saako sanoa olevansa onnellinen?

08.5.2020

Koko maailma on ihan sekaisin. Ihmiset kärsivät ja pelkäävät ja ovat eristyksissä rakkaistaan. Talous on retuperällä ihan valtiota, kuntia ja yksityishenkilöitä myöden. Ihmiset menettävät läheisiään ja elävät ahdingossa. Kaikilla lapsilla ei ole turvallista aikuista, turvallista kotia ja lämmintä ateriaa ja tukea oppimisen kanssa. Mä voisin jatkaa tätä listaa koska se on oikeasti ihan loputon jos aletaan miettiä, mitä kaksi kuukautta on yksilötasolla tuonut mukanaan. Ja se on tuonut sitä ihan minunkin elämääni. Huolta ja murhetta. Ihan tavallista ja sitten taloudellista huolta ja murhetta. Ensimmäiset viikot itkin ja olin lähestulkoon paniikissa. Mutta sitten mä jotenkin ajattelin, että elämä kantaa. Ja onneksi mulla on ihana puoliso joka repii ylös aina silloin kun tuntuu, että alan vajoamaan johonkin lohduttomuuden syövereihin. Mutta jotenkin mä vain lakkasin lukemasta liiaksi uutisia. Lakkasin seuraamasta jokaista käyrää ja tilastoa. Aloitin elämään niillä eväillä, joita mulla oli. Ja tiedättekö, sitten mä huomasin, että ne asiat, jotka olivat kuitenkin mulle kaikkein tärkeimpiä pysyivät siinä. Perhe, ystävät ja omat jutut, jotka tuovat mulle valtavasti iloa. Ja minä joka normaalisti kulutan kolme kirjaa viikossa, en ole saanut kahteen viikkoon yhtään kirjaa päätökseen. Koska kaiken tämän keskellä mä olen ollut (niin kliseiseltä kuin se kuulostaakin) kuin tutkimusmatkalla itseni kanssa. Olen oivaltanut ihan valtavasti itsestäni ja elämästäni. Muutama viikko sitten tuntui rehellisesti jopa pelottavalta viettää niin paljon aikaa oman puolisonsa kanssa. Mutta mä olen tykännyt siitä. Nauttinut. Nauttinut niin valtavan monesta asiasta, että välillä oikein hävettää. Koska tiedän, että on valtavasti myös niitä juttuja, jotka on ihan pyllystä. Niitä, joita tuossa aluksi luettelin.

Ja siksi musta tuntuu, jotenkin väärältä sanoa, että olen onnellinen. Tulee syyllinen olo. Ikään kuin ei saisi olla onnellinen. Ei nyt, ei tänä keväänä. Mutta mä olen! Valtavan onnelinen. Onnelinen siitä ajasta joka mulla on ollut mahdollisuus viettää oman perheen kesken. Onnelinen koska olen oivaltanut mikä tekee mut oikeasti onnelliseksi. Ja erityisen onnellinen koska olen ehtinyt miettimään niin paljon, ja ehtinyt toteamaan, että mä olen onnellisempi kuin pitkään aikaan!

Mä menen nyt syömään poppareita ja jätskiä noiden muiden kanssa. Joten ihanaa viikonlopun aloitusta sullekin! ❤️


12 Responses to “saako sanoa olevansa onnellinen?”

  1. Avatar Eija sanoo:

    Ihana, positiivinen ja elämänmakuinen ajatuksen juoksu. Paskan keskelläkin voi olla hyvää, kun uskaltaa ajatella. Kiitos Sinulle!

  2. Avatar Katja sanoo:

    Näytätkin tosi onnelliselta kuvissa. 😊

  3. Avatar Nina H sanoo:

    Näytät onnelliselta ja niin kauniilta näissä kuvissa!! Nauti onnestasi!!!

  4. Avatar Sini sanoo:

    Jossain vaiheessa myös minä päätin, että uustisia ja tilastoja on pakko alkaa suodattamaan. Edelleen ihan liikaa niitä kuitenkin seuraan ja analysoin. Kotona on pakko onneksi keskittyä lapsiin ja ”normaaliin” arkeen ja yrittää unohtaa muu maailma hetkeksi.
    Mitä pidit muuten tuosta kirjasta?
    Ihanaa äitienpäivää sinulle!

    • Minä olen huomannut, että en ole joinakin päivinä edes ehtinyt ajatella uutisia. Ja joskus on mennyt parikin päivää. Ja voi että, miten kevyt olo siitä tulee. Itseäni uutisointi ahdisti silloin alkuun, vaikka en sitä ymmärtänytkään. Näin on parempi!

      Tuo kirja on ihana! Kaunis, jos yhdellä sanalla pitäisi sanoa.

      Ihanaa äitienpäivää myös sinne! ❤️

  5. Avatar Miia sanoo:

    Sä olet tavoittanut just sen mitä maailmankaikkeus meille tällä kaikella yrittää opettaa ❤️ Paskaa tulee nyt kaikkien niskaan mutta sieltä kaiken keskeltä pitää löytää se tärkein asia! Mä luulen ja toivon, että ihmiskunta tulee muuttumaan tämän jälkeen parempaan suuntaan,jos vain ihmiset avaavat silmänsä kaikelle sille tärkeälle mitä jo ympärillä on. Elämä itsessään ❤️ Saat siis sanoa, ja että olet onnellinen! Hyvä niin ❤️

    • Kiitos! Ja kyllä, ajattelen ihan samoin. Uskon ja toivon, että tämä aika on opettanut meille uutta. Ihan jo läheisyys ja kosketus on noussut uuteen arvoonsa. Meillä on paljon mistä iloita ja pitää kiinni. Silloinkin kun tuntuu, että korttitalo luhistuu. Uskon myös, että tämä kevät ja luonnon värit tekevät ihmeitä ainakin itselleni. Kärsin pimeästä ja lumettomasta talvesta ehkä enemmänkin kuin uskoinkaan. Nyt on hyvä, vaikka paljon huonoakin elämään mahtuu.

      Ihanaa kevättä sinne! ❤️

  6. Avatar Johanna sanoo:

    Mistähän nuo ihanat sandaalit ovat?