Olen aivan lapsellisen innoissani. Nimittäin joulukuusesta! Miten voikin tuollainen asia tehdä ihmisen niin iloiseksi.

Olin ajatellut käyttää eilisen illan joulujuttujen tekemiseen, ja kun Klaara sai leikkikutsun ystävälleen totesin, että parituntinen yksin kotona on mitä parhain hetki kääriä lahjat paketteihin. Siinä tyttöä viedessäni rupateltiin äidit hetken keskenämme ja todettiin, että ei se joulu sentään kaappeihin ja komeroihin tule, joten turha stressata joulusiivouksella. Nolosti myönsin, että meillä on toki muutama komero, johon joku joulujen välinen siivous voisi jonakin vuonna osua, mutta lupasin pohtia tätäkin asiaa sen suuremmin vasta kevätauringon paistaessa. Eli viivana kotiin ja lahjoja paketoimaan!

Kaivoin kaikki lahjat piiloistaan ja jouduin jopa etsimään muutamaa aikaisemmin tehtyä hankintaa. Lopulta keittiön pöydällä oli muutama rulla joulupaperia, nauhoja, pakettikortteja ja askartelukartonkia, teippiä ja tietenkin ne lahjat. Sitten jossain kohtaa siinä hyöriessäni ihmettelin kun sukkani kastui. Tarkemmin asiaa tutkittuani totesin lattialle leviävän maitolammikon olevan peräisin jääkaapista. Ja siellähän se. Vasta avattu maitopurkki kyljellään jääkaapin hyllyllä. Liki tyhjänä, koska kaikki maito oli joko keittiön lattialla, jääkaapin hyllyillä ja seinillä tai ovessa ja juureslaatikoissa. Innokas, ystävälleen lähdössä ollut kuopuksemme, olikin siivonnut ruokailun päätteeksi omatoimisesti myös pöydän, ja koska ilmeistä laskupaikkaa pystyyn asetetulle maitopurkille ei näkynyt, purkki oli laitettu näppärästi kyljelleen.

Siinä se pari tuntia sitte menikin. Jääkaappia, ruokapakkauksia, hedelmiä ja lattiaa pestessä. Ehdin sentään siivota pakettitehtaani pois pöydältä. Hymyilyttää nyt, mutta eilen oli nauru kaukana. Teki lähinnä mieli maata lattialla ja ulvoa. Mutta tulipa siivottua jouluksi ainakin yksi kaappi oikein kunnolla! Mietin tosin, onko hyvä jos jääkaappi tuoksuu kovin vahvasti mäntysuovalle. Mutta hyvä kai se on, että se ainakin jossain tuoksuu!

Puuhommistaan palannut mieheni ymmärsi yskän ja kantoi nopeasti joulukuusen olohuoneeseen. Nimittäin kuin pieni lapsi, niin minäkin toivuin pettymyksestä heti kun sain muuta mukavaa ajateltavaa. Ja kun lapset olivat illalla vihdoin kotona, kieputeltiin kuusen ympärille valot ja tuo herttainen puolisoni jopa pimputti pianolla taustalle joululauluja. Muistuttaen tietenkin jatkuvasti, ettei itse ole jouluihminen ja tekevänsä kaikkensa ihan vain nostattaakseen yleistä joulutunnelmaa.

Ja nyt kun meillä viimein on joulukuusi (kattoon kiinnitettynä ja jonka lapset tosin vielä kunnolla koristelevat), joulun saapuminen, tai saapumatta jääminen, ei huoleta enää ollenkaan. Se on pienestä kiinni tuo joulumieli, ja tällä kertaa pienen kuusen kokoisesta asiasta.
Ulkona on lunta, kaappi täynnä kynttilöitä ja kuistilla hyvä arsenaali hyasintteja. Toki vielä on monta juttua tehtävänä, mutta nyt päästellään vain menemään, niin eiköhän se siitä. 🙂

Jotakuinkin tältä näyttää joulu 2018 Uudessa Kuussa. Mutta nyt tontun tehtävälistaa lyhentämään.

Ihanaa iltaa! ♡