varjoa ja valoa

29.10.2019

Mun päässä on pari päivää soinut Suvi Teräsniskan Täydellinen elämä. Lähinnä kai siksi, että elämä on taas jälleen kerran osoittanut olevansa sekoitus onnea ja surullisia vaiheita. Ja vaikka näitä tällaisia vaiheita mahtuu meidän jokaisen elämään, se sykli saattaa joskus tuntua liian kovalta. Kun itse miettii, että nyt ei jaksaisi yhtään enempää, kaikki universumin kappaleet saatavatkin olla eri mieltä. Itse jouduin tällaiseen tilanteeseen sunnuntaina, kun lähdin miehen kanssa ulkoilemaan ja ikään kuin selvittämään päätäni ja keräämään voimia. Ajatuksella, että kyllä tämä tästä, kaikki järjestyy ja elämä kantaa. Ja sitten se elämä onkin yht’äkkiä vaakalaudalla. Sain todella pahan anafylaktisen reaktion ja ehdin jo ajatella, että tässä se nyt sitten oli.  Mutta Luojalle kiitos, olemassa on myös se yhdestoista hetki. Tästä lähtien mulla on adrenaliinikynät AINA mukanani ja nukun pari sellaista vieressäni todennäköisesti loppuelämäni. Siinä kun kroppa twerkkasi sairaalassa lämpöpeiton alla, mietin kyllä, että ei nyt olisi tätäkin tarvittu. Samaan aikaan mietin kuitenkin, että saan mennä takaisin kotiin mun perheen luokse, halata ja tulla halatuksi. Elämä jatkuu, ja varjojen jälkeen tulee taas valoa.

Jos jotain elämässä on oppinut niin sen, että vaikeiden tilanteiden keskellä ei onneksi tarvitse olla yksin. Mulla on ihania ystäviä, sukulaisia ja perhe. Niitä, jotka kannattelee silloinkin, kun tuntuu, että muuten ei jaksaisi. Ihmisiä, jotka rientävät auttamaan ihan käytännön asioissa ja ovat tukena. Niitä joiden tietää olevan siinä lähellä jos vain tarvitsen. Se on sellainen voima ja siunaus.  Ja mulla on ihan superihana sisko, joka nukkui viime yön meidän sohvalla, ja jonka kanssa olen saanut viettää vuorokauden. Puhua hassuja, tirautella kyyneliä ja nauraa turhanpäiväisille. Ja ulkona ihana pikkupakkanen ja maassa ensimmäiset hennot lumihiutaleet. Upea auringonpaiste ja loppujen lopuksi aika täydellinen elämä – sellainen sekoitus onnea ja surullisia vaiheita.

Olkkarin pöydällä ystävän tuomat kukat ja Hemtexin loppuunmyynnistä kolmella eurolla löytynyt kynttilänjalka. Elämän pieniä iloja ❤️


6 Responses to “varjoa ja valoa”

  1. Avatar Henna sanoo:

    Hui, mikä sai aikaan kohtauksen? Jos Epipen on vieressä yölläkin niin ei varmaan ole kyse mistään ruoka-aineesta?

    Mulla tytöllä montakin anafylaksiaa aiheuttavaa allergiaa, joten kokemusta näistä on. Pelottavia juttuja, mutta niidenkin kanssa oppii elämään, kun pakko on.

    Tsemppiä!

    • Kiitos. ❤️
      Nyt ei vielä oikein tiedetä, miksi tämä tuli. On mulla ennenkin tullut aika pahoja oireita ja siis ruoka-aineesta ja amppareista, mutta nyt ei oikein keksitty mitään selitystä, kun tuo iski ulkona ja miksi nyt niin pahana. Mutta sitä pitää nyt selvittää. Ja kun ei tiedä, pitää tietty olla koko ajan varovainen.

  2. Avatar Katja sanoo:

    Varjoa ja valoa, sitä elämä tosiaan on ja onneksi näin. Ilman varjoa, ei aina tulisi huomanneeksi sitä valoa. Tämä vuosi on ollut itselleni rankka, hoidetaan rintasyöpää. Niin se vain tunkeutui elämäämme mullistamaan, mutta hoidot onneksi loppusuoralla. Tässä sairastaessa on kyllä saanut huomata, että perhe ja ystävät ovat ne suurimmat voimavarat, jotka kannattelevat ja jotka lopulta tekevät kaikkensa eteesi. Niin kiitollinen heistä! Haluan myös kiittää sinua Emilia ihanasta blogistasi. Kiitos kun kirjoitat ja avaat meille pienen palan elämästäsi!❤ Voi hyvin ja ihanaa joulunodotusta!

    • Hurjasti voimia sinne ❤️ Vaikka tuo kuulostaakin jotenkin tosi ontolta näin suurten asioiden edessä. Tiedän. ❤️

      Se tukiverkosto ympärillä on äärimmäisen tärkeä. Tulee aina mieleen, että hädässä ystävä tunnetaan. Ne kaikkein tärkeimmät kyllä jäävät viereen vaikeinakin aikoina. ❤️

      Ihana kuulla, jos voin blogin kautta tuoda jotakin pientä kivaa päivääsi. Paljon halauksia ja positiivista mieltä. Kuten mun hyvällä ystävällä on tapana aina toistaa, Päivä ja hetki kerrallaan! ❤️❤️❤️

  3. Avatar Kristiina H. sanoo:

    Huh, onneksi sait avun ajoissa. Pelottavaa, ettei ole tietoa, mikä reaktion aiheutti. Toivottavasti selviää pian.

    Minulla oli aikoinaan Epipen aina mukana lapsen pähkinäallergian vuoksi.

    • No jälkeenpäin olen miettinyt, että ehkä tällä kertaa se kaikki muu jotenkin pahensi oireita. Mutta kiva kun selvitetään, niin osaa ehkä jatkossa paremmin vältää taas jotakin. :)