Mikään ei taida voittaa pihasyreenin tuoksua. Tai no, ehkä vauvan tuoksu menee edelle, mutta hyvänä kakkosena syreeni tulee kuitenkin.
Meillä on pihanperillä sekä valkoista, että violettia syreeniä, ja olenkin ahkerasti kantanut oksia sisään tuomaan tuoksua ja tunnelmaa. Eilisen siivouspäivän kruunasi huumaavan ihana tuoksu.
Tylsän maljakon kätkin TineK:n koriin. Olen jotenkin heikkona noihin koreihin, keksisin niille vaikka mitä käyttöä. Ylva Skarpin juliste odottelee yhä kehyksiään, paikkakaan ei aivan selvä vielä ole, mutta eiköhän sille tilaa löydy.

Ilmoittelen vielä illalla, tai viimeistään aamulla, kuka onnekas voitti BeckSöndergaardin huivin itselleen. Vielä on aikaa osallistua arvontaan, joten kipinkapin lappustaan jättämään! Linkki arvontaan on TÄSSÄ.

Mutta, nyt paistaa taas kauniimmin kuin pariin päivään, eli ulos ja nauttimaan – se on päivän  suunnitelma!

Aurinkoista keskiviikko aamua kaikille!

Tulin nopeasti tässä siivouspäivän lomassa muistuttelemaan teitä BeckSöndergaard -arvonnasta! Arvon B-Poppy Field huivin huomenna keskiviikkona, joten kipaiskaahan jättämään puumerkkiä arvontapostaukseen, mikäli ette ole niin jo tehnyt.

Osallistujia onkin jo ihan hurja määrä, mutta niinhän se menee, että jos ei veikkaa, ei voi voittaakaan. Minä puolestani veikkaan, että tällä kertaa tehdään ennätys osallistujamäärän suhteen!

Arvontaan pääset TÄSTÄ, tai oikean yläkulman huivikuvaa klikkaamalla! Arvonta-aika päättyy huomenna keskiviikkona klo 20:00.

Sinistä yllä, vihreää kassissa.
Kävin vielä tekemässä joitakin hankintoja pihaan ja lähinnä ruukkupuutarhaan. Kaksi rungollista rosmariinia (taidamme hukkua rosmariiniin), pari oreganoa ja pari maahumalaa. Mikään kukkiva ei nyt oikein sytyttänyt, yrttejen suhteen olen pahasti koukussa – niitä vain ei voi olla liikaa.
Työnalla istuttamista ja pari ruukkua varmaan pitää vielä hakea, mutta sitten lupaan lopettaa.

Asu rennon preppy; Sinistä, valkoista -ja sitä raitaa. Olalla taannoisen Tampereen reissun tuliainen: Longchampin Le Pliage Hobo. Jotenkin tätimäinen, mutta samalla sopivan rento ja huoleton, aina kun ei jaksa varjella nahkalaukkuaan. Lisäksi cross body-malli jättää kädet täysin vapaaksi, mikä tuntuu juuri nyt olevan se mun juttu.

pöksyt⎜lindex holly&whyte
pusero⎜stadium
kengät⎜aigle
kello⎜MK
laukku⎜longchamp

Noin niin kuin vallan vaatimattomasti omaan empiiriseen tutkimukseeni perustaen.
Blogini vanhemmat lukijat ovat jo saattaneet huokaista helpotuksesta, kun tämän vuotista bareMinerals faux tan -hehkutusta ei ole kuulunut. No, tässä se kuitenkin tulee, aikataulusta poiketen hieman myöhässä, eli kesäkussa (ihanaa, kesäkuu = kesä).

Kyseessä on siis ehdottomasti se yksi ja ainoa voide, joka ainakin omalle iholleni antaa ruskean sävyn ilman oranssin vivahdettakaan. Faux tan on stykkeä kamaa, enkä koskaan ole levittänyt sitä pelkästään, vaan ensin kuorinnan ja rasvauksen jälkeen lisännyt pari tippaa esim. päivävoiteen sekaan. Kroppaan teen 50/50 seoksen notkean ja nopeasti imeytyvän voiteen kanssa, ja tulos on mitä parhain.
Tänäkin vuonna olen jo useasti kuullut, miten kauniin värin olen saanut puutarhatöiden ohessa iholle. Olen hymyillyt ja nyökytellyt kiitollisena, ikään kuin häveten sitä tosiasiaa, että purkistahan tämä on tullut. Siitäkin huolimatta, että jokainen 2000-luvulla tietää purkkirusketuksen olevan ok juttu, kun taas itsensä paahtamista syöpäsäteiden alla pidetään jo hiukan nolona.

No, mutta yhden mitäänsanomattoman rusketuspullon sijaan kuvissa onkin nyt kolme tuotetta. Tälle kaudelle Baren faux tan on nimittäin saanut orginellin purkkiruskettajansa vierelle erikseen kasvoille ja vartalolle tarkoitetun aineen. Toimii, ja tarttuu kuin häkä.
Voiteiden ehdottomana plussana luettelisin vahvan karttavärin (joka muuten lantrattuna taittaa hauskasti mielummin vihreään), jonka ansiosta levittäminen on helppoa, ja jo läpikäydyt paikat näkyvät selvästi, sekä tuoksun, jota ei missään tapauksessa uskoisi ruskettajaksi. Omaan nenääni, voide tuoksuu sellaisenaan hetken aikaa kämmenellä karvasmantelilta, mutta koska tuoksu kaiken järjen mukaan viittaisi syanideihin, korostan omaa hajutietouden puutettani. Anyway, jos iho muistuttaa shortsikauden alettua enemmän kynittyä broileria, kuin Kalifornialaista surffaria, kehoitan ottamaan Baren fauxit käyttöön!

Koska voide sisältää pigmenttiä aika reilusti, suosittelen kertakäyttöhanskojen hankkimista. Iho kannattaa myös kuoria hyvin, ja kyynärpäät, jalkaterän sivut, polvet ja nilkan luut kyllästää ensin paksulla voiteella. Kämmenselät on helppo käsitellä vanulapulla johon on sekoittanut nopeasti imeytyvää käsirasvaa ja rusketusvoidetta.

Sain jokin aika sitten blogin kautta satsin uudistuneita Lemon juice & glycerin -tuotteita, ja sarjan kevyt pumppupulloon pakkattu käsivoide, onkin ollut mulla nyt fauxien kaverina sekoittaessani sopivaa koostumusta kropalle. Voide imeytyy nopeammin kuin mikään kropparasva, ja siksi se on rusketuskäytössä ihan loistava. 10-15 minuuttia kuivattelua riittää, ja rasva on sujahtanut ihoon. Vaikka olen levitellyt rasvoja illalla suihkun jälkeen, ovat valkoiset pellavalakanat edelleen valkoisia. Suosittelen kokeilemaan.

bareMinerals faux tan -voiteet olen tilannut feeluniquelta, ja voiteiden hinnat ovat siellä n. 16-22 euroa. Eli lähestulkoon markettihinnoissa mennään ( sekä kivasti tullirajojen sisällä), ja kun rasvat tosiaan aina jatkaa muilla voiteilla, ne kestävät kyllä pitkälle syksyyn – tai vaikka talveenkin. Saman valmistajan All-Over Face Color puuteri on myös mahtava pika-apu, jos ilme näyttää kovin kalvakalta. Sarjan uutta, suihkutettavaa ja poispestävää, sävyttävää öljyä en ole kokeillut, mutta jos joku teistä on, kuulen mielelläni senkin toimivuudesta.

Jeps, mutta nyt mä sammutan tietokoneen, täällä nimittäin jyrisee jo kunnolla! Mahtavaa uutta viikkoa, ja aurinkoista kesäkuun alkua kaikille!

Laiska ihminen kokoaa ruukkupuutarhansa heti ovenpieleen, jottei kastelu veisi aikaa aivan mahdottomasti. Tosin oma ruukkupuutarhani on jo levinnyt talousrakennuksenkin ovenpieliin, ja tarkoitus olisi jatkaa samalla kaavalla myös kuistin rapussilla. Huomisella ostoslistalla onkin joitakin kesäkukkia, pari ruukkua ja aluslautasta.

Pääoven rapputasanteella pääsi yksi kaapelikeloista, se on kauniin harmaantunut ja sopii mitä parhaiten yrttiruukkujen alustaksi. Siniharmaa penkki tuli edellisten talokauppojen mukana, ja sille on löytynyt siitä asti aina paikka. Seinällä, oven vieressä on hauska pitkä vanha naulakko, joka on todettu käytännölliseksi, kun työvaatteet vaativat ulkosäilytystä esimerkiksi ruokailun ajaksi. Rapun kaiteesta en erityisemmin välitä, mutta en oikein tiedä, miten sen voisi korvata. En missään nimessä halua tähän myöskään umpinaista puukaidetta, joka varjostaisi koko ovenpielen. Nykyinen kaide on paikoitellen myös rikki, ja kolisee ikävästi vaikkapa lunta tai roskia harjatessa. No, pitää miettiä, mitä sen kanssa tehdään…

Ilma hautoo selvästi ukkosta, ja sitä lupailee ilmatieteenlaitoskin. Kieltämättä sadetta kaipaa myös luonto, ja pelkästään alas huuhtoutuva siitepölykin raikastaisi ilmaa.

Kaunista ja kesäistä torstaita!

ARVONTA ON PÄÄTTYNYT!

Kuten facebookissa jo aikaisemmin tänään lupailin, nyt polkaistaan käyntiin Becksun arvonta!
Kaulassani komeilee BeckSöndergaardin B-Poppy Field huivi sävyssä Coral Dream, ja samanlainen voi kohta notkua myös yhden onnekkään hartioilla!!! Edellisessä huiviarvonnassa ainakin oli sen verran osanottajia, että veikkaan useammankin halukkaan ilmoittautuvan myös tähän skabaan.

Huivi on ihana villan ja silkin sekoitus (50/50), joka tuntuu lämpimältä talvella, mutta sopivan kevyeltä kesällä. Se ei hiosta tai kutita, ja sopiikin mainiosti ympärivuotiseen käyttöön. Kokoa tälläkin huivilla on se ruhtinaalliset 110x200cm, joten saahan tuon jo kietaistua hartioitaankin lämmittämään viileinä kesäiltoina.

Tunnustaudun itse huivi-ihmiseksi. Kesät talvet hilaan erilaisia kankaita kaulassani, ja ne antavat mulle sitä jotakin turvaa, mutta samalla toimivat pirteänä asusteena. Viime kesänä löysin tuon korallin sävyn ihanuuden, ja nyt sitä löytyy paitsi huivista, myös kynsistä. Sopii kaveriksi oikeastaan minkä tahansa perusvärin kanssa.

Eli mikäli korallinpunaiset unikot kiinnostavat, ei muuta kuin kommenttia jättämään. Arvonta aika alkaa nyt, ja kestää aina ensi keskiviikkoon (5.6. 2013). Kaikki ennen keskiviikkon ilta kahdeksaa jätetyt kommentit mahtuvat mukaan arvontaan!

Hurjasti paljon arpaonnea – kaikille tasapuolisesti!

(Huivi blogin kautta saatu.)

Meillähän on tuo keittiö jäänyt vielä vallan ilman minkäänlaista remontointia. Siis mikäli sitä tapetin poistoa ja seinälaudoitusta ei lasketa. Oikeastaan meillä on muutenkin tämä remontinteko sellaisessa pysähdysvaiheessa, ja tekemättömien hommien lista on ihan mieletön. Keittiöstä ei ole moneen kuukauteen edes keskusteltu, saati mitään remonttia edes suunniteltu. Lattiapuut ovat edelleenkin odottamassa, mutta kuten ymmärrätte, uuden lattian teko edellyttäisi koko keittiön purkamista jne. Homma ei ole mikään ihan nopea, ja oikeastaan, en olisi siihen jaksanut lähiaikoina ryhtyäkään.
Eilen kuitenkin pitkästä aikaa otimme asian puheeksi, kävimme läpi vanhoja suunnitelmia, ja otimme huomioon asioita, joita tämän reilun puolen vuoden aikana, olemme havainneet. Niistä yksi oli haaveeni nimeltä Smeg; Kuten jossain kohtaa moni minua asiasta huomautti, olen todennut nyt itsekin, ettei pieni jääkaappi yksinkertaisesti riitä tämänkään kokoiselle perheelle, jossa ruokaa tehdään kerralla aika isojakin määriä, ja jääkaappi on tupaten täynnä lähes aina. Nyt olenkin aika tyytyväinen, että keittiön remontointi on jäänyt. Moni asia vanhoista suunnitelmistani on väistynyt uuden, paremman idean, tieltä.

Syy siihen, miksi keittiökuvia ei blogissa ole näkynyt, on yksinkertainen: En pidä tuosta huoneesta laisinkaan. Ärsyttävä tumma laminaatti, josta natkutin jo kevät keikkuen tulevi -postauksessakin. Sama tumma jatkuu keittiön työtasoissa, ja paikoitellen välitila on kaakeloitu aika rujolla (jälleen tummalla) laatalla, joka kaiken kukkuraksi on saumattu silikoonilla, joka puolestaan loistaa aika inhasti ledvalojen ansiosta. Huhhuh, no siinä ne pahimmat. Ihan hirveästi en myöskään välitä kaapistoista, perinteisestä tiskipöydästä, tai kulma-avohyllyistä. Myös sähkötöiden osalta keittiö on toteutettu “ei niin meidän näköiseksi”… Siinäpä siis asiat jotka ovat korjauslistalla kunhan keittiön repiminen tulee ajankohtaiseksi.

Mutta tässä kaiken suunnittelun ja hauduttelun keskellä ajattelin kuitenkin joitakin pikku otoksi alaittaa tännekin. Lähinnä fiilistä, jota olen olosuhteista huolimatta koittanut keittiöön luoda. Huoneen toinen päätyhän on sellaista vapaata oleskelutilaa, eli kokonsa puolesta huone palvelee oikein mallikkaasti sekä perinteisenä keittiönä, ruokailutilana ja olohuoneenakin.

Että semmosta tällä erää. Nyt pitää kiiruhtaa syömään, koska tajusin just, että en ole tänään syönyt vielä mitään muuta kuin kynsiäni….

Pysykeehän taajuudella, luvassa on kiva arvonta!

Meillä on tänään siivouspäivä, ja juuri nyt pitäisi munkin oikeestaan olla tekemässä jotain enemmän yhteisen hyvän puolesta, kuin notkua koneella. Oli kuitenkin ihan pakko tulla jakamaan parit kuvat välillä. Tuossa rappusten kaiteen alla olen nimittäin koko päivän ihastellut (siis pudistellut mattoja siinä samalla) noita komeita laukkoja, jotka tänä aamuna räjähtivät auki. Vastustamattoman värisiä!
Parastahan täsä kaikessa kuitenkin on se,, että siivouspäivän päätteeksi saan kerätä omasta pihasta vaikka maljakot täyteen kukkia. Sen kun tajusin, tuli ihan itku silmään. Voi onnea!

Tässä tullut nyt muutenkin mietittyä tätä oman pihan autuutta. Miten vaivalloista koko viime kesän oli aina vartavasten lähteä leikkipuistoon tai ylipäätään jonnekin, kun halusi vain olla ulkona. Enää ei tarvitse kuin astua ovesta ulos, ja puisto on siinä silmien edessä. Siitäkin huolimatta, että meidän piha on lievästi retuperällä, se hakkaa mennen tullen monet kaupunkien hoitamat puistoalueet.

No, tänään olisi vielä tiedossa nurmikon leikkuuta. Monin paikoin joudutaan vanhojen valokuvien kanssa vielä kiertämään pihaa, ja miettimään, missä mitäkin on, ja minne koneella pääsee. Koitan nyt muutenkin hiukan valvoa tuota miehen trimmausintoa, viimeksi kun lähtivät unikot ohdakkeina….
Ensin kuitenkin puhtaiden lakanoiden silittämistä ja viimeisiä silauksia.
Palataan!

No voihan mua! Sain tänään kommentin, jossa kyseltiin ristiäisten tarjoilut -postauksessa näkyneen voileipäkakun ohjetta. Minähän lupasin sen teille laittaa, mutta olin asian siis aivan tyystin unohtanut. Anteeksi, ja kiitos muistutuksesta Minsti, ja kivoja ristiäisten suunnitteluja sinne!
Anyway, ohje tulee nyt! Tämä resepti on tuttavani kyhäämä, mutta tietysti vähän muokkasin sitä omaan makuun sopivammaksi kun en osaa tiukkoja ohjeita noudattaa.

Rullavoileipäkakku
3 x 3 kpl isoa paahtista (esim.  Lidln täysjyvä tai vastaava ) -reunat pois
2,5 rkl liha tai kanalientä / viipale
200g kinkkusilppua
1 suippopaprika ( normi kokoinen )
purjosilppua ( maun mukaan)
mustapippurirouhetta ( maun mukaan)
1 prk , 185 g Felix Sinappi-kurkku tuoresalaatti
150 g creme fraichea

Kaikki sekaisin ja päälle ( 2 leivinperia vähän päällekäin, mut vierekkäin ) jotta saat kunnolla käärittyä. Tiukka paketti ja vuorokaudeksi jääkaappiin.

Seuraavana päivänä rullan päälle 1 / 2 prk ruohosipuli tuorejuustoa ( esim. creme bonjour )
1 / 2 prk tzatzikia (partaukko) näistä sopiva tahna ja levitys kakun päälle.

Koristeluun: Rucolan lehtiä, herneen versoja, ruohosipulia, kirsikkatomaatteja, rypäleitä, oliiveja, kurkkua, paprikaa, mozzarellahelmiä – tai mitä ikinä keksitkin!

Nämä oli tosiaan mun ihka ensimmäiset voileipäkakut, ja itse tykkäsin ihan hurjasti, ja niin teki myös muu juhlaväki. Rullaaminen oli se vaikein osuus, meitä oli minä ja äitini, ja sanotaanko, että vähintään se kolme kättä on ihan hyvä olla tuossa vaiheessa, varsinkin jos teet hommaa ekaa kertaa kuten minä. Näppärä käyttää kyynärpäätään apuna.

Toivottavasti tästä ohjeesta on iloa muillekin kesän ja kevään juhlia järjestelevälle.
Palailen muissa jutuissa vielä tänään, nyt:
MOI!

EDIT:Nykyisin olen käyttänyt yhtä kakkua kohden 1,5 purkkia tuorekurkkusalaattia. Teen yleensä kaksi kakkua kerrallaan, joten ostoslistaan on helppo kirjata yhteensä kolme purkkia. Näin kakusta tulee mehevämpi! 🙂

Maanantai aamuna on kiva palata vielä hetkeksi viikonlopun tunnelmiin – kuohuvien ja kuplivien pariin. Blogisynttärit on juhlittu ja viikonlopusta palauduttu. Pieni breikki arkeen oli  paikallaan, mutta hauskaahan kotiinkin on aina takaisin tulla.
Sivistimme itseämme varsin riemukkaissa merkessä tamperelaisessa Inez-ravintolassa, jossa, perehdyimme kuohuviinejen maaimaan. Maistelu ja haistelu on oikeastaan ihan kiva tapa oppia uutta! Keveistä ja raikkaista kuohareista aloitettiin, ja lopulta päädyttiin tummanpunaisiin herkkuihin. Loppuillasta pöydällä oli sen verran tyhjiä kuoharilaseja, että en viitsinyt enää laittaa edes kuvia blogiin. Joku olisi voinut vaikka saada väärän käsityksen!
Onneksi sitä on näin iän karttuessa oppinut, että jatkuva haukottelu tarkoittaa väsymystä, ja sänkyyn tuli tällä kertaa kömmittyä mukavan aikaisin. Järjenkäytöstä kiittävät myös kukkapenkit, joiden kimppuun kävinkin heti kotiuduttuani. Johan olivat taas nokkoset villiintyneet viikonlopun aikana.

Kiitti murut seurasta, kaikkia oli tosi kiva tavata! Uuteen viikkoon taas yhtä hauskaa elämystä rikkaampana. Aurinkoa kaikille!