Sadepäivä

24.5.2020

Ei puutarhatöitä, eikä pyöräilyä, vaan enemmänkin lepoa ja rentoutumista.

Olen nauttinut lämpimästä ja aurinkoisesta loppuviikosta niin täysin, että blogikin on jäänyt vallan päivittämättä. Pyöräilyn lisäksi löysin itseni lapion varresta, vaikka mitään projekteja ei tälle keväälle pitänytkään ottaa. Mutta kun luonne on sellainen, että pitää saada aikaiseksi. Ja toisaalta, tuo toinen tontti on vienyt kaiken huomion kasvihuoneen vuoksi jo pari kesää, joten ehkä on ihan aikakin taas jatkaa tällä toisella puolella. Paljon on vielä tekemättä ja monet neliöt pelastamatta, mutta nyt päästään taas jo hieman pidemmälle. Monta kesää murhetta tuottanut kivikkoinen alue (jossa joskus on kai ollut perennapenkki) on nyt vihdoin raivattu ja tasoitettu. Läjä kiviä kaivettu ylös ja viimeisetkin perennat siirretty pois. Tarkoitus oli istuttaa paikalle pensasmustikkaa, mutta lopulta päädyimme siirtämään myös osan raparperista tähän aurinkoisempaan paikkaan. Kirsikan ja kriikunoiden kaveriksi istutettiin myös pari päärynäpuuta ja kun vielä edettiin yksi kymmenen metriä lähemmäs tontin rajoja, löydettiin myös loistava paikka muutamalle puutarhavadelman taimelle. Ja vaikka olo on ollut iltaisin aika totaalisen väsynyt, niin kyllähän se vain kivalta tuntuu, kun näkee kättensä jäljen. Metri metriltä päästään aina pidemmälle.

Kasvihuone on jo tovin ollut täynnä harsoa ja kieltämättä eläisin jo oikein mielelläni sitä vaihetta, kun daaliat on maassa ja kasvari kepeässä huvimajatunnelmassaan, mutta vielä pari viikkoa pitää jaksaa näin. Ja onhan se aika kiva joka päivä käydä kurkkaamassa tuonne harson alle. Puolet puutarhajutuista onkin aina sitä ihailua ja ihmettelyä. Edistymisen ja kasvun seuraamista ja luonnon ihmeellisyyden ihmettelyä. Sadepäivänäkin voi siis ihan vain käydä kasvarissa ja ihailla.

Perjantaina tuntui kuin kesä olisi vihdoin saapunut. Pihatöitä tehtiin teepaidoissa ja illalla istuttiin ystävän kanssa kasvihuoneessa ja suunniteltiin heidän kasvihuoneprojektia. Miehet grillasivat iltapalaa ja lapset puuhasivat ulkona. Eilen tehtiin pyörälenkki ja ai että, mutta harmitti, etten laittanut aamulla lyhythihaista paitaa ja luottanut shortseihin. Ehdin jo toukokuun puolivälissä pelätä, että koko kesä menee satulassa palelemiseen, mutta kyllä se kesä sieltä sitten kuitenkin saapuu. Ja mikäli säätiedotuksia on uskominen, shortseissa pääsee ajelemaan ensi viikolla useampana päivänä.

Mutta tiedättekö, mikä on ollut ihan parasta näissä viime päivissä? No se, että en ole kuunnellut tai lukenut uutisia sitäkään vähää mitä muuten olen suodattimeni läpi päästänyt. Tämän kevään suurin oivallus on ollut ehdottomasti se, että itseään ei pidä liikaa stressata maailman menolla. Pitää muistaa elää ja nauttia, vaikka ympärillä tapahtuisi kuinka.

Tänään virittäydytään vielä viimeiseen kouluviikkoon. Toisella on edessä alakoulun ensimmäisen kevään päätös ja toisella viimeisen. Erilaisuudessaan jää varmasti mieleen.


4 Responses to “Sadepäivä”

  1. Avatar Marja sanoo:

    Ihania pihakuvia! Ja nuo ruukut… en vaan ala! Pakko soitella vielä uusintakierros Hankkijan myymälöihin jossain vaiheessa :) Aiotko siis istuttaa dahlian taimet ulos vasta kahden viikon päästä? Mä kun meinasin istuttaa ne nyt… ainakin osan. Pari juurakkoa laitoin eilen suoraan lavakauluksen multiin ja pari 30 senttiseksi hurahtanutta taimeakin jo istutin ulos lauantaina. Teinköhän tuon nyt liian aikaisin? Tuumin että kun yötkin ovat nyt 6-10 astetta (eihän kesälläkään ole välttämättä lämpöisempää) niin nyt voisi dahliat jo istuttaa… kysyy nimim. ensikertalainen :D

    ps. Mä myös olen viime päivät elänyt ihan vaan pihalla, myös uutisten ja maailmanmenon suhteen. Aika ihana fiilis!

    • No soita nyt ihmeessä! Kyllä niitä jossain on! Aivan varmasti.

      Mä olen aika vanhanaikainen tuon ulos istuttamisen kanssa. 10. kesäkuuta on mulla ollut tapana pitää vedenjakajana. Silloin pitäisi hallan vaara olla ohi myös täällä kakkosvyöhykkeellä ja kesäkukilla turvallista yöpyä ulkona. Mutta eihän näistä vuosista ikinä tiedä.
      Nyt mulla kasvaa tosiaan daaliat vielä kasvihuoneessa ja sielläkin harson alla. Enkä kyllä ilman harsoa jättäisi yöksi. Päivällä sitten totutan niitä auringonpaisteeseen.
      Kaikki ei vielä edes istuta tomaattia kasvariin, jos ei ole lämmitintä. Toki tomaatti on tomaatti mutta silti. Ollaan kuitenkin vasta toukokuussa.

      Jos sulla on mahdollisuus, niin suojaa nyt ainakin harsolla ne pitkät taimet, ettei halla puraise. Daalia on kyllä kaput, jos pääsee kylmettymään.

      • Avatar Marja sanoo:

        Ok, oonkin varuiksi heittänyt harson päälle… en vaan jotenkin malttais noita enää sisällä pitää öitä :D Kun mulla ei ole mitään viileää paikkaa niin kasvavat hirveästi vartta sisällä.. tai no, päivät ulkoilevat aamusta iltaan kyllä :D Viime yönä oli 8 astetta ja katselin että about samaa lupailee joka yöksi.. mutta ehkä mäkin himmaan siis vielä hetken. Huoh. Ei helppoa kärsimättömälle ihmiselle joka haluaisi nähdä lavakauluksensa jo täynnä kukkia ;)

        • Voi kuule, ymmärrän ihan täysin. Odottaminen ei tosiaan ole minunkaan juttuja. 🙈
          Nyt se lupailee aika kivoja yölämpötoloja, mutta hallaa voi silti tulla vielä. Mutta ei nyt maalata piruja seinille. Harsotat ja kunnolla, niin eiköhän ne siitä. Ja tosiaan viileässä nuo kasvavat vankemmiksi.