Eikä yhtään liian aikaisin! Niin kivaa kuin olisikin ollut vain fiilistellä kevättä ja puutarhajuttuja, nyt loppuviikolla siihen on ollut luvattoman vähän aikaa. Oman lisänsä stressikertoimeen tuo opiskelut ja olenkin tänään istunut tietokoneella hymyssä suin, kauhusta kankeana ja raivokohtauksen partaalla. Puuh! Harkitsen vakavasti, että menen illalla kasvariin ja otan mukaani vain ja ainostaan lasin viiniä. En ketään tai mitään muuta. Tai no, ehkä kirjan.

Tähän viikkoon on mahtunut myös kaikenlaista ikävämpää ylläriä, jotka ovat teettäneet paitsi huolta ja murhetta, myös koukeroita arkeen. Eilen istuin saunassa linnunlaulua kuunnellen ja koin jopa rentoutuvani, mutta kuin pisteenä i:n päälle saunan jälkeen tuo keittiön ja pianohuoneen välinen ovi päätti tippua. Jep, alimmainen sarana vain otti ja katkesi. Nyt siis joudutaan kulkemaan eteisen kautta ja tuo ovi on nyt hetkellisesti poissa käytöstä. Mutta siinä saunan jälkeisessä zen-olotilassa en totisesti enää tiennyt, että itkeäkö vai nauraako. Ketutti, potutti ja kaikkea sen tapaista.

Niin, että kiitos perjantai kun tulit. Siitäkin huolimatta, että sitä tietokoneen ääressä istumista on viikonlopulle yllin kyllin, perjantai on kuitenkin aina perjantai. Ja mielenterveyteni nimissä, aion kyllä ehtiä edes hetkeksi myös pihatöihin. Menin myös ostamaan lisää daalioita, joten pakkohan niitäkin on hoivata.

Ja juuri muuten katselin, että viime ja edellisvuonna maahan kaivamani kukkasipulit näyttäisivät olevan komeassa kasvussa. Nämä pääsiäisen jäänteet ovat siis jo ainakin ajatuksen tasolla myös matkalla maahan.

Mutta nyt siis oikein ihanaa viikonloppua myös teille. ♡