Heipsan!

Onhan se oikeesti aika ihanaa, että syyskuussa voi kulkea paljain säärin! Ja kelit ovat nyt jopa paremmat kuin viime kesänä monena heinäkuun päivänä. Tämän aurinkoisen ja lämpimän ajanjakson kun miinustaa siitä elokuun ja tammikuun välisestä pimeästä, kylmästä ja sateisesta kaudesta, on lopputulos enemmän kuin mieleeni. Syksy makuuni!

Mitä tulee pukeutumiseen, nyt on tosiaankin nähtävissä asua moneen makuun. Silmiini osui eilen Helsingissä nuori nainen, joka oli verhoutunut villakangastakkiin, paksuun kaulahuiviin, pipoon ja hanskoihin. Toki aamut ovat viileitä ja kylmiäkin, mutta jokseenkin tuosta flunssasta toivuttuani olen kyllä kokenut kelit vielä ainakin kohtalaisen kesäisinä. Jos mekkokelejä on tarjolla, yritän hyödyntää ihan jokaisen päivän.

Mä olen tänään mässännyt luumuilla. Tai kriikunoilla oikeastaan. Viime vuonna satoa tuli vähän huonommin, mutta tänä vuonna ne kaikkein vanhimmatkin oksat kannattelevat huikeaa määrää hedelmiä. Silti taitaa ihan jokainen päätyä suuhun, parhaita kun ne ovat juurikin näin.
Joillekin kriikunoiden tapa levitä juuriversoistaan on sietämätön, ja sanotaan, että puusta on liki mahdoton päästä eroon. Meillä suurin osa versoista ajellaan ihan leikkurilla nurmikon mukana, mutta muutaman olemme viime vuosian jättäneet myös kasvamaan. Kun kuusi vuotta sitten muutimme tänne, oli pihassa kolme nuorta kriikunan taimea, joille oli annettu kasvumahdollisuus samaan tapaan. Tänä vuonna niistä yhteen tuli jo hedelmiä. Enemmänkin päänvaivaa itselleni tuottaa tuo joka paikasta versoava villivadelma. Sitä on nimittäin ihan jokaisessa perennapenkissä ja tontinrajatkin tuntuvat koko ajan tulevan lähemmäs taloa, kiitos vattujen. 🙂

Mutta hei, toivottavasti nämä kelit jatkuvat vielä pitkään. Moni mekko tykkää ihan varmasti tällaisesta syystuuletuksesta! Mutta nyt nukkumaan. 🙂