vähän niin kuin ennen vanhaan

05.3.2019

Heippa ja ihan alkuun kiitokset niin eilisen postauksen, kuin tuon viime viikkoisen ennen ja jälkeen -postauksen vastaanotosta. Blogin tekeminen on välillä melkoista hampaiden puremista, kun aiheena on oma koti, joka ei nyt enää varsinaisesti elä suurten muutosten aikaa. Olen välillä miettinyt onko minusta enää edes tekemään sisustusaiheisia postauksia. Ja jotenkin jopa ajattelin, että ketään ei kiinnosta yläkerran aulaan tehty lastenhuone. Mutta tuntuu ihanalle kun joku kertoo saaneensa postauksesta inspiraatiota ja kenties vastauksen samankaltaiseen tilaongelmaan. Ja mulle tulee sellainen ihan niin kuin ennen vanhaan -olo, ja sillä tarkoitan sitä, että musta on kivaa, että blogit sitten kuitenkin toimivat kuten ne silloin aikanaankin toimivat. Niin paljon kuin blogit ja sosiaalinen media onkin muuttunut ja monella tapaa parempaan suuntaan, kaipaan välillä niitä vanhoja (hyviä) aikoja. Ja vaikka suurin osa vuorovaikutuksesta tapahtuukin nykyisin muualla kuin blogin kommenttiboksissa, se vuorovaikutus on kuitenkin mulle tärkeää. Siitäkin huolimatta, että olen itse edelleen tosi huono jakamaan kuulumisiani ihan joka tunti. Niin, mä taidan olla jo auttamattomasti vanhanaikainen, kun tykkään itsekin stoorien katsomisen sijaan lukea ihan tavallisia blogeja. :D

Asiasta kukkaruukkuihin – tai pikemminkin kasveihin ja erityisesti pelargonioihin. Karusta ulkonäöstään huolimatta niissä nimittäin on kuitenkin eloa. Ja voi että kun olenkin helpottunut. Luulin jo tammikuussa, että suurin osa pienemmistä kasveista on mennyttä kalua, mutta niin ne hentoiset lehdet vain on alkaneet kurotella kohti kevätaurinkoa. Ja uusia pistokkaitakin on jo laseissa juurtumassa! Kaikki mårbackat on nyt aurinkoisella keittiön ikkunalla ja vielä lisävalolla varustettuna. Niin että eiköhän ne siitä!

Meillä asuu selkeästi joku, jonka mielestä tähtityllat on kertakäyttökamaa. En oikeasti tajua, miten jo kolmas pursotustylla voi taas olla poissa. Kuin maan nielaisema. Niin että laskiaistiistain pulliin(kaan) ei tullut hienoja pursotuksia, mutta hei, se on maku, mikä ratkaisee!

Ja niin oli pullat hyviä, että vatsa pinkeenä sai tänään punnertaa jumpassa. Mutta nyt nukkumaan, olen aivan naatti!

Ihanaa iltaa ja kauniita unia! ♡


4 Responses to “vähän niin kuin ennen vanhaan”

  1. Avatar Satu sanoo:

    Moikka Emilia,

    Halusin tulla huikkaamaan, että tykkään sinun sisustuspostauksista kovasti! Saan niistä iloa ja inspiraatiota omaan kotiin :) Tykkään erityisesti kauniista kuvistasi, rauhallisesta tunnelmasta ja värimaailmasta.

    Minulla on myös Mårbackat juurtumassa :). Nuo pelargoniat ovat niin ihania.

    Mukavaa viikon jatkoa sinulle ja perheellesi!

    • Kiitos, Satu ja kiva kuulla, että tykkäät sisustuspostauksista. ♡ Joskus aina yritän muistuttaa itselleni, että tunnelma on enemmänkin se juttu, josta haluan blogata, ei niinkään suuret muutokset. Joten sitä rauhallista tunnelmaa jatkossakin. :)

      Pelargoniat on ihan parhaita. Kovasti tekisi mieli laajentaa myös muihin lajikkeisiin. :)

      Ihanaa viikkoa myös sinne! ♡♡♡

  2. Avatar Niina sanoo:

    Heippa! Minua ainakin kiinnostaa sisustuspostaukset :) ja muutkin postaukset, vaikka blogien luku on jäänyt vähemmälle. (Btw, Päädyin tänne tällä kertaa IG:n mystoryn linkin kautta,joka on mielestän paras tapa linkittää IGssä! Selaaminen jatkuu postaiksen lukemisen jälkeen samasta kohtaa! ;))

    Talvetin ensimmäistä kertaa yhtään mitään tänä talvena ja se ainokainen pelargoni on ilokseni selvinnyt talvesta todella hyvin! Kevät on jo vahvasti mielessä.

    Kiva kun teet blogia edelleen. Ja pahoittelut, etten tänne ole löytänyt enää niin useasti. Yritän parantaa tapani, sillä nämä postaukset ovat kuitenkin niitä parhaita! Saanko kysyä, mitä kautta sinä seuraat muita blogeja? Itse seuraan bloggerin kautta, mutta koen sen nykyisen melko ”hankalaksi” ja sinne eksyn yhä harvemmin.

    • Tuo ig:n story on kyllä kiva tapa pompata lukemaan postauksia. Itsekin käytän sitä paljon, mutta siirryn blogeihin ihan niiden bio-linkkienkin kauttakin. Mulla on myös muutama blogi, jossa vierailen ihan oman listani kautta. Ja toki facebook on myös näppärä.
      Niin kiva kuin aina välillä on saada viesti myös tällekin puolelle, ei tämä silti ketään velvoita. Mutta trendi näyttää kääntyvän siihen, että moni lopettaa blogin ja siirtyy pelkän ig:n päivitykseen. Ja tavallaan tuntuu, että näin myös lukijat usein odottavat. Kun kertoo uudesta postauksesta instagramissa, sen sisältämiä asioita usein kysytään siellä instan kommenteissa, vaikka ne asiat selviäisivät juurikin lukemalla postauksen. Ollaan ehkä siinä pisteessä, että haluaisimme kaiken informaation mahdollisimman nopeasti ja yhdellä klikkauksella. Ja onhan se totta, että sisustuslehdet ja muutkin alkavat olla jo vähän vanhanaikaisia. Vaikka itse kyllä rakastan ihan paperisia inspiksiä! :D Maailma muuttuu, ja me sen mukana. Tai sitten emme. :D

      Pelargoniat on ihania ja niiden talvettaminen on jotenkin tosi jännää. Siinä kun seuraa kasvin lepoa ja keväistä heräämistä saa jotenkin itsekin tuntumaa vuoden kiertokulkuun eri tavalla. Eli onnea onnistuneesta talvehtimisesta. Kohta puskee jo kukkaa! ♡