikki hyggekikat, pimeä vuodenaikakin on voitettavissa.

Kivaa keskiviikkoa ja positiivista mieltä! ♡