sinistä ja punaista

15.7.2019

Ei taida nykyajan lapsille olla sinipunakynä enää niin iso juttu, kuin se oli aikoinaan minun lapsuudessani. Muiden (varsin vaatimattoman näköisten) koulutarvikkeiden joukossa, tuo eksoottinen koulumaailman väripilkku tuntui isolta jutulta. Niin tai näin, sinipunakynä tuli mieleeni tänään, kun kaivoin punaisen mekon kaveriksi farkkutakin. Aika kiva ja rento yhdistelmä. Ja hei, samat värit löytyivät myös välipalakulhosta. 

Voisin väittää syöväni joka päivä jonkinlaisen kohtuukokoisen marja-annoksen. Esimerkiksi maustamattoman jogurtin kanssa tykkään vuoden ympäri syödä pensasmustikkaa. Banaanin ja pähkinöiden kanssa se onkin mun perusannos. Mutta nyt mansikka-aikaan olen kyllä nauttinut ihan vain pelkistä mansikoistakin jogurttini kyytipoikana. Parasta on kuitenkin kun saa lautaselle useampaa sorttia. Ihan parasta tuoreissa marjoissa on se, että fyysisen ravitsemisen lisäksi ne ilahduttavat myös silmää.

Meillä pakastettiin tänäkin vuonna mansikoita. Ja pakastetaan jatkossakin, vaikka viime viikolla aiheesta paljon mediassa keskusteltiinkin. Jotenkin itse näen asian niin, että tuossa suht liki kasvatettu ja suoraan tilalta haettu mansikka on kaikin puolin parempi vaihtoehto kuin kaupan pakastealtaasta ostettu. Oli hinta sitten sama tai vähän edullisempi. Mansikat pakastan kokonaisina ja ilman sokeria. Jotenkin ei ole koskaan edes käynyt mielessä pakastaa sokerisia mansikoita, mutta tämä taitaakin olla sukupolvien välinen ero. Mansikasta meillä pöräytetään useamman kerran viikossa banaanin ja ananaksen kera lasten lempparismoothieta, josta tykkään kyllä itsekin. Eikä tarvita jäämurskaa, kun ne mansikat on jäisiä. Ja jos joskus tarvitaan hilloa, niin sitä voi sitten keittää itse niistä mansikoista. Tosin lempparihilloni on kyllä äidin tekemä omenahillo.

Mustikoilla en ole jaksanut enää kunnolla käydä vuosiin. No joo, vähintään yhden piirakan verran pitää toki itsekin joka kesä poimia. Mustikat yleensä ostankin kaupan pakastealtaasta. Suomalaisia toki. Samoin vadelmat. Jokunen rasiallinen vadelmia on usein tullut vanhemmiltani. Juuri löysin pakastimesta pienen vadelmarasian, jossa oli äidin käsialalla teippi Vadelmaa 2016. Ihan hyviä ne vielä oli. :D Puolukoilla tykkäisin käydä, koska metsä jotenkin kuuluu syksyyn, mutta no, olen melko kehno puolukan poimija, kun en löydä yhtäkään marjaa. Puolukoita ostetaan aika paljon kaupasta, mutta saadaan myös vanhemmiltani. Kaiken järjen mukaan suurin osa äitini poimimia. Rakastan puolukkaa ja mielestäni kaupan puolukkahillo vaatii seurakseen tuoretta puolukkaa. Kaaliruokaan esimerkiksi sopii sellainen kokonaisen puolukan ja puolukkahillon seos (50/50).

Vaikka meillä vanha piha onkin, niin omenoiden suhteen ollaan yhä edelleen muiden armoilla. Muutaman kirsikan olen saanut suuhuni napattua ja kriikunaa tulee valtavasti. Ehkä pensasmustikat on sellaisia, joihin kannataisi panostaa omenapuiden kasvua odotellessa. Tai ainakin heti kun saadaan area ”hyötypuutarha” joskus rakennettua tai raivattua.

Mitä te säilötte? Keitättekö mehut ja hillot? Tai ehkä säilötte kurkkuja? Parhaat reseptit ja vinkit saa myös jakaa: :)


11 Responses to “sinistä ja punaista”

  1. Herkullisen näköistä. Kyllä ainakin olisi suunnitelmissa poimia ja pakastaa mustikkaa, se ilahduttaa pitkin vuotta :)

    • No aivan varmasti! Ja mustikka kun on vielä niin superterveellinen!
      Itse tykkään jäähdyttää aamupuuroa jäisillä mustikoilla.

  2. Avatar ida ihana sanoo:

    Hei, ihana idea yhdistää kirkkaan punaiseen mekkoon farkkutakki!:) Ostin Tukholman reissulamme vähän samantapaisen, kirkkaanpunaisen kerrosmekon, ja nyt kun tänä kesänä ilmat eivät ole olleet mitkään superlämpimät, voisinkin seuraavaksi koittaa sitä vaikka farkun kanssa!
    Ja ne tuoreet marjat. Ihan parasta kesässä!<3
    Mukavia kesäpäiviä!<3
    Ida
    Kotona kaupungissa blogista

    • Ja mekkonen saa lisäaikaa syksyllä, kun sen yhdistää farkkutakkiin. Vaikka ei tässä vielä syksyä niin paljon saisi ajatella. Varsinkin kun kesä tuli takaisin. :)

      Ihanaa viikonloppua sinne. Juuri täällä mustikkaa taas mutustelin. :)

  3. Avatar Jarna sanoo:

    Mä syön myös paljon marjoja ympäri vuoden. Mansikat survon pakkaseen, muuten ei mahdu riittävästi. Mustikoita poimin, mutta äiti poimii enemmän ja lahjoittaa mulle, samoin puolukat tulee sieltä. Keitän mansikkahillot ja teen mehut itse viinimarjoista. Meillä lapsen lempparismoothie syntyy banaanista ja mustaherukasta. :)
    Muut hillot ja suolakurkut saan vanhemmiltani myös. Kuulostaa siltä, että näin kolmekymppisenäkään ei olla kovin kaukana vanhempien ruokakaapeilta. :D

    • No joo, mihinkäs niistä, kun tarjonta on hyvä. :D Ja mun syksyn kohokohta on kun äiti tekee kaalikääryleitä. Ja siihen päälle ne puolukat ja voi että. Ja toisaalta kiva, jos omatkin lapset joskus arvostaa meidän ruokakaappeja. :)

      Ihanaa viikonloppua sinne! ❤️

  4. Avatar Hetukka sanoo:

    Ihana asukokonaisuus! Tänä vuonna tulee säilöttyä kurkkuja jonkun verran, kun kaverilla niitä kasvaa parvekkeella ja sadosta saattaa tulla runsas, jos viime vuoteen on verrattavissa. Haluaisin myös ostaa mansikkalaatikon, vaikka en ole koskaan itse pakastanut mansikoita. Ehkäpä ostankin laatikon ja kokeilen olisiko minusta mansikoitten pakastajaksi… :)

    • Kiitos!
      Mä en ole koskaan säilönyt itse kurkkuja. Lapsena toki sivusta aina seurasin kun äiti säilöi, mutta itse en ole kokeillut. Tämän kommenttisi luettuani mietin, että josko kokeilisi vaikka vain pienellä määrällä. Ehkä voisin uskaltaa.

      Mulla on alakerrassa arkkupakastin, joka on täynnä mansikkaa. Ei ehkä olisi tarvinnut tänä vuonna pakastaa niin paljon, mutta toisaalta on sitten hyvä syy surautella smoothiet ja paistaa vaikka pannaria. :D

      Ihanaa viikonloppua! ❤️

  5. Avatar susanna sanoo:

    Ihana asu:) Tulee mieleen 4th of July :n juhlinta täällä:)

  6. Avatar Saila sanoo:

    Mansikat ja mustikat ovat ihan herkkua. Olen itse pakastanut aina ripauksella sokeria – ollut luulossa, että vitamiinit säilyisi paremmin niin!? Jos näin ei olekaan niin sitten en mieluiten käytä sokeria.

    Kaunis asu ♥️