This is what happiness looks like

25.3.2020

Niin kauan kun me ollaan asuttu täällä, meillä on ollut tapana juhlistaa kevään ensimmäistä puutarhapäivää nuotiolla. Tänä vuonna sitä kevään ensimmäistä on ollut vaikea määrittää. Puutarhatöitä on käytännössä voinut tehdä koko talven, mutta tänään otettiin vihdoin kiinni perinteestä – jo seitsemännen kerran. Ihan jo senkin kunniaksi, että sää muistuttaa jo vahvasti vappusäätä. Aikoinaan tuo nuotion teko pihan perälle oli olevinaan jokin väliaikainen keksintö, jolla haluttiin hyödyntää tontin sitä laitaa, joka oli melko kaameassa kunnossa. No, edelleenkään, tuota osaa pihasta ei voi edes hyvällä tahdolla kutsua puutarhaksi, mutta selväksi on käynyt sekin, että tällaistakin tilaa tarvitaan. Metsittynyt tontinreuna on onneksi piilossa piharakennuksen takana ja tuottaa iloa valkovuokkojen, juhannusruusujen ja vadelmien muodossa. Ja tämän tällaisen luonnollisemman olemisen. Ei tarvi vältsysti lähteä kotipihaa kauemmaksi eräilemään.

Tänään itse haravointi ei ollut niin kauhean tuottavaa, kun kova tuuli kieputteli lehtiä sinne tänne. Tai siis edistystä oli vaikeampi hahmottaa, ja se on ehkä mulle yleensä se kaikkein palkitsevin juttu. Mutta sinne tänne lentelevistä lehtikasoista huolimatta pääsin omaan kuplaani.  Mietinkin, että jos joku kysyisi, että missä olen onnellisimmillani, niin kyllä se olisi juurikin tässä. Ulkona ja raittiissa ilmassa. Pikkuisen hengästyneenä ja taivaan yli lentävistä linnuista nauttien. Niin, ei siihen ihan keuheasti tarvita. Onnellisuus voi näyttää ihan vain vaikka tältä.

 

Mur Maxi -kasvihuone kasattiin kesällä 2018 yhteistyössä Willab Gardenin kanssa.


4 Responses to “This is what happiness looks like”

  1. Marine says:

    Itse tulen myös onnelliseksi kun saan touhuta omassa pihassa puutarhatöitä ja puuhommia. Olen vasta aloittelija ja odotankin kovasti jo kevättä että lähtevätkö kukkasipulit nousemaan. Hautasimme syksyllä koiran pihaamme ja siiheb ympärille istutin paljon kukkasipuleita. Tarkoitus olisi istuttaa pionia, karviaista, mustaherukkaa ehkä pensasmustikkaa. Ja viljelylaatikoita joihin ainakin salaattia, ruohosipulia yms..Nuotiolla olisi paistaa muurinpohjalettuja. Esikoinen on nyt 3kk ja odotan että hänen kanssa pääsee pihalle puuhailemaan. Toki nautin jokaisesta päivästä ja tällä hetkelä tästä ihanasta väsyttävästä vauva-ajasta <3. En vaihtaisi mihinkään ja ihana syy todellakin nyt olla kotona ettei pieneen tauti tartu.

    • Kuulosta ihanalle! ❤️Ja kyllä ne kukkasipulit sieltä nousee. Vuosi vuodelta vahvempina. Itse juuri ihastelin, että kaikki taas viime keväänä maahani iskemät ylikukkineet ruukkusipulit näyttävät nousevan. Niin kivaa, kun nekin jatkavat elämäänsä puutarhassa.
      Pensasmustikka on minullakin haaveissa, se kun on mulle se jääkaapin luottotuote ympäri vuoden.
      Ja nuo muurikkapaikatkin on tärkeitä, jos tila vain antaa myöden.

      Toivottavasti puutarhassa puuhailu antaa vielä lisää energiaa vauvavuoteen. Olen ainakin itse sitä mieltä, että puutarhahommat on mitä parhainta palauttavaa puuhastelua. Tulee liikuttu ja raitista ilmaakin saa keuhkoihin. Ja mikä tärkeintä, noissa hommissa mieli lepää.
      Voimia sinne ja iloa kevääseen. Toivotaan, että pysytään terveinä ihan kaikista taudeista. ❤️

  2. Tiedän niin, mistä puhut -ajatus pulpahti mieleeni monta kertaa tekstiäsi lukiessani <3

    Ensinnäkin tiedän, mistä puhut, kun puhut pihan siitä kohdasta, joka on metsittynyt. Meidän mökkipihasta löytyy parikin sellaista. Aikoinaan katselin niitä tuskastuneena ja pohdin pääni puhki, mitä niille voisi tehdä. Nykyisin annan niiden olla juuri sellaisia kuin ovat. Koirat rakastavat niitä, missään muualla ei ole niin kiva kulkea ja tutkiskella kuin siellä. Lisäksi sieltä nousee se, joka eniten muistuttaa meitä luonnon voimasta: kuinka kauniit juhannusruusut ja viime kesäinen löytöni, kaunis violetti kärhö, pystyvätkään nostamaan päänsä kaiken sen ryjän keskeltä? <3

    Ja toiseksi, haravointi. Oi, haravointi! Nautin siitä, että näen työni jäljen heti, mutta se on toissijaista. Eniten iloa tuottaa itse toiminta, ulkona oleminen ja ulkona tekeminen, juurikin siihen omaan kuplaan pääseminen. Onni voi todellakin olla juuri siinä.

    • Tämä juuri! On jotenkin niin ihanaa, että nuo hoitamattomat paikat ikään kuin luonnollisesti kompensoivat lohduttomuuttaan. Ei kaiken tarvitse olla niin tip ja top ja silti voi olla kaunista.

      Ja ihanaa, että joku sai kiinni tuosta kupla-ajatuksesta. Se on hauskaa, miten ihminen ikään kuin vaipuu jonnekin onnellisuuden tilaan, kun ympärillä on rauhaa, mielekästä tekemistä ja riittävästi luontoa. Tulisin ehkä hulluksi, jos elämässä ei olisi tätä osuutta.

      Aurinkoa sinne teille. Nautitaan ihanista keleistä ja pysytään terveinä! ❤️

Kommentoi