parempia unia

13.1.2020

Maanantaimoikat!

Tarkoitus oli kai tehdä blogia myös viikonloppuna, mutta ei se jotenkin mahtunut kuvioihin. Sen sijaan nautin ulkoilusta, ajasta perheen kanssa ja mikä parasta, nukkumisesta! Ja nehän ne oli ne viikonlopun suurimmat suunnitelmatkin, joten melko onnistuneet pari päivää takana.

Tässä kun vuoden vaihtuessa mietin, että mitäs sitä taas itselleen lupaisi, käytin aika pitkälti vanhaa ja hyväksi todettua listaa. Otan omaa aikaa liikunnalle, ystäville, kirjoille ja nukkumiselle. Mikään näistä ei ole sellainen, jota välttelisin, tai johon joutuisin itseäni sparraamaan, vaan kyse on ennen kaikkea ajan ottamisesta ja päivittäisestä itsensä priorisoinnista ”ruuhkavuosiarjessa” (synonyymi sanalle ruuhkavuosi?!?!). Kovin mielelläni lisäisin tuohon listaan muitakin asioita, mutta realistista sellainen lupailu ei missään nimessä olisi. Ehkä lasten kasvaessa, aikaa vapautuu taas uusille harrastuksille, mutta juuri nyt tämä riittää oikein hyvin. Olen nimittäin huomannut, että tuo pyhä nelikko on jotakuinkin saavutettavissa, kun arjen rakentamiseen näkee vaivaa. Silti ihan ykkösenä olen edelleen päättänyt pitää nukkumisen. Vain hyvin harvoin sosiaalinen elämäni vaatii valvomista saati aiheuttaa univelkaa. Lukeminen taasen on tie uneen ja tapa rentoutua, ja mitä tulee liikuntaan, lupaukseni tarkoittaa juurikin sitä, että aikaa omalle liikkumiselle otetaan jostakin muusta kuin omista yöunista.

Kun lapset olivat pienempiä, heräsin joka aamu rättiväsyneenä ja olisin voinut käydä vaikka kauppaa raajoistani, jos olisin voinut vaihtaa ne edes tuntia pidempiin uniin. Samoihin vuosiin liittyi vahvasti sekin, että illalla oli ”ihan pakko” ottaa omaa aikaa sohvalla ja katsoa jotakin jännää tai muuten mukaansa tempaavaa sarjaa. Nauttien siitä, että kukaan ei pyydä tai vaadi. Vielä yksi jakso, muka parisuhdetta vaalien.  Näitä asioita mietin tänään aamukahvini ääressä. Kun kello oli pirissyt kuudelta ja takana oli reilut yhdeksän ja puolen tunnin unet.

Ihan joka ilta ei onnistu tuo kahdeksalta nukkumaan meneminen, harvemmin ollaan edes kotona vielä siihen aikaan. Mutta sunnuntai on onneksi useimmiten niitä iltoja, joina se on mahdollista. Ja kun tulee mahdollisuus, niin johan se on käytettävä!

Meidän uusi sänky on kivikova, ja niin korkeakin, että iltaisin tuntuu, kun kipuaisi jonnekin laverille katonrajaan. Toisaalta, enpä ole herännyt yhtenäkään aamuna tänä vuonna selkä kipeänä. Tuon nukkumiselle omistetun pyhätön lattia vaatisi pikaisesti maalausta ja kattoon pitäisi löytää jokin kiva valaisin. Muuten se on ihan kiva just näin!


Kommentoi